Talvilomailua

Moikka ja kivaa maanantaita! Vaikkei arkeen paluu niin kivaa aina olekaan... Viime viikko saatiin keräillä voimia loppukevättä varten ja lomailla ihan urakalla! Perjantaina ANE:n tentin jälkeen siivosimme kodin ja erinäisten pohdintojen ja ristiriitojenkin jälkeen pakkasimme lapset ja tavarat autoon ja suuntasimme kohti kaakkoa anopin juhlia varten. Lauantaina vietettiin pienimuotoisia synttärijuhlia, mutta kotiin palasimme vasta maanantai-iltana. Ja pakko sanoa: en muista, milloin viimeksi olen ollut niin väsynyt kuin tuolla reissulla! Vaikka (muka) tuntuikin, ettei kevään eka tenttiputki minua kovin paljoa väsyttänyt, loman alku meni kieltämättä vähän ohi.

 

Lomapuuhina meillä oli ainakin hiihtämistä (reipas 3v:kin hiihti kokonaisen kilometrin!), pelejä, kirjoja ja kivoja vieraita. Viikonloppu oli tarkoitus viettää ihan vaan rauhassa, mutta saimmekin yllätysyövieraita satojen kilsojen päästä :) Opiskelutavoitteet niin minun kuin miehenkin osalta taisivat jäädä aika kauas tavoitteista, mutta pitäähän sitä joskus lomaillakin. Jos totta puhutaan, tein loman aikana taas vaikka mitä, vaikka kuvittelenkin vain ottaneeni rennosti... mm. tein muutaman viikon opiskelusuunnitelmat, oman seminaariesityksen ja kliinisen kemian Moodle-tehtäviä, viimeistelin ja palautin 8. potilasraporttini ja lisäksi viimeistelin syväreideni teoriaosuuden ja tein analyysia taas eteenpäin. Aika hyvin voi itseään huijata ja kuvitella lomailleensa, vaikka totuus on jotain ihan muuta.

Kevään viimeiset opiskeluviikot ovat aika helpon näköisiä, mutta karu totuus paljastunee myöhemmin. Seuraavina vuorossa olevat tentit (kliininen kemia, radiologia ja keuhkosairaudet) eivät ole suosikkejani enkä koe olevani niissä vahvoilla. Töitä joutuu siis tekemään, mikäli mielii selvitä tuosta viikon välein tulevien kolmen tentin sumasta. Tähän väliin mainittakoon ilouutisena, että kaikki sisätautien kurssit on nyt onnistuneesti tentitty -  lopputenttiä odotellessa ;)

Toistaiseksi fiilis on kevään suhteen pysynyt hyvänä, eivätkä suunnitelmani ole paria notkahdusta lukuun ottamatta pettäneet (vielä) pahasti. Oon ehkä vähän turhankin innoissani tästä kolmosvuodesta, klinikasta ja opiskelusta ylipäätään, mutta ehdottomasti parempi näin päin!