11.11.2019

Raskauteni lukuina

Eilen, isänpäivänä oli suloisen kuopuksemme alkuperäinen laskettu aika, joka tosin ekassa ultrassa siirtyi viikkoa aiemmaksi, marraskuun alkuun. "Ei tämä kuitenkaan marraskuun puolella synny", oli lisäykseni monelle, joka kysyi laskettua aikaa. Tottahan se oli, sillä tänään tulee ikää jo kokonaiset neljä viikkoa ♥ Painoa on alettu kerätä huolella, päivät kuluvat syöden ja torkkuen, välillä jopa pieniä hetkiä seurustellen - vauvan siis. Minä en toistaiseksi ole muuttunut päiväunien kannattajaksi, vaikka myönnän, että välillä torkut tekisivät hyvää minullekin.


Mutta aiheeseen, esittelyssä siis raskauteni lukuina:

  • kesto 37 viikkoa ja yhden päivän eli 260 päivää
  • xxx määrä pahoinvointia ja oksentelua alkuun
  • 5 äitiysneuvolakäyntiä
  • 1 neuvolalääkärikäynti
  • 2 sokerirasitusta 
  • 2 tukivyötä (kun se eka ei mahtunut loppuun asti...)
  • 16 labrakäyntiä (ja 12 tunnin paastoja) hepatoosin vuoksi + saman verran aamupaloja KYS:n kanttiinissa 
  • 1 ylävatsan ultraääni
  • 13 äitiyspolikäyntiä (6 lääkärikäyntiä ja 7 kätilöllä)
  • 1 päivystyskäynti liikehälynä, kun vauva ei liikkunut
  • lukematon määrä stressiä ja huolta
  • 1 synnytyksen käynnistys
  • 4,5 tuntia synnytystä
  • lopputuloksena 1 ihana uusi perheenjäsen ♥

Synnytyksen jälkeen seurasi vielä minulta (tähän mennessä) 1 ja vauvalta 4 verikoekontrollia. Tällä hetkellä meillä molemmilla kaikki hyvin.


Kuvia kuluneilta viikoilta: äitiyskortti ja viimeinen ilmoittautumislappunen äitipolille. // Sivuprofiili viimeisenä päivänä ennen vauvan syntymää. "Valtava maha", kommentoi siskoni :D. // Pikkuiset sormet vajaa vuorokausi syntymästä. // Päivää ennen vauvan syntymää kävin lasten kanssa "häätölenkillä" täysiaikaisuuden kunniaksi. // Äitiyskortti, johon tarvittiin lisäsivu, kun käyntejä tuli niin paljon. // Sisarusrakkautta! ♥ ♥ ♥ 


Paljon mahtui ajanjaksolle helmikuun loppupuolelta syntymähetkeen ja tähän asti - kevään tenttisumat järkyttävän väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa, pikku hiljaa alkaneet ja pahentuneet liitoskivut, elämäni eka amanuenssuuri ja viimeisenä muttei vähäisimpänä syksyn ekat opinnot (jälleen) järkyttävän väsymyksen, kutinan ja jatkuvan käynneillä juoksemisen kera. Kun noita kaikkia muistelee, ei liene ihme, että tunnen nyt saaneeni elämäni takaisin! Energiaa on ihan hyvin verrattuna siihen, että yöt menevät parin tunnin pätkissä ja nyt eletään vuoden pimeintä aikaa. Tosin nyt viimeisen viikon aikana on tuntunut, ettei jaksaisi yhtään eikä mitään...

Kuten aiemmin jo totesinkin, pitkä toipuminen on taas edessä raskauden ja synnytyksen jälkeen, mutta pikku hiljaa eteenpäin. Voin kuitenkin jo näin muutama viikko synnytyksestä paremmin kuin kuukausiin, joten toiveikkaalta näyttää. Vähintään jälkitarkastukseen asti mennään kyllä tosi hissukseen, mutta toivottavasti ensi vuosi on liikuntakyvyn kannalta tätä vuotta paljon parempi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit ♥