Loppusyksyn kuulumiset

Heippa! Joulu on enää muutaman yön päässä, ja kuten lupailin, pieni kertaus syksyn kulusta lienee paikallaan. Tilannekatsauksena mainittakoon, että nelosen työluvat sain pitkän ja piinaavan tenttitulosten odottelun jälkeen marraskuussa. Jos tenttitulosten odottelua ei lasketa, työoikeuksien kirjautuminen tapahtui todella sujuvasti parissa päivässä, ja Valviran kirjekin kolahti postilaatikkoon alle viikossa. 

Syksyni alkoi tänä vuonna amanuenssuurilla, joka täytti sopivasti alkusyksyä. LT5-opinnoistahan alkusyksystä kävin vain yhden luentoviikon sekä muutaman työlääketieteen ryhmäopetuksen. Noin muuten kirurgian kurssi täytti kalenterin syyskuusta alkaen tehokkaasti, ja vaikka etukäteen en sitä juurikaan odottanut, se oli kyllä tämän syksyn mielenkiintoisin kurssi. Etenkin yksi päivä tekonivelleikkauksissa oli aivan mahtava! 

Syysloman jälkeen LT5-opintoni jatkuivat silmätautien merkeissä. Kun oli kirran kurssilla tottunut siihen, että liki joka päivä on mentävä KYS:lle, silmätaudit tuntui kerrassaan leppoisalta. Neljän viikon aikana meillä oli ryhmäopetuksia paikan päällä vain jokunen, mutta Moodle-tehtäviä ja -videoita senkin edestä. Mukavinta oli vihdoinkin oppia tekemään kunnon silmästatus, koska etenkin oftalmoskoopilla silmänpohjan tutkiminen oli ennen tätä kurssia aivan hepreaa. Silmätautien jälkeen kalenterissani oli enää viikon mittainen terveyskeskusopetusjakso hajautuksena Jyväskylässä. Vaikka niin kovin väitinkin, etten tänä syksynä aio stressata, täytyy sanoa, että tuo nelipäiväinen oli kuluneen syksyn raskain pala. Ei siinä vielä kaikki, että piti opetella pitämään vastaanottoa, vaan hyvin lyhyen perehdytyksen jälkeen piti osata käyttää itselle täysin vierasta potilastietojärjestelmää sekä - tottahan toki - sanella kaikki tekstit. Tässä vaiheessa olin siis sanellut tasan kerran elämässäni, joten melkoisen lisästressin sain siitäkin aikaiseksi. Noh, siitäkin viikosta selvittiin lopulta, ja taas muutamaa kokemusta rikkaampana opinnot jatkuvat. 

Viimeiset viikot olen viettänyt harjoittelussa ensi kesän työpaikassani. Kyllä, ensi kesän työtkin ovat selvillä. Tuleva työpaikkani on aika samantyyppisessä paikassa, jollaisessa olen sairaanhoitajana työskennellyt. Yllättävän helpolta tuntui sopeutua kyseiseen paikkaan, joten toivotaan, että hyvä fiilis jatkuu sittenkin, kun vihdoin työn touhuun kesällä pääsen.

Ensi kevään opinnoista sen verran, että varmaan aika tiivis kevät tulossa. Isoina kursseina keväällä minulla ovat lasten- ja naistentaudit. Lisäksi kalenterissa on kliinistä ravitsemustiedettä, yleislääketiedettä ja englantia, loppukeväästä luvassa vielä terveyskeskusopetustakin. Samalla tutkimusurakkani jatkuu, artikkeli on työn alla. Ja onpa tätä muutakin työtä ja touhua elämässä. Tuskinpa siis kyllästymään pääsen ensi vuonnakaan!

Opiskelu on siis tänä poikkeuksellisenakin vuonna maistunut. Etenkin, kun opinnot käyvät vähiin (tällä hetkellä opintopisteiden valossa minulta puuttuvat enää 1,5 vuoden opinnot), tuntuu, että opiskelijanahan viihtyisi vielä vaikka kuinka pitkään. Tosin on niitäkin hetkiä, kun toivoisi jo pääsevänsä töihin... Vitosen opinnot eivät jostain syystä tähän asti ole sytyttäneet niin kuin aiempina vuosina, mutta jospa esim. naistentaudit yllättääkin positiivisesti, kuka tietää. Lastentaudeista uskoisin pitäväni kyllä. :) Vaan olivatpa fiilikset mitä vain, tarpeellista oppia luvassa joka tapauksessa.

Näillä tunnelmin rauhallista joulun aikaa ja iloista alkuvuotta 2021! 

Toivepostaus: my day

Moikka! Joulukuuta mennään, syksyn opinnot ovat onnellisesti ohi, mutta lomaa saan odotella vielä hetken. Tämä(kin) postaus on odotellut julkaisua luokattoman kauan, mutta josko nyt! 

Aiemmin tuli toivetta my day -tyyppisestä postauksesta, joten on aika taas vähän raottaa, miten oma ja perheeni arki pyörii. Oikeastaan tekisi mieli kirjoittaa koko viikosta, koska yhden päivän perusteella nyt ei saa kovin hyvää kuvaa. Tyydyn nyt kuitenkin kuvaamaan yhden ihan tavallisen lokakuisen arkipäivän.

6.45

Herätyskello soi. Yön aikana sänkyymme on näköjään löytänyt tiensä 2/4 lapsista. En jaksa nousta heti, sillä tiedän, että miehen kello soi ihan kohta.

7.00

Toinen herätys kilkattaa. Mies nousee ylös ja lähtee aamuhommiin. Minä pötköttelen vielä jonkin aikaa kuopus kainalossa. Opetus alkaa vasta ysiltä.

7.30

Pakko nousta ylös. Päiväkotilaisella on tänään naamiaiset. Hän lähtee noita-asussa hoitoon. Autan häntä aamutoimissa samalla kun ekaluokkalaista pitää hoputtaa aamupalalle. Esikoinen on jo lähdössä kouluun, aina ajoissa toisin kuin moni muu...

7.45

Toinenkin lähtee kouluun, mies vie päiväkotilaisen. Minä syön kuopuksen kanssa aamupalaa. Samanlainen aamupala äidin kanssa on hänelle kova juttu. Vuoden ikään mennessä hän on jo oppinut "pyytämään" (vaatimaan) kaikkea, mitä muut syövät. Mansikat ovat tänä aamuna "nammmnammm". 

8.15

Ei kun opiskelujen ääreen. Etäseminaari alkaa vasta ysiltä, mutta pakko tarkastaa vielä, että muistikuvani pitävät paikkansa. Tsekkaan sähköpostin (ei mitään uutta) ja muut viestintäkanavat. Mies on palannut kotiin ja istuu kuopuksen kanssa vielä hetken ruokapöydän ääressä.

 

8.50

Avaan Zoomin ja Wordin valmiiksi. Etäseminaarit ovat erilaisia kuin liveopetus, joissa tykkään kirjoittaa käsin. Etäopetus etenee usein sen verran vauhdilla, ettei käsin kirjoittaessa ehdi mitenkään mukaan, joten pitää turvautua tablettiin. Seminaari näytön toiseen reunaan, tekstitiedosto toiseen ja hyvin sujuu!

9.00

Opetus alkaa. Oppiaineena silmätaudit ja aiheena traumat. Kuuntelen ryhmäläisteni esityksiä ja kirjoitan muistiinpanoja minkä ehdin. Kuopus touhuaa lattialla omiaan ja tahtoo välillä syliin. Hän kiskoo lattialle kaiken, mihin yltää. Kuulokkeiden johto on ylivoimaisen kiinnostava, ja suuren osan ajasta kuuntelen seminaaria suosiolla vain yhdellä kuulokkeella. Mies tekee omia opiskelujuttujaan samassa huoneessa. Kuopus käy vuorotellen molempien sylissä, välillä lattiallakin. Näköjään hän on oppinut kiipeämään lelulaatikon päälle, mutta itku tulee, kun ei osaakaan laskeutua sieltä alas.

10.00

Kuopus väsähtää ja siirtyy päiväunille omaan sänkyynsä. Seminaari jatkuu, esitykset seuraavat toistaan ja asiat menevät päässäni jo iloisesti sekaisin. Mahtaa olla opiskeltavaa tenttiä varten, mietiskelen.

 

10.30

Lääkäri soittaa kuopuksen kontrollipuhelun. Delegoin puhelun miehelle, koska seminaarissa on just nyt tärkeää asiaa. Hyviä uutisia, kontrolleja lasten polilla ei tarvitse enää jatkaa.

11.00

Seminaari on ohi, mikä tarkoittaa lounasaikaa. Syönnin jälkeen selailen uutiset ja somet, katson taas kerran sähköpostit ja Yammerin. Käyn kurkkaamassa toiveikkaana kirurgian Moodlea, josko tenttituloksista kuuluisi, mutta turha toivo.

12.00

Kuopus heräilee päiväunilta ja syö hänkin lounaan. Käydään miehen ja kuopuksen kanssa pienimuotoisesti asioilla. Mukava käydä kesken päivän vähän virkistäytymässä ulkoilmassa!

13.00

Palaamme kotiin taas. Esikoinen on tullut koulusta, kaveri on kylässä. Yleistä puuhastelua, siivoilua ja kotitöitä hetken aikaa, mutta vielä pitäisi vähän jaksaa opiskella. Kuopus kulkee mukana, tassuttelee ympäri asuntoa ja kantaa tavaroita paikasta toiseen. Teen kauppatilauksen ensi viikon ruokalistan mukaan. Mies tekee taas omia opiskelujuttujaan.

 

15.00

Työlääketieteen tentti häämöttää reilun viikon päässä. Apua. Perehdyn hetkisen ammattitautien ja ammatillisen kuntoutuksen ihmeelliseen maailmaan, mutta kauaa en jaksa. Tässä vaiheessa toivon vain, että pääsen tentistä läpi. Mies hakee lapsen hoidosta, ekaluokkalainen tulee iltapäiväkerhosta kaverinsa kanssa.

16.00 - 

Ruoanlaittoa, kotihommia ym. tavallista puuhastelua. Pelataan lasten kanssa Muuttuvaa labyrinttia. Lojun sohvalla kuopus kainalossa, muut puuhaavat omiaan. Miehellä on tänään harrastuspäivä, joten oma iltani vierähtää lasten ja kodinhoidon parissa.

20.00

Lapset nukkumaan tai ainakin huoneisiinsa. Pientä siivoilua ja järjestelyä. Sitten loppuilta omaa aikaa eli rentoutumista mieluiten hyvän kirjan kanssa. (Todellisuudessa unohdun vaihteeksi koneelle.)

22.00

Nukkumaan! Huomenna on "vapaa", mutta rytmistä pitää pitää kiinni. Lapset on kuitenkin huolehdittava kouluun ja päiväkotiin. Itsenäistä opiskeltavaakin riittää sen verran kuin kuopuksen kanssa touhuamiselta ehtii.

 

 

Siinä oli yksi ihan tavallinen päivä. Enemmänkin tosiaan voisi tätä omaa arkea avata tällaisten my day -postausten kanssa. Jos useamminkin kiinnostavat tämäntyyppiset postaukset, paina tuosta alta "tykkäsin". Ehkäpä vielä jaksan syyslukukauden päätteeksi kirjoittaa koontia kuluneen syksyn opinnoista, joten palataan taas. :) 

 Jaksamista näihin vuoden pimeimpiin päiviin - onneksi kohta on joulu!

Lapset ja lääkis

Otsikon aiheesta on varmasti keskusteltu vuosikaudet ellei jopa -kymmenet, mutta kerronpa tähän väliin omia - ja mainittakoon jo tässä vaiheessa, melko positiivisia - kokemuksia aiheesta. Lapset liittyvät olennaisesti lääkisopintoihini, olinhan äiti jo lääkikseen hakiessani ja sinne päästessäni. Olen aiemmin kirjoittanutkin opiskelun ja äitiyden yhdistämisestä. Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen saanut lisäksi kokemusta siitä, millaista on saada lapsi kesken lääkisopintojen, ja millaisia järjestelyjä se vaatii. Näin naisena lapsen saaminen on toki kovin erilaista kuin esimerkiksi miehelleni ihan biologisista syistä, joten pääasiassa naisnäkökulmaa tarjolla tässä.

Jos saa lapsen kesken lääkisopintojen, on käytännössä kolme vaihtoehtoa järjestellä opinnot:

1) Opintojen jatkaminen niin kuin ennenkin oman vuosikurssin mukana

2) HOPS-järjestelyt

3) Kokonainen välivuosi opinnoista

1. vaihtoehdon toteuttaminen etenkin äitinä on aika haasteellista, mutta tiedän kyllä pari äitiä, jotka ovat tämän vaihtoehdon valinneet ja onnistuneet siinä. Preklinikan aikana tämä vaihtoehto onnistunee paremmin kuin klinikassa. Preklinikassa ensinnäkin pakollista opetusta on vähemmän ja lisäksi ryhmäopetukset ovat (useammin) sellaisia, joihin voi pakon edessä paremmin ottaa myös vauvan mukaan. Vaihtoehtoisesti pitää olla todella hyvät tukiverkostot tai puolisolla joustavat aikataulut, jotta pakollisiin opetuksiin pääseminen onnistuu.  Itse en olisi nähnyt tässä vaihtoehdossa mitään ongelmaa muuten, mutta kirurgian hajautus toisella paikkakunnalla sekä parin viikon tk-jakso olisivat tuottaneet liiaksi vaikeuksia vauvanhoidon (+ muun perheen rooli myös) osalta. Monet asiat ovat järjesteltävissä, mutta omalla kohdallani päätös oikeastaan tehtiin puolestani, enkä siis edes tosissani alkanut pohtia näihin ratkaisuja.

2. vaihtoehto on se, miten itse opintoni järjestän. Itseni lisäksi tiedän useita muitakin, jotka ovat tämän kannalle kallistuneet. HOPS eli henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tehtiin minulle jo edellisen lukukauden puolella, ja onnekseni olen tähän asti sen kyennyt täyttämään. Aina, kun elämä muuttuu, on paljon kysymysmerkkejä siitä, miten kaikki lopulta menee. Tämä lienee välittynyt mm. tästä viimesyksyisestä postauksestani. Minulle raskausaika on ollut joka kerta raskaampaa kuin vauvan kanssa opiskelu, joten suurimmat vaikeudet opinnoissani koin viimeisinä kuukausina ennen vauvan syntymää. (Olin viime syksynä ihan loppu, hyvä kun sain nelosvuoden keveimmän jakson suoritettua!) Onneksi kaikki meni lopulta hienosti, ja raskaus sai jatkua vielä viimeisenkin tentin ohitse.

Kuten moneen kertaan olen maininnut, LT4:n suorituksista minulta jäi puuttumaan ainoastaan kirurgian kurssi viime syksyltä. Tk-jakson kävin myös vasta keväällä 2020, koska vauva oli alkuperäisen ajankohdan aikaan vain 3-4 viikon ikäinen. Palasin opintoihin vauvan ollessa liki 3 kk, ja puoliso joustav(amp)ine aikatauluineen otti vastuun vauvasta omien pakollisten opintojeni aikana. Muutamia kertoja meillä menivät pakolliset opinnot päällekkäin. Muutamaan otteeseen vauva oli mukana seminaareissa, ja välillä ystävät auttoivat viemällä vauvelin vaunulenkille, kunnes toinen ehti paikalle. Loppukeväänä aikatauluongelmia ei samassa mittakaavassa ollut, koska etäopetus rantautui sekä miehen että minun opintoihin. Toki piti silti määrittää, kumman vastuulla vauva ja muut lapset ovat, koska opetuksen aikana piti välillä olla äänessä. Nyt syksyllä sekä miehelle että minulle on sattunut yhtä aikaa tiiviit ja paljon huomiota vaativat kurssit heti alkuun, joten tukiverkostoja on tarvittu.

HOPSin ehdottomia hyviä puolia ovat joustavuus (pystyy itse vaikuttamaan opintoihinsa ja niiden ajankohtaan) sekä HOPS-ohjaajien tuki opintojen suunnittelussa. Omalla kohdallani esimerkiksi päädyttiin ryhmän vaihtoon, jotta tulevat opinnot saadaan järjestymään paremmin. Lääkis itsessään ei juurikaan jousta, vaan tietyt opinnot tulee suorittaa esimerkiksi työkynnyksiä varten, kuten laissakin määritellään. Samoin kurssit ovat tarjolla vain kerran vuodessa. (Edit: vasta jälkikäteen tajusin, että kyllähän klinikan loppuvaiheessa samat kurssit pyörivät useita kertoja vuodessa eivätkä suinkaan vain kerran.)

3. vaihtoehto on käytännössä sama kuin 2. vaihtoehto, koska oman käsitykseni mukaan HOPS tulee tehdä myös tuossa tilanteessa. Halusin kuitenkin nostaa sen omaksi vaihtoehdokseen, koska siitä usein  pidetään eniten ääntä ("jos saa lapsen, on pakko jättäytyä vuodeksi pois opinnoista"). Ymmärrän hyvin tämänkin ratkaisun - opintojen suhteen on helpointa jäädä kokonaan pois ja jatkaa vuoden päästä, vaikka "omasta" vuosikurssista joutuukin luopumaan. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa on myös yksi niistä tilanteista, joissa opinnoista voi olla poissa ilman että tutkinnon suoritusaikaa kuluu. Tätä vaihtoehtoa ehdotettiin minullekin ainakin siten, että olisin opiskellut vain vauvan syntymään asti ja jatkanut tasan vuoden päästä siitä, mihin viime syksynä jäin. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle vaihtoehto, mikä jälkikäteen ajateltuna on osoittautunut aivan oikeaksi päätökseksi. Vielä koskaan ei tämän opiskelutaipaleen aikana ole motivaationi ollut niin tapissa kuin kuluneena keväänä ja nähtävästi myös nyt syksyllä. Myös arvosanani olivat tänä keväänä parempia kuin koskaan, uskokaa tai älkää, yövalvomisista ja muista elämän haasteista huolimatta! Pikku tauko opinnoista teki siis tehtävänsä, mutta yhtään pidempää taukoa en kaivannut.

Summa summarum: vaikka tuntuukin (ja täysin perustellusti), ettei lääkis jousta mihinkään suuntaan, erilaisia mahdollisuuksia järjestää opinnot löytyy silti. Lapsen saaminen kesken opintojen ei välttämättä tarkoita kokonaista välivuotta tai edes huomattavaa valmistumisen viivästymistä. Tietysti on ihmisestä itsestään kiinni, haluaako tai jaksaako opiskella vauva-aikana, kun paljon johtuu myös siitä, millainen kyseinen lapsi on. Onneksi jokainen voi tehdä omat ratkaisunsa myös tähän asiaan liittyen!

Mitä yleensä lasten kanssa (lääkis)opiskeluun tulee, se on osoittautunut ihan kohtuulliseksi. Etukäteen pelkäsin, että varsinkin klinikassa on suurinpiirtein asuttava sairaalalla eikä vapaa-aikaa ole, mutta todellinen tilanne on onneksi ollut paljon helpompi. Jos olisin odottanut helppoa ja keveää opiskeluaikaa, olisi todellisuus totta kai lyönyt kasvoille aika lujaa, mutta omiin odotuksiini nähden kaikki on sujunut oikein hyvin. Toki aikataulusäätöä on aivan riittämiin kahden opiskelijan lapsiperheessä. Positiivisena asiana mainittakoon, etten toistaiseksi kertaakaan ole joutunut lasten sairastelun vuoksi olemaan poissa pakollisesta opetuksesta. Toivottavasti sama jatkuu, joskin hyvin epäileväinen olen sen suhteen... Kahden opiskelijan perheessä on kuitenkin helpompaa järjestellä myös sairauspäivien kuviot, kun molemmilla löytyy aikatauluista jonkin verran joustoa. Käytännön esimerkkejä arjestamme löytyy esimerkiksi täältä, ja kuvissa nähtävissä vahvaa arkirealismia. ;)

Omat kokemukseni lääkiksessä opiskelusta perhe-elämän keskeltä saavat siis toimia positiivisena esimerkkinä siitä, että kyllä se lääkisopiskelu - ja toki opiskelu muillakin aloilla - voi onnistua myös lasten kanssa ja vaikka vanhempainvapaalla. Helppoa tai vaivatonta se ei missään tapauksessa ole, enkä toki voi tällaista elämää varauksetta suositella kaikille. :D Ihmisetkin ovat erilaisia; joku toinen olisi voinut nämä tähänastiset lääkisvuodet tuntea paljon raskaammiksi kuin minä. Silti on aina ilo esitellä vaihtoehtoja niille käytännöille, joista pidetään eniten ääntä. Jos siis joku siellä haaveilee uusista urista perheen keskeltä, haluan toimia rohkaisevana esimerkkinä vastapainoksi kaikille negatiivisille mielipiteille, joita varmasti tulee vastaan niin tosielämässä kuin Internetissäkin!

 

Mukavaa marraskuun jatkoa, pysykäähän terveinä!

Kuulumisia lokakuulta

Moikka taas! Marraskuullehan se jo kääntyi, mutta kerrataan vielä pikaisesti lokakuun kuulumiset. Lokakuu ei viime vuodesta poiketen tuonut suuria mullistuksia elämään - hyvä niin. Reipasta 1-vuotiasta on juhlistettu kakkukahvein, kuten asiaan kuuluu. Melko tomera tapaus on näköjään hänestä(kin) tulossa. :)

Lokakuun alku vierähti kirurgian parissa, ja viimeisin viikko ennen syyslomaa vietettiin hajautuksessa Mikkelissä. Täytyy kyllä sanoa, etteivät hajautukset ole oikein oma juttuni yhden kokemuksen perusteella. Tietty määrä hajautuksia kuitenkin kuuluu tähän pakettiin. Ehkäpä ensi kerralla menee jo vähän sujuvammin!

Syysloma tuli tarpeeseen, ja aiemmista vuosista poiketen vietimme koko perheellä ihan koko viikon lomaa. Tekipä hyvää ihan vaan olla, ulkoilla, nauttia kauniista ilmoista (suurin osa kuvista on otettu lomalla) ja kerätä voimia loppusyksyyn. Tähän asti on joka vuosi ollut jotain rästihommia, joita on ollut pakko puurtaa lomallakin, ja viime vuoden lomastahan minä vietin osan lapsivuodeosastolla vauvelin kanssa. 

Instan puolella jo mainitsinkin, että omalla kohdallani LT5 jatkui syysloman jälkeen silmätaudeilla. Tämä ala on ehdottomasti yksi niistä, joita ei tarvitse erikoistumisvaihtoehtona edes pohtia. On silti ollut mukavaa oppia (vihdoin) käyttämään oftalmoskooppia kunnolla, ja onhan opiskelu nyt joka tapauksessa mukavaa. Nyt, kun tätä etävaihetta eletään, suurin osa kurssista tapahtuu etänä, mikä ei kyllä itseäni haittaa lainkaan. Videoluennot ovat aivan mahtavia, kun niitä voi kuunnella silloin kun itselle sopii, katsoa uudelleen ja kelata taaksepäin, jos keskittyminen herpaantui. Eiväthän ne liveluentoja voita täysin, mutta omat puolensa niillä on. Potilasopetuksia meillä on silmätaudeilla muutama, mutta omaan makuuni ihan mukavasti pääsemme myös tutkimaan.  

Yleisesti meillä vitosvuonna on neljä neljän viikon mittaista jaksoa, joihin kuuluvat silmätaudit, terveyskeskusopetus, KNK ja lastenpsykiatria. Näistä kaksi viimeksi mainittua jäivät itselläni odottamaan aikaa tulevaa eli ensi vuoteen. Nähtäväksi jää, miten LT5-6 omalla kohdallani rakentuu. Lastentaudit sekä naistentaudit ja synnytysoppi ovat pidempiä, kahdeksan viikkoa kestäviä jaksoja, jotka minulla ovat kevätlukukaudella. Silmätautien jälkeen minulla on vuorossa terveyskeskusopetus, jonka yllätysyllätys vietän hajautuksessa - eri paikassa tosin kuin kirurgian. Onneksi sekin on vain viikko.

Lokakuu on siis kulunut vaihtelevissa tunnelmissa. Kirurgian tentin jälkeen olo oli kuin puhkaistulla ilmapallolla - paljon on pelissä siinä, joten pitäkäähän peukkuja! -, mutta loma nollasi nuo fiilikset tehokkaasti. Nyt aion mennä loppusyksyn niin vähäisellä stressillä kuin vain kykenen, koska nyt taitaa olla meneillään vitosvuoden kevein jakso. Stressataan sitten kevätpuolella lisää...

Ja loppuun vielä kuva nykyään tyypillisestä opiskelupäivästä: videoluentoja ja neulomista. Mukavaa viikon jatkoa! ♥

P.S. Inhoan tätä uudistunutta Bloggeria, kaikki asetukset ovat nykyään ihan pielessä! :(

Kirurgian viemää

Pirteää lokakuun alkua! Kirurgian jakso alkaa olla loppusuoralla. Voin todellakin sanoa, että tätä kurssia olen odottanut kauan. Tosin vaikka vuosi sitten kesällä sanoinkin odottavani kirugian jaksoa nelosvuoden kursseista melkein eniten, vuoden aikana fiilikset hiipuivat ja kirra tuntui juuri ennen kurssin alkua lähinnä pakolliselta pahalta. Yllättävää - tai ehkei sittenkään niin yllättävää - kyllä, kuluneen kuukauden aikana kirurgian kurssi on osoittautunut yhdeksi lemppareistani.

 

 

Etukäteen ja kurssin keskelläkin tuntui, että tekemistä on liikaa paljon, kun poliopetusten ja potilaan tutkimisten lisäksi pitää seurata tietyt tuntimäärät leikkauksia + muuta kirurgian toimintaa sekä päivystystä. Osa tutkimisista hyväksytetään suullisina raportteina, joten sisätautien kaltaista aikataulusäätöä ei onneksi samassa mittakaavassa ole. Nyt reilu viikko ennen tenttiä kaikki seurannat ja tutkimiset ovat onnellisesti takana (haluan nimittäin ne työluvat ja mahdollisimman pian!). Ensi viikon tosin vietän vielä hajautuksessa Mikkelissä, mikä onkin minulle ihan uusi kokemus. Keväällä psykiatrian hajautus peruttiin koronan vuoksi kokonaan, mutta se olisi muutenkin ollut Kuopiossa. Mutta mukavaa päästä näkemään keskussairaalaakin!

Tällä hetkellä ihan parhaaksi on osoittautunut leikkaussaliseuranta, jota tuli suoritettua melko lailla enemmän kuin oli vaatimus. Pääsin ekaa kertaa elämässäni myös pukeutumaan steriiliksi sekä olemaan apuna leikkauksessa assistenttina. Vaikka tuleva erikoisalani onkin jo melko lailla lyöty lukkoon (no joo, niin lukkoon kuin tässä vaiheessa voi), kyseiset hetket leikkurin puolella saivat (melkein tosissaan) pohtimaan kirurgiaa omana alanani! Vastauspostauksessa käsiteltiin epämukavuusaluetta verikammoineen, ja on tässäkin yhteydessä todettava, että kun itse on jotenkin osallisena, on helpompi - tai omalla kohdallani jopa helppoa - selvitä näistä tilanteista. 

 

 

Näin viikko ennen tenttiä alkaa pieni stressi nousta. Asiaa ja opittavaa on aivan älyttömästi, kuten sopii olettaakin, kun kirurgian kurssin kokonaisopintopistemäärä on 15. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin hyvä - toivottavasti sama jatkuu loppuun asti. Saapa nähdä, miten jaksaa hajautuksessa vielä opiskella täysien päivien lisäksi... :D Joka tapauksessa enää viikko syyslomaan! (Tunnelmat ovat kyllä kovin erilaiset kuin vuosi sitten, ja tämä vuosi vie voiton kirkkaasti :) Syysloman jälkeen pääsenkin loppulukuvuodeksi oman (ihanan) vuosikurssini seuraan jatkamaan LT5-opintoja, mutta niistäpä lisää myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua!