Alkukevään arkea

Hei taas ihan liian pitkästä aikaa! Kevätlukukausi on ollut jo pitkään käynnissä, yksi jakso on kokonaan takana ja seminaariviikotkin ovat jo ohi. Kiirettä on pitänyt nyt, kun sekä minä että mies opiskelemme taas täysillä - tai niin täysillä kuin vauva-arjessa voi. Työnjako menee niin, että minä käyn yliopistolla pakolliset ja muut teen vauvanhoidon lomassa. Mies pääsee omiin opintoihinsa paikan päälle aina silloin, kun minun aikatauluni antavat periksi.

Kevät alkoi omalla kohdallani kaksi kuukautta sitten kauan odotetulla neurologian kurssilla, joka melko korkeista odotuksistani huolimatta onnistui yllättämään positiivisesti. Syksyiseen fysiatrian ja ortopedian kurssiin verrattuna työtä - ja ihan läsnäoloa vaativaa opetustakin - oli paljon enemmän, mutta kurssi oli ihan mahtava kaikin puolin. Yksi kivoimmista neurologian ja neurokirurgian jaksoon kuuluvista asioista oli harkka, jossa harjoiteltiin mikrokirurgiaa mm. ompelemalla "haavoja" pikkuruisilla neuloilla mikroskooppia apuna käyttäen. Ei minun hienomotoriikalla kyllä neurokirurgiksi aleta, mutta mukava oli harjoitella!

Viimeiset kolme viikkoa ennen lomaa olivat seminaariviikkoja kirurgian, infektiosairauksien ja geriatrian tiimoilta. Auditoriossa on siis istuttu aamusta iltaan, pääosin ihan hyvin fiiliksin mutta välillä ihan luokattoman väsyneenä. Infektiosairauksista on tentti reilun viikon päästä, geriatriasta viikkoa myöhemmin. Tämä viikko on kuitenkin ollut talvilomaa, joka tuli kyllä tarpeeseen. Sivusilmällä olen silti vilkuillut tulevia aiheita ja etenkin tenttimatskuja, koska noh, nykyarkemme on vielä astetta ennakoimattomampaa kuin aiemmin. Kävimme kuitenkin vanhoilla kulmilla pk-seudulla katsomassa sukulaisia ja ystäviä, jotta loma edes jollain tavalla eroaisi arjesta :D Kuopiossa olemme retkeilleet ja käyneet pilkilläkin, etelämmässä ei moisesta voinut uneksiakaan. Kuvat siis peräisin kuopiolaisista maisemista ♥

Nykyarjesta puheen ollen vauva on jo ihan kohta 5-kuinen, topakka ja hymyileväinen tyttö. Kiinteitä piti jo aloitella, kun paino ei enää täysimetyksellä kehittynyt niin hyvin kuin olisi toivonut. Muutenkin hän on osoittautunut melkoisen temperamenttiseksi tai no, seuraa rakastavaksi vauvaksi. Opiskelu on välillä melkoisen haasteellista hänen kanssaan, mutta ei se mitään, tehdään (kuten aina muulloinkin) sen verran kuin ehditään ja jaksetaan. Yöt menevät vielä enemmän tai vähemmän hulinoidessa, mutta toivottavasti helpottavat joskus. Alan nimittäin olla aika pahassa unenpuutteessa. Ja silti voin niiin paljon paremmin kuin vuosi sitten, puhumattakaan raskauden viime metreistä. Fyysisen väsymyksen kanssa pärjään kyllä, mutta on käsittämättömän mahtavaa, kun ajatus on kirkas eikä esimerkiksi tenttiin luku tuota enää vastaavia ongelmia kuin raskausaikana.

Huomenna alkaa tämän lukuvuoden neljäs ja viimeinen isompi opintokokonaisuus, psykiatriaa  siis luvassa. Hyvillä mielin palailen taas arkeen, vaikka tekemistä loppukeväälle riittääkin niin opiskelun kuin muunkin elämän osalta!

Pirteää alkukevättä ja pääsykokeisiin valmistautuville oikein paljon tsemppiä :)