Lastentauteja ja uusia tuulia

Hilpeää helmikuuta! Tammikuu oli silmänräpäyksessä ohi ja ehkäpä parhaat talvikelit täällä taas. Lastentautien jakso on nyt puolivälissä (siis nyt jo?!). Hajautus on onnellisesti takana, ja Joensuu tuli taas vähän tutummaksi. Edelleenkään mitään lemppareita hajautukset eivät ole, mutta kylläpä niistäkin selviää. 

 

Tähän mennessä olemme lastentautien kurssilla käsitelleet siis noin puolet asioista. Omalla kohdallani se on tarkoittanut yleispediatriaa sekä lastenneurologiaa, onpa pari allergia- ja astmaopetustakin sattunut ohjelmaan. Jäljellä ovat vielä erikoispoliklinikat, päivystysseuranta ja osasto-opetus sekä etäseminaareja. Kuten etukäteen arvelinkin, hyvin monenmoisia asioita on tällä kurssilla käsitelty. Aiheita on niin paljon, että hyvä, jos edes suurimmasta osasta saisi jonkinlaisen käsityksen.

Lastentautien lisäksi käynnissä ovat myös kliinisen ravitsemustieteen, yleislääketieteen sekä englannin kurssit. Kaksi viimeisintä päättyvät (onneksi) jo ennen talvilomaa, mutta ravitsemustieteen tentti on vasta maaliskuun loppupuolella. Yleislääketieteen kurssiin toki kuuluu osa toukokuisesta tk-jaksosta, mutta tentti tosiaan pidetään jo muutaman viikon kuluttua. (Se etukäteen niin kovasti jännätty vastaanoton simulaatio oli lopulta oikein rento ja kiva tilanne!) Kliinisessä ravitsemustieteessä on etäaikakautena totuttuun tapaan runsaasti videoluentoja ja vain kaksi ryhmäopetusta, joista toinen etänä. Englannin kurssin sisältö on vielä hieman hämärän peitossa, mutta selkiytynee ensi viikolla, kun päästään kurssia aloittamaan.

Muun elämän puolella opiskelurauha kotona on palautunut reilun vuoden jälkeen, kun kuopus aloitti päivähoidon. Paikkaahan hänelle haettiin jo tammikuun alusta, mutta omaan lähipäiväkotiin tuli tilaa vasta helmikuussa, joten alkuvuosi jatkettiin vielä tutuksi tulleella kaavalla. On sanottava, että viime aikoja helpommalla pääsi siinä vaiheessa, kun vauva vielä pysyi paikallaan. Nykytilanteessa heti kun silmä välttää, kaveri on kivunnut pöydille, kurkottelee kaappeihin ja - ikävä kyllä - on edelleen kovin innokas maistelemaan kaikkea, mikä tielle osuu.

 

 

 

 

 

Hajautuksessa ollessani pidettiin etänä myös tämän vuoden HOPS-palaveri, jossa käytiin läpi rästiin jäävien opintojen sijoittaminen LT6-opintojen lomaan. Epäilin etukäteen, ettei se onnistu kivuttomasti, mutta niin vain ne saatiin järjestymään. Näyttäisi siis siltä, ettei valmistumiseni viivästy muutamaa kuukautta enempää. Huippua! Pakolliset amanuenssuurit ovatkin ainoita, jotka valmistumistani viime kädessä viivästyttävät - jos siis jaksan nykytahtia opintojani jatkaa.

Melkoista pohdiskella jotain valmistumiseen liittyviä asioita, kun tuntuu, että niin paljon kursseja on vielä käymättä ja vielä enemmän oppimatta. Tähän asti on voinut ajatella, että jäljellä on vielä ties kuinka monta opiskeluvuotta, mutta näköjään valmistumispäivä lähenee vääjäämättä. Ensi vuonna ehkä valmistun! Sitä ennen onneksi kerätään (edes vähän) työkokemusta ja käydään opinnoissa läpi vielä monenlaista. Vaan on jo tässä vaiheessa todettava, että jos jonkinlaista kasvua on opintojen aikana tapahtunut. :)

 

Kiireistä kevättä tässä itselleni povailen, joten peukut pystyssä, että tästä(kin) selvitään kunnialla. Tsemppiä kevääseen kaikille muillekin, ja etenkin teille, jotka vielä epätietoisina odottelette tietoa tämän vuoden pääsykoejärjestelyistä ja -vaatimuksista. Tuli eteen mitä tuli, sinä selviät kyllä! :)