Loppukiri

Aika hupenee, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että eletään viimeisiä päiviä ennen joululomaa! Lomalle jäänti tuntuu sitä paremmalta, mitä mahtavamman loppukirin saa aikaiseksi. Vaikka Totaaliväsymys-postauksessa valittelinkin väsymystä, pienelle kirille on aina tilaa. Tämän tarkoituksena ei tietenkään ole väsyttää itseään niin, ettei joululoma riitä palautumiseen, vaan tsempata itseään sen verran, että lomalle on mukava jäädä.

Itse olen niitä ihmisiä, jotka niin urheilun kuin opiskelunkin osalta ovat tehokkaimpia ihan viimeisillä hetkillä. Jos joku rääkkitreeni loppuu "ihan kohta", vedän lopun niin täysillä kuin ikinä jaksan. Siitä tulee ihan törkeän hyvä fiilis. Opiskelussanikin huijaan itseäni jaksamaan vielä tämän päivän ja vielä tämän asian, koska sitten saa taas levätä. Joillekin tämä sopii, toisille ei, joten älkää ihan kaikki ottako minusta mallia! Itsensä piiskaamisessa on se huono puoli, ettei siinä välttämättä ole tarpeeksi tilaa levolle. Jos ihan oikeasti hyvinvointi kärsii liiasta vaativuudesta, pitää himmailla. Niin kuin minun nyt. Tämä loppukirini on melkoisen iisi verrattuna vaikka kiriin ennen pääsykoetta, mutta kiri se on pienikin kiri.

Tänä vuonna loppukiriin osallistuu myös mieheni, koska sattuneesta syystä kotiasiat ovat nykyään pääosin hänen kontollaan. Tavoitteenamme on, että pääsemme kohtuullisen vähällä stressillä loman viettoon, eikä asioiden hoitaminen jäisi viime tippaan. Sen myötä myös miehen on tsempattava ja tehtävä joka päivä vähän valmisteluja matkan eteen. Lähestyvä joulukin vaatii tietysti osansa, kun piparit on vielä leipomatta, lahjat hankkimatta ja joulukortit lähettämättä... Joulukuu kuluu aina varkain!

Pääsykoelukijoille ja kaikille muillekin tsemppiä loppukiriin! Miettikää, miten hyvä fiilis on, kun vihdoin koittaa (itse määrittelemänne?) ensimmäinen lomapäivä. Sitten saa luvan kanssa keskittyä ihan vain olemiseen vailla huolen häivää :)