Lomalta arkeen

Aivan ihana viikkokausien joululoma päättyi pitkään loppiaisviikonloppuun. Täällä Kuopiossa lasten koulut alkoivat jo reilu viikko sitten, mutta itse vietin lomaa kahden nuorimman kanssa vielä viime viikon kokonaisuudessaan. Tässä kuvina viettämämme joululoma, sanoiksi en juurikaan osannut ihastuttavaa lomatunnelmaa pukea.

 

 

 

Joulukuun alkupuolella tapahtunut muutto ja muut kuormitustekijät näkyivät elämässämme vielä joulun allakin. Melko nopeasti saimme kuitenkin arjen uudessa kodissa toimimaan. Oma sauna on ollut ehdottomasti uuden kodin helmi, ja olemmekin hyödyntäneet saunomismahdollisuutta tiuhaan.

Loman vietimme pääosin rauhakseen kotioloissa. Tapasimme ystäviä ja vähän sukulaisiakin. Pelasimme lautapelejä ja jokusen hetken käytimme palapeliä rakentaenkin.

Ehdin lukemaan tuhansia sivuja kaunokirjallisuutta, osa hyvinkin kevyttä hyvän mielen lukemista, osa koskettavaa, tunteita ja ajatuksia herättävää kirjallisuutta. Jälkimmäisistä mainittakoon erityisesti Joonatan Tolan autofiktiivinen romaani Punainen planeetta, jossa oli riipaisevasti ja samalla käsittämättömän hauskasti kuvattu kirjailijan traagisia lapsuuden olosuhteita sekä suvun historiaa, todella vahva suositus! Toisena teoksena ajatuksia askarruttamaan jäi vielä lukemisenkin jälkeen Joyce Carol Oatesin Elämäni rottana, kertomus hylätyksi tulemisesta ja elämän rakentamisesta uudelleen.

 

 

 

Loman tähtihetkinä mieleen jäivät: Pulkkamäestä ja runsaasta lumesta nauttiminen koko porukalla. Kävely lumisessa metsässä, hyvät ruuat, levolliset hetket. Rauhallinen oleilu, pysähtyminen. Muutama työpäivä, joiden jälkeen oli ihanaa jatkaa lomailua. Tunnelmavalaistus - tosin osittain sen vuoksi, ettemme saaneet heti aikaiseksi ripustaa kattovalaisimia... Saavutetut etapit, LK5-oikeudet sekä uusi opiskelupaikka. Uudet tuolit ruokapöydän ympärille.

Arkeen paluu tapahtui vaiheittain. Mies kävi töissä välipäivinä ja lähes kaikkina muinakin arkipäivinä aatonaattoa ja uudenvuodenaattoa lukuun ottamatta. Itse tein välipäivinä muutaman työpäivän. Koululaisten kevätlukukausi alkoi jo 3.1., vaikka pitkä loppiaisviikonloppu vähän kevensikin alun rasitusta. Me loput, minä ja "pikkuiset" palailimme opintoihin, eskariin ja päivähoitoon tämän viikon maanantaina. 

 

 

 

En ihan heti muista, koska olisi ollut näin levännyt olo loman jäljiltä. Unet ovat olleet ikävä kyllä vähissä ja rytmi sekaisin, mutta jospa arki ohjaisi senkin asian taas ruotuun. Joka tapauksessa latauduttu on, ja se on tärkeintä. Alunperin kevye(hkö)stä keväästä on tulossa jokseenkin työntäyteinen jälleen kerran, mutta siitäpä vielä lisää myöhemmin! Tänään ovat muuten lääkisopintojeni viimeiset luennot, vähiin käy.

Iloista alkuvuotta!

 

Elo-syyskuu 2018

Kivaa sunnuntai-iltaa! Ja niinpä, näköjään jäi elokuun kuukausikatsaus kokonaan välistä. Ai miten niin kiireistä? Elo-syyskuuta on aika tavalla rytmittänyt opiskelu, ja kuten täältä voi lukea, fiiliksiä on jo näin lyhyessäkin ajassa tullut laidasta laitaan. Vietimme elokuussa kahdeksatta hääpäivää (miten voi olla?!) ja kävimme mökillä pariin otteeseen talkoilemassa. Syyskuussa keskimmäinen täytti viisi ja sai lahjaksi toivomansa pehmokäärmeen. Juhlienjärkkäämisinspiraatiota odottelen edelleen...

Joka tapauksessa kahden viime kuukauden aikana:

parasta oli päästä helteisen kesän jälkeen takaisin kiinni arkirutiineihin. Ihan parasta oli se, että kenenkään ei tarvinnut tänä syksynä sopeutua uusiin kuvioihin (paitsi minun ja eskarilaisen ehkä vähän), vaan kaikki saivat palata tuttuihin ympyröihin kesän jälkeen.

inspiroivinta on ollut klinikan aloitus, uudenlaiset mielenkiintoiset kurssit ja tietenkin oikeat potilaskohtaamiset. Tunneskaala opiskeluun liittyen on myös laajentunut molempiin suuntiin :D Vaikka välillä (etukäteen) tuntuu, ettei muka kykene johonkin, saattaa heti perään ajatella, ettei tämän siistimpää voi enää ollakaan!

ikävintä oli joutua syväreideni kanssa epätoivoon, kun tuntui, ettei koko hommasta tule mitään. Nyt olen saanut apua jumitukseeni, joten paremmilla fiiliksillä jatketaan. Ikävää on ollut myös se, kun aikaa tuntuu olevan ihan liian vähän suhteessa tekemisen määrään - koskee siis niin opiskelua kuin muutakin elämää.

ärsyttävintä on ollut kaikenlainen aikataulusäätö, johon saanee tottua klinikkavuosien aikana. Ajankäytön suunnittelu on välillä vaikeaa, kun jostain saattaakin tulla yhtäkkiä jokin pakollinen käynti tai parhaassa tapauksessa illaksi tekemistä. Onneksi ollaan molemmat opiskelijoita, niin varmemmin toinen on sentään valmis hakemaan lapset ajoissa. Sairasteluja kauhulla odottaen...

hauskinta - vakiovastaus! - ovat lasten jutut ja tajuton tilannekomiikka. Aika äkkiä jäävät omat opiskelustressit taka-alalle, kun kuuntelee 2-6-vuotiaiden kokemuksia ja elämän oivalluksia. Yksi edellytys tässä elämäntilanteessa selviämiselle on varmaan se, että kykenee sekunnissa vaihtamaan moodista toiseen.

ilahduttavinta on ollut jo näin lyhyessä ajassa saada itseluottamusta ja -varmuutta siitä, että on oikealla alalla ja oppimiskykyinen yksilö. Arjen aloitus sujui myös koko porukan osalta ilahduttavan keveästi, ja olen viime syksystä poiketen voinut heti alusta asti panostaa opiskeluun niin paljon kuin olen halunnutkin. Eka tenttikin on jo hienosti takana, joten hyvä alku ollut tälle syksylle!

raskainta - tähän en osaa vastata! En ole vielä pahemmin rasittunut opiskelujutuista tai arjesta muutenkaan. No ehkä jotkut aamuheräämiset ovat olleet pienen työn takana :D

piristävintä on ollut liikuntaharrastusten aloittaminen kesän jälkeen. Rakastan myös näitä viileitä syyspäiviä - tällä hetkellä en todellakaan kaipaa kesää enkä myöskään odota talvea tai joulua. Parasta aikaa on just nyt.

kauneinta - tietenkin - sumuiset syysaamut ja kultainen auringonpaiste! Ja kaunein näky totta kai omat maailman suloisimmat muksut ♥

haikeinta taisi olla se, kun lapsuudenkotini myytiin lopulta pois. Kesällä kävimme siellä tällä porukalla viimeistä kertaa, ja nyt on yksi ajanjakso taas jäänyt taakse. Onneksi elämään on saatu myös paljon kivoja uusia juttuja - säilyypähän tasapaino :)


Melko pieneen pakettiin saa tiivistettyä parin kuukauden tapahtumat, kun tällä hetkellä elellään niin tasaisen tylsää arkea. Harmittavan vähän jää myös aikaa blogille, kun opiskelu, perhe, koti ja muut harrastukset kiilaavat edelle. Jos sulla on jotain kysyttävää tai postaustoiveita, laita ihmeessä kommenttia tai sähköpostia!