Rahalla lääkikseen?

Pääsin vihdoin eroon oppikirjoistani ja muista materiaaleistani (tuokoot entiset kirjani onnea uusille omistajilleen!), joita käytin pääsykoevalmistautumisessani. Laskiessani hintalappua omalle lääkishakuprosessille tuli pohdittua rahan merkitystä lääkikseen pääsyssä. Suokaa anteeksi raflaava otsikko, tietäähän meistä jokainen, ettei pelkällä rahalla pääse lääkikseen. Raha voi totta kai helpottaa urakkaa huomattavasti, mutta silti enemmän tarvitaan motivaatiota, päättäväisyyttä ja itsekuria.

Julkisuudessa on paljon puhuttanut valmennuskurssien rooli lääkikseen pääsyssä. Itsekin toisinaan hairahduin ajattelemaan, että omat mahdollisuuteni sisäänpääsyyn ovat aivan olemattomat juuri huonon pohjan ja pelkän itsenäisen opiskelun vuoksi. En varmasti ole todellakaan ainoa, joka on lähtenyt nollista liikkeelle ja päässyt itsekseen tähän pisteeseen, mutta jostain syystä en muista kuulleeni näitä tarinoita kovin usein. Monesti sisäänpääsystä kiitetään valmennuskurssia, vaikka sisään olisi saatettu hyvinkin päästä myös ilman sitä. Mutta sitähän emme saa koskaan tietää, koska menneeseen palaaminen on toistaiseksi mahdotonta ;)

Yksi syy, miksi en itse mennyt valmennuskurssille, oli niiden hinta. Lukion ilmoitustaululla oli minun aikanani ja on varmaan edelleen eri valmennuskurssien mainoksia. Muistan miettineeni mainoksia katsoessani, kenellä on varaa hakea lääkikseen, jos siihen vaaditaan tuollaista kurssia. Ehkä raha oli yksi syy, miksi silloin ajattelin, etten ole "lääkistyyppiä", kuka tietää. Joka tapauksessa viime syksynä ja vielä talvellakin vakavasti pohdin valmennuskurssille osallistumista. Mies kannusti osallistumaan, sanoi sen olevan satsaus tulevaisuuteen. Samoille linjoille päädyin lopulta itsekin.

Vaihtoehtoja tutkittuani totesin kurssien aikataulutuksen olevan melko mahdoton pienen vauvan äidille, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät erilaiset etäkurssit. Niiden hinta oli lähes yhtä kova kuin lähiopetusta sisältävien kurssien, joten ajattelin, että voin ihan yhtä hyvin seurata itse edistymistäni ja etsiä netistä ilmaisia opetusvideoita. 

Onhan se upeaa, jos ohjelma tai opettaja kannustaa ja komentaa opiskelemaan ja kertaamaan tehokkaasti. Omien kokemusteni pohjalta voin kertoa, että onnistuu se itsenäisestikin. Jos heikkona kohtana on itsensä päästäminen liian helpolla, on valmennuskurssi varmasti oikein hyvä vaihtoehto. Ryhmäpaine pakottaa pistämään parastaan ja vertaistuki helpottaa vaikeina hetkinä - tai näin kuvittelisin, totuushan voi olla jotain ihan muuta!

Sitten niihin laskelmiin. Ostin kaikki oppikirjat sekä valmennusmateriaalin käytettynä ja myin ne eteenpäin tulosten tultua. Materiaaleista maksoin lopulta noin 60 euroa. Muita ostamiani tarvikkeita olivat laskin sekä vihot, kynät, kumit ja viivain, jotka maksoivat yhteensä suunnilleen 150 euroa. Käyttämäni MAOL oli sama muinainen yksilö, jota on käyttänyt lukiossa minun lisäkseni kaikki sisarukseni, joten sen sain käyttööni ilmaiseksi. Muita kuluja hakuprosessiini toivat kirjaston varaus- ja myöhästymismaksut (krhm), joita kertyi arviolta 50-100 euroa, tarkasta summasta ei ole tietoa.

Pikaisella yhteenlaskulla saan karkeasti arvioitua hakuprosessini hinnaksi 260-310 euroa. Yllättävän vähän, etten sanoisi. Valmennuskurssille osallistuminen olisi helposti voinut kymmenkertaistaa tuon summan.

Yhteenvetona: lääkishakuun vaaditaan aina jonkin verran rahaa, koska materiaalit ja tarvikkeet eivät ole ilmaisia - paitsi jos ne saa esimerkiksi sisarukseltaan. Se, mikä on lääkikseen pääsyn hintalappu, riippuu kuitenkin pitkälti siitä, miten paljon on valmis itse tekemään sisäänpääsyn eteen ja kuinka paljon aikaa on prosessiin valmis käyttämään. Valmennuskurssin käyminen voi helpottaa opiskelua huomattavasti, mutta mikään tae sisäänpääsystä se ei ole. Polkuja lääkikseen on varmaan lähes yhtä monta kuin sisäänpäässyttäkin, joten siitä vain omaa polkuaan valitsemaan :)