6.9.2016

Rahalla lääkikseen?

Pääsin vihdoin eroon oppikirjoistani ja muista materiaaleistani (tuokoot entiset kirjani onnea uusille omistajilleen!), joita käytin pääsykoevalmistautumisessani. Laskiessani hintalappua omalle lääkishakuprosessille tuli pohdittua rahan merkitystä lääkikseen pääsyssä. Suokaa anteeksi raflaava otsikko, tietäähän meistä jokainen, ettei pelkällä rahalla pääse lääkikseen. Raha voi totta kai helpottaa urakkaa huomattavasti, mutta silti enemmän tarvitaan motivaatiota, päättäväisyyttä ja itsekuria.

Julkisuudessa on paljon puhuttanut valmennuskurssien rooli lääkikseen pääsyssä. Itsekin toisinaan hairahduin ajattelemaan, että omat mahdollisuuteni sisäänpääsyyn ovat aivan olemattomat juuri huonon pohjan ja pelkän itsenäisen opiskelun vuoksi. En varmasti ole todellakaan ainoa, joka on lähtenyt nollista liikkeelle ja päässyt itsekseen tähän pisteeseen, mutta jostain syystä en muista kuulleeni näitä tarinoita kovin usein. Monesti sisäänpääsystä kiitetään valmennuskurssia, vaikka sisään olisi saatettu hyvinkin päästä myös ilman sitä. Mutta sitähän emme saa koskaan tietää, koska menneeseen palaaminen on toistaiseksi mahdotonta ;)




Yksi syy, miksi en itse mennyt valmennuskurssille, oli niiden hinta. Lukion ilmoitustaululla oli minun aikanani ja on varmaan edelleen eri valmennuskurssien mainoksia. Muistan miettineeni mainoksia katsoessani, kenellä on varaa hakea lääkikseen, jos siihen vaaditaan tuollaista kurssia. Ehkä raha oli yksi syy, miksi silloin ajattelin, etten ole "lääkistyyppiä", kuka tietää. Joka tapauksessa viime syksynä ja vielä talvellakin vakavasti pohdin valmennuskurssille osallistumista. Mies kannusti osallistumaan, sanoi sen olevan satsaus tulevaisuuteen. Samoille linjoille päädyin lopulta itsekin.

Vaihtoehtoja tutkittuani totesin kurssien aikataulutuksen olevan melko mahdoton pienen vauvan äidille, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät erilaiset etäkurssit. Niiden hinta oli lähes yhtä kova kuin lähiopetusta sisältävien kurssien, joten ajattelin, että voin ihan yhtä hyvin seurata itse edistymistäni ja etsiä netistä ilmaisia opetusvideoita. 

Onhan se upeaa, jos ohjelma tai opettaja kannustaa ja komentaa opiskelemaan ja kertaamaan tehokkaasti. Omien kokemusteni pohjalta voin kertoa, että onnistuu se itsenäisestikin. Jos heikkona kohtana on itsensä päästäminen liian helpolla, on valmennuskurssi varmasti oikein hyvä vaihtoehto. Ryhmäpaine pakottaa pistämään parastaan ja vertaistuki helpottaa vaikeina hetkinä - tai näin kuvittelisin, totuushan voi olla jotain ihan muuta!




Sitten niihin laskelmiin. Ostin kaikki oppikirjat sekä valmennusmateriaalin käytettynä ja myin ne eteenpäin tulosten tultua. Materiaaleista maksoin lopulta noin 60 euroa. Muita ostamiani tarvikkeita olivat laskin sekä vihot, kynät, kumit ja viivain, jotka maksoivat yhteensä suunnilleen 150 euroa. Käyttämäni MAOL oli sama muinainen yksilö, jota on käyttänyt lukiossa minun lisäkseni kaikki sisarukseni, joten sen sain käyttööni ilmaiseksi. Muita kuluja hakuprosessiini toivat kirjaston varaus- ja myöhästymismaksut (krhm), joita kertyi arviolta 50-100 euroa, tarkasta summasta ei ole tietoa.

Pikaisella yhteenlaskulla saan karkeasti arvioitua hakuprosessini hinnaksi 260-310 euroa. Yllättävän vähän, etten sanoisi. Valmennuskurssille osallistuminen olisi helposti voinut kymmenkertaistaa tuon summan.




Yhteenvetona: lääkishakuun vaaditaan aina jonkin verran rahaa, koska materiaalit ja tarvikkeet eivät ole ilmaisia - paitsi jos ne saa esimerkiksi sisarukseltaan. Se, mikä on lääkikseen pääsyn hintalappu, riippuu kuitenkin pitkälti siitä, miten paljon on valmis itse tekemään sisäänpääsyn eteen ja kuinka paljon aikaa on prosessiin valmis käyttämään. Valmennuskurssin käyminen voi helpottaa opiskelua huomattavasti, mutta mikään tae sisäänpääsystä se ei ole. Polkuja lääkikseen on varmaan lähes yhtä monta kuin sisäänpäässyttäkin, joten siitä vain omaa polkuaan valitsemaan :)

6 kommenttia:

  1. Wau! Olet kyllä todella saanut hintalapun pieneksi haullesi :) Vaikka tietenkään ei voida puhua, että lääkikseen pääseminen maksaa tämän ja tämän verran, on totta, että moni käyttää tuohon nähden reilusti yli kymmenkertaisia summia! Etenkin jos hakuihin menee useampi vuosi.
    Itse koen, että sisäänpääsy oli myös toimivan kurssin ansiota, mutta kukaan ei pääse sisälle pelkällä kurssilla, vaan nimenomaan mainitsemasi motivaatio kantaa pitkälle!
    Hyvä postaus tärkeästä aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Tätä aihetta mietin jo oman hakuprosessini aikana ja uskon, että moni miettii nytkin. Sepä se, ettei pelkällä kurssilla kukaan pääse, ellei oikeasti ole motivaatiota oppia niitä asioita. Olen toki kanssasi samaa mieltä siitä, että hyvä valmennuskurssi antaa valmiuksia pääsykokeessa pärjäämiseen.

      Olin itsekin varautunut käymään jonkun kurssin seuraavaa hakua varten, mutta koska pääsin jo nyt, voin (toivottavasti) toimia jollekulle rohkaisevana esimerkkinä itsenäisestä opiskelusta :) Hintalapun pienuus tuli ihan yllätyksenä itsellekin, olisin odottanut käyttäneeni paljonkin suurempia summia :D

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi ja pidän siitä todella paljon! Olen itsekin hakenut lääkikseen, ja seuraavana keväänä on jo neljäs kerta. Kaikki lääkistä koskevat postauksesi ovat olleet todella kivoja :) Ajattelin kysyä yhtä juttua, nimittäin nämä flashcardit! Kaipaan kertauksen tueksi jotain uutta, ja halusinkin kysyä, millä periaatteella teet flashcardeja? Teetkö niitä kaikista aineista ja miten ne käytännössä toimivat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kuulla, että olet tykännyt :)

      Flashcardeja varten on olemassa erilaisia ohjelmia, kuten Anki, Mnemosyne ja MemoMash. Itse käytin MemoMashia, joten muista ei ole kokemusta. Ohjelmaan siis syötetään kysymys ja toiseen kenttään vastaus. Toinen vaihtoehto on tehdä täydennystehtäviä tyyliin "hermosto voidaan jakaa ... ja ... hermostoon". Vastattuasi tekemääsi kysymykseen arvioit, miten hyvin sen osasit. Ohjelma kertaa laatimasi kysymykset tietyin väliajoin sen mukaan, miten hyvin arviosi mukaan olet sen osannut.

      Itse tein flashcardeja vähän siten sun täten eikä siitä kannata ottaa vinkkiä, joten vastaan, miten nyt tekisin :D Ensinnäkin tekisin kortteja kaikista oppiaineista, fysiikasta ja kemiasta etenkin kaavoista ja teoriaosuuksista ja biologiasta sitten kaikista osa-alueista. Toisekseen aloittaisin korttien tekemisen yhtä aikaa lukujen kanssa, silloin niistä saa parhaan hyödyn irti.

      Omalla kohdalla totesin parhaaksi tyyliksi opiskella ensin tietyn asian ja vasta sen jälkeen tehdä ko. aiheesta kortit. Silloin jo korttien tekemistä pystyi hyödyntämään kertaamiseen, kun vastausta pystyi hahmottelemaan muistinvaraisesti. Tietysti kannattaa tarkastaa kirjasta, että kirjoittaa vastauksen oikein, ettei opi asioita väärin.

      Kysymykset kannattaa pitää lyhyinä ja simppeleinä, koska jos yhteen korttiin laittaa hirveän pitkästi asiaa, a) omaa osaamista on vaikeaa arvioida ja b) korttien läpikäynti on hidasta ja raskasta.

      Vastasiko tämä yhtään kysymyksiisi? :)

      Poista
    2. Kiitos, tämä vastasi kysymyksiini! Otan vinkeistäsi vaarin ja yritän rueta laatimaan kortteja jo pikimmiten :)

      Poista
    3. Hyvä juttu :) Tsemppiä urakkaan!

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥