Lastentauteja ja uusia tuulia

Hilpeää helmikuuta! Tammikuu oli silmänräpäyksessä ohi ja ehkäpä parhaat talvikelit täällä taas. Lastentautien jakso on nyt puolivälissä (siis nyt jo?!). Hajautus on onnellisesti takana, ja Joensuu tuli taas vähän tutummaksi. Edelleenkään mitään lemppareita hajautukset eivät ole, mutta kylläpä niistäkin selviää. 

 

Tähän mennessä olemme lastentautien kurssilla käsitelleet siis noin puolet asioista. Omalla kohdallani se on tarkoittanut yleispediatriaa sekä lastenneurologiaa, onpa pari allergia- ja astmaopetustakin sattunut ohjelmaan. Jäljellä ovat vielä erikoispoliklinikat, päivystysseuranta ja osasto-opetus sekä etäseminaareja. Kuten etukäteen arvelinkin, hyvin monenmoisia asioita on tällä kurssilla käsitelty. Aiheita on niin paljon, että hyvä, jos edes suurimmasta osasta saisi jonkinlaisen käsityksen.

Lastentautien lisäksi käynnissä ovat myös kliinisen ravitsemustieteen, yleislääketieteen sekä englannin kurssit. Kaksi viimeisintä päättyvät (onneksi) jo ennen talvilomaa, mutta ravitsemustieteen tentti on vasta maaliskuun loppupuolella. Yleislääketieteen kurssiin toki kuuluu osa toukokuisesta tk-jaksosta, mutta tentti tosiaan pidetään jo muutaman viikon kuluttua. (Se etukäteen niin kovasti jännätty vastaanoton simulaatio oli lopulta oikein rento ja kiva tilanne!) Kliinisessä ravitsemustieteessä on etäaikakautena totuttuun tapaan runsaasti videoluentoja ja vain kaksi ryhmäopetusta, joista toinen etänä. Englannin kurssin sisältö on vielä hieman hämärän peitossa, mutta selkiytynee ensi viikolla, kun päästään kurssia aloittamaan.

Muun elämän puolella opiskelurauha kotona on palautunut reilun vuoden jälkeen, kun kuopus aloitti päivähoidon. Paikkaahan hänelle haettiin jo tammikuun alusta, mutta omaan lähipäiväkotiin tuli tilaa vasta helmikuussa, joten alkuvuosi jatkettiin vielä tutuksi tulleella kaavalla. On sanottava, että viime aikoja helpommalla pääsi siinä vaiheessa, kun vauva vielä pysyi paikallaan. Nykytilanteessa heti kun silmä välttää, kaveri on kivunnut pöydille, kurkottelee kaappeihin ja - ikävä kyllä - on edelleen kovin innokas maistelemaan kaikkea, mikä tielle osuu.

 

 

 

 

 

Hajautuksessa ollessani pidettiin etänä myös tämän vuoden HOPS-palaveri, jossa käytiin läpi rästiin jäävien opintojen sijoittaminen LT6-opintojen lomaan. Epäilin etukäteen, ettei se onnistu kivuttomasti, mutta niin vain ne saatiin järjestymään. Näyttäisi siis siltä, ettei valmistumiseni viivästy muutamaa kuukautta enempää. Huippua! Pakolliset amanuenssuurit ovatkin ainoita, jotka valmistumistani viime kädessä viivästyttävät - jos siis jaksan nykytahtia opintojani jatkaa.

Melkoista pohdiskella jotain valmistumiseen liittyviä asioita, kun tuntuu, että niin paljon kursseja on vielä käymättä ja vielä enemmän oppimatta. Tähän asti on voinut ajatella, että jäljellä on vielä ties kuinka monta opiskeluvuotta, mutta näköjään valmistumispäivä lähenee vääjäämättä. Ensi vuonna ehkä valmistun! Sitä ennen onneksi kerätään (edes vähän) työkokemusta ja käydään opinnoissa läpi vielä monenlaista. Vaan on jo tässä vaiheessa todettava, että jos jonkinlaista kasvua on opintojen aikana tapahtunut. :)

 

Kiireistä kevättä tässä itselleni povailen, joten peukut pystyssä, että tästä(kin) selvitään kunnialla. Tsemppiä kevääseen kaikille muillekin, ja etenkin teille, jotka vielä epätietoisina odottelette tietoa tämän vuoden pääsykoejärjestelyistä ja -vaatimuksista. Tuli eteen mitä tuli, sinä selviät kyllä! :)

Opiskelupäiväni 1

Moikka! Lupasin, että ryhdistäydyn my day -postausteni kanssa, joten tässäpä tulee vuoden ensimmäinen. Huomasin hivenen liian myöhään, että tammikuuhan on ihan just ohi, mutta onneksi ehdin tämän kuitenkin kirjailemaan!

Esittelyssä siis jälleen kerran yksi satunnaisesti valittu arkipäivä - ihan kuten täälläkin. Kuvina myös hyvin satunnaisesti valittuja räpsäisyjä.

6.15

Herätys! Kylläpä väsyttää, mutta ei kun ylös. En torkuta oikeastaan koskaan. Esikoinen herää suunnilleen samoihin aikoihin, muut jäävät vielä nukkumaan. Aamutoimet heti alkuun ja kahvi tippumaan, jotta saadaan päivä käyntiin!

6.25

Aamupalaa nauttimassa esikoisen kanssa. Rakastan hiljaisia ja rauhallisia aamuja, mutta niitä on tätä nykyä kovin harvoin. :)

6.45

Herättelen isompia valmistautumaan kouluun ja päiväkotiin. Pienin saisi vielä nukkua, mutta hänkin herää huhuilemaan pinnasängystään. Seuraa lasten luotsaamista aamupesuille ja -palalle, pukemista, hiusten harjausta, kadonneiden vaatteiden etsintää ja sen sellaista.

7.30

Koululaiset lähtevät yhtä matkaa kouluun. Lähes samalla ovenavauksella minä lähden päiväkotilaisen kanssa, kunhan olen tarkistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Vien hänet tänään aiemmin kuin yleensä, koska opetus alkaa tasan kahdeksalta.

7.50

Päiväkotilainen viety hoitoon ja minä jo neuvolalla odottelemassa opetuksen alkua. Hauskaa olla neuvolassa vähän erilaisessa roolissa, noin muutenhan se on hyvin tuttu paikka!

8.00 - 12.00

Neuvolaopetuksessa tehdään eri-ikäisille lapsille lääkärintarkastuksia. Jokainen meistä opiskelijoista saa vuorollaan toimia "omalääkärinä" opettajan toki toimiessa taustalla ja puuttuessa tilanteeseen tarpeen mukaan. Minä pääsen tutkimaan vauvaikäistä, mukavaa hommaa!

 

 

12.30

Kotona taas. Kuopus on päiväunilla ja mies omissa hommissaan. Tilitän (tietenkin) heti miehelle päivän kuulumiset ja hehkutan, kuinka kivaa oli. Hän ei ehkä ole yhtä innoissaan kuin minä, kun keskeyttelen jatkuvasti hänen työskentelyään...

13.00

Syön lounasta tässä kohtaa, nälkähän se jo onkin. Kuopus heräilee päiväunilta ja kaipaa syliin.

13.30

Iltapäivälle olen merkinnyt tehtäväksi perjantaiseen seminaariin valmistautumista. Kuuntelen videoluentoja ja kirjoitan samalla muistiinpanoja. Kuopus kiskoo kuulokkeita minkä ehtii ja sylissä istuessaan painelee mitä mielikuvituksellisempia näppäinyhdistelmiä saaden aikaan milloin minkäkinlaisia seurauksia. Jätän videot suosiolla hetkeksi ja leikitän pikkuista. "Kukkuu, pöö" on tämän hetken suosikkileikki - hän kikattaa katketakseen ja välillä peittää myös itse kasvonsa käsillään.

14.00

No niin, josko nyt onnistuisi. Perehdyn hetkisen vastasyntyneen ongelmiin, saan muutaman videon katseltua. Samalla yritän ratkoa seminaarin potilastapauksia. Miten onkin joka kerta niin hankalaa hoitaa potilaita paperilla? Saan joka kohtaan jotakin raapustettua ja jätän suosiolla loput odottamaan parempaa ajankohtaa. 

15.00

Välipala-aika. Pienin tahtoisi (edelleen) samaa mitä minäkin. Hän saa järsiä hedelmiä tällä kertaa, minä juon kahvit. Teen kotihommia, laitan tiskejä ja pyykit pesuun. Pikkuinen touhuaa omiaan, löytää jostain vauvan kuvan ja sanoo ihan selvästi "vauvvva"!

 

 

15.45

Mies käy hakemassa lapset, vanhin on jo tullut itse koulusta kotiin. Pystyn vielä hetken jatkamaan seminaarin ennakkotehtävien parissa, kun pienimmällä on taas seurailtavaa isojen touhuilussa. Lähetän sähköposteja ja suunnittelen uusiksi loppuviikon ohjelmaa. Ehkäpä hajautuksessa on aikaa päästä ajan tasalle...

16.30 -

Tavallista arki-illan puuhastelua. Lasten komentamista läksyjen tekoon, siivoilua, seuraavaan päivään valmistautumista. Välillä ehdin jopa sohvan nurkkaan lueskelemaan!

22.30

Nukkumaan! Loman jäljiltä nukkumaan meno on vähän viivästynyt, mutta onneksi huomenna saa nukkua vähän pidempään, ehkä jopa seiskaan. :D

Siinäpä siis yksi tavallinen tammikuinen opiskelupäivä. Palataan näiden tiimoilta taas helmikuussa! Opiskelu lienee jatkossa vähän helpompaa, kun kuopuskin lähtee maanantaina päivähoitoon. Eri asia sitten, miten motivaatiota riittää... :)

LT5-kevät: lapset ja naiset

Kevätlukukausi on virallisesti alkanut, omalla kohdallani lastentautien kurssilla. Kuten aiemmin jo kirjoitin, syksyllä minulla oli (tai olisi ollut ilman kirurgiaa) useita neljän viikon mittaisia pienempiä kursseja. Nyt kevätlukukaudella minulla on kaksi isompaa opintojaksoa, lapset ja naiset. Lapset eli lastentaudit käsittävät 14 opintopistettä, kahdeksan viikkoa ja melkoisesti asiaa. Talviloman jälkeen jakso vaihtuu. Naiset eli naistentaudit ja synnytysoppi on 13 opintopisteen arvoinen, myös kahdeksan viikkoa kestävä kurssi, johon siihenkin sisältyy paljon opittavaa.

 

Omasta mielestäni noissa olisi keväälle opiskeltavaa jo ihan riittämiin, mutta opintosuunnitelma on toista mieltä. Siispä kevään kursseina ovat

• Lastentaudit (14 op) tammi-maaliskuussa
• AEAPC eli englannin kurssi (1 op) helmikuussa, ensimmäinen kielikurssini näiden opintojen aikana (aiemman enkun sekä ruotsin kurssin hyväksiluin)
• Kliininen ravitsemustiede (2,5 op) pääosin maaliskuussa
• Naistentaudit ja synnytysoppi (13 op) maalis-toukokuussa
• Johdatus yleislääketieteeseen II (3 op) tammi-toukokuun aikana
• Terveyskeskusopetus III (1,5 op) toukokuussa
  

Yhteensä näistä saadaan keväälle 35 noppaa, joka kuulostaa aika paljolta. Saa nähdä, millainen kevät on todelliselta työmäärältään. Valinnaisia opintoja saati amanuenssuureja en keväälle edes harkinnut, koska elämä on muutenkin kohtalaisen työlästä. Katsotaan niitä manuiluja sitten loppuvuodesta tai kutosella. :) Laskin vertailun vuoksi, että viime keväänä sain noppia kasaan niin ikään 35, eikä kevät opintojen puolesta ottanut kovinkaan voimille - muuten kyllä. Opintopisteethän eivät toki aina kerro koko totuutta, mutta uskoisin, että selviydyn tästäkin keväästä ainakin kohtalaisesti. Helpottanee opiskelua kummasti, kun ei tarvitse samalla hoitaa vauvaa! 

 

Kevään kursseista en oikeastaan odota mitään, mutta jos jokin ennakkosuosikki pitää valita, se on lastentaudit. Lapsipotilaat tuovat tutkimiseen varmasti omat haasteensa, kuten olemme jo statusopetuksessa päässeet näkemään. :) Lastentauteihin liittyy viikon mittainen hajautus, joka on minulla Joensuussa. Tämän lukuvuoden aikana olen päässyt tutustumaan  Mikkeliin ja Jyväskylään, joten edessä on jälleen uusi aluevaltaus. Odotan myös, että naistentaudit yllättävät positiivisesti, vähän niin kuin kirurgia viime syksynä. Tähän mennessä olen pitänyt naistentauteja vähiten kiinnostavana kurssina, mutta katsotaan, kuinka kelkka kääntyy! Naistentaudeissa vain pieni osa ryhmästä saa suorittaa koko kurssin Kuopiossa, mutta onneksi kuulun siihen joukkoon. Vielä ei ole tietoa, missä kevään pariviikkoinen tk-jakso vierähtää, joten ainakin yksi hajautusjakso on tälle keväälle tulossa.

Vähiten kevään opetuksista odotan varmaan yleislääketieteen simulaatio-opetusta, jossa näyttelijät toimivat potilaina, ja itse pitää hypätä lääkärin saappaisiin. Se muistuttanee aika paljon LT2:n VPL-kurssin simulaatiota, joka meni hyvin. Jännitän silti näitä "näytön paikkoja" aina yhtä paljon, vaikka tiedänkin, että kyseessä on vain harjoitus. (Linkin takana on muuten ihka-aitoa ja alkuperäistä tulevan lääkärin innostusta, josta nykyteksteissäni näkyy varmaan vain haaleita varjoja 😄) 

Tällaista kaikkea on luvassa keväälle, toivottavasti ja todennäköisesti toiseksi viimeiselle opiskelusellaiselle! Suunnitelmana on stressata opinnoista mahdollisimman vähän ja nauttia mahdollisimman paljon. Nyt, kun olen taas koko kevään kulusta suunnilleen kartalla, aion mennä hetki kerrallaan. Tästä tulee työntäyteinen vuosi, kirjaimellisesti. Velvollisuuksien vastapainoksi aion tänä vuonna taas pitää paremmin kiinni myös harrastuksista, sillä etenkin kameran kanssa koluamista on ollut suorastaan ikävä. 😍

Iloista arkea sinnekin!

Vuoden ensimmäinen

Mukavaa perjantai-iltaa! Näin päästiin taas tammikuulle, vuoden alkuun. Vuodenvaihteessa tulee aina jotenkin pirteä olo ainakin hetkellisesti, kun lomat on lomailtu, ja arjen saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Jatkuvuus, rutiinit ja arki ovat elämässä mukavia, mutta ainakin minä kaipaan toisinaan vähintäänkin pienimuotoisia uusia alkuja. Siksipä aloitan uuden harrastuksen ensi viikolla, menen nimittäin laulutunneille. Jännittävää!

Alkanut vuosi saattaa olla viimeinen täysi kalenterivuosi opiskelijana. Jos hyvin käy, valmistun jossain kohtaa vuotta 2022. Nyt LT5-lukuvuodesta olen suorittanut 1/4, joten edelleen se neljäsosa vuotta jäljessä muita mennään. Opiskelu on tällä hetkellä hyvin rutinoitunutta, (yleensä) yhteen kurssiin kerrallaan keskittyvää ja sikäli helppoa ja mukavaa. (Itse tosin kaipaisin opintoihin välillä vaihtelua enkä ollenkaan kärsinyt esim. kolmosvuoden tenttisumista tai päällekkäisistä kursseista.) Kevät on todennäköisesti itselleni syksyä raskaampi aikataulullisesti, mutta ihan hyvillä mielin aloitan opinnot muutaman päivän päästä. Kirjoittelen kevään sisällöstä tarkemmin vielä, kunhan pääsen itsekin kartalle siitä, mitä kaikkea onkaan luvassa. Lomamoodissa viivyn tosin niin kauan kuin pystyn, koska tänä vuonna on turha haaveilla pitkistä (kesä)lomista vrt. viime kesä ja leppoisa lomaelämä.

Moni toivoi tykkäyksistä päätellen lisää my day -tyyppisiä postauksia, joten niihin voisin tänä vuonna pyrkiä vaikkapa kuukausittain. Tässä vaiheessa on vielä aikaa ja kiinnostusta kirjoitella myös opintojen kulusta ym, joten toiveita saa esittää. Hyvin kauas olen ajelehtinut pääsykokeeseen valmistautumisesta, ja hakemiseen liittyvät fiilikset ovat aikaa sitten haalenneet. Hakuprosessini-sivulta löytyvät vielä kuitenkin kaikki omat tuonaikaiset postaukseni ja Opiskeluvinkkejä jaan toisella sivulla, joten sieltä lueskelemaan, jos aihepiiri on ajankohtainen tai kiinnostaa muuten vain! 

 

Jännä vuosi on tulossa tästäkin, eikä muutoksilta vältytä. Alkuvuodesta pikkuisin aloittaa päivähoidon. Minulla ja miehellä on molemmilla edessä työelämään astuminen vähintään lyhyeksi hetkeksi. Miehen opinnot ovat myös opinnäytettä vaille valmiit, joten jos oikein hyvin käy, syksyllä olen jälleen taloutemme ainoa opiskelija. Tässähän pitää pikku hiljaa alkaa suunnata ajatuksia valmistumisen jälkeiseen aikaan - miten tässä nyt näin kävi? Tokihan elämällä on aina omat yllätysmomenttinsa, joten kukapa tietää, millaisin tunnelmin tätäkin vuotta jälkikäteen muistellaan.

Loppuun muistutuksena vielä, että kysymyksiin vastailen edelleen mielelläni, ja kommentteja tervehdin aina ilolla. :)  Kivaa viikonloppua!

Vuoden 2020 parhaat ja pahimmat

Huh, ehdinpäs vielä tälle vuodelle! Tuskin olen ainoa, joka sanoo, että vuosi 2020 oli raskas. Vaan mahtuipa myös tähän vuoteen vastoinkäymisten lisäksi paljon ilonaiheita ja onnistumisiakin niin ammatillisessa mielessä kuin muutenkin. Päättyvän vuoden kunniaksi (onneksi emme kohtaa enää) pieni listaus elämän sattumuksista ja tapahtumista lienee paikallaan.

Kevät alkoi omalta osaltani hyvin toiveikkaasti. Olin (vihdoin, siltä se tuntui!) pääsemässä takaisin opintoihini. Kolme kuukautta äitiyslomaa oli enemmän kuin tarpeeksi, kaipasin vauvakuplastani takaisin ihmisten ilmoille.

Isoimpana ilonaiheenani alkuvuodesta olivatkin (luonnollisesti vauvan ja muun perheen lisäksi) mielenkiintoiset opinnot sekä havainto siitä, että ajatukseni on ihan yhtä kirkas kuin ennen raskauttakin. Oppiminen oli siis varsin helppoa ja mielekästä, kun oli hetken pitänyt taukoa opinnoista. 

 

Suurin haaste oli varmaan vauva-arjen, muun elämän ja opiskelun yhdistäminen. Se sujui loppujen lopuksi oikein mallikkaasti, mistä kylläkin suurin kiitos kuuluu puolisolleni. Etäaika helpotti myös aikataulu- ja muuta säätöä, mutta välillä tarvittiin ja onneksi myös saatiin vauvanhoitoapua. Olen kovin ylpeä siitä, miten minä ja perheeni tästä vuodesta selvisimme. Opiskelut saatiin hoidettua varsin menestyksekkäästi, samoin kaikki muu olennainen. Ihminen näköjään venyy moneen, kun on pakko.

Jännittävin tilanne (josta selvisin hyvin) oli varmaan leikkaussalissa. Etukäteen jännitti kovasti, miten mahdan pärjätä, mutta leikkauksessa avustaminenhan oli varsin mukavaa. Myös pientoimenpiteitä olen päässyt harjoittelemaan tänä vuonna useita kertoja. Joka kerta ne jännittävät ainakin vähän, mutta mukavaa on ollut huomata oma edistymisensä myös sillä saralla.

Opiskelussa parasta tänä vuonna olivat mielenkiintoiset kurssit ja etenkin vuoden alussa ollut mahtava opiskelumotivaatio. Loppuvuotta kohti - siinä kohti kun työluvat varmistuivat - motivaatio tosin koki notkahduksen, ja otin loppusyksyn niin rennosti kuin kykenin. Loman jälkeen sitten taas uusin voimin...

Raskainta ovat olleet tänä vuonna erinäiset terveysongelmat. Ja tietysti arki oli keväällä tosi työlästä. Tähän mainitsisin vielä opintoihin liittyvät hajautukset eri paikkakunnilla, sillä monestakin eri syystä koen ne raskaina. Harmi sinänsä, koska niitä nyt vain kuuluu tähän pakettiin, ja onhan se hyvä mahdollisuus päästä näkemään keskussairaalankin toimintaa.

 

Suurin kehityskaari ainakin opintojen osalta tapahtui varmaan syksyn terveyskeskusopetuksessa, kun loppuviikosta vastaanoton pito alkoi jo sujua takkuisen alun jälkeen. On muuten pakko nostaa tähän myös sanelu, koska ennen tätä syksyä en ollut sanellut koskaan, mutta nykyään se onnistuu jo ihan hyvin. Keväällä treenataan sitäkin lisää ja oikein hyvä niin. Omasta mielestä kehitystä on tapahtunut toki myös muilla elämän osa-alueilla, ja pidänkin esim. omaa tutkimustyötäni jo paljon sujuvampana kuin alkuvuodesta. Niin ja hei, olen tänä vuonna opetellut neulomaan!

Opiskelussa ikävintä oli etenkin nyt etäaikana opiskelukavereiden vertaistuen puute. Tokihan ryhmäopetuksessa tapasi ryhmäläisiään, mutta noin muuten tavattiin kavereiden kanssa vain harvoin. Tänä syksynä jouduin myös menemään kahteen kertaan uusiin pienryhmiin (ensin kirra vuotta myöhemmin aloittaneiden kanssa ja myöhemmin loppusyksy oman kurssin mukana eri ryhmässä kuin aiemmin), mikä vie voimia, vaikka sinänsä hyvin eri porukoihin solahdankin.

Mukavia hetkiä ovat olleet ainakin kesäloma oman porukan kesken, rentoa olemista vailla kiirettä mihinkään. Mieltä on lämmittänyt toki sekin, kun tentit ovat palautuneet hyväksyttyinä, ja opintopisteitä on kertynyt. Valmistuminen on enää 90 op:n päässä.

 

Ristiriitaisin olo tuli siitä, kun sain nelosen työoikeudet. Vihdoin, ja nyt jo! En osaa eritellä, olinko asiasta enemmän innoissani vai kauhuissani. Tähänkö päättyivät nyt huolettomat opiskeluvuoteni? Myös vauvavuoden päätös on joka kerta yhtä ristiriitaista. Samaan aikaan haikailee sitä ihan pientä vauvelia (en tosissani kylläkään) ja on onnellinen siitä, kuinka toinen kasvaa ja kehittyy! :')

Yllättävintä taisi olla se, kun kehitin itselleni ihan kunnollisen kolmenkympin kriisin. Luulin jotenkin olevani ihan sinut itseni ja elämäni kanssa, mutta niin vain jouduin käymään taas kerran läpi kasan mielenkiintoisia ajatuksia ja kriisinaiheita... Joka tapauksessa olo helpotti synttäripäivän jälkeen, joten ehkäpä tästäkin vuosikymmenestä selvitään. Kolmenkympin rajan tältä puolelta lievästi huvittaa oma "olen niin vanha"-kriiseilyni ennen lääkikseen hakua. Olinhan lääkishaut aloittaessani "jopa" 23-vuotias!

Toiseksi viimeinen täysi opiskeluvuosi on nyt puolessa. Varkain vierivät vuodet, ja LT1 on muuttunut ihan yhtäkkiä LT5:ksi! Vaikka näkeehän ajan kulun, kun katsoo vain - onhan pääsykoebabynikin kasvanut opiskeluaikana vauvasta tosi reippaaksi 5-vuotiaaksi.

 

 

Vuosi 2020 ei ollut yhtään sitä mitä toivoin ja odotin. Ei tullut isoja pyöreiden juhlimisia, ihmisiä tavattiin ennätysvähän ja -harvoin, mutta omalla perheellä oltiin sitäkin enemmän. Blogi on ollut tänä vuonna kovin hiljainen, ja nähtäväksi jää, millaisen postaustahdin ensi vuonna saavutan. Tämä vuosi oli aikamoista hullunmyllyä monessakin mielessä, mutta ainakin perhetilanne helpottanee ensi vuonna hiukkasen, kun pikkuruisinkin pääsee päivähoitoon. Mahtaa olla omituista opiskella ilman pientä opiskelukaveria. Uusia tuulia on luvassa siis ensi vuodellekin.

Suuria en uskalla ensi vuodelle toivoa, mutta moni kanssani varmaan toivoo parempaa vuotta 2021. Onnellista uutta vuotta jokaiselle!