26.1.2019

Kaksi opiskelijaa, kolme lasta = mahdoton yhtälö?

Mukavaa lauantaita! Kesän sukujuhlissa ja muissakin tilanteissa olen usein saanut vastata samaan kysymykseen: miten onnistuu opiskelujen ja pienten lasten yhdistelmä? 1,5 vuotta kahden opiskelijan ja kolme päivähoitoikäisen arkea on eletty, joten osannen vastata kysymykseen suurin piirtein, vaikka todellisuudessa vastaus on itsellenikin pieni mysteeri. Jokin aika sitten vertaistukea hakiessani erehdyin googlailemaan, miten opiskelu onnistuu lasten kanssa. Todella monen kanta oli se, ettei todellakaan kannata edes yrittää. Aikani kommentteja selattuani totesin, että onneksi en lukenut noita silloin, kun vielä mietin elämäni suuntaa!

Sitten asiaan: miten tämä 1,5 vuotta on mennyt, miten kävi opintojen kanssa ja kuinka opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on onnistunut? Nostin esille muutaman pääteeman, joilla on kuluneena ajanjaksona ollut eniten merkitystä tai joihin opiskelu on eniten vaikuttanut.




1. Ajankäyttö

Tämä on aina se pahin. Toisena vuonna kävin vielä vähemmän luennoilla kuin ensimmäisenä ihan siitä syystä, että jouduin laittamaan itseopiskelun luentojen edelle. Luennot ovat hyviä ja hyödyllisiä, mutta kun aikaa on rajallisesti, niistä olen joutunut karsimaan. Joka tapauksessa joudun luentojen lisäksi opiskelemaan itsenäisesti luennolla käydyt aiheet, joten tuplatyötä välttääkseni kävin toisena vuonna vain marginaalisella osalla luentoja. Onneksi usealla kurssilla oli tarjolla videoluentoja, joita saattoi katsella silloin, kun omiin ja perheen aikatauluihin sopi!

Nyt klinikassa olen taas ottanut luennot mukaan opiskeluohjelmaani. Saan niistä nykyään enemmän irti, kun fokus on erilaisissa sairauksissa, diagnostiikassa ja hoidossa. Siinä missä viime vuosi meni enemmän miehen ehdoilla, nyt on minun vuoroni :D

2. Sairastelu

Toisen vuoden syksy meni sairastelujen osalta kevyesti, kevätkin melko hyvin, jos tammi-helmikuun sairastelukierrettä ei oteta lukuun. Joka kerta kun illalla tai aamulla todettiin, että jaahas, täällä on taas kuumetta/mahatautia/silmätulehdus tai muuta, alkoi pikaselvittely siitä, kummalla on tärkeämpää menoa. Itse jäin useimmiten suosiolla kotiin, jos lukujärjestyksessä ei ollut mitään pakollista. Miehen opinnoissa luennot ovat tärkeämmässä roolissa kuin omassa opiskelussani, joten yritimme tehdä ratkaisut sen perusteella, kummalla on tärkeämpää päästä paikan päälle. Muistona "sairaspäivistä" minun opiskeluvihoissani on kymmenittäin lasten taideteoksia, joita he ovat piirrelleet äidin opiskellessa. Useimmiten kyllä oma opiskelu jäi kotipäivinä illalle.

Viime syksynä sairastelut olivat onneksi vähissä. Pari kertaa on tehty ovella läpsystä vaihto, kun toinen on ollut opiskelemassa aamun ja toinen mennyt iltapäiväksi. Toistaiseksi kaikki on sujunut tältä osin loistavasti. Toivotaan, että kevät jatkuu samalla tyylillä.




3. Harrastukset

Näiden vuosien "kiireen" (en pidä kiire-sanasta, sillä on niin negatiivinen kaiku) voi nähdä jo vaikkapa siitä, miten usein - eli harvoin - olen ehtinyt blogia päivittää. Samoin siinä missä ensimmäisenä vuonna ehdin loistavasti jumppaan 2-3 kertaa viikossa, toisena vuonna ja viime syksynä määrä on ollut vain yksi jumppa viikossa osittain ehtimisen, osittain jaksamisen vuoksi. Arkiliikunta ja kotijumppa ovat korvanneet ohjattua liikuntaa, vaikkei se tietenkään ole sama asia. Tänä keväänä, kun pakollista opiskelua (tenttejä lukuun ottamatta) on vähemmän, pyrin pääsemään harrastuksiini useammin. Niistä saa niin paljon virtaa!

4. Omista tavoitteista tinkiminen

Varmaan kaikille perheellisille on tuttua se, ettei tässä elämäntilanteessa vain veny enää samanlaisiin suorituksiin kuin ennen lapsia. Siksi oma opintomenestykseni (vaikka oikein hyvä on ollutkin) oli viime vuonna heikompi kuin ihan ekana. Ei vaan riittänyt aika eikä jaksaminen samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Klinikkasyksy meni sen sijaan oikein hyvin, jos arvosanoja katsoo. Huomaan vahvasti ajatusteni ja muistini ylikuormittumisen varsinkin tenttiin lukiessa; unohtelen lasten - ja omiakin - asioita ja lasken tavaroita epähuomiossa ihan mihin sattuu. Tästä keväästä tulee rankka, sen tiedän, joten liian korkeita tavoitteita ei ole järkeä asettaa.

5. Taloudellinen tilanne

Heh, tämä on yksi suuri vitsi. No mutta hei, nousihan opintorahan määrä meille perheellisille 75 eurolla kuukaudessa! Täytyy sanoa, että kiitän onneani ja vanhempiani siitä, että jo pienestä lähtien olen osannut säästää ja olla taloudellinen. "Parhaina" vuosina tienatuista rahoista säästöön laitetun osuuden ansiosta meillä on nyt mahdollisuus opiskella ilman suurta painetta opiskelunaikaiseen (pl. kesät) työntekoon. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten todellakaan aio edes yrittää komboa opiskelu+työ+perhe+muu elämä.




6. No, miten se nyt sitten onnistuu?

Hyvin! Välillä on ollut rankempaa kuin kuvittelin, mutta pääosin kohtuullisen helppoa ja kivaa :) Ja kuitenkin etenkin viime vuoden aikana olen tehnyt opintojen rinnalla syväritutkimusta eteenpäin, mikä sekin on "ylimääräistä". Paljon riippuu omista lähtökohdista, esim. ajanhallintataidoista ja siitä, kuinka paljon opiskelua tarvitsee (itse pärjään onneksi melko vähäisillä tunneilla), mutta myös sattumalla on aina sormensa pelissä (sairastelut ym. odottamattomat kuviot). Klinikkaan siirtymistä pelkäsin etukäteen, vaikka pohjimmiltani uskoinkin, että siinä se menee kuin tähänkin asti. En ole luovuttajatyyppiä, ja tiedän kyllä pärjääväni. Onneksi klinikka on osoittautunut paitsi työntäyteiseksi, myös innostavaksi ja kiinnostavaksi, mikä tekee opiskelusta kevyempää :) Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, joten luottavaisin mielin siis eteenpäin!

2 kommenttia:

  1. Moikka!
    On ollut aivan mahtavaa tutustua blogiisi ja olen nostanut hattua noin tuhannesti jo elämäntilanteesi puolesta saati sitten että jaksat ja viitsit vielä kirjoitella blogia. Suurkiitos että kirjoitat!

    Tämä on toiminut todellisena boostina itselleni, joka myöskin perheellisenä hoitoalan 3-vuorotyöläisenä 10 vuotta sitten unohdettujen lukiokurssien keskeltä pohdin, voisinko ja pystyisinkö ihan oikeasti hakea ja päästä lääkikseen. Suurin kysymys kuitenkin lopullisessa päätöksenteossa perheessämme tällä hetkellä on juurikin tuo raha, jota ei varmaan kannattaisi ihan niin paljon murehtia. Minulla on jo perusopintotuen tukikuukaudet käytetty ja vakipaikasta kun hoitoalalla tuntuu olevan turha vielä moneen vuoteen haaveilla niin aikusopintotukikin tuntuu olevan itkettävän kaukana.. Vinkkejä siis talouden järjestämiseen niin että noista vuosista selviäisi? Teetkö keikkatyötä opintojen ohella? Jos olet jo näistä asioista pidemmälti kirjoitellut niin linkki sellaseen postaukseenkin riittää.
    Onnea vielä vauvauutisten jihdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos ihanasta kommentista! <3 Aina lämmittää saada tuollaista palautetta :) Raha on kieltämättä asia, joka monia etenkin etukäteen mietityttää - eikä mikään ihme. Esimerkiksi tässä postauksessa olen avannut vähän sitä, miten meidän jengi nämä vuodet rahoittaa. Kovista puheistani huolimatta en todellakaan ole keikkaillut yhtään koko opintojen aikana (koska ei ole ollut pakko), mutta toki kaikkina kesinä vähintään jompikumpi meistä on käynyt töissä.

      Rahasta puhuttaessa pitää tietenkin muistaa se, että vaikka opiskelijana tulot kutistuvat, myös menot (esim. opiskelijaruokailu, matkaliput ja lasten hoitomaksut) pienenevät. Tietysti on eri asia asua esim. omistusasunnossa asuntovelkaisena kuin vuokralla, mistä syystä itse päädyimme myymään asuntomme (joka toki sijaitsi myös "väärällä" paikkakunnalla). Paljon ovat siis nämä opiskelut meiltä vaatineet, mutta hyvin paljon enemmän antaneet! Ja parempaa kohti mennään :)

      Opintolaina on yksi keino, mutta jos tukikuukaudet on käytetty, siitäkään ei taida olla iloa :( Keikkatyön avulla varmaan pärjäisi paremmin, yleistä asumistukea voi hakea ja ehkäpä toimeentulotukeakin, jos perhekunnan tulot ovat tarpeeksi pienet. (En tiedä näistä oikeasti, mutta Kelan sivuilta varmaan löytyy paremmin tietoa.) Ja mikäli on liian tiukkaa, ainahan voi pitää välivuoden ja tehdä vaikka töitä sen ajan. Totta kai helpottaa paljon, jos perheessä on edes yksi aikuinen, jolla on säännölliset tulot, mutta näköjään on ihan mahdollista elää näinkin, että molemmat "vain" opiskelevat :D Jos jotain tästä talouspuolesta voin sanoa niin sen, että yleensä asioilla on tapana järjestyä, minkä olen saanut myös itse huomata tässä vuosien varrella. Sen takia itse tein aikanaan päätöksen, etten stressaa raha-asioita, vaan keskityn saavuttamaan opiskelupaikan ja stressaan sitten, jos on stressattavaa. Tähän asti se on toiminut mainiosti, suosittelen siis muillekin!

      Toivottavasti tästä oli edes jotain apua :) Hurjasti tsemppiä uuden elämänsuunnan pohdiskeluun (äläkä anna raha-asioiden lannistaa jo etukäteen)!

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥