Elo-syyskuu 2018

Kivaa sunnuntai-iltaa! Ja niinpä, näköjään jäi elokuun kuukausikatsaus kokonaan välistä. Ai miten niin kiireistä? Elo-syyskuuta on aika tavalla rytmittänyt opiskelu, ja kuten täältä voi lukea, fiiliksiä on jo näin lyhyessäkin ajassa tullut laidasta laitaan. Vietimme elokuussa kahdeksatta hääpäivää (miten voi olla?!) ja kävimme mökillä pariin otteeseen talkoilemassa. Syyskuussa keskimmäinen täytti viisi ja sai lahjaksi toivomansa pehmokäärmeen. Juhlienjärkkäämisinspiraatiota odottelen edelleen...

Joka tapauksessa kahden viime kuukauden aikana:

parasta oli päästä helteisen kesän jälkeen takaisin kiinni arkirutiineihin. Ihan parasta oli se, että kenenkään ei tarvinnut tänä syksynä sopeutua uusiin kuvioihin (paitsi minun ja eskarilaisen ehkä vähän), vaan kaikki saivat palata tuttuihin ympyröihin kesän jälkeen.

inspiroivinta on ollut klinikan aloitus, uudenlaiset mielenkiintoiset kurssit ja tietenkin oikeat potilaskohtaamiset. Tunneskaala opiskeluun liittyen on myös laajentunut molempiin suuntiin :D Vaikka välillä (etukäteen) tuntuu, ettei muka kykene johonkin, saattaa heti perään ajatella, ettei tämän siistimpää voi enää ollakaan!

ikävintä oli joutua syväreideni kanssa epätoivoon, kun tuntui, ettei koko hommasta tule mitään. Nyt olen saanut apua jumitukseeni, joten paremmilla fiiliksillä jatketaan. Ikävää on ollut myös se, kun aikaa tuntuu olevan ihan liian vähän suhteessa tekemisen määrään - koskee siis niin opiskelua kuin muutakin elämää.

ärsyttävintä on ollut kaikenlainen aikataulusäätö, johon saanee tottua klinikkavuosien aikana. Ajankäytön suunnittelu on välillä vaikeaa, kun jostain saattaakin tulla yhtäkkiä jokin pakollinen käynti tai parhaassa tapauksessa illaksi tekemistä. Onneksi ollaan molemmat opiskelijoita, niin varmemmin toinen on sentään valmis hakemaan lapset ajoissa. Sairasteluja kauhulla odottaen...

hauskinta - vakiovastaus! - ovat lasten jutut ja tajuton tilannekomiikka. Aika äkkiä jäävät omat opiskelustressit taka-alalle, kun kuuntelee 2-6-vuotiaiden kokemuksia ja elämän oivalluksia. Yksi edellytys tässä elämäntilanteessa selviämiselle on varmaan se, että kykenee sekunnissa vaihtamaan moodista toiseen.

ilahduttavinta on ollut jo näin lyhyessä ajassa saada itseluottamusta ja -varmuutta siitä, että on oikealla alalla ja oppimiskykyinen yksilö. Arjen aloitus sujui myös koko porukan osalta ilahduttavan keveästi, ja olen viime syksystä poiketen voinut heti alusta asti panostaa opiskeluun niin paljon kuin olen halunnutkin. Eka tenttikin on jo hienosti takana, joten hyvä alku ollut tälle syksylle!

raskainta - tähän en osaa vastata! En ole vielä pahemmin rasittunut opiskelujutuista tai arjesta muutenkaan. No ehkä jotkut aamuheräämiset ovat olleet pienen työn takana :D

piristävintä on ollut liikuntaharrastusten aloittaminen kesän jälkeen. Rakastan myös näitä viileitä syyspäiviä - tällä hetkellä en todellakaan kaipaa kesää enkä myöskään odota talvea tai joulua. Parasta aikaa on just nyt.

kauneinta - tietenkin - sumuiset syysaamut ja kultainen auringonpaiste! Ja kaunein näky totta kai omat maailman suloisimmat muksut ♥

haikeinta taisi olla se, kun lapsuudenkotini myytiin lopulta pois. Kesällä kävimme siellä tällä porukalla viimeistä kertaa, ja nyt on yksi ajanjakso taas jäänyt taakse. Onneksi elämään on saatu myös paljon kivoja uusia juttuja - säilyypähän tasapaino :)


Melko pieneen pakettiin saa tiivistettyä parin kuukauden tapahtumat, kun tällä hetkellä elellään niin tasaisen tylsää arkea. Harmittavan vähän jää myös aikaa blogille, kun opiskelu, perhe, koti ja muut harrastukset kiilaavat edelle. Jos sulla on jotain kysyttävää tai postaustoiveita, laita ihmeessä kommenttia tai sähköpostia!

Heinäkuu 2018

Helteinen heinäkuu tulee kohta päätökseen. Vajaan viikon päästä opinnot alkavat taas, joten tänä vuonna heinäkuu oli viimeinen kesälomakuukauteni, harmittavaa kyllä. Miehellä on "lomaa" eli töitä vielä pitkästi ensi kuun puolelle, joten - kuten täällä jo mainitsin - yhteinen loma jää tänä vuonna olemattomaksi.

Tässä kuussa

parasta on tietenkin lomailu ♥ Ei aamuaikatauluja eikä juuri pakollisia menoja vaan rentoa oleilua ja lasten kanssa puuhailua.

inspiroivinta oli saada kesän syvärihomma pakettiin. Aika siistiä (aina jälkikäteen!), kun tajuaa, että se järjetön työmäärä on jo kokonaisuudessaan takana!

ikävintä on luonnollisesti se, ettei meillä ole yhtään pidempää lomaa koko porukalla. Ja tässä vaiheessa tietenkin se, että arki häämöttää taas ihan nurkan takana.

rasittavinta tässä kuussa: jatkuva kuumuus! Helteet ovat joo ihan kivoja pieninä annoksina, mutta kun asunnon sisälämpötila on 24/7 lähempänä 30 astetta, ei paljoa naurata. 

hauskinta oli sisko(je)n kanssa. Perhe on paras ja pahin ♥

ilahduttavinta oli nähdä suloinen siskonlapsi ekaa kertaa livenä! Hän oli niiin pieni ja suloinen, että olisin voinut ottaa vaikka omakseni. Tää mun krooninen vauvakuume...

raskainta oli viikkotolkulla jatkunut minun ja lasten arkirumba, kun miehen töiden vuoksi hoidin kaikki hoitokuskaukset yksin. Tältä osin syksy saisi tulla!

piristävintä - en tiedä, varmaan kylmä suihku! Helle tuntuu pehmittäneen pääni totaalisesti, joten eipä liene ihme, että blogikin on ollut aivan unohduksissa. 

kauneinta ovat tietysti olleet kesäillat. Kuvailu on jäänyt melkein kokonaan, kiitos helteiden, mutta kyllä minä taas piristyn, kun syksyn viileät ilmat saapuvat ♥

haikeinta on se, että ensi kuussa meillä asuu iso pieni eskarilainen. Vaikkei eskariin meno käytännössä paljoa muutakaan, on se silti portti koulumaailmaan ja tietynlaisen vapauden loppu. Jatkossa lomat määräytyvät pitkälti pikku koululaisen lomien mukaan.

Iloista kesän jatkoa! Lupaan taas virkistyä bloginkin suhteen, kunhan saadaan klinikka potkaistua käyntiin kunnolla. Tai no, vannomatta paras. Joka tapauksessa tsemppiä elokuuhun!

Kesäkuu 2018

Heinäkuuta on eletty jo viikon verran, vaan kesäkuun parhaat ja pahimmat on vielä listaamatta! Hiljaista on pitänyt blogin puolella nyt kesäkuussa, kun alkukuu meni toipuessa leikkauksesta ja sitten sekä mies että minä aloitimme kesän urakkamme.

Kesäkuussa

parasta oli, kun minustakin tuli VIHDOIN täti ♥ Kunhan sopiva rako tulee, lähdetään koko porukalla ihastelemaan uutta suloista tulokasta!

inspiroivinta oli vilkaista lukarista tulevan syksyn opiskeluohjelmaa. Voi kun sitten syksyllä  opiskelujen alle hautautuneena muistaisi, miten paljon klinikkaa onkaan odottanut. (Rehellisesti sanottuna odotan syksyä tällä hetkellä kauhunsekaisin tuntein.)

ikävintä on ollut jatkuva pyykkääminen, pakkaaminen ja tavaroiden purkaminen, koskapa olemme kiitettävästi reissanneet kesäkuun aikana. Reissut ovat tietenkin kivoja, mutta kaikki se etu- ja jälkikäteistyö - argh!

kipeintä oli toipuminen nielurisaleikkauksesta. Never again, mutta onneksi ei ole tarvettakaan!

hauskinta oli käydä tutustumassa entiseen elämäämme pk-seudulla, treffata ex-työkaveria ja käydä katsomassa, mitä ex-kodillemme kuuluu :D

ilahduttavinta oli saada paras arvosana koko opiskeluhistoriani laajimmasta kurssista (farmakologia). Täytyy olla tyytyväinen omiin suorituksiini näinä kahtena vuotena :) Tietenkin parasta oli, että tämän kurssin läpäisy avasi minulle oven klinikkaan.

raskainta oli, kun juhannuksen jälkeen tuli totaalinen stoppi kesäurakkani eli syväritutkimukseni kanssa. Ikinä ei ole mikään opiskeluun liittyvä ottanut niin paljon päähän kuin tuo projektini juhannuksen jälkeisenä viikkona. Onneksi kaikki fiilikset ovat lopulta ohimeneviä, ja tuostakin suosta on noustu!

piristävintä oli tavata juhannuksena pitkästä aikaa ystäviä ja suloista kummilastamme ♥

kauneinta olivat - totta kai - valoisat ja kauniit kesäyöt, kun aurinko ei kauaa viivy horisontin alapuolella. 

haikeinta oli käydä todennäköisesti viimeistä kertaa lapsuudenkodissani. Kotiseuduilla tulee muutenkin käytyä harvoin, ja jatkossa luultavasti vieläkin harvemmin :(

Vanha kunnon Oulu ja vanha kunnon Lyseo.


Sellainen oli kesäkuu. Päivät ja viikot vierivät kiihtyvällä tahdilla, vaikka kuinka yrittää roikkua mukana. Kuukauden kuluttua syksyn opinnot on jo aloitettu... Mutta siihen asti ja vielä sen jälkeenkin vietetään ihanaa kesää! Leppoisaa lauantai-iltaa ja viikonloppua! ♥♥♥

Toukokuu 2018

Kaunista lauantaita ja onnea kaikille valmistuneille! On upeaa saada jokin asia päätökseen ja valmiiksi :) Toukokuun kuukausikatsaus venähti odotetusti kesäkuun puolelle, mutta tässäpä tulee - toukokuun tapahtumat:

parasta oli - tietenkin - preklinikan päätös ja kesäloman alku. Tätä on NIIN odotettu!

inspiroivinta oli farmakologian opiskelu etenkin loppuvaiheessa, kun kokonaiskuva laajoista kokonaisuuksista alkoi hahmottua. Vaikka työmäärä oli valtava, on ihanan palkitsevaa, kun joku vuosientakainen mieleen jäänyt juttu selviää - esimerkiksi se, miksi elinsiirtopotilaalle ei saa antaa lääkkeiden kanssa greippimehua! :D (Vastaus: greippimehu inhiboi eli estää maksan CYP3A4-entsyymiä, jonka avulla immunosuppressiivinen lääkeaine siklosporiini metaboloituu) 

ikävintä oli yrittää opiskella, kun ulkona oli upeaa kesäsäätä päivä toisensa perästä. Ja heti kun loma alkoi, tuli viileämpi päivä!

kipeintä teki viimeisten viisureiden poisto, tai siis sen jälkeen. Onneksi ei ole enää niitä harmina!

hauskinta oli siskon kanssa, kun hän kävi täällä pääsykokeessa. En kyllä hetkeen ole nauranut niin antaumuksella kuin hänen kanssaan menneitä muistellessa. Siskot on parhaita (ja pahimpia, toki)!

ilahduttavinta on ollut seurata lasten kaverisuhteiden muodostumista. Äitinä sitä huolehtii liikaakin, miten lapset sopeutuvat uuteen paikkaan ja löytyykö heille kavereita. Onneksi on löytynyt ♥

raskainta oli loppukevään viimeinen tenttiinlukupuristus. Vielä kuun alussa olin aivan jäljessä kaikesta, mutta määrätietoisesti puskin eteenpäin, ja saatoin tentin jälkeen olla tyytyväinen itseeni.

piristävintä oli käydä mökillä rentoutumassa. Uimaan minua ei kyllä saanut, turha edes yrittää! Nimim. heitän talviturkin heinäkuussa, jos silloinkaan ;)

kauneinta oli luonnon herääminen, järven vapautuminen jäistä ja ihanat auringonlaskut. Pikkuiset silmut ja varovasti avautuvat kukinnot ilahduttavat joka kevät yhtä paljon.

haikeinta oli esikoisen kevätjuhlassa, jossa jo valmiiksi vähän herkistelin sitä, kun ensi syksystä lähtien meillä on ensin eskarilainen ja sitten koululainen - ja pienemmät tietenkin perässä :') Miksi lasten pitää kasvaa niin nopeasti?

Tällä hetkellä toivun nielurisaleikkauksesta, johon pääsin eilen lyhyellä varoitusajalla. Tämä tuska voittaa kyllä viisurinpoiston jälkeisen kivut 100-0! En pysty juuri puhumaan, joten eipä liene ihme, että tekstiä pukkaa :D Lääkäri vieläpä lupasi, että kivut kestävät kaksi viikkoa :( Just nyt vietän aikaa sängynpohjalla kirjan/tabletin ja jääpalojen/jätskin kanssa, mutta kaipa tämä jossain vaiheessa helpottaa!

Iloista viikonlopun jatkoa!

Maaliskuu 2018

Huhtikuu on täällä jo! Viime viikko kului ensin tenttiin lukiessa ja sitten pääsiäislomalla Etelä-Suomessa. Maaliskuu siis hurahti ohi taas ihan tajuttoman nopeasti. Kuopion maaliskuu sisälsi lunta (jotain 80cm edelleen), pakkasta ja kirkkaita päiviä. Valoisat aamut, lämmittävä aurinko ja lintujen sirkutus ovat ilahduttaneet arjen puurtamisen keskellä. Pimein aika on taas takana, vaikka kevät antaa odottaa itseään.

Maaliskuu oli blogin puolella hiukkasen hiljaisempi kuin viime vuonna (10 postausta vs. 25!). Tästä voinee vetää ainakin sen johtopäätöksen, että opiskelu ja muu elämä oli helpommin järkättävissä, kun mies oli koti-isänä! 

Maaliskuussa

parasta oli LOMA, tietenkin! Ja toki myös se, että pääsin - vihdoin! - oikeasti töihin syväreideni kanssa, vaikka isoin homma on vielä täysin aloittamatta. Mutta kuitenkin, (melkein) vauhdissa ollaan!

inspiroivinta oli Vuokatin-lomalla löytää laskettelun ilo uudelleen. Pelkäsin etukäteen, että vanhat "vammat" muistuttavat itsestään tuollaisessa lajissa, mutta se osoittautui turhaksi peloksi. Aika huikeaa löytää uudestaan jotain sellaista, jonka on luullut kadottaneensa kokonaan.

ikävintä oli kellonsiirto ja sen aiheuttamat ongelmat. Tätä nykyä lapset menevät yrityksistä huolimatta nukkumaan tuntia liian myöhään, koska heidänpä rytmi ei ihan yhdessä yössä tai viikossa näköjään muutukaan. MIKSI niitä kelloja pitää venkslata?!

ärsyttävintä oli se, kun i-k-i-n-ä asiat eivät mene helpoimman kautta. Syväreideni kanssa on ollut ongelmaa jos jonkinlaista, ja juuri kun olin pääsemässä oikeasti töihin, tuli tunnusten kanssa ongelmia. Niin raivostuttavaa!

hauskinta on ollut seurata pikku kuopuksen sanavaraston vähittäistä kehittymistä. Välillä tulee jo sellaista juttua, että saa nauraa vedet silmissä. Kaksivuotiaan itsevarmuus on aivan omaa luokkaansa!

ilahduttavinta on ollut saada treeneissä tuloksia, kun aloitti aikanaan ihan minipainoilla ja nyt saa välillä lisätä niitä (omalla mittapuullani) ihan kunnolla! Ihanaa on myös se, kun tulee kevät ja kohta pääsee taas pyörän nastarenkaista eroon :)

raskainta oli juuri ennen pääsiäislomaa, kun piti lukea tenttiin, vaikka tuntui, ettei enää jaksa yhtään mitään. Onneksi tentti tuntui menevän ihan ok, vaikka mikään loistofiilis siitä ei jäänyt.

piristävintä oli parin yön minilomalla miehen kanssa. Hyvä aina välillä tarkastaa, kuka tuossa vieressä oikein kulkeekaan ;)

kauneinta oli edellisen kohdan lomalla katsoa auringonlaskua Näsinneulan yli 120-metrisestä tornista. Wau!

haikeinta oli todeta, että esikoisen lastenneuvolat ovat takana, ja seuraavaksi tyyppi menee kouluterveydenhuollon piiriin! 6-vuotisjuhlia pitäessä piti tietenkin haikeana muistella, miten pikkuisesta esikoisvauvasta on vuosien myötä tullut jo noin iso ja fiksu :') Nämä siirtymävaiheet vissiin ovat tälle mutsille vähän kovia paikkoja :D

Maaliskuu on kaikista kuukausista vähiten suosikkini, joten ilomielin suuntaan kohti kevättä ja huhtikuuta. Toivottavasti ehdin aktivoitua täällä bloginkin puolella, kun luonnoksia on taas kertynyt vino pino, mutta ajanpuutteen takia ovat jääneet viimeistelemättä ja julkaisematta. Pysykäähän kuulolla, sillä tulossa on ainakin opiskelukuulumisia ja ehkäpä vähän pääsykoeaihettakin!

Tammikuu 2018

Tämän vuoden eka kuukausi hujahti ohi tuosta noin vaan. Vaikka viime vuonna pari kuukausikatsausta jäi tekemättä, jatkan kuukausikoontien tekemistä tänäkin vuonna. Kuukauden päätteeksi on kiva palautella mieleen kaikkea kuukauden aikana tehtyä ja koettua, minkä jälkeen voi suunnata hyvillä mielin seuraavan kuukauden seikkailuihin. 

Tammikuussa

parasta oli olla oman perheen kesken ihanalla rentouttavalla lomalla, jonka voimin pitää nyt jaksaa ;)

inspiroivinta oli kliinisen mikrobiologian opiskelu - uskokaa tai älkää! Inspiroivaa oli myös uusien arkisuunnitelmien luominen loman jälkeen. Siitä tosin jäi tehtävää ensi kuullekin, lähinnä seuraavan kohdan vuoksi.

ikävintä oli omien aikataulujen pettäminen lasten sairastelun ja omien terveysjuttujen vuoksi.

kipeintä teki viisaudenhampaiden poisto. Tai ei se poisto, mutta sen jälkeen! Auts. No, onpahan 2/4 nyt poissa...

hauskinta oli loman lisäksi mikrobilsan harkoissa (vähän vissiin tylsä elämä?) sekä se, kun kuopus on oppinut ihan hassuja parin sanan lauseita, joita hän sitten tomerana kertoilee :')

ilahduttavinta oli se, että ehkä pääsen kohta syväreideni kanssa tositoimiin!!! Can't wait!

raskainta oli arjen aloitus. Miten lomaltapaluu voikin olla joka kerta niin vaikeaa?!

piristävintä olivat pari ihanan pirteää parinkympin pakkaspäivää! Ai niin, ja aurinko, tietenkin!

kauneinta oli talvinen Kuopio. Etelämmässä piipahtamisen jälkeen osasin taas niin paljon enemmän arvostaa lunta ja pakkasta, kunnon talvea! Vuosikaudet etelän talvia sietäneenä mä niin rakastan tätä ♥

haikeinta oli heittää hyvästit joulukuuselle ja -koristeille tai oikeammin joulufiilikselle. Onneksi tammikuussa näkyi sentään aurinkoa vähän enemmän, ja valoa kohti mennään :) Haikeana voin mainita myös esikoisen ilmoittamisen esikouluun - mihin ihmeeseen mun pikkuinen on kadonnut?

Sellainen oli tammikuu tällä kertaa. Helmikuussa ainakin opiskellaan ahkerasti, pääsen ekaa kertaa tälle vuodelle tenttiin, juhlitaan esikoista ja toivottavasti päästään hiihtämään, luistelemaan ja retkeilemään!