![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
Viimeinen lääkiskevät on käynnissä, ja ennen LT6-vuoden päättymistä on enää muutama hassu seminaari jäljellä eikä tenttejä enää yhtään! Ajallisesti tätä lukuvuotta on jäljellä enää vajaa kuukausi. Valmistuminen alkaakin pikku hiljaa kolkutella takaraivossa. Lasten sairasteluiden, joita toki lopulta seurasi itseeni iskenyt flunssa, myötä tosin kaikki ylimääräinen on jäänyt taka-alalle, kun aika ja energia on mennyt paitsi kipeiden lasten hoitamiseen ja omaan toipumiseen myös aikataulujen sumplimiseen ja korvaavien tehtävien kirjoitteluun.
![]() |
Jos nyt kiireiden keskeltä muutaman hetken uhraan ajatuksille valmistumisesta, ne tulevat tässä: Mikäli asiat menevät suunnitellusti, valmistun lääketieteen lisensiaatiksi todennäköisesti alkusyksystä eli muutaman kuukauden tavoiteaikataulua myöhemmin. Teoriaopinnot saan käytyä samassa aikataulussa kurssikavereideni kanssa. Reilun parin kuukauden äitiysloman vuoksi olen kuitenkin työoikeudet saanut molemmilla kerroilla vasta loppusyksystä, ja olen ehtinyt tehdä vasta kaksi kuukautta (pakollisiksi amanuenssuureiksi hyväksiluettavia) töitä. Toiset kaksi kuukautta harjoittelua tulee tehdä vielä ensi kesänä, sillä pakollista harjoittelua tutkintoon kuuluu neljän kuukauden edestä. Tällä hetkellä tilanteeni on se, että minun tarvitsee "enää" suoriutua tämän lukuvuoden opinnoista sekä ensi kesän kesätöistä, jotta valmistuminen varmistuu. Juuri nyt en näe suuria esteitä sille, etteikö tämä suunnitelma
toteutuisi. (Myönnettäköön, että pahimpien sairasteluputkien aikana näin aika montakin estettä.) Elämä on totta kai yhtä suurta epävarmuutta, joten en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että kaikki läsnäolo-opinnot on suoritettuna ja jäljellä enää muutama seminaariviikko, joten olen erittäin luottavainen suunnitellun valmistumisajankohtani suhteen.
![]() |
Taaksepäin katsellessa sen vasta ymmärtää, kuinka pitkä matka on tultu tähän pisteeseen. Kuusi vuotta opintoja kasvattavat väkisinkin, eikä enää ole paluuta siihen tilanteeseen, jossa fuksina lääkiksen aikanaan aloitin - nuorena fuksina, vaikka muka niin vanhalta tuntuikin. Lääkisajalta on mukaan tarttunut käsittämätön määrä oppia, esikuvia, tulevaisuuden haaveita, jokseenkin runsaasti kuormitusta sekä mikä ehkä parasta, paljon ihania kollegoita!
![]() |
Toivoisin, että osaisin tällä kertaa valmistuttuani antaa itselleni enemmän rauhaa ja aikaa oppia ja opetella uutta ammattiani. Tähän asti työelämässä nähdyn ja koetun perusteella en kuitenkaan ole lainkaan varma, että siihen kykenen. Ammattiin valmistuminen on iso etappi, jota ainakin itse joudun prosessoimaan vielä hetken jos toisenkin. Tuntuu nimittäin edelleen - vaikka töitäkin olen jo tehnyt - välillä aika uskomattomalta, että kuuden vuoden opinnot ovat kohta ohi ja minä olen ihan oikeasti lääkäri. Elämäni tahti tosin on ollut sellainen, ettei liene ihme, vaikka välillä vähän pyörryttäisikin. Joka tapauksessa lähden mielelläni uudelle uralle ja toivon, että itselleni sopiva paikka työelämästä löytyy tälläkin kertaa.
![]() |
Vau, tässä sitä ollaan! Voi miten viisaina ja kokeneina aikanaan pidinkään loppuvaiheen opiskelijoita. Ja nyt olen itse tässä, eikä ole kovinkaan viisas tai kokenut olo. Liki kuuden vuoden lääkisopinnot ovat totta kai kasvattaneet ja opettaneet kaikenlaista, mutta hyvin paljon on vielä opittavaa, nähtävää ja koettavaa - ja niin kuuluukin olla. Viimeisen lääkiskevään alusta ja valmistumisen lähestymisestä (tänä vuonna, jos hyvin käy!) kirjoittanen tunnelmia ja ajatuksia ihan erikseenkin. Nyt kerron, mitä kaikkea minulla on tänä viimeisenä lääkiskeväänäni luvassa. Tässä siis - viimeistä kertaa - alkaneen lääkiskevään aikatauluja ja ohjelmaa:
Lääkiksen kaikki luennot ovat siis takana päin, ihan uskomatonta. Luennot ja seminaarit on nyt korona-aikana järjestetty pääosin etäyhteyksin, joten oli vähän haikeaakin, että viimeisetkin luennot koettiin kotisohvalta ruudun välityksellä. On ikävää, kun tietää, ettei enää tule istuttua kavereiden kanssa luennolla. Etäopetuksen olen kuitenkin kokenut pääosin hyväksi, sillä se on helpottanut huomattavasti omaa arkeani.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinnosta minulla puuttuvat enää iho- ja sukupuolitautien kurssi, sisätautien täydentävä kurssi, ongelmalähtöiset seminaarit sekä aiemmin mainitsemani parin kuukauden harjoittelu. Ihotautien kurssi, joka sisältää kaksi viikkoa ryhmäopetuksia, on loppusuoralla. Sen jälkeen on parin viikon breikki, kun loput ryhmästämme käy opetusta, ja tuon parin viikon tauon jälkeen meillä on tentti - lääkiksen viimeinen!
Sisätautien täydentävä kurssi alkaa itselläni viikon päästä ihotautien tentistä. Siihen kuuluu liuta ryhmäopetuksia, jokunen seminaari sekä hieman sisätautien toiminnan seuraamista esim. päivystyksessä tai toimenpideyksikössä. LT3-vuoden sisätautikurssista on jo niin pitkä aika, että on kerrassaan mukavaa päästä kertailemaan näitä oppeja. Viime kesän toki olin sisätaudeilla töissä, joten jotain lienen opinnut myös kolmosvuoden jälkeen.
Sisätautien kurssi päättyy seminaareihin huhtikuun alussa, jonka jälkeen alkavat lääkiksen ihan viimeiset pakolliset opinnot, ongelmalähtöiset seminaarit. Niitä on yhteensä 16, joista ihan jokaista ei tarvitse käydä. Edustettuina seminaareissa ovat useat erikoisalat, ja jokaisella seminaarilla on oma teemansa. Seminaarit päättyvät huhtikuun puolivälin paikkeilla, ja niin, sitten on meidän kurssimme tarina päätöksessä. Itse jatkan työelämän puolelle toukokuussa hartaana aikomuksenani saada sieltä loput amanuenssuurit eli pakolliset harjoittelut hyväksiluettua.
Alkanut kevät ei pakollisen ohjelman puolesta ole kovinkaan työntäyteinen. Omilla valinnoillani olen kuitenkin saanut aikaan sen, etten pääse noilla tyhjilläkään viikoilla kovinkaan laiskottelemaan. Helmikuussa, johon opetuksesta vapaat viikot asettuvat, teenkin sekä lastentautien puolipäiväistä amanuenssuuria että lastentautien valinnaista kurssia. Aika lapsikeskeistä meininkiä luvassa, ja mikäs sen parempaa! Vaatii tosin melkoisesti organisointia ja aikataulutusta, että työtunnit tulevat täyteen ja saan tehtävät hoidettua ajallaan.
Töitä teen kevään ajan samaa tahtia kuin muutenkin opiskelun lomassa eli pari-kolme vuoroa kuukaudessa. Oman lisänsä tuovat totta kai uudet tohtoriopintoni, joita mahdollisuuksien mukaan limitän myös tämän kevään opintoihin. Vaikka tekemistä jälleen kerran piisaakin, tarkoitus on myös nauttia rennosta ja huolettomasta opiskeluajasta ihan viimeiseen asti. Töitä en ole itselleni haalinut, koska niitä ehdin tehdä riittämiin valmistumisen jälkeenkin. Halusin ottaa keväälle kuitenkin amanuenssuurin - palkallista toki sekin, mutta ilman hoitovastuuta -, koska en ole opiskeluaikana ehtinyt niitä liiemmin tekemään (tämä on kolmas). Moni hakuaika on vuosien varrella ehtinyt umpeutua vielä harkitessani asiaa. Joka tapauksessa nyt olin ajoissa ja sain ilokseni paikan juuri sinne, minne halusinkin. Valinnaisia opintoja on minulle kertynyt enemmän kuin on tarvetta, mutta kiinnostukseni ja innostukseni mukaan olen niitäkin opintojen aikana tehnyt. Kevään aikana käyn siis vielä yhden valinnaisen kurssin.
Tätä kaikkea kuuluu viimeiseen kevääseeni lääkiksessä. Lueteltuna kurssien ja tehtävien määrä kuulostaa ehkä paljolta, mutta suhteutettuna kuluneisiin 5,5 vuoteen aika ja tekeminen ovat käyneet erittäin vähiin. Hassua ajatella, että ihan muutaman kuukauden kuluttua valmistuu taas uusi sukupolvi nuoria (kokemukseltaan nuoria, mutta monenikäisiä) lääkäreitä, minä sitten vähän viiveellä heidän jälkeensä. Sitä ennen on vielä tehtävää, joten palailenpa taas ihotautien pariin.
Hilpeää helmikuuta! Tammikuu oli silmänräpäyksessä ohi ja ehkäpä parhaat talvikelit täällä taas. Lastentautien jakso on nyt puolivälissä (siis nyt jo?!). Hajautus on onnellisesti takana, ja Joensuu tuli taas vähän tutummaksi. Edelleenkään mitään lemppareita hajautukset eivät ole, mutta kylläpä niistäkin selviää.
![]() |
![]() |
Tähän mennessä olemme lastentautien kurssilla käsitelleet siis noin puolet asioista. Omalla kohdallani se on tarkoittanut yleispediatriaa sekä lastenneurologiaa, onpa pari allergia- ja astmaopetustakin sattunut ohjelmaan. Jäljellä ovat vielä erikoispoliklinikat, päivystysseuranta ja osasto-opetus sekä etäseminaareja. Kuten etukäteen arvelinkin, hyvin monenmoisia asioita on tällä kurssilla käsitelty. Aiheita on niin paljon, että hyvä, jos edes suurimmasta osasta saisi jonkinlaisen käsityksen.
Lastentautien lisäksi käynnissä ovat myös kliinisen ravitsemustieteen, yleislääketieteen sekä englannin kurssit. Kaksi viimeisintä päättyvät (onneksi) jo ennen talvilomaa, mutta ravitsemustieteen tentti on vasta maaliskuun loppupuolella. Yleislääketieteen kurssiin toki kuuluu osa toukokuisesta tk-jaksosta, mutta tentti tosiaan pidetään jo muutaman viikon kuluttua. (Se etukäteen niin kovasti jännätty vastaanoton simulaatio oli lopulta oikein rento ja kiva tilanne!) Kliinisessä ravitsemustieteessä on etäaikakautena totuttuun tapaan runsaasti videoluentoja ja vain kaksi ryhmäopetusta, joista toinen etänä. Englannin kurssin sisältö on vielä hieman hämärän peitossa, mutta selkiytynee ensi viikolla, kun päästään kurssia aloittamaan.
Muun elämän puolella opiskelurauha kotona on palautunut reilun vuoden jälkeen, kun kuopus aloitti päivähoidon. Paikkaahan hänelle haettiin jo tammikuun alusta, mutta omaan lähipäiväkotiin tuli tilaa vasta helmikuussa, joten alkuvuosi jatkettiin vielä tutuksi tulleella kaavalla. On sanottava, että viime aikoja helpommalla pääsi siinä vaiheessa, kun vauva vielä pysyi paikallaan. Nykytilanteessa heti kun silmä välttää, kaveri on kivunnut pöydille, kurkottelee kaappeihin ja - ikävä kyllä - on edelleen kovin innokas maistelemaan kaikkea, mikä tielle osuu.
![]() | ||
![]() |
Hajautuksessa ollessani pidettiin etänä myös tämän vuoden HOPS-palaveri, jossa käytiin läpi rästiin jäävien opintojen sijoittaminen LT6-opintojen lomaan. Epäilin etukäteen, ettei se onnistu kivuttomasti, mutta niin vain ne saatiin järjestymään. Näyttäisi siis siltä, ettei valmistumiseni viivästy muutamaa kuukautta enempää. Huippua! Pakolliset amanuenssuurit ovatkin ainoita, jotka valmistumistani viime kädessä viivästyttävät - jos siis jaksan nykytahtia opintojani jatkaa.
Melkoista pohdiskella jotain valmistumiseen liittyviä asioita, kun tuntuu, että niin paljon kursseja on vielä käymättä ja vielä enemmän oppimatta. Tähän asti on voinut ajatella, että jäljellä on vielä ties kuinka monta opiskeluvuotta, mutta näköjään valmistumispäivä lähenee vääjäämättä. Ensi vuonna ehkä valmistun! Sitä ennen onneksi kerätään (edes vähän) työkokemusta ja käydään opinnoissa läpi vielä monenlaista. Vaan on jo tässä vaiheessa todettava, että jos jonkinlaista kasvua on opintojen aikana tapahtunut. :)
![]() |
Kiireistä kevättä tässä itselleni povailen, joten peukut pystyssä, että tästä(kin) selvitään kunnialla. Tsemppiä kevääseen kaikille muillekin, ja etenkin teille, jotka vielä epätietoisina odottelette tietoa tämän vuoden pääsykoejärjestelyistä ja -vaatimuksista. Tuli eteen mitä tuli, sinä selviät kyllä! :)
Mukavaa perjantai-iltaa! Näin päästiin taas tammikuulle, vuoden alkuun. Vuodenvaihteessa tulee aina jotenkin pirteä olo ainakin hetkellisesti, kun lomat on lomailtu, ja arjen saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Jatkuvuus, rutiinit ja arki ovat elämässä mukavia, mutta ainakin minä kaipaan toisinaan vähintäänkin pienimuotoisia uusia alkuja. Siksipä aloitan uuden harrastuksen ensi viikolla, menen nimittäin laulutunneille. Jännittävää!
![]() | |
Alkanut vuosi saattaa olla viimeinen täysi kalenterivuosi opiskelijana. Jos hyvin käy, valmistun jossain kohtaa vuotta 2022. Nyt LT5-lukuvuodesta olen suorittanut 1/4, joten edelleen se neljäsosa vuotta jäljessä muita mennään. Opiskelu on tällä hetkellä hyvin rutinoitunutta, (yleensä) yhteen kurssiin kerrallaan keskittyvää ja sikäli helppoa ja mukavaa. (Itse tosin kaipaisin opintoihin välillä vaihtelua enkä ollenkaan kärsinyt esim. kolmosvuoden tenttisumista tai päällekkäisistä kursseista.) Kevät on todennäköisesti itselleni syksyä raskaampi aikataulullisesti, mutta ihan hyvillä mielin aloitan opinnot muutaman päivän päästä. Kirjoittelen kevään sisällöstä tarkemmin vielä, kunhan pääsen itsekin kartalle siitä, mitä kaikkea onkaan luvassa. Lomamoodissa viivyn tosin niin kauan kuin pystyn, koska tänä vuonna on turha haaveilla pitkistä (kesä)lomista vrt. viime kesä ja leppoisa lomaelämä.
Moni toivoi tykkäyksistä päätellen lisää my day -tyyppisiä postauksia, joten niihin voisin tänä vuonna pyrkiä vaikkapa kuukausittain. Tässä vaiheessa on vielä aikaa ja kiinnostusta kirjoitella myös opintojen kulusta ym, joten toiveita saa esittää. Hyvin kauas olen ajelehtinut pääsykokeeseen valmistautumisesta, ja hakemiseen liittyvät fiilikset ovat aikaa sitten haalenneet. Hakuprosessini-sivulta löytyvät vielä kuitenkin kaikki omat tuonaikaiset postaukseni ja Opiskeluvinkkejä jaan toisella sivulla, joten sieltä lueskelemaan, jos aihepiiri on ajankohtainen tai kiinnostaa muuten vain!
![]() |
Jännä vuosi on tulossa tästäkin, eikä muutoksilta vältytä. Alkuvuodesta
pikkuisin
aloittaa päivähoidon. Minulla ja miehellä on molemmilla edessä
työelämään astuminen vähintään lyhyeksi hetkeksi. Miehen opinnot ovat
myös
opinnäytettä vaille valmiit, joten jos oikein hyvin käy, syksyllä olen jälleen taloutemme ainoa opiskelija. Tässähän pitää pikku
hiljaa alkaa suunnata ajatuksia valmistumisen jälkeiseen aikaan - miten
tässä nyt näin kävi? Tokihan elämällä on aina omat yllätysmomenttinsa,
joten kukapa tietää, millaisin tunnelmin tätäkin vuotta jälkikäteen
muistellaan.
Loppuun muistutuksena vielä, että kysymyksiin vastailen edelleen mielelläni, ja kommentteja tervehdin aina ilolla. :) Kivaa viikonloppua!
Moikka taas! Marraskuullehan se jo kääntyi, mutta kerrataan vielä pikaisesti lokakuun kuulumiset. Lokakuu ei viime vuodesta poiketen tuonut suuria mullistuksia elämään - hyvä niin. Reipasta 1-vuotiasta on juhlistettu kakkukahvein, kuten asiaan kuuluu. Melko tomera tapaus on näköjään hänestä(kin) tulossa. :)
![]() |
Syysloma tuli tarpeeseen, ja aiemmista vuosista poiketen vietimme koko perheellä ihan koko viikon lomaa. Tekipä hyvää ihan vaan olla, ulkoilla, nauttia kauniista ilmoista (suurin osa kuvista on otettu lomalla) ja kerätä voimia loppusyksyyn. Tähän asti on joka vuosi ollut jotain rästihommia, joita on ollut pakko puurtaa lomallakin, ja viime vuoden lomastahan minä vietin osan lapsivuodeosastolla vauvelin kanssa.
![]() |
![]() |
Instan puolella jo mainitsinkin, että omalla kohdallani LT5 jatkui syysloman jälkeen silmätaudeilla. Tämä ala on ehdottomasti yksi niistä, joita ei tarvitse erikoistumisvaihtoehtona edes pohtia. On silti ollut mukavaa oppia (vihdoin) käyttämään oftalmoskooppia kunnolla, ja onhan opiskelu nyt joka tapauksessa mukavaa. Nyt, kun tätä etävaihetta eletään, suurin osa kurssista tapahtuu etänä, mikä ei kyllä itseäni haittaa lainkaan. Videoluennot ovat aivan mahtavia, kun niitä voi kuunnella silloin kun itselle sopii, katsoa uudelleen ja kelata taaksepäin, jos keskittyminen herpaantui. Eiväthän ne liveluentoja voita täysin, mutta omat puolensa niillä on. Potilasopetuksia meillä on silmätaudeilla muutama, mutta omaan makuuni ihan mukavasti pääsemme myös tutkimaan.
![]() |
Yleisesti meillä vitosvuonna on neljä neljän viikon mittaista jaksoa, joihin kuuluvat silmätaudit, terveyskeskusopetus, KNK ja lastenpsykiatria. Näistä kaksi viimeksi mainittua jäivät itselläni odottamaan aikaa tulevaa eli ensi vuoteen. Nähtäväksi jää, miten LT5-6 omalla kohdallani rakentuu. Lastentaudit sekä naistentaudit ja synnytysoppi ovat pidempiä, kahdeksan viikkoa kestäviä jaksoja, jotka minulla ovat kevätlukukaudella. Silmätautien jälkeen minulla on vuorossa terveyskeskusopetus, jonka yllätysyllätys vietän hajautuksessa - eri paikassa tosin kuin kirurgian. Onneksi sekin on vain viikko.
Lokakuu on siis kulunut vaihtelevissa tunnelmissa. Kirurgian tentin jälkeen olo oli kuin puhkaistulla ilmapallolla - paljon on pelissä siinä, joten pitäkäähän peukkuja! -, mutta loma nollasi nuo fiilikset tehokkaasti. Nyt aion mennä loppusyksyn niin vähäisellä stressillä kuin vain kykenen, koska nyt taitaa olla meneillään vitosvuoden kevein jakso. Stressataan sitten kevätpuolella lisää...
![]() |
Ja loppuun vielä kuva nykyään tyypillisestä opiskelupäivästä: videoluentoja ja neulomista. Mukavaa viikon jatkoa! ♥
P.S. Inhoan tätä uudistunutta Bloggeria, kaikki asetukset ovat nykyään ihan pielessä! :(
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |