Valonpilkahdus pimeän keskelle

Anteeksi vain tuo yltiökliseinen otsikko, mutta kun se kuvaa tätä fiilistä niin hyvin! Tunnelin päässä näkyy siis valoa, vuoden pimein aika on kohta muisto vain ja mikä parasta, meidän perheemme pääsee hetkeksi latautumaan aurinkoon. Kuten aamuisessa postauksessa totesin, jouluna en matkusta ulkomaille, mutta sen jälkeen kyllä! Ensi vuotemme starttaa Kanarian-lomalla, jonka varasimme lokakuussa. Onneksi teimme sen, sillä tuntuu, että tämä pimeys vaikuttaa vuosi vuodelta pahemmin mielialaan ja jaksamiseen.

Lomamatkalta odotan tietysti aurinkoa tai vähintäänkin lämmintä säätä. Odotan rentoa yhdessäoloa, lasten pulikointia uima-altaassa ja sitä, kun aurinkolaseille on pitkästä aikaa käyttöä. Mitään sen suurempaa ei ole suunnitelmissa. Lasten kanssa matkustaminen on jo luku sinänsä, joten parempi, kun ei laita turhan tiukkoja aikatauluja tai kiveen hakattuja suunnitelmia. Auton toki ajattelimme vuokrata, jottemme ole yhden ainoan kaupungin vankina, vaan pääsemme tutkimaan muutakin.

Passit on hankittu, matka maksettu, aikataulut mietitty, kesävaatteita sovitettu ja lomafiilistä nostatettu. Hyvissä ajoin ollaan! Kummallista, miten paljon virtaa voi lomasta saada, vaikkei se ole edes alkanut... Vielä pitää hoitaa pois alta yksi tentti (minä) ja mooonta tehtävää (mies), joiden jälkeen koko perhe pääsee pitkälle joululomalle. Ennen lentoa lämpimä(mpä)än saadaan tietysti viettää joulua, joka sekin on yksi suuri ilonaiheeni. Joulunvietostamme lisää myöhemmin :)

Kuvat ovat viimeisimmältä vastaavanlaiselta lomamatkalta, jolloin matkustimme Teneriffalle kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Hauska nähdä, millainen tästä lomasta tulee!

Vinkit pääsykoeprosessin loppukiriin

Pääsykokeeseen on nyt aikaa tasan viisi viikkoa, joten alkaa pikku hiljaa olla loppukirin aika! Joo, mä tiedän, väsyttää jo, ei ehkä jaksaisi enää opiskella, kevätaurinko houkuttelee ja koepaniikki nostaa rumaa päätään. Siis ihan todella tiedän. 

Omat fiilikseni oppimispäiväkirjani mukaan 26.4.2016:

"Tänään masentaa x( ja ruma ilma ulkonaki. Laskeminen ei suju eikä varsinkaan bilsan luku. Älyvuodossa ku käyn niin tunnen itteni niin tyhmäksi ku monet siel osaa selittää vaik mitä. Mitä jos tästä ei nytkään tuu mitään?"

Saman merkinnän lopussa on kuitenkin kultaakin kalliimmat itseni tsemppaamiset: 

"Oot ollu NIIN reipas ettei ihme jos vähän väsyttää. Mut nyt lepäät hetken ja sit jatkuu." 

Ilmeisesti näistä itsetsempeistä oli jotain hyötyäkin, koska seuraavan päivän merkinnässä lukee:

"Ihan hyvä fiilis, kyllä tää tästä. Vielä 3 viikkoa aikaa tehdä ihmeitä!"

Eli joo. Ei kaikilla sisäänpäässeilläkään ollut koko aikaa mikään jeejee-fiilis, vaan ainakin itsellä tunteet heitteli laidasta laitaan akselilla "ei tästä tuu mitään" - "musta on vaikka mihin". Älkää siis missään tapauksessa ahdistuko, jos teillä on tuollaisia kuvaamieni kaltaisia fiiliksiä. Mutta jos liikaa ahdistaa, vältelkää Älyvuotoa ja muita kanavia, joissa (useimmiten ne parhaiten valmistautuneet) hakijat tuskailevat, miten "eivät osaa mitään" ja silti tuntuvat tietävän kaikesta kaiken :D

Loppukiriin vinkeiksi:

• jaa jäljellä oleva aika kerrattavien kokonaisuuksien kesken (yritä tehdä kokonaisuuksista mahdollisimman samankokoisia, niin ajan jakaminen on helpompaa) - tarkoitus on enää palautella mieleen tärkeimmät asiat, ei niinkään yrittää opetella oppimatta jääneitä asioita
• keskity olennaiseen (suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ennen pieniä nippelitietoja jne) ja muista, että KUKAAN EI OSAA KAIKKEA!
• fysiikassa ja kemiassa keskity laskuihin ja erityisesti niihin, jotka ovat takunneet eniten
• jos olet kirjannut ylös ne laskut, joita et ole osannut, aloita niiden läpikäynti ja uudelleen laskeminen VIIMEISTÄÄN nyt. Itse tein sen mokan, että yliarvioin laskunopeuteni, joten ehdin käydä kertausvaiheessa kunnolla läpi vain murto-osan itselleni vaikeista laskuista. Tarkoitus on siis ymmärtää, missä meni vikaan ja miten lasku oikeasti lasketaan, paino sanalla ymmärtää.
• kevennä opiskelua asteittain, ettet ole kokeessa aivan burnoutin partaalla
• tee sopivalla tahdilla vanhat pääsykokeet harjoituksen vuoksi (itse tein tässä vaiheessa joka viikonloppu yhden ja lopetin "harjoituskokeet" 1,5 viikkoa ennen pääsykoetta) ja kiinnitä erityisesti huomiota koestrategiaan ja ajankäyttöösi. Kannattaa muuten tehdä myös Galenos-ajan kokeita: mikään ei treenaa paremmin paineensietoa kuin koe, josta et ihan oikeasti ymmärrä "mitään"... Sitä paitsi uudemmat kokeet tuntuivat oikeasti niin helpoilta Galenos-kokeiden jälkeen, että jo sen takia niiden tekeminen kannattaa!
• simuloidut harjoituskokeet, jos osallistut niihin. Näiden etuna on varsinkin se, että vaatimukset ovat samat kuin pääsykokeessa (nelilaskin)
• mieti pääsykoepäivän aikataulu ja muut järjestelyt valmiiksi
• pidä hyvää fiilistä yllä muistelemalla tähänastista pääsykoematkaasi, tekemällä kaikkea mukavaa ja nauttimalla keväästä - voit myös miettiä, mitä teet sitten, kun pääsykoe on ohi :)
• muista, että olet tehnyt jo huikean työn ja nyt on enää loppusilauksen aika - mutta muutamassakin viikossa voit saada ihmeitä aikaan!
• ekstravinkkinä: mieti, millä fiiliksellä muistelet jälkeenpäin tätä hakuprosessia. Oletko silloin tyytyväinen omaan toimintaasi vai tunnetko sisimmässäsi, että parempaankin olisin pystynyt? Vielä ehdit muuttaa toimintaa ja ottaa viimeisistä viikoista kaiken irti!

Vaikka väitinkin, että takki on jo tyhjä näiden pääsykoevinkkien suhteen, näköjään en malta olla jakamatta omia vuodentakaisia kokemuksiani... Vielä on kaiketi tulossa (ainakin) yksi omakohtaisia kokemuksia sisältävä vinkkipostaus niiden maanantaisin ilmestyvien, kurssikavereilta peräisin olevien pääsykoetilannevinkkien lisäksi!

Hurjasti tsemppiä jokaiselle näihin viimeisiin viikkoihin! Ootte mahtavia :)

PS. Huomatkaa kuvissa upea kasvutarina ;D

Loppukiri

Aika hupenee, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että eletään viimeisiä päiviä ennen joululomaa! Lomalle jäänti tuntuu sitä paremmalta, mitä mahtavamman loppukirin saa aikaiseksi. Vaikka Totaaliväsymys-postauksessa valittelinkin väsymystä, pienelle kirille on aina tilaa. Tämän tarkoituksena ei tietenkään ole väsyttää itseään niin, ettei joululoma riitä palautumiseen, vaan tsempata itseään sen verran, että lomalle on mukava jäädä.

Itse olen niitä ihmisiä, jotka niin urheilun kuin opiskelunkin osalta ovat tehokkaimpia ihan viimeisillä hetkillä. Jos joku rääkkitreeni loppuu "ihan kohta", vedän lopun niin täysillä kuin ikinä jaksan. Siitä tulee ihan törkeän hyvä fiilis. Opiskelussanikin huijaan itseäni jaksamaan vielä tämän päivän ja vielä tämän asian, koska sitten saa taas levätä. Joillekin tämä sopii, toisille ei, joten älkää ihan kaikki ottako minusta mallia! Itsensä piiskaamisessa on se huono puoli, ettei siinä välttämättä ole tarpeeksi tilaa levolle. Jos ihan oikeasti hyvinvointi kärsii liiasta vaativuudesta, pitää himmailla. Niin kuin minun nyt. Tämä loppukirini on melkoisen iisi verrattuna vaikka kiriin ennen pääsykoetta, mutta kiri se on pienikin kiri.

Tänä vuonna loppukiriin osallistuu myös mieheni, koska sattuneesta syystä kotiasiat ovat nykyään pääosin hänen kontollaan. Tavoitteenamme on, että pääsemme kohtuullisen vähällä stressillä loman viettoon, eikä asioiden hoitaminen jäisi viime tippaan. Sen myötä myös miehen on tsempattava ja tehtävä joka päivä vähän valmisteluja matkan eteen. Lähestyvä joulukin vaatii tietysti osansa, kun piparit on vielä leipomatta, lahjat hankkimatta ja joulukortit lähettämättä... Joulukuu kuluu aina varkain!

Pääsykoelukijoille ja kaikille muillekin tsemppiä loppukiriin! Miettikää, miten hyvä fiilis on, kun vihdoin koittaa (itse määrittelemänne?) ensimmäinen lomapäivä. Sitten saa luvan kanssa keskittyä ihan vain olemiseen vailla huolen häivää :)