Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit

27.6.2022

Lääkisajan tilinpäätös 3

Tänään kirjautui viimein opiskelijastatuksekseni "valmistunut", joten aivan loppusuoralla ollaan tässä pitkään kestäneessä valmistumisprosessissa. Viimeisessä tilinpäätöspostauksessani kerronkin, miten tulevaisuuden toiveeni ja haaveeni ovat lääkisajan aikana muuttuneet, ja mitä mahtaa olla luvassa jatkossa.
 


 
Parin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana en muistaakseni ajatellut lääkiksen jälkeistä elämää juurikaan. Kuuden vuoden aikana ehtii pohtia moneen otteeseen - joskin vain puolivakavissaan -, valmistuuko edes koskaan. Elämäni on ollut myös lääkisaikana sen verran vauhdikasta, että pidän jonkin sortin ihmeenä valmistumistani omien vuosikurssilaisteni vanavedessä. Aallonpohjia on koettu niin opiskelumotivaation katoamisen kuin oman elämäni haasteidenkin suhteen. Kuuteen vuoteen on sisältynyt monenlaisia sävyjä, joista vain osa on välittynyt blogin puolelle. Ehkä olettekin havainneet, että välillä blogi on ollut lähes vaiti, toisinaan tekstejä on julkaistu vilkkaammin - tämäkin on ainakin vähän heijastellut sitä, kuinka paljon oma elämäni somen ulkopuolella on vienyt aikaa ja energiaa.
 
Valmistumisen jälkeen monet ovet ovat avoinna. Voi jatkaa vastaanottotyötä tai päivystämistä, hakea erikoistumaan, päätyä töihin keskus- tai yliopistolliseen sairaalaan, keikkailla tai tehdä tutkimusta - ja monia näistä yhtä aikaa. Muitakin vaihtoehtoja varmasti on. Ennen klinikkavaihetta pidin todennäköisenä (kieli poskessa, mutta kuitenkin) sitä, että korkeintaan hoidan paperit ulos ja teen lopputyöurani lääkärinä jossain, enkä todellakaan jaksa lähteä erikoistumaan tai varsinkaan tee tutkimusta enempää kuin on pakko (syvärit). Tässä asiassa kelkka on kääntynyt opintojen aikana varmaan eniten. :D
 


 
Siispä itseni tuntien opiskeluni ei pääty tähänkään valmistumiseen etenkään siksi, että tohtoriopintoni ovat jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäisenä opiskelusyksynä meidän tuli seurata väitöstilaisuutta erääseen kurssiin liittyen, mistä mainitsinkin tässä postauksessa. Tilaisuutta takarivissä kuunnellessani ajattelin, että olisipa hienoa olla tuossa joskus, mutta ajatus jäi sittemmin taka-alalle. Seuraavana kesätyökesänäni sairaanhoitajana yön tunteina potilaiden unta valvoessani surffailin yliopiston sivuilla ja päädyin lukemaan tohtorikoulutuksesta. Tuolloin ajatus tohtoriksi kouluttautumisesta tuntui äärimmäisen kaukaiselta, mutta jotenkin kutkuttavalta. Sinänsä puitteet tohtoriopinnoille olivat jo hyvin olemassa: tutkimusaiheeni olen - kuten useaan otteeseen olen jo maininnut - saanut itseäni kiinnostavalta alalta jo 1. lääkisvuoden puolivälissä ja jatkanut saman tutkimuksen parissa aina tähän saakka. Tutkimustyö siis jatkuu myös valmistumisen jälkeen.

Muista valmistumisen jälkeisistä kuvioista todennäköisesti aloitan yleislääketieteen erityiskoulutuksen (YEK) heti valmistuttuani, en niinkään siksi, että voisin työskennellä jatkossa myös muissa EU-maissa kuin Suomessa (vaikka sekin olisi ajatuksena huikea!), vaan siksi, että tekemieni työpätkien hyväksyminen erikoistumiskoulutukseen olisi kenties mutkattomampaa. Aionkin jatkossa myös erikoistua, mutten vielä tarkemmin tiedä, milloin haen ensimmäistä kertaa erikoistumispaikkaa. (Tiedänpäs: heti kun mahdollista!)
 


 
Oma tuleva erikoisalani on vaihdellut ennen lääkisopintoja ja etenkin niiden aikana. Vuosia sitten kirjoitin mahdollisista tulevista erikoisaloistani postauksen, jota en koskaan julkaissut. TOP5-erikoistumisaloinani tuolloin mainitsin sisätaudit (monipuolisuus ja tietyllä tapaa kokonaisvaltainen tapa hoitaa potilasta), anestesiologia, neurologia (muisti(sairaudet) ja muut aivotoiminnot ja niiden häiriöt ovat aina kiehtoneet minua), yleislääketiede (koska olen kiinnostunut melkein kaikesta. Monipuolisuus olisi ehdoton työn plussa!) sekä korva-nenä-kurkkutaudit eli KNK (ehdottomana plussana lasten kanssa työskentely, vaikka tietysti potilaisiin kuuluu kaikenikäisiä). Yksi kerrallaan vaihtoehdot ovat pudonneet listaltani pois - ei minusta KNK-lääkäriä saada enkä usko että anestesialääkäriäkään. Mutta yllättävää kyllä, ala, jolle aion suunnata, on ollut listassani mukana jo vuonna 2019. Ja nykyään, kun minulta kysytään, mihin aion erikoistua, voin vastata kysymykseen sen sijaan, että selittelisin vain monista eri vaihtoehdoista ja siitä, etten tiedä niistä vielä tarpeeksi.

Suuntani on siis selvä. Kuten tähän asti, tiedän jälleen kerran tarkkaan, minne haluan ja mitä aion jatkossa tehdä. Välillä olen tuskaillut "valmiiden" suunnitelmieni kanssa ja ajatellut, että voi kun osaisinkin olla avoin kaikille vaihtoehdoille, etsiä omaa juttuani, haahuillakin vähän. Ja silti tiedän, että olen tekemässä omalta kannaltani juuri oikeita asioita, valitsemassa minulle sopivan polun. Kokemuksesta tiedän nyt myös, että on ihan ok vaihtaa välillä suuntaa ja lähteä vaikka kokonaan toisille urille. Etukäteen ei voi koskaan tietää, mitä kaikkea upeaa hyppy tuntemattomaan voi mukanaan tuodakaan.
 


 
Siksi jatkan iloisin, kevein mielin eteenpäin. Juuri nyt, valmistumisen välitilassa, taivas on pilvetön ja askel kevyt. Edessä on varmasti raskaita ja opettavaisiakin tilanteita ja asioita, mutta tärkeintä on, että jokainen askel riippumatta siitä, kuinka kipeää se tekee, vie minua eteenpäin. Ihan kuten vei aikanaan pääsykokeeseen lukiessani, ihan kuten opintojen aikana, niin se tekee nytkin. 

27.3.2022

Valmistumisen lähestyessä

Viimeinen lääkiskevät on käynnissä, ja ennen LT6-vuoden päättymistä on enää muutama hassu seminaari jäljellä eikä tenttejä enää yhtään! Ajallisesti tätä lukuvuotta on jäljellä enää vajaa kuukausi. Valmistuminen alkaakin pikku hiljaa kolkutella takaraivossa. Lasten sairasteluiden, joita toki lopulta seurasi itseeni iskenyt flunssa, myötä tosin kaikki ylimääräinen on jäänyt taka-alalle, kun aika ja energia on mennyt paitsi kipeiden lasten hoitamiseen ja omaan toipumiseen myös aikataulujen sumplimiseen ja korvaavien tehtävien kirjoitteluun.



 

Jos nyt kiireiden keskeltä muutaman hetken uhraan ajatuksille valmistumisesta, ne tulevat tässä: Mikäli asiat menevät suunnitellusti, valmistun lääketieteen lisensiaatiksi todennäköisesti alkusyksystä eli muutaman kuukauden tavoiteaikataulua myöhemmin. Teoriaopinnot saan käytyä samassa aikataulussa kurssikavereideni kanssa. Reilun parin kuukauden äitiysloman vuoksi olen kuitenkin työoikeudet  saanut molemmilla kerroilla vasta loppusyksystä, ja olen ehtinyt tehdä vasta kaksi kuukautta (pakollisiksi amanuenssuureiksi hyväksiluettavia) töitä. Toiset kaksi kuukautta harjoittelua tulee tehdä vielä ensi kesänä, sillä pakollista harjoittelua tutkintoon kuuluu neljän kuukauden edestä. Tällä hetkellä tilanteeni on se, että minun tarvitsee "enää" suoriutua tämän lukuvuoden opinnoista sekä ensi kesän kesätöistä, jotta valmistuminen varmistuu. Juuri nyt en näe suuria esteitä sille, etteikö tämä suunnitelma toteutuisi. (Myönnettäköön, että pahimpien sairasteluputkien aikana näin aika montakin estettä.) Elämä on totta kai yhtä suurta epävarmuutta, joten en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että kaikki läsnäolo-opinnot on suoritettuna ja jäljellä enää muutama seminaariviikko, joten olen erittäin luottavainen suunnitellun valmistumisajankohtani suhteen.


 
Millä miettein valmistun toiseen ammattiini? Pakko myöntää, että valmistuminen kauhistuttaa liki yhtä paljon kuin yhdeksän vuotta sitten sairaanhoitajaksi valmistuessani. Viime aikoina tosin olen löytänyt jonkinasteisen rauhan asian suhteen ja alkanut jopa odottaa valmistumista. Tilanteeni on suorastaan huvittavan samankaltainen verrattuna yhdeksän vuoden takaiseen tilanteeseeni. Silloinkin tein viimeiset tutkintoon kuuluvat harjoittelut kesätöinä ja sain paperit käteen syksyllä. Eroavaisuuksina todettakoon, että viimeksi ammattiin valmistuessani olin äiti kahdelle lapselle, joista toinen oli vasta muutaman viikon ikäinen. Tuolloin olin lasten kanssa kotona vajaan vuoden, jonka jälkeen onnekkaasti työllistyin suoraan vakituiseen työsuhteeseen. Vaikka tauon jälkeen jännitti ehkä vielä enemmän astua työelämään, kotona olo lisäsi motivaatiota palata töihin. Tuolloinkin jonkin verran keikkailin ennen työsuhteeni alkua, kuten todennäköisesti teen myös tällä kertaa valmistuttuani. Lääkärinkin ammatissa on se hyvä puoli, että jo opiskelijana pääsee kokeilemaan oman alan töitä, joten ihan alusta ei tarvitse vastavalmistuneenakaan lähteä - onneksi. 

Taaksepäin katsellessa sen vasta ymmärtää, kuinka pitkä matka on tultu tähän pisteeseen. Kuusi vuotta opintoja kasvattavat väkisinkin, eikä enää ole paluuta siihen tilanteeseen, jossa fuksina lääkiksen aikanaan aloitin - nuorena fuksina, vaikka muka niin vanhalta tuntuikin. Lääkisajalta on mukaan tarttunut käsittämätön määrä oppia, esikuvia, tulevaisuuden haaveita, jokseenkin runsaasti kuormitusta sekä mikä ehkä parasta, paljon ihania kollegoita! 

 

 
Valmistuminen tuntuu yhtä aikaa hyvin odotetulta ja melkoisen haikealta, minusta siis. Opiskeluajan olen kokenut hyvin helpoksi ja huolettomaksikin, vaikka erittäin kuormittaviakin ajanjaksoja on nähty ja koettu. On ollut ihanaa keskittyä "pelkkään" oppimiseen, kun opintojaksot, aikataulut ja muut on joku muu suurella vaivalla suunnitellut ja laatinut valmiiksi - monista muista yliopistotutkinnoista poiketen. Odotuksiini tai oikeammin kauhukuviini nähden opiskeluaika on ollut erittäin hyvin hallinnassa niin aikataulullisesti kuin muutenkin.Valmistumisen jälkeen ollaan omillaan: pitää itse päättää, minne haluaisi mennä ja mitä tehdä. Vaikka aikanaan tuntui kovin kaukaiselta pohtia, minne matka valmistumisen jälkeen vie, pikku hiljaa tulevaisuuden suunnat ovat alkaneet hahmottua. Tällä hetkellä työtä koskevat suunnitelmani ulottuvat vuoden 2022 loppuun, mutta alustavia suunnitelmia on myös vuodelle 2023. Katsotaan, kuinka niiden kanssa käy.

Toivoisin, että osaisin tällä kertaa valmistuttuani antaa itselleni enemmän rauhaa ja aikaa oppia ja opetella uutta ammattiani. Tähän asti työelämässä nähdyn ja koetun perusteella en kuitenkaan ole lainkaan varma, että siihen kykenen. Ammattiin valmistuminen on iso etappi, jota ainakin itse joudun prosessoimaan vielä hetken jos toisenkin. Tuntuu nimittäin edelleen - vaikka töitäkin olen jo tehnyt - välillä aika uskomattomalta, että kuuden vuoden opinnot ovat kohta ohi ja minä olen ihan oikeasti lääkäri. Elämäni tahti tosin on ollut sellainen, ettei liene ihme, vaikka välillä vähän pyörryttäisikin. Joka tapauksessa lähden mielelläni uudelle uralle ja toivon, että itselleni sopiva paikka työelämästä löytyy tälläkin kertaa.

 

 
 
Löytyyköhän sieltä vielä joku blogiani alkupuolelta asti seurannut? Tuntuuko sinustakin siltä, että kuusi vuotta on kulunut silmänräpäyksessä? :D
  

27.1.2022

Lääkiksen viimeinen kevät

Vau, tässä sitä ollaan! Voi miten viisaina ja kokeneina aikanaan pidinkään loppuvaiheen opiskelijoita. Ja nyt olen itse tässä, eikä ole kovinkaan viisas tai kokenut olo. Liki kuuden vuoden lääkisopinnot ovat totta kai kasvattaneet ja opettaneet kaikenlaista, mutta hyvin paljon on vielä opittavaa, nähtävää ja koettavaa - ja niin kuuluukin olla. Viimeisen lääkiskevään alusta ja valmistumisen lähestymisestä (tänä vuonna, jos hyvin käy!) kirjoittanen tunnelmia ja ajatuksia ihan erikseenkin. Nyt kerron, mitä kaikkea minulla on tänä viimeisenä lääkiskeväänäni luvassa. Tässä siis - viimeistä kertaa - alkaneen lääkiskevään aikatauluja ja ohjelmaa:

 




Kevätlukukausi alkoi reilut kaksi viikkoa sitten maanantaina, ja ensimmäisen viikon aikana meillä oli Hätätilanteiden tunnistaminen ja hoito -kurssi kokonaisuudessaan sekä loput oikeuslääketieteen kurssista, josta osa on pidetty nelos- ja vitosvuosina. Hätäkurssiin kuuluvat simulaatiot jouduttiin koronatilanteen vuoksi perumaan, joten emme päässeet (joutuneet) enää tässä vaiheessa simulaatioiden pariin. Simulaatioita korvaava opetus oli omasta mielestäni aivan loistava, ja oli mukavaa saada malliesimerkkejä siitä, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia. Oikeuslääketieteen opit tulivat yhtä lailla tarpeeseen, ja luennot sekä seminaari olivat hyvin järjestetyt ja mielenkiintoiset.

Lääkiksen kaikki luennot ovat siis takana päin, ihan uskomatonta. Luennot ja seminaarit on nyt korona-aikana järjestetty pääosin etäyhteyksin, joten oli vähän haikeaakin, että viimeisetkin luennot koettiin kotisohvalta ruudun välityksellä. On ikävää, kun tietää, ettei enää tule istuttua kavereiden kanssa luennolla. Etäopetuksen olen kuitenkin kokenut pääosin hyväksi, sillä se on helpottanut huomattavasti omaa arkeani. 

 



Lääketieteen lisensiaatin tutkinnosta minulla puuttuvat enää iho- ja sukupuolitautien kurssi, sisätautien täydentävä kurssi, ongelmalähtöiset seminaarit sekä aiemmin mainitsemani parin kuukauden harjoittelu. Ihotautien kurssi, joka sisältää kaksi viikkoa ryhmäopetuksia, on loppusuoralla. Sen jälkeen on parin viikon breikki, kun loput ryhmästämme käy opetusta, ja tuon parin viikon tauon jälkeen meillä on tentti - lääkiksen viimeinen!

Sisätautien täydentävä kurssi alkaa itselläni viikon päästä ihotautien tentistä. Siihen kuuluu liuta ryhmäopetuksia, jokunen seminaari sekä hieman sisätautien toiminnan seuraamista esim. päivystyksessä tai toimenpideyksikössä. LT3-vuoden sisätautikurssista on jo niin pitkä aika, että on kerrassaan mukavaa päästä kertailemaan näitä oppeja. Viime kesän toki olin sisätaudeilla töissä, joten jotain lienen opinnut myös kolmosvuoden jälkeen. 

Sisätautien kurssi päättyy seminaareihin huhtikuun alussa, jonka jälkeen alkavat lääkiksen ihan viimeiset pakolliset opinnot, ongelmalähtöiset seminaarit. Niitä on yhteensä 16, joista ihan jokaista ei tarvitse käydä. Edustettuina seminaareissa ovat useat erikoisalat, ja jokaisella seminaarilla on oma teemansa. Seminaarit päättyvät huhtikuun puolivälin paikkeilla, ja niin, sitten on meidän kurssimme tarina päätöksessä. Itse jatkan työelämän puolelle toukokuussa hartaana aikomuksenani saada sieltä loput amanuenssuurit eli pakolliset harjoittelut hyväksiluettua. 

 


 

Alkanut kevät ei pakollisen ohjelman puolesta ole kovinkaan työntäyteinen. Omilla valinnoillani olen kuitenkin saanut aikaan sen, etten pääse noilla tyhjilläkään viikoilla kovinkaan laiskottelemaan. Helmikuussa, johon opetuksesta vapaat viikot asettuvat, teenkin sekä lastentautien puolipäiväistä amanuenssuuria että lastentautien valinnaista kurssia. Aika lapsikeskeistä meininkiä luvassa, ja mikäs sen parempaa! Vaatii tosin melkoisesti organisointia ja aikataulutusta, että työtunnit tulevat täyteen ja saan tehtävät hoidettua ajallaan.

Töitä teen kevään ajan samaa tahtia kuin muutenkin opiskelun lomassa eli pari-kolme vuoroa kuukaudessa. Oman lisänsä tuovat totta kai uudet tohtoriopintoni, joita mahdollisuuksien mukaan limitän myös tämän kevään opintoihin. Vaikka tekemistä jälleen kerran piisaakin, tarkoitus on myös nauttia rennosta ja huolettomasta opiskeluajasta ihan viimeiseen asti. Töitä en ole itselleni haalinut, koska niitä ehdin tehdä riittämiin valmistumisen jälkeenkin. Halusin ottaa keväälle kuitenkin amanuenssuurin - palkallista toki sekin, mutta ilman hoitovastuuta -, koska en ole opiskeluaikana ehtinyt niitä liiemmin tekemään (tämä on kolmas). Moni hakuaika on vuosien varrella ehtinyt umpeutua vielä harkitessani asiaa. Joka tapauksessa nyt olin ajoissa ja sain ilokseni paikan juuri sinne, minne halusinkin. Valinnaisia opintoja on minulle kertynyt enemmän kuin on tarvetta, mutta kiinnostukseni ja innostukseni mukaan olen niitäkin opintojen aikana tehnyt. Kevään aikana käyn siis vielä yhden valinnaisen kurssin.

 


 

Tätä kaikkea kuuluu viimeiseen kevääseeni lääkiksessä. Lueteltuna kurssien ja tehtävien määrä kuulostaa ehkä paljolta, mutta suhteutettuna kuluneisiin 5,5 vuoteen aika ja tekeminen ovat käyneet erittäin vähiin. Hassua ajatella, että ihan muutaman kuukauden kuluttua valmistuu taas uusi sukupolvi nuoria (kokemukseltaan nuoria, mutta monenikäisiä) lääkäreitä, minä sitten vähän viiveellä heidän jälkeensä. Sitä ennen on vielä tehtävää, joten palailenpa taas ihotautien pariin.

Tsemppiä alkaneeseen vuoteen kaikille! Jos tätä sattuu lukemaan vielä joku pääsykokeisiin valmistautuva tai lääkikseen suuntaava, erityistsempit sinulle <3 Usko tai älä, saatat olla tässä tilanteessa pikemmin kuin uskotkaan.
 

7.2.2021

Lastentauteja ja uusia tuulia

Hilpeää helmikuuta! Tammikuu oli silmänräpäyksessä ohi ja ehkäpä parhaat talvikelit täällä taas. Lastentautien jakso on nyt puolivälissä (siis nyt jo?!). Hajautus on onnellisesti takana, ja Joensuu tuli taas vähän tutummaksi. Edelleenkään mitään lemppareita hajautukset eivät ole, mutta kylläpä niistäkin selviää. 

 



Tähän mennessä olemme lastentautien kurssilla käsitelleet siis noin puolet asioista. Omalla kohdallani se on tarkoittanut yleispediatriaa sekä lastenneurologiaa, onpa pari allergia- ja astmaopetustakin sattunut ohjelmaan. Jäljellä ovat vielä erikoispoliklinikat, päivystysseuranta ja osasto-opetus sekä etäseminaareja. Kuten etukäteen arvelinkin, hyvin monenmoisia asioita on tällä kurssilla käsitelty. Aiheita on niin paljon, että hyvä, jos edes suurimmasta osasta saisi jonkinlaisen käsityksen.

Lastentautien lisäksi käynnissä ovat myös kliinisen ravitsemustieteen, yleislääketieteen sekä englannin kurssit. Kaksi viimeisintä päättyvät (onneksi) jo ennen talvilomaa, mutta ravitsemustieteen tentti on vasta maaliskuun loppupuolella. Yleislääketieteen kurssiin toki kuuluu osa toukokuisesta tk-jaksosta, mutta tentti tosiaan pidetään jo muutaman viikon kuluttua. (Se etukäteen niin kovasti jännätty vastaanoton simulaatio oli lopulta oikein rento ja kiva tilanne!) Kliinisessä ravitsemustieteessä on etäaikakautena totuttuun tapaan runsaasti videoluentoja ja vain kaksi ryhmäopetusta, joista toinen etänä. Englannin kurssin sisältö on vielä hieman hämärän peitossa, mutta selkiytynee ensi viikolla, kun päästään kurssia aloittamaan.

Muun elämän puolella opiskelurauha kotona on palautunut reilun vuoden jälkeen, kun kuopus aloitti päivähoidon. Paikkaahan hänelle haettiin jo tammikuun alusta, mutta omaan lähipäiväkotiin tuli tilaa vasta helmikuussa, joten alkuvuosi jatkettiin vielä tutuksi tulleella kaavalla. On sanottava, että viime aikoja helpommalla pääsi siinä vaiheessa, kun vauva vielä pysyi paikallaan. Nykytilanteessa heti kun silmä välttää, kaveri on kivunnut pöydille, kurkottelee kaappeihin ja - ikävä kyllä - on edelleen kovin innokas maistelemaan kaikkea, mikä tielle osuu.

 

   

 

Hajautuksessa ollessani pidettiin etänä myös tämän vuoden HOPS-palaveri, jossa käytiin läpi rästiin jäävien opintojen sijoittaminen LT6-opintojen lomaan. Epäilin etukäteen, ettei se onnistu kivuttomasti, mutta niin vain ne saatiin järjestymään. Näyttäisi siis siltä, ettei valmistumiseni viivästy muutamaa kuukautta enempää. Huippua! Pakolliset amanuenssuurit ovatkin ainoita, jotka valmistumistani viime kädessä viivästyttävät - jos siis jaksan nykytahtia opintojani jatkaa.

Melkoista pohdiskella jotain valmistumiseen liittyviä asioita, kun tuntuu, että niin paljon kursseja on vielä käymättä ja vielä enemmän oppimatta. Tähän asti on voinut ajatella, että jäljellä on vielä ties kuinka monta opiskeluvuotta, mutta näköjään valmistumispäivä lähenee vääjäämättä. Ensi vuonna ehkä valmistun! Sitä ennen onneksi kerätään (edes vähän) työkokemusta ja käydään opinnoissa läpi vielä monenlaista. Vaan on jo tässä vaiheessa todettava, että jos jonkinlaista kasvua on opintojen aikana tapahtunut. :)


 

Kiireistä kevättä tässä itselleni povailen, joten peukut pystyssä, että tästä(kin) selvitään kunnialla. Tsemppiä kevääseen kaikille muillekin, ja etenkin teille, jotka vielä epätietoisina odottelette tietoa tämän vuoden pääsykoejärjestelyistä ja -vaatimuksista. Tuli eteen mitä tuli, sinä selviät kyllä! :)


8.1.2021

Vuoden ensimmäinen

Mukavaa perjantai-iltaa! Näin päästiin taas tammikuulle, vuoden alkuun. Vuodenvaihteessa tulee aina jotenkin pirteä olo ainakin hetkellisesti, kun lomat on lomailtu, ja arjen saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Jatkuvuus, rutiinit ja arki ovat elämässä mukavia, mutta ainakin minä kaipaan toisinaan vähintäänkin pienimuotoisia uusia alkuja. Siksipä aloitan uuden harrastuksen ensi viikolla, menen nimittäin laulutunneille. Jännittävää!




Alkanut vuosi saattaa olla viimeinen täysi kalenterivuosi opiskelijana. Jos hyvin käy, valmistun jossain kohtaa vuotta 2022. Nyt LT5-lukuvuodesta olen suorittanut 1/4, joten edelleen se neljäsosa vuotta jäljessä muita mennään. Opiskelu on tällä hetkellä hyvin rutinoitunutta, (yleensä) yhteen kurssiin kerrallaan keskittyvää ja sikäli helppoa ja mukavaa. (Itse tosin kaipaisin opintoihin välillä vaihtelua enkä ollenkaan kärsinyt esim. kolmosvuoden tenttisumista tai päällekkäisistä kursseista.) Kevät on todennäköisesti itselleni syksyä raskaampi aikataulullisesti, mutta ihan hyvillä mielin aloitan opinnot muutaman päivän päästä. Kirjoittelen kevään sisällöstä tarkemmin vielä, kunhan pääsen itsekin kartalle siitä, mitä kaikkea onkaan luvassa. Lomamoodissa viivyn tosin niin kauan kuin pystyn, koska tänä vuonna on turha haaveilla pitkistä (kesä)lomista vrt. viime kesä ja leppoisa lomaelämä.

Moni toivoi tykkäyksistä päätellen lisää my day -tyyppisiä postauksia, joten niihin voisin tänä vuonna pyrkiä vaikkapa kuukausittain. Tässä vaiheessa on vielä aikaa ja kiinnostusta kirjoitella myös opintojen kulusta ym, joten toiveita saa esittää. Hyvin kauas olen ajelehtinut pääsykokeeseen valmistautumisesta, ja hakemiseen liittyvät fiilikset ovat aikaa sitten haalenneet. Hakuprosessini-sivulta löytyvät vielä kuitenkin kaikki omat tuonaikaiset postaukseni ja Opiskeluvinkkejä jaan toisella sivulla, joten sieltä lueskelemaan, jos aihepiiri on ajankohtainen tai kiinnostaa muuten vain! 

 


Jännä vuosi on tulossa tästäkin, eikä muutoksilta vältytä. Alkuvuodesta pikkuisin aloittaa päivähoidon. Minulla ja miehellä on molemmilla edessä työelämään astuminen vähintään lyhyeksi hetkeksi. Miehen opinnot ovat myös opinnäytettä vaille valmiit, joten jos oikein hyvin käy, syksyllä olen jälleen taloutemme ainoa opiskelija. Tässähän pitää pikku hiljaa alkaa suunnata ajatuksia valmistumisen jälkeiseen aikaan - miten tässä nyt näin kävi? Tokihan elämällä on aina omat yllätysmomenttinsa, joten kukapa tietää, millaisin tunnelmin tätäkin vuotta jälkikäteen muistellaan.

Loppuun muistutuksena vielä, että kysymyksiin vastailen edelleen mielelläni, ja kommentteja tervehdin aina ilolla. :)  Kivaa viikonloppua!

3.11.2020

Kuulumisia lokakuulta

Moikka taas! Marraskuullehan se jo kääntyi, mutta kerrataan vielä pikaisesti lokakuun kuulumiset. Lokakuu ei viime vuodesta poiketen tuonut suuria mullistuksia elämään - hyvä niin. Reipasta 1-vuotiasta on juhlistettu kakkukahvein, kuten asiaan kuuluu. Melko tomera tapaus on näköjään hänestä(kin) tulossa. :)





Lokakuun alku vierähti kirurgian parissa, ja viimeisin viikko ennen syyslomaa vietettiin hajautuksessa Mikkelissä. Täytyy kyllä sanoa, etteivät hajautukset ole oikein oma juttuni yhden kokemuksen perusteella. Tietty määrä hajautuksia kuitenkin kuuluu tähän pakettiin. Ehkäpä ensi kerralla menee jo vähän sujuvammin!

Syysloma tuli tarpeeseen, ja aiemmista vuosista poiketen vietimme koko perheellä ihan koko viikon lomaa. Tekipä hyvää ihan vaan olla, ulkoilla, nauttia kauniista ilmoista (suurin osa kuvista on otettu lomalla) ja kerätä voimia loppusyksyyn. Tähän asti on joka vuosi ollut jotain rästihommia, joita on ollut pakko puurtaa lomallakin, ja viime vuoden lomastahan minä vietin osan lapsivuodeosastolla vauvelin kanssa. 




Instan puolella jo mainitsinkin, että omalla kohdallani LT5 jatkui syysloman jälkeen silmätaudeilla. Tämä ala on ehdottomasti yksi niistä, joita ei tarvitse erikoistumisvaihtoehtona edes pohtia. On silti ollut mukavaa oppia (vihdoin) käyttämään oftalmoskooppia kunnolla, ja onhan opiskelu nyt joka tapauksessa mukavaa. Nyt, kun tätä etävaihetta eletään, suurin osa kurssista tapahtuu etänä, mikä ei kyllä itseäni haittaa lainkaan. Videoluennot ovat aivan mahtavia, kun niitä voi kuunnella silloin kun itselle sopii, katsoa uudelleen ja kelata taaksepäin, jos keskittyminen herpaantui. Eiväthän ne liveluentoja voita täysin, mutta omat puolensa niillä on. Potilasopetuksia meillä on silmätaudeilla muutama, mutta omaan makuuni ihan mukavasti pääsemme myös tutkimaan.  



Yleisesti meillä vitosvuonna on neljä neljän viikon mittaista jaksoa, joihin kuuluvat silmätaudit, terveyskeskusopetus, KNK ja lastenpsykiatria. Näistä kaksi viimeksi mainittua jäivät itselläni odottamaan aikaa tulevaa eli ensi vuoteen. Nähtäväksi jää, miten LT5-6 omalla kohdallani rakentuu. Lastentaudit sekä naistentaudit ja synnytysoppi ovat pidempiä, kahdeksan viikkoa kestäviä jaksoja, jotka minulla ovat kevätlukukaudella. Silmätautien jälkeen minulla on vuorossa terveyskeskusopetus, jonka yllätysyllätys vietän hajautuksessa - eri paikassa tosin kuin kirurgian. Onneksi sekin on vain viikko.

Lokakuu on siis kulunut vaihtelevissa tunnelmissa. Kirurgian tentin jälkeen olo oli kuin puhkaistulla ilmapallolla - paljon on pelissä siinä, joten pitäkäähän peukkuja! -, mutta loma nollasi nuo fiilikset tehokkaasti. Nyt aion mennä loppusyksyn niin vähäisellä stressillä kuin vain kykenen, koska nyt taitaa olla meneillään vitosvuoden kevein jakso. Stressataan sitten kevätpuolella lisää...



Ja loppuun vielä kuva nykyään tyypillisestä opiskelupäivästä: videoluentoja ja neulomista. Mukavaa viikon jatkoa! ♥

P.S. Inhoan tätä uudistunutta Bloggeria, kaikki asetukset ovat nykyään ihan pielessä! :(

6.1.2020

Vuosikymmenen tilinpäätös

2020-luku on täällä! Edellinen vuosikymmen jäi muistoihin melkoisen tapahtumarikkaana ajanjaksona, jossa elämä meni ainakin kerran lähes totaalisesti uusiksi, ja muutenkin muutoksia tapahtui tiuhaan. Tälle vuosikymmenelle toivon ehkä hivenen maltillisempaa muutosten tahtia, vaikka mistäpä elämästä koskaan tietää.




Se on kuitenkin sanottava, etten vaihtaisi pois edes sitä tornadomaista 2015-2016-ajanjaksoa, jolloin yhden ainoan vuoden aikana luin pääsykokeeseen, sain lapsen, pääsin lääkikseen, irtisanouduin, mieskin irtisanoutui, myimme asuntomme ja muutimme perheinemme 400 kilometrin päähän turvaverkkojemme ulottumattomiin. Jälkikäteen on ehkä pienesti hirvittänyt tuo hyppymme tyhjän päälle, mutta kuten elämässä usein, juuri ne mahdottomimmilta tuntuvat elämänmuutokset osoittautuvat lopulta ihan parhaiksi ratkaisuiksi.

Uutena juttuna elämääni tuli tuolloin myös blogi, joka on yhtä vanha kuin lääkisurani. Välillä motivaatio on ollut hukassa: mitä sanottavaa minulla edes on? Blogin lopettaminenkin on käynyt mielessä. Useinkin tuntuu, etten voi tai halua kirjoittaa täällä niistä asioista tai juuri siten kuin haluaisin. Sitten tuskailen "siloitellun ja kiillotetun" arkikuvaukseni kanssa, vaikka tuntemuksia laidasta laitaan onkin tänne tullut taltioitua. Blogin nimeen olen kyllä tyytyväinen; bloggauskin on omalla kohdallani yhtä tasapainoilua eri vaihtoehtojen välillä.

Toisin kuin vuosi 2018, viime vuosi ei ollut elämäni paras. Ihania asioita silti tapahtui: suloinen kuopus syntyi koko perheen iloksi, ja paljon muutakin merkityksellistä tuli koettua. Kokonaisuutena vuosi oli minulle tarpeellinen, muttei suinkaan helppo kärsivällisyyskoulu. Toivon todella, että tämä vuosi on edes vähän helpompi.




Tuntuu tosi hurjalta ajatella, että voisin (jos olisin siis suorittanut kaikki opinnot, mitä en ole) tulevana kesänä tehdä kandina lääkärin töitä. Täytyy sanoa, etten ole pahoillani siitä, että kesä kuluu lasten kanssa lomaillen. Totta kai mietityttää, miten työasiat jatkossa järjestyvät jne, mutten jaksa niistä stressata. Jossain vaiheessa on kuitenkin kohdattava se eka kandikesä, joka taitaa lähes jokaisen kohdalle tulla yllättävän äkkiä.

Seuraavana keskityn kuitenkin suorittamaan kevään opintoja niin hyvin kuin pystyn. Vuorossa on neurologiaa (vihdoin!) ekat viisi viikkoa, sitten kolme viikkoa seminaareja (kirurgia, infektiosairaudet ja geriatria) ja lopuksi vielä psykiatriaa. Äkkiäpä se kevätkin taitaa hujahtaa, veikkaisin. Vähän jännittää kyllä palata kunnolla opintoihin, vaikkei tauko niin järin pitkä ollutkaan enkä totaalitaukoa pitänyt yhtään. Pitäkää peukkuja edes kohtalaisen sujuvalle arkeen paluulle!

3.8.2019

Syksyn suunnitelmat

No niin, heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja uusi lukuvuosihan käynnistyy taas ihan (liian?) pian. Vauvauutisten myötä montaa teistä varmaan kiinnostaa, mitä aion lähitulevaisuudessa tehdä lähinnä opintojen suhteen. Hyvin nöyrin mielin tässä mennään, kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta tarkoituksena on tosiaan ainakin aloittaa LT4 yhtä aikaa kurssikavereideni kanssa.

Vuosi alkaa siis maanantaina koko vuosikurssin yhteisillä opintojaksoilla, joita ovat ainakin reseptioppi sekä kirurgian, psykiatrian ja fysiatrian sekä yleislääketieteen luennot. Heti elokuun lopulla on jo kirurgian tasokuulustelu. Syyskuun alussa käynnistyy ensimmäinen sykli, joka minulla sisältää fysiatriaa ja ortopediaa, käsikirurgiaa ja traumatologiaa (viimeisimmät ovat osa kirurgian kurssia). Muut kolme sykliä ovat kirurgia, neurologia/neurokirurgia ja psykiatria, ja eri ryhmät siis käyvät nämä neljä sykliä eri järjestyksessä. Omassa ryhmässäni käydään syksyllä fysiatrian ja ortopedian yms lisäksi kirurgia, keväällä sitten neurologia/neurokirurgia ja psykiatria. Ensimmäinen sykli päättyy syyslomaan, joka tuttuun tapaan on viikolla 42.




Ja sitten siihen epävarmaan osuuteen... Jos kaikki menee kuten toivoisin, voin ja jaksan käydä kaikki opinnot ensimmäisen syklin loppuun saakka. Syklin päättyessä tenttiin raskausviikkoja on liki 37, joten  tiukille menee varmasti niin jaksamisen kuin kaiken muunkin kanssa - parhaassa tapauksessa nyytti on tuossa vaiheessa jo sylissä. Toisaalta jatkuvien kipujen kanssa eläessä olen todennut, että jaksan kaikin puolin paremmin, kun voin tehdä jotain mielekästä sen sijaan, että käpertyisin omaan surkeuteeni. Siksi en aio jo etukäteen "luovuttaa" opintojen suhteen (kyllä, ne ovat tällä hetkellä parasta mitä tiedän :D), vaan vasta sitten, jos on pakko. Mietin kyllä muitakin vaihtoehtoja liki pääni puhki, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on paras vaihtoehto juuri minulle.

Toisen syklin kirurgia jää omalta kohdaltani hyvin todennäköisesti ensi vuoteen. Jaksoon kuuluu neljän päivän hajautus - omalla kohdallani Jyväskylässä -, joka on järjelläkin ajateltuna täysi mahdottomuus muutaman viikon ikäisen vastasyntyneen kanssa. Lisäksi loppusyksyyn ajoittuvat terveyskeskusviikot, joiden kohdalla on sama juttu. Nekin siis siirtyvät hamaan tulevaisuuteen - aika näyttää, minne.




Kirurgian syklin jälkeen onkin joululoma, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi. Elämää ei voi varsinkaan tässä tilanteessa liiaksi suunnitella, joten sen mukaan mennään, mitä sattuu tulemaan. Välivuosi tai tauko opinnoista ei ole mikään katastrofi, vaikka tokihan mieluiten hyödyntäisin huippuunsa viritetyn opiskelumotivaationi etenkin, kun monia kursseja olen odottanut ihan lääkiksen alusta asti. Mikään ei kuitenkaan mene oman ja perheeni hyvinvoinnin edelle ♥ Suhtaudun ensi vuoteen aika samalla tavalla kuin viime kerralla pääsykokeeseen: jokainen pienikin asia ja kurssi on eteenpäin, lopputuloksesta on turha murehtia. Viimeksi kaikki meni aivan loistavasti, nyt voi käydä toisin, mutta hyvillä mielin suuntaan silti syksyyn!

28.6.2019

Kesäloman viimeisiä

Voih, kesäloma alkaa olla ohi. Maanantaina alkaa kuukauden mittainen amanuenssuuri, jonka jälkeen opinnot käynnistyvät liki saman tien. Tässä olivat siis lomailut tältä kesältä. Ei toki voi valittaa, olenhan lomaillut yli 1,5 kuukautta ja samalla unohtanut täysin, miltä aikataulutettu elämä tuntuu. Pitkä yhtenäinen kesäloma on tehnyt tosi hyvää etenkin rankan kevään jälkeen. Syväreiden vääntäminenkin tuntui tenttipuurtamisen jäljiltä ihan lomalta, toisin kuin viime kesänä, kun työtä niiden suhteen oli ihan loputtomiin. Nyt voisi syväreistä sanoa, että pikku hiljaa aletaan olla loppusuoralla - viimeinkin!





Kesälomalla ei tänä vuonna tehty kummempia suureksi osaksi siitä johtuen, että olimme koko porukalla lomalla vain muutaman päivän. Oma vointini ei raskauden tuomien vaivojen vuoksi ole sellainen, että jaksaisin yksin kolmen kanssa esimerkiksi matkustaa johonkin, joten lyhyitä koko perheen matkoja lukuun ottamatta olemme viihtyneet kotikulmilla. Lapset ovat vielä toistaiseksi melko vähään tyytyväisiä myös kesälomapuuhien suhteen. Onneksi mies ehti lomallaan käyttää pienempiä mökkireissulla ja vanhinta kaksistaan Särkänniemessä, jotta elämä on nyt kesällä ollut muutakin kuin kotipihalla pyörimistä. Juhannuksena tosin vietimme vielä koko porukalla päivän Linnanmäellä. Juhannusta vietimme Etelä-Suomessa osittain siksi, että teimme samalla reissulla tulokkaalle hankintoja (kiitokset onnitteluista ja muusta myötäelämisestä!). Yhdistelmävaunuja meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen ja nekin oli hankittu liki kahdeksan vuotta sitten, joten hetken sai taas perehtyä nykyvaunujen ominaisuuksiin.







Monet kivat kesäsuunnitelmat joutuivat väistymään ajanpuutteen ja kesätöiden vuoksi, mutta tulee uusia lomia ja uusia kesiä. Tärkeänä olen pitänyt, että jokainen perheenjäsen pääsee lomalla rentoutumaan ja nauttimaan aikatauluttomasta elämästä, ja siihen on pyritty, olivatpa puitteet mitkä tahansa. Kaikista tärkeintähän toki on - kuten aina - että arki sujuu ja tuntuu itsessään mukavalta elämältä! Vielä on syksyä varten esikoisen koulutien alkua ajatellen hankintoja tehtävänä, mutta onneksi kesä ei ole vielä ohi, vaikka minulla arki taas alkaakin.





Amanuenssuurin alku jännittää, vaikka samalla odotan innolla tulevaa kuukautta. Eniten etukäteen mietityttävät omat rajoitteeni, kun voin jo nyt ajoittain tosi huonosti. Toivottavasti pystyn työskentelemään ja jaksan hyvin koko kuukauden, koska olen oikeasti odottanut tätä tilaisuutta niin pitkään! Viikon päästä olenkin jo viisaampi kaiken sen suhteen, mitä heinäkuussa tapahtuu :)


Nyt viikonlopun viettoon! Mukavaa kesäkuun loppua ♥

11.3.2019

Talvilomailua

Moikka ja kivaa maanantaita! Vaikkei arkeen paluu niin kivaa aina olekaan... Viime viikko saatiin keräillä voimia loppukevättä varten ja lomailla ihan urakalla! Perjantaina ANE:n tentin jälkeen siivosimme kodin ja erinäisten pohdintojen ja ristiriitojenkin jälkeen pakkasimme lapset ja tavarat autoon ja suuntasimme kohti kaakkoa anopin juhlia varten. Lauantaina vietettiin pienimuotoisia synttärijuhlia, mutta kotiin palasimme vasta maanantai-iltana. Ja pakko sanoa: en muista, milloin viimeksi olen ollut niin väsynyt kuin tuolla reissulla! Vaikka (muka) tuntuikin, ettei kevään eka tenttiputki minua kovin paljoa väsyttänyt, loman alku meni kieltämättä vähän ohi.



 
Lomapuuhina meillä oli ainakin hiihtämistä (reipas 3v:kin hiihti kokonaisen kilometrin!), pelejä, kirjoja ja kivoja vieraita. Viikonloppu oli tarkoitus viettää ihan vaan rauhassa, mutta saimmekin yllätysyövieraita satojen kilsojen päästä :) Opiskelutavoitteet niin minun kuin miehenkin osalta taisivat jäädä aika kauas tavoitteista, mutta pitäähän sitä joskus lomaillakin. Jos totta puhutaan, tein loman aikana taas vaikka mitä, vaikka kuvittelenkin vain ottaneeni rennosti... mm. tein muutaman viikon opiskelusuunnitelmat, oman seminaariesityksen ja kliinisen kemian Moodle-tehtäviä, viimeistelin ja palautin 8. potilasraporttini ja lisäksi viimeistelin syväreideni teoriaosuuden ja tein analyysia taas eteenpäin. Aika hyvin voi itseään huijata ja kuvitella lomailleensa, vaikka totuus on jotain ihan muuta.

Kevään viimeiset opiskeluviikot ovat aika helpon näköisiä, mutta karu totuus paljastunee myöhemmin. Seuraavina vuorossa olevat tentit (kliininen kemia, radiologia ja keuhkosairaudet) eivät ole suosikkejani enkä koe olevani niissä vahvoilla. Töitä joutuu siis tekemään, mikäli mielii selvitä tuosta viikon välein tulevien kolmen tentin sumasta. Tähän väliin mainittakoon ilouutisena, että kaikki sisätautien kurssit on nyt onnistuneesti tentitty -  lopputenttiä odotellessa ;)




Toistaiseksi fiilis on kevään suhteen pysynyt hyvänä, eivätkä suunnitelmani ole paria notkahdusta lukuun ottamatta pettäneet (vielä) pahasti. Oon ehkä vähän turhankin innoissani tästä kolmosvuodesta, klinikasta ja opiskelusta ylipäätään, mutta ehdottomasti parempi näin päin!

8.1.2019

Takaisin arkeen

Pirteää tiistaita! Vuosi vaihtui, ja loma päättyi sunnuntaina. Eilisaamuna koimme sen ekan sokkiherätyksen, joka väistämättä koittaa laiskojen ja hitaiden loma-aamujen jälkeen. Loppuviikosta lienee odotettavissa ne pahimmat aamut, kun ekan arkiviikon väsymys kasautuu. Muuton myötä tuli pieniä muutoksia reittivalintoihin, ja päiväkotimatkat pitenivät muutamalla sadalla metrillä. Toivon mukaan aamut ja kävelymatkat tästä vielä sujuvoituvat, kunhan alkukankeudesta päästään.




Opiskelun suhteen arki alkoi siis eilen, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tein lomailun ohessa jonkin verran koulujuttuja eteenpäin. Syväreideni kanssa otettiin taas pari askelta eteenpäin, ja sain päivystystunnitkin täyteen. Potilaita tutkin loman aikana muutaman, joskin vielä odottelen paria raporttia tarkastuksesta. Sisätautien omatoimisten suhteen alkaakin näyttää jo oikein hyvältä! Lisäksi Moodlesta löytyy esimerkiksi KFI-kurssiin liittyen (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede) tehtäviä, joita myös tein loman aikana alta pois. Parit omatoimiset seurannatkin varasin heti kevään parille ekalle opiskeluviikolle. Sairaalalla tuli vietettyä lomalla aika montakin päivää, mutta ovatpahan nekin tunnit pois kevään tenttisuman tieltä.

Viimeisenä lomailtana ajattelin, etten millään jaksaisi palata arkeen. Tuntui, etten ollut lomaillut yhtään, mikä on toisaalta ymmärrettävää - mahtuihan noihin kolmeen lomaviikkoon paitsi edellä mainittuja juttuja myös muutto, joka oli tällä kokoonpanolla ja alle kuukauden aikavälillä toteutettuna aivan järkyttävä operaatio. Saa pitää peukkuja, jotta tässä asunnossa voisimme asua mahdollisimman pitkään. Jossain vaiheessahan tilanpuute tulee vastaan, mutta luovilla ratkaisuilla yritetään pärjätä. Asuu sitä perheitä pienemmissäkin tiloissa.




Kardiologian tentin tuloksetkin saapuivat sopivasti eilen. Olin jo klikkailemassa itseäni uusintaan, kun en löytänyt omaa opiskelijanumeroani tuloslistasta. Nauratti suorastaan, kun olin tentin jälkeen ollut niin varma, että läpi meni ja keveästi. Varmistelin asiaa sähköpostitse, ja kas kummaa, sieltähän löytyikin oma tenttitulokseni, joka ei ollut lähelläkään hylättyä. Muutaman hetken kyllä ehdin ajatella, tuleeko kauheasta tenttikeväästä vieläkin kamalampi.

Lomalla päivitin toki myös kalenterin ajan tasalle. Vapaapäivien näkökulmasta kevätlukukausi näyttää oikein kivalta. Kevään viikoissa on paljon vapaapäiviä etenkin loppukeväästä, ja useina päivinä on vain joko ryhmäopetus tai luentoja eli lyhyitä päiviä tiedossa. Mutta ne tentit! Helmikuun alusta se alkaa. Ensin parin viikon välein kolme tenttiä, sitten muutaman viikon hengähdystauko, jonka jälkeen on viikon välein toiset kolme tenttiä. Kaiken kruunaa toukokuun alkupuolella oleva sisätautien lopputentti, jossa ilmeisesti pitäisi tietää kaikki kaikesta. Eihän tässä.


i

Siinä missä syksyn pahimpina viikkoina piti kulkea lukujärjestyksen mukaisesti (ja tietysti hyvin valmistautuneena) ryhmäopetuksesta toiseen ja taas takaisin, kevään aikana tarvitaan itseohjautuvuutta ja ennen kaikkea itsekuria. Ikävän paljon on itselläni rästissä luentoja, mutta toisaalta vaikka niillä olisi syksyllä käynytkin, aika on tehnyt tehtävänsä ja suuri osa asioista jo unohtunut. Kiintoisaa nähdä, miten tästä keväästä suoriudun. Tähän asti kolmosvuosi on ollut helpompi kuin kuvittelin, mutta katsotaanpa keväämmällä, mitkä ovat fiilikset...

Jokaiselle opiskelu-/työintoa ja tsempit arkeen! Kyllä se tästä taas :)

15.7.2018

Erilainen kesä

Helteistä sunnuntaita! Kuluva kesä on tässä taloudessa poikkeuksellinen. Olemme viettäneet kesiä, jolloin molemmat olivat töissä ja kesiä, jolloin toinen on ollut lasten kanssa kotona toisen ollessa töissä. Ennen tätä emme ole viettäneet kesää, jolloin toinen olisi töissä ja toinen opiskelisi, emmekä myöskään kesää, jolloin meillä ei ole yhtään viikkoa (koko perheen) yhteistä lomaa. Hmmmm, parisuhde - mikä se on?!




Mies tekee ensimmäistä kesää töitä alalla, jolle hän nyt kouluttautuu. Hassua joutua aloittamaan "ihan alusta", kun on jo toisen alan vuosikausia pätevöitynyt ammattilainen. Sama on edessä itselläni (onneksi ei vielä ainakaan vuoteen!), mutta toisaalta meillä molemmilla edelliset alat liippaavat sen verran läheltä, että aiemmasta työkokemuksesta on suuri hyöty ja ilo. 

Minä taas olen maininnut jo useaan kertaan, että tämä kesä vierähtää syväreideni eli syventävien opintojen opinnäytteeni parissa. Syväreideni aloituksesta voit lukea lisää täältä. JOS syväriaikataulut eivät olisi viime vuonna pettäneet niin pahasti (tarkoitushan oli saada koko homma pakettiin ennen klinikkaa...), tuskin olisi tarvinnut kesää viettää tämän asian parissa, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tämä oli tietoinen valinta, koska nyt ei tarvitse stressata lasten sairastamisia tai muuta vastaavaa, vaan mies voi keskittyä töihinsä ja minä omaan projektiini, jonka aikataulut ovat vain itsestäni kiinni. Olen ottanut rennosti ja yrittänyt parhaani mukaan nautiskella kesästäkin, vaikka välillä on kieltämättä rasittanut hoitaa kaikki lasten viennit ja haut yksin.




Alunperin aikataulutin niin, että saisin suurimman työn (aineistonkeruu) valmiiksi reilua viikkoa ennen opintojen alkua. Onnekseni olen rutinoitunut hommissani niin, että perjantaina tuli jo valmista, jei! Kirjallinen työ ja varsinainen analyysi jää syksylle/ensi vuodelle, mutta käsittämättömän suuri työ on nyt tehty. Tämä taas tarkoittaa, että taidan saada jopa kolme viikkoa ansaittua kesälomaa ♥ Ja onpahan muuten ensimmäinen kerta aikoihin (jos äitiys"lomia" ei lasketa), kun lomailen ennen elokuuta! 

Kolmosvuosi alkaa liki kuukautta aiemmin kuin kaksi ekaa, joten kesäloma on tällä kertaa tosi lyhyt. Olen molempina menneinä syksyinä ollut ennen joulua aivan loppu intensiivisestä syksystä johtuen. Tänä vuonna meillä on sentään syysloma, jonka toivoisi tuovan jotain helpotusta. Silti vähän arveluttaa jo valmiiksi, miten selviän loppusyksystä. En ole katsonut kalenteria tarkkaan, mutta toivon, ettei tänä vuonna ole taas tenttiä juuri ennen joululomaa... No, ehkä tuotakin ehtii murehtia myöhemmin ;) Toisaalta kun elämää katsoo taaksepäin, ihan kaikista vastaan tulleista haasteista on selvitty, joten miksenpä selviäisi tulevistakin!




Ihanaa kesän jatkoa! Helteistä en pidä, mutta lomalla niitäkin on helpompi sietää. Kuvat ovat viime heinäkuulta, jolloin teimme niin paljon enemmän kaikkea kuin tänä kesänä! :D

11.4.2018

Keveää kevättä

Pääsiäisen jälkeisen lumimyräkän jälkeen kevät on vihdoin saapunut Kuopioonkin, ihanaa! Tiet ovat jo sulat, vaikka hiekoitussora vielä häiritseekin pyöräilyä. Kevät on jotenkin suloisen toiveikasta aikaa ♥ Postauksen kuvat ovat pääsiäiseltä, jolloin vietimme miehen kanssa lomaa Tampereella.




Toivoa tähän kevääseen on tietenkin lisännyt myös se, että vihdoin ja viimein (fanfaareja!!!) olen päässyt oikeasti syväreideni kimppuun. Matkalla on ollut mutkaa jos jonkinlaista, eikä mikään ole sujunut kerrasta kuten oli tarkoitus, joten oli todella helpottavaa viimein päästä yli kaikista teknisistä ja muista ongelmista. Nyt on enää itsestä kiinni, mitä saan aikaan ja missä ajassa.




Opintojen puolesta eletään melko keveää vaihetta - ainakin just nyt -, kun meneillään on oikeastaan vain farmakologian kurssi. Totuushan toki on se, että ko. kurssissa on aivan järjettömästi asiaa (opintopisteitä jaossa 11,5 op), joten ei parane jäädä aikatauluista jälkeen. Helpotusta opiskeluun tuo  kuitenkin aiempi tutkintoni ja työkokemukseni. Ilokseni olen nimittäin huomannut, että moni kurssin aikana vastaantullut lääkeaine on tuttu sairaanhoitajan työstä. Tosin lääkkeitä jakaessa pitää muistaa kauppanimet ja rinnakkaisvalmisteet, mutta yhtä kaikki on helpompaa opiskella aiemman pohjan päälle.




Kesän suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin, kunhan meidän porukan kuviot selkenevät. Joka tapauksessa tämäkin lukukausi ja -vuosi alkaa vähitellen kaartua loppua kohti. Tällä viikolla meillä oli klinikkainfo, jonka seurauksena rehelliset ajatukseni olivat: miten ihmeessä aion selvitä siitä? Ensi syksystä alkaen on nimittäin hyvin paljon tiukemmat aikataulut eikä joustonvaraa ole lähellekään yhtä paljon kuin preklinikan aikana. Klinikkaan siirtymisen herättämistä ajatuksista kirjoittelen myös myöhemmin, on se sen verran iso juttu :)

Huhtikuu on aloitettu hyvillä mielin, joten toivotaan, että sama fiilis jatkuu. Kivaa viikon jatkoa sinnekin!

4.2.2018

Viikon ilot ja huolet

Kivaa sunnuntaita! Kulunut arkiviikko sisälsi eniten sairastelua tähän mennessä. Sama lapsi oireili kahteen otteeseen päiväkodissa, mutta kotona olikin täysin terve. Joka tapauksessa neljä opiskelupäivää viidestä kului varmuuden vuoksi hänen kanssaan kotona. Sinä viidentenä, jolloin lapsi pääsi hoitoon - ja pysyi siellä jopa koko päivän -, olin itse niin kipeä etten kyennyt oikein mihinkään. Todella kivaa siis.

Nyt viikonloppuna olisi pitänyt ottaa kiinni mikrobilsan asioita, joita en ole ehtinyt käsittelemään sairastelujen vuoksi. No, täällä sitä on oltu sängyn pohjalla ja toivottu, että olo paranisi edes vähän. Toisaalta ajoitus sairastumiselleni oli parempi kuin hyvä, koska tällä viikolla loppuivat mikrobilsan harkat, eikä siis ole pelkoa, että joutuisin korvaamaan jotain sairastumiseni vuoksi. Olo on tänään kuitenkin paljon eilistä parempi, joten toivottavasti selviän näin vähällä!




Viikon ilonaiheitani ovat

+ aurinko! Niin ihania päiviä ollut pitkin viikkoa :) Eilenkin oikein harmitti, kun en päässyt ulos kuvailemaan ja nauttimaan auringosta. Tälläkin hetkellä on tosi upea aurinkoinen ilma, tykkään!
+ mikrobilsan harkat - harmi, kun ne loppuivat jo. Vaikka luulin, etten tykkää labrahommista, nämä työt osoittautuivat oikein kivoiksi!
+ lukeminen. Kun kapasiteetti ei riitä oppikirjojen lukemiseen, sairaana on kivaa lukea romaaneja ja muuta kevyttä.
+ 2-vuotiaan (ja tietenkin isompienkin) superihanat kommentit. Nykyään kuopus tervehtii aina niin reippaasti joko "Terve!" tai "Heipähei!" :D
+ harrastukset. No joo, liikunta on taas saanut väistyä sairastelun tieltä, mutta saksan kurssilla pitkästä aikaa oli niiiin mukavaa!




Viikon huolia ja murheita taas
- opiskelu. Vähälle jäi tälläkin viikolla, mikä kyllä harmittaa tosissaan. Ensi viikonlopun olemme reissussa, joten silloinkaan ei opiskella. Toivottavasti paranen sen verran, että saisin viikolla opiskeltua kunnolla.
- terveys tai siis sairaus. Viime keväänä lapset sairastivat viikkotolkulla putkeen, joten toivon, ettei sama toistu tänä vuonna, vaikka nyt vähän pahalta näyttääkin. Enkä näköjään itsekään ole immuuni flunssalle tai muullekaan, vaikka sairastankin kohtuullisen harvoin.




Plussan puolella ollaan kuitenkin lukemin 5-2, joten hyvä viikko oli tämäkin! Eikä tässä ole vielä hätää, eka tentti on vasta reilun parin viikon päästä. Tosin meitä jo varoiteltiin, että se on vaikea, joten kunhan pääsen taas terveeksi, alkaa kunnon urakka. Tänään vielä otetaan rennosti, mutta toivottavasti huomenna on jo valoa näkyvissä!


Leppoisaa viikonlopun jatkoa <3