16.10.2016

Matkani lääkikseen 2

Jatkoa osaan 1! (Anteeksi jo etukäteen, yritin kyllä tiivistää, mutta en näköjään ole kovin hyvä siinä :D Mahdollisesta itsestäänselvyyksien/jo kerrottujen juttujen toistelusta myös pahoittelut!) Kun nyt matkasta kerran puhutaan, laitoin postauksen kuvitukseksi muutaman kuvan viimevuotiselta Euroopan-roadtripiltämme. Matkakuume uhkaa nostaa päätään aina, kun matkakuvia selailee!

7/2015
Pääsykoetulosten tultua vaivuin hetkeksi syvälle epätoivon suohon ja ajattelin, että ei sitten, en hae enää. Tulokset ottivat kieltämättä todella koville, mutta kenenpä kohdalla ei. Mietin ihan vakavissani sitä, että kerran eivät rahkeet riittäneet, hautaisin haaveeni ja jatkaisin elämää niin kuin ennenkin. Reilun viikon itsesäälissä ryvettyäni huomasin selailevani Älyvuodon kaupankäyntipalstaa, ja vaikken ollut vielä tehnyt päätöstä uudelleen hakemisesta, ostin sitä kautta elämäni ensimmäiset ja ainoat materiaalit pääsykoelukemista varten. Vähitellen mieli alkoi kirkastua ja ajatukset kääntyä positiivisen puolelle. Tajusin, että eihän viime hakukerta hukkaan mennyt, sehän toimii loistavana pohjana tälle hakukerralle. Ymmärsin myös sen, että koska olin niin lyhyessä ajassa saanut jo jonkinlaisen käsityksen kaikista asioista, pidemmässä ajassa voisin melko todennäköisesti saavuttaa riittävän osaamisen.

Heinäkuun keskivaiheilla tein päätöksen siitä, että haen vielä ainakin kerran. Eihän näin helposti voi luovuttaa! Sisimmässäni tiesin myös, etten saisi rauhaa, ennen kuin olisin tehnyt kaikkeni lääkikseen pääsyn eteen. Kävimme puolison kanssa läpi sen, mitä hakuprosessini häneltä ja koko perheeltä vaatii ja sovimme periaatteista, joista kumpikin pitää kiinni. Uusista oppimateriaaleistani innostuneena aloitin kemian ja fysiikan opiskelun jo heinäkuun puolivälissä (tämän tarkastin kalenteristani: tähän päivään asti luulin, että aloitin "vasta" elokuussa!). Edellisen hakukerran kokemusten perusteella tiesin, että perhe-elämä-kolmivuorotyö-pääsykoelukeminen -kombo vie tehokkaasti voimat, joten siksikin yritin aloittaa ajoissa.


lääkikseen, itsenäisesti, opiskelemalla

Ruotsi: Näkymä Kolmårdenin eläinpuiston Safari-köysiradalta.


8 - 11/2015
Vietimme elokuussa parin viikon kesäloman koko perheellä reissaten ja rentoutuen. Käytin loman ikävien ajatusten ja tunteiden nollaamiseen ja yritin ladata itseni täyteen rentoutta ja positiivista energiaa. Kesäloma oli viimeinen pidempi lomajakso, jonka pidin ennen seuraavaa pääsykoetta. Lomalta palattuamme puhkuin energiaa ja jatkoin opiskelua hyvällä fiiliksellä. Jo loman aikana ilmennyt raskausajan vaivani paheni raskasta fyysistä työtä tehdessä niin pahaksi, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sairauslomalle. Olin olettanut, että tälläkin kerralla olisin sen verran hyvässä kunnossa, että pystyisin jatkamaan töissä äitiysloman alkuun saakka, mutta toisin kävi.

Niinpä jäin kotiin, ja opiskelulle tuli yhtäkkiä paljonkin lisää aikaa. Vaivani paheni tasaista tahtia - ensin väliin jäivät pidemmät kävelyt, myöhemmin portaiden kulkeminen (asuimme kahdessa kerroksessa) teki niin kipeää että vältin sitä viimeiseen asti ja lopulta kykenin vaivalloisesti liikkumaan enää kyynärsauvojen kanssa. Tämä ajanjakso oli henkisesti todella raskasta aikaa ja lopulta laskin päiviä vauvan syntymään, jonka myötä kivut todennäköisesti helpottaisivat. Opiskelu piti minut järjissäni neljän seinän sisällä ja antoi kivun täyttämiin päiviin jotain merkitystä. Takerruin fysiikan lakeihin, biologian yksityiskohtiin ja kemian sääntöihin; niissä sentään oli jotain järkeä. Muistan, kun opiskelin kondensaattorin toimintaa eräänä tosi kipeänä päivänä. Olin tukenut itseni sängylle hyvään asentoon varmaan kymmenellä tyynyllä ja mieltä lämmitti, kun puoliso toi pyytämättä kupillisen teetä :)

12/2015 - 1/2016
Joulukuun alussa kuopuksemme näki päivänvalon ja vaikka hän syntyikin reilusti ennen laskettua aikaa, olin odottanut hänen syntymäänsä jo viikkokausia. Kalenterini mukaan aloitin opiskeluni uudelleen, kun vauva oli 4 päivän ikäinen. Tässä vaiheessa olin käynyt läpi kaikki 18 kurssia ja aloittelin fysiikan kertaamista. Joululomaa maltoin viettää kokonaiset kuusi päivää, ja nekin vain sen vuoksi, ettei minulla ollut kirjoja mukana joulunviettopaikassamme. Uuden vuoden lähestyessä tunsin pientä jännitystä, enkä voinut olla miettimättä, millainen vuodesta 2016 tuleekaan.

Tammikuun alussa tein ensimmäistä kertaa vanhan pääsykokeen, Galenos-ajan kokeen vuodelta 2005. Eihän se hyvin mennyt. Iloisin mielin kuitenkin jatkoin uuteen vuoteen ja korkkasin heinäkuussa ostamani Valmennuskeskuksen materiaalit. Aloitin niin perusjutuista kuin olla ja saattaa, nimittäin kertaamalla pääsykokeessa tarvittavia matemaattisia taitoja. Logaritmit olivat unohtuneet matkan varrella ihan täysin, sieventämisestä puhumattakaan! Tammikuun lopussa tein taas Galenos-ajan pääsykokeen ja jatkoin samalla tahdilla aina pääsykokeeseen asti.


itse, opiskelemalla, lääkikseen, ilman valmennuskurssia

Tanska: Legolandin uskomattomia legorakennelmia. On mahtanut olla työ!


2 - 4/2016
Helmikuussa pitenevät päivät ja vauvelin päivärytmin kehittyminen toivat ehdottomasti lisää virtaa myös opiskeluun. Etenin "hitaasti ja varmasti", kuten oppimispäiväkirjassani lukee. Maaliskuussa itsetuntoni kohosi, kun laskin itselleni hankalia laskuja uudelleen ja tajusinkin niitä aivan eri tavalla. Silloin ehkä ensimmäistä kertaa tuntui, että tästähän saattaa jopa tulla jotakin. 14.3. oppimispäiväkirjassani lukee tilannepäivityksen lopuksi: "MUTTA pystyn tähän, se on aivan selvä juttu!!!", joten jos tuosta voi jotain päätellä, olin melko positiivisin mielin. Maaliskuussa laitoin hakupaperit Opintopolkuun ja oikeastaan melko pitkäänkin arvoin, haenko toisena vaihtoehtona hoitotieteisiin. Lopulta oli pakko todeta, etten halua minnekään muualle kuin lääkikseen. Niinpä hakulomakkeessani oli tänäkin vuonna vain yksi hakukohde.

Kevättalvella, kun pääsykokeeseen oli reilut kaksi kuukautta aikaa, motivaatiossani tapahtui notkahdus. Kaikki tuntui ihan sekavalta ja vaikka tuntui, että kaikkeni teen, oli sellainen olo, etten opi mitään tai ainakaan riittävän nopeasti. Tätä olotilaa ei tietenkään helpottanut se, että kävin Älyvuodossa lueskelemassa kaikkien hirveän fiksujen hakijoiden selvittelyjä lukutunneista tai -päivistä tai -tahdista, joihin minulla ei ollut kerrassaan mitään mahdollisuuksia päästä. Tästä opiskeluväsymyksestä pääsin yli siten, että ajattelin, että parhaani teen kun en muuhun pysty. Päätin myös, että väkisin en väännä enkä itseäni väsytä, koska jos pää ei ole mukana prosessissa, kaikki nähty vaiva menee hukkaan. Luovuttaminen ei edes käynyt mielessä. Tiesin kuitenkin, että jos en taas löydä positiivista asennetta ja motivaatiota, mahdollisuuteni päästä ovat vielä surkeammat. Vähitellen draivi taas löytyi ja jatkoin reippaasti eteenpäin.

5 - 7/2016
Pääsykoe läheni vääjäämättä ja lopulta pääsykoeahdistus kääntyi odotukseksi ja "ihan sama miten menee kunhan se on ohi"-tunteeseen. Pääsykokeessa oli loistofiilis, sain melko nopeasti tehtyä koko kokeen ja lopun aikaa fiilistelin, jos nyt vaikka sattuisi olemaan viimeinen kerta vastaavassa tilanteessa. Tulosten odottelu oli tänä vuonna äärettömän piinallista. Vakaasta päätöksestäni huolimatta katsoin vastausanalyysin heti seuraavana päivänä ja hengailin Älyvuodossa jännäämässä tuloksia enemmän kuin laki sallii. Jotenkin ne päivät siinä lasten kanssa lomaillessa kuluivat ja lopulta tuli juhannus. Olin melko varma, että Kuopion tulokset tulevat juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja ilokseni olin oikeassa. Sitä hetkeä, kun Opintopolusta luin sanat OPISKELUPAIKKA MYÖNNETTY en unohda varmaan koskaan. Sillä hetkellä mielestäni pyyhkiytyi kaikki se vaiva ja ahdistus ja epätoivokin, joita pääsykokeeseen lukiessani koin. Sillä hetkellä jokainen kirjojen ääressä vietetty hetki sai todellisen merkityksen.


lääkikseen, itse, opiskelu

Saksa: Holokaustin muistomerkki Berliinissä. Käsittämättömän vaikuttava teos.

Olipa virkistävää käydä läpi koko polkuni tuoreesta ylioppilaasta sairaanhoitajuuden kautta lääketieteen opiskelijaksi. Kaiken tämän kirjoittaminen ja muistelu palautti taas mieleen sen, miten paljon tätä halusin ja miten hirveästi töitä tämän eteen tein.

Raakaa duunia, keskeneräisyyden, epävarmuuden ja ahdistuksen sietämistä, asioiden priorisointia, ajan (ja oman) riittämättömyyden kanssa tuskailua - sitä oli konkreettinen matkani lääkikseen. Mutta se fiilis, kun saa tietää saavuttaneensa unelmansa, korvaa satakertaisesti kaiken vaivan, mitä on asian eteen nähnyt. Lupaan sen.

PS. Tarkempaa tietoa pääsykoevalmistautumisestani sekä siitä, miten pääsykoe meni, löydät seuraavista postauksista: henkinen valmistautuminen, lukuprosessin suunnittelu, materiaalit ja ajankäyttö, osaamisen arviointi, viimeiset hetket ja pääsykoe!


Lisäsin myös yläreunaan heti blogin nimen alle uuden sivun "Hakuprosessini", jonka alta löydätte kaikki pääsykokeeseen liittyvät postaukset :)

12 kommenttia:

  1. Sellaista haluaisin kysyä, että minkä verran kertailit ihan matematiikkaa luku-urakan aikana tai sitä ennen? Itselläni on sen verran kauan lukiosta, että olisi hyvä kerrata, mutta toisaalta siihen menisi kyllä paljon aikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä sanoa, että kertasin silkkaa matikkaa tooosi vähän. Ekan hakukerran aikana en kerrannut yhtään muuta kuin just ne logaritmit jne, mitä fysiikan laskuissa tarvin, enkä niitäkään niin hirveän hyvin oppinut.

      Tokalla hakukerralla tein Valmennuskeskuksen materiaaleista sen Matemaattiset apuneuvot -vihon kokonaan (olikohan siinä n. 100 tehtävää) ja sen myötä tuli kerrattua ihan hyvin sieventämiset, yksikön selvittelyt jne. Ja siis kaikki derivaatat ja kuvaajien tulkinnat ja kaikki mahdolliset jouduin opettelemaan "alusta", koska lukiosta oli kuitenkin vuosikaudet aikaa ja sen jälkeen oli tullut pyöriteltyä lähinnä vain lääkelaskuja.

      Suosittelen kertaamaan matematiikkaa, jos se on ihan täysin unohtunut. Ehkä kannattaa kuitenkin selvitellä ne asiat vaikka niiden fysiikan laskujen lomassa niin ei mene turhaa aikaa "ylimääräisten" asioiden selvittelyyn? Itse tein paljon sitä, että jos joku lasku ei onnistunut niin katsoin ratkaisusta "ahaa, täällä on käytetty derivaatan nollakohtaa" ja tsekkasin saman tien sen epäselvän asian. Sillä tavalla matematiikan jutuista ei tullut irrallista ja erillistä opeteltavaa asiaa, vaan se tuki näiden pääaineiden oppimista. Saitkohan tästä mitään selvää :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hyvä juttu, ole hyvä vain :) Tietenkin jos aikaa on ihan ylimäärin, voi matikkaakin kerrata just niin paljon kuin haluaa, mutta itseni piti pitää kaikki ylimääräinen minimissä, että ehdin oppia edes perusasiat :D

      Poista
  3. Hengästyin, ihan mahtavaa!! Nää on niin hyviä tsemppitekstejä, etenkin kun on niin samanlainen elämäntilanne.

    Itsellä ihan hyvä fiilis lukujen suhteen, ok mukavasti olen saanut nyt luettua ja homma luistaa toistaiseksi. Tammikuussa saa lukea kokonaista kolme arkipäivää viikossa ja todellakin toivon että tää riittäisi! (Kuka sinne muka ekalla pääsee......)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja juuri tuota tavoittelenkin, että ihmiset saisivat tsemppiä ja toivoa mun kokemuksista :) Ja kuten tästäkin postauksesta näkyy, ei sisäänpääsyyn tarvita "täydellistä" elämäntilannetta hakua ajatellen, vaan oman elämän lomassa sinne lääkikseen haetaan ja päästään.

      Hyvä kuulla, et on hyvä fiilis! Aina välillä mietinkin, miten sulla menee :) Kuulostaa tosi hyvältä tuo suunnitelma, aika samalla konseptilla menin itsekin. Hurjasti tsemppiä perhe-elämään ja lukemisiin!

      Poista
  4. Moikka!

    Onpa ihanaa löytää tällaisia blogeja, jotka antavat entisestään motivaatiota omaan hakuun. Olen itse myös sairaanhoitaja ja pohtinut lääkikseen hakemista jo useita vuosia. Omasta lukio-opiskelusta on tosin ehtinyt jo vierähtää yli 10v ja sen tähden mietinkin, että miten nuo fysiikan ja kemian asiat pystyisi sisäistämään.

    Oliko sulla mitään pohjaa niihin vai aloititko aivan nollasta? Itse mietin myös syksyllä aikuislukion kursseille menemistä. Kuinka monta tuntia luit keskimäärin päivässä? Kiitos jo etukäteen avusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja mukavaa kun löysit tänne! Kun aloittelin omaa luku-urakkaa, lukiossa käydyistä kursseista oli kulunut aikaa n. 7-8v ja kaikki oli unohtunut. Lukiossa aikanaan käytynä vain ne pakolliset (1 fy, 1 ke, 2 bi) kurssit, joten todellakin nollasta aloitin. Opiskelin kaikki kurssit siis itse, mutta aikuislukio on varmasti hyvä ratkaisu nollista lähtevälle!

      Tarkkoja lukutuntejani en tiedä, mutta veikkaisin, että sisäänpääsykerralla päivittäiset (tehokkaat) lukutunnit olivat 6-12 tunnin väliltä. Vapaapäiviä pidin ehkä kerran viikkoon, mutta aika täysillä mentiin. Paljon auttaa se, kun tuntee itsensä ja omat oppimismetodinsa, niin ei mennyt "etsimiseen" arvokasta opiskeluaikaa.

      Tässäkin postauksessa on linkkejä muihin pääsykoejuttuihin, joista löytyy tarkempaa infoa, miten kaikki meni. Kolmen vuoden jälkeen kun omat muistikuvat eivät ehkä ole niitä kaikkein luotettavimpia :D

      Oikein paljon tsemppiä urakkaan ja onnea uusille elämänurille! :)

      Poista
  5. Kiitos vastauksesta :) Olenkin lukenut jo lähes kaikki postauksesi aiheeseen liittyen ja motivaatio on vain kasvanut niitä lukiessa.

    Olen aivan hämmästynyt siitä, miten pystyit lukemaan kaiken itsenäisesti ja siinä samassa hoitamaan myös lapsia. Minulla ei ole perhettä, joten lukemiseen pystyy keskittymään, mutta silti urakka hirvittää.
    Oletko sitä mieltä, että fysiikan laskut pystyy oppimaan lyhyen matikan taidoilla? Juuri tuo fysiikka nimittäin hirvittää, sillä itselläni on aikoinaan ollut lyhyt matikka ja siinäkin melko heikot taidot.

    Kiitos vielä ja sinulle myös paljon tsemppiä viimeisiin tentteihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, nyt olen virallisesti lomalla niin ehdin taas vastaamaan :) Tuohon fysiikkakysymykseen en osaa vastata, mutta omaa taustaani voin avata vielä vähän. Olen siis aina ollut lahjakas matikassa, fysiikassa ja kemiassakin, joten tavallaan oli helppo päätös alkaa tahkota niitä itsenäisesti. Olen myös aina ollut opiskelun suhteen hyvin itseohjautuva, enkä esim. lukiossa oikein jaksanut hidastempoisia oppitunteja, kun monet asiat olivat itselle helppoja. Itselläni on takana pitkä matikka, joten en tiedä, mitä kaikkea lyhyeen kuuluu. Sinänsä en usko, että lyhyt matikka olisi mitenkään este fysiikan oppimiselle, mutta tokihan on eri asia yrittää itse ymmärtää kuin olla esim. hyvän opettajan opissa :) Toisaalta nykyään on paljon helpompaa opiskella itsenäisesti, kun netti on pullollaan kaikenlaisia (ilmaisiakin) opetusvideoita - niihin jouduin välillä turvautumaan ja teen niin vieläkin :D

      Tsempit isoihin päätöksiin ja ihanaa kevään jatkoa :)

      Poista
  6. Hei, sattumien kautta löysin tämän blogin. Ylioppilas vm.2007, sairaanhoitaja vm.2017 ja kolmen lapsen äiti täällä, joka unelmoi lääkärin työstä. Havahduin vastikään siihen, etten nykyisessä työssäni tiedä yhtään niin paljoa ihmisestä, kuin haluaisin tietää ja olen päättänyt ryhtyä tavoittelemaan opiskelupaikkaa lääkiksestä, jotta voisin syventää ymmärrystäni ihmisen fysiologiasta. Mietityttää ajan käyttö kolmen alle kouluikäisen, kolmivuorotyön ja parisuhteen välimaastoissa. Mieheni ei toistaiseksi, ainakaan tässä kohdassa elämää, tue haavettani ja luulen, että erityisesti puolisolta saatu tuki tulisi tarpeeseen. Joten olen luonut hitaan tähtäimen suunnitelman ja uskon, että lopulta kaikki aika jonka saan käyttää pääsykokeeseen valmistautumiseen on minulle vain eduksi.Tämä sinun onnistumistarinasi lisää uskoa myös omiin mahdollisuuksiini toteuttaa unelmani perheellisenä. Kiitos kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja pahoittelut viivästyneestä vastauksesta! Kiitos kommentista ja kiitoksista; lämmittää mieltä, kun vuosienkin jälkeen joku tänne löytää ja saa tsemppiä omaan urakkaansa. :) Ajankäyttö on yksi suurimmista haasteista perheen + työn keskeltä yrittäville, mutta ei sovi väheksyä myöskään ympäristön tukea. Toivottavasti saat jossain vaiheessa tukea myös mieheltäsi - pääsykoeurakka on raskas, vaikka lähipiiri tukisikin täysillä. Hitaan tähtäimen suunnitelma kuulostaa fiksulta, kun elämäntilanne on noin tiivis. Rutkasti onnea ja menestystä haaveesi toteuttamiseen ja ihanaa alkavaa syksyä!

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥