Konkreettisesta valmistautumisestani kertovat myös osat 2.1 suunnittelu ja 2.2 toteutus.
Konkreettinen valmistautuminen: Arviointi
Oman osaamisen arviointi on tärkeä osa oppimisprosessia. Itse arvioin oppimistani melko tiuhaankin, mutta uskon, että vähemmälläkin arvioinnilla pärjää. Mielestäni tärkeintä olisi tietää oma lähtötaso ja sen lisäksi kartoittaa eteneminen puoliväliin mennessä sekä osaamistaso vaikkapa kuukautta ennen pääsykoetta.
Lähtötason tunteminen auttaa aloittamaan lukemisen oikealta vaativuusasteelta. Jos on koko lukioajan opiskellut ahkerasti kaikkia kolmea oppiainetta, on turhaa lähteä aivan perusasioista liikkeelle, kuten itse jouduin tekemään. Puoliväliin mennessä edistystä olisi hyvä olla nähtävissä, mutta jos ei ole, suuntaa ehtii vielä muuttaa. Kuukautta ennen pääsykoetta voisi olla viimeisen tarkastuksen aika, jolloin viimeistään varmistetaan, että suunta on ylöspäin. Nämä ovat siis vain omia tulkintojani ja mieltymyksiäni, kukin tekee niin kuin parhaaksi katsoo :)
Itselläni oli kolme tapaa seurata edistymistäni: oppimispäiväkirja, itsearviointi ja harjoituskokeet, joina toimivat pääsykokeet vuosilta 2005-2015.
OPPIMISPÄIVÄKIRJA
Olin aika laiska kirjoittelemaan tätä, sen tunnustan heti alkuun. Siitä vähästäkin sain kuitenkin pontta urakkaan, kun selasin merkintöjä taaksepäin ja totesin oppineeni jotakin. Ehkä suurin apu, mitä oppimispäiväkirjasta sain, oli ajatusten selkiyttäminen kirjoittamalla. Välillä tuli kertakaikkinen stoppi koko lukemiseen, mutta kun sai tunnetilan purettua paperille ja perimmäinen syy väsymykseen tai lannistumiseen löytyi, oli projektin jatkaminen taas helpompaa. Tähän luonnollisesti liittyy se, että koen kirjoittamisen luontevaksi keinoksi purkaa ajatuksia ja tunteita.
ITSEARVIOINTI
Laitoin jatkuvasti lukiessani tai laskiessani ylös asioita tai tehtäviä, jotka tuntuivat epäselviltä. Kirjoitin jokaisen niistä taulukkoon, jotta pystyin palaamaan niihin myöhemmin. Aluksi tuntui, ettei minulla muuta olekaan kuin hankalia asioita ja laskuja, mutta jonkin ajan kuluttua saatoin jo havaita edistystä. Mikään ei lisää motivaatiota ja kohota itsetuntoa niin tehokkaasti kuin vaikeaksi arvioitu lasku, jonka saa tehtyä oikein :)
HARJOITUSKOKEET
Tein tammikuusta toukokuuhun joka kuukausi kaksi tai kolme vanhaa pääsykoetta. Aloitin Galenos-aikaisista kokeista ja tein kokeet vanhimmasta uusimpaan. Koska Galenos sisälsi paljon lukion oppimäärän ylittävää tietoa, menestykseni sen aikaisissa kokeissa ei ollut kummoinen. Olisikohan yhden kokeen kohdalla pisteet riittäneet sisäänpääsyyn, muiden kohdalla ei ollut toivoakaan! Galenos-ajan kokeita käytinkin lähinnä teräshermojen tavoitteluun sekä paineen- ja epävarmuuden sietoa kasvattamaan. Siltä osin ne ajoivat kyllä asiansa.
Galenos-kokeiden jälkeen tein järjestyksessä uudemmat pääsykokeet, ja voi, miten helpoilta ne tuntuivatkaan vanhempien kokeiden jälkeen! Olin tehnyt vuosien 2012-2014 kokeet harjoitusmielessä jo ennen viimevuotista pääsykoetta ja oli ilahduttavaa huomata oma edistymisensä kunkin kokeen kohdalla. Tietysti vanhojen pääsykokeiden teho harjoituskokeena on parin kerran jälkeen jo melko pieni, koska väkisinkin osa tehtävistä ja ehkä ratkaisuistakin jää mieleen. Vaikka suoria johtopäätöksiä ei vanhoissa pääsykokeissa menestymisestä voinutkaan tehdä, kyllä se silti rohkaisi, kun omat pisteet olisivat hyvinkin riittäneet sisäänpääsyyn.
YHTEENVETO VALMISTAUTUMISESTANI
Oma pääsykoeprosessini oli todellakin melkoinen projekti. Itsenäisessä opiskelussa joutuu itse toimimaan projektipäällikkönä, mikä ei aina ole kovin helppoa. Siksi kai valmennuskurssit ovat niin suosittuja. Onhan se helpompaa, kun joku muu suunnittelee aikataulun ja pitää huolen, että kaikki asiat tulee käytyä riittävällä intensiteetillä läpi. Ja vaikka se työ pitää tehdä itse, varmasti vertaistuesta ja opettajista on paljon iloa ja apua :) Mutta, kuten esimerkilläni näytän, itsenäisestikin voi onnistua.
Jos minun pitäisi valita kolme tärkeintä ominaisuuttani tai toimintamalliani, jotka auttoivat minut tähän pisteeseen, ne olisivat asenne, itsetuntemus ja itsensä haastaminen.
Asenteeni koko prosessiin oli, että teen parhaani enkä jätä itselleni jossiteltavaa. Jo ennen lukemisen aloittamista tein itselleni selväksi, että kun kerran projektin aloitan, hoidan sen kunnialla loppuun. Asenteeni tarkoitti sitä, että kun teki mieli jo lopettaa, laskin vielä yhden laskun tai tein mind mapin vielä yhdestä kokonaisuudesta. Se tarkoitti monia ja taas monia kieltäytymisiä rennoista laiskoista hetkistä, paljon istumista kirjojen ääressä ja niskakipuja. Samalla se tarkoitti uskomatonta oppimisen iloa, tyytyväisyyttä ja flow-tiloja.
Itsetuntemus tarkoitti sitä, että pyrin raadollisen rehelliseen arvioon siitä, missä olen kohtalaisen hyvä, missä en lainkaan hyvä, missä voin kehittyä ja missä en todennäköisesti etene yhtä hyvin. Laskujen osalta piti löytää omat sudenkuopat, joihin usein lankesin. Vain kohtaamalla omat vaikeuteni ja hankaluuteni pystyin pureutumaan niihin ja vahvistamaan osaamistani sen minkä voin. Suosittelen SWOT-analyysia omien heikkouksien/vahvuuksien ja ympäristön uhkien/mahdollisuuksien kartoittamiseen!
Itseäni haastoin jatkuvasti erityisesti laskujen osalta. Tein koko opiskeluprosessin ajan helppojen tehtävien lomassa "liian vaikeita" tehtäviä, joiden kanssa jouduin todella pinnistelemään. Toisin sanoen vietin lähes koko opiskeluajan epämukavuusalueellani. Jos joku tehtävätyyppi alkoi sujua, en jäänyt fiilistelemään, vaan jatkoin heti vaikeampiin. Tietysti olin ylpeä jokaisesta edistysaskeleestani, mutta tiesin, ettei pieni eteneminen kohdallani riitä mihinkään. No pain no gain, vai miten se meneekään :)
Jos minun pitäisi valita kolme tärkeintä ominaisuuttani tai toimintamalliani, jotka auttoivat minut tähän pisteeseen, ne olisivat asenne, itsetuntemus ja itsensä haastaminen.
Asenteeni koko prosessiin oli, että teen parhaani enkä jätä itselleni jossiteltavaa. Jo ennen lukemisen aloittamista tein itselleni selväksi, että kun kerran projektin aloitan, hoidan sen kunnialla loppuun. Asenteeni tarkoitti sitä, että kun teki mieli jo lopettaa, laskin vielä yhden laskun tai tein mind mapin vielä yhdestä kokonaisuudesta. Se tarkoitti monia ja taas monia kieltäytymisiä rennoista laiskoista hetkistä, paljon istumista kirjojen ääressä ja niskakipuja. Samalla se tarkoitti uskomatonta oppimisen iloa, tyytyväisyyttä ja flow-tiloja.
Itsetuntemus tarkoitti sitä, että pyrin raadollisen rehelliseen arvioon siitä, missä olen kohtalaisen hyvä, missä en lainkaan hyvä, missä voin kehittyä ja missä en todennäköisesti etene yhtä hyvin. Laskujen osalta piti löytää omat sudenkuopat, joihin usein lankesin. Vain kohtaamalla omat vaikeuteni ja hankaluuteni pystyin pureutumaan niihin ja vahvistamaan osaamistani sen minkä voin. Suosittelen SWOT-analyysia omien heikkouksien/vahvuuksien ja ympäristön uhkien/mahdollisuuksien kartoittamiseen!
Itseäni haastoin jatkuvasti erityisesti laskujen osalta. Tein koko opiskeluprosessin ajan helppojen tehtävien lomassa "liian vaikeita" tehtäviä, joiden kanssa jouduin todella pinnistelemään. Toisin sanoen vietin lähes koko opiskeluajan epämukavuusalueellani. Jos joku tehtävätyyppi alkoi sujua, en jäänyt fiilistelemään, vaan jatkoin heti vaikeampiin. Tietysti olin ylpeä jokaisesta edistysaskeleestani, mutta tiesin, ettei pieni eteneminen kohdallani riitä mihinkään. No pain no gain, vai miten se meneekään :)
Toivottavasti joku teistä on saanut tarinastani rohkaisua ja kannustusta omaan lukuprojektiinsa. Emme vielä tiedä, miltä pääsykoe tulee uudistusten myötä näyttämään. Ainakin laskutoimitukset muuttunevat yksinkertaisemmiksi, mikäli laskinuudistuksesta voi jotain päätellä. Suuri(n) osa kokemuksistani voi siis olla teidän kannaltanne täysin turhia, mutta kovaa työtä tullaan varmasti tarvitsemaan edelleen.
Olipa edessä mitä tahansa, toivotan teille hakuprosessiin ryhtyneille ja ryhtyville kovasti tsemppiä tulevaan! Luottakaa itseenne ja taitoihinne älkääkä liikaa miettikö tulevia uudistuksia :)
Apua, mikä pakokauhu iski!!! Vitsit, oot kyllä suunnitellut kaiken a:sta ö:hön viimeisen päälle. Ja kieltämättä nuo kaikenlaiset kiintiöt pelottaa ja ahdistaa. Lukiosta aikaa, siellä en opiskellut fysiikkaa, ja on korkeakoulututkinto. Puhh, mitähän tästä tulee...
VastaaPoistaVihdoin olen takaisin ihmisten ilmoilla niin pääsen vastailemaan... Joo, äitiys+sairaanhoitajuus on hyvin kehittänyt organisointikykyäni ;)
PoistaEn tainnut mainita, mutta itsehän pääsin sisään ei-ensikertalaisten koepistekiintiössä (19 lähtöpistettä eivät paljoa lämmittäneet) eli pienimmässä mahdollisessa porukassa. Vinkkinä siis, että jätä noiden kiintiöiden miettiminen niin vähälle kuin mahdollista, koska liika miettiminen ja masistelu syö vain motivaatiota. Eli otat asenteen, että kiintiöthän eivät sinua estä :)
Kuulostaa siltä, että olet ottanut ensiaskeleen lukuprojektissasi eli tajunnut sen hirveän työmäärän. Nyt vain suunnitelmaa kehiin ja työn touhuun. Hyvä siitä tulee, tsemppiä!!!
apua siis minkälaisia muutoksia on tulossa?? :O
VastaaPoistaEnnakkotiedoissa on puhuttu laskinuudistuksesta, jonka mukaan pääsykokeessa sallittaisiin vain yksinkertainen nelilaskin. Laskinuudistuksen myötä myös pääsykokeen on muututtava ainakin joiltain osin, koska nelilaskimella ei voi ratkaista vaikkapa pH-laskuja. Lisää tietoa aiheesta löydät vaikka googlaamalla lääketiede pääsykoe 2017 :)
PoistaTarkemmat valintaperusteet eli fakta mahdollisista uudistuksista julkaistaan syksyllä, joten suosittelen odottelemaan rauhassa sinne asti. On turha menettää yöuniaan, ennen kuin tietää, mistä todella on kyse :) Itsekin jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä uudistuksia mahdollisesti on tulossa. Kovasti tsemppiä hakuprojektiin!
Ihan mahtavaa kun loit oman blogin! Jään todellakin mielenkiinnolla seuraamaan ensimmäistä opintovuottasi.
VastaaPoistaHymähdin vähän noille tarkoille suunnitelmillesi, kuulostaa kauhean tutulta :D Onkohan tämä joku äitien vai hoitajien juttu? Sormet oikein syyhyää että pääsen toteuttamaan kesän aikana viimeisteltyä lukusuunnitelmaa.
Ja hienoa kun olette uskaltautuneet lähteä tavoittelemaan unelmaa toiselle paikkakunnalle, tsemppiä siihen muutokseen! Mekin sitä harkitsimme, mutta sovimme että yritän ekan kerran Helsinkiin ja katsotaan mihin se riittää. Jos jää liian kauaksi niin mietitään muita vaihtoehtoja (kiire tulee sitten, koska ennen esikoisen koulua haluan muuttaa).
Ihanaa orientoitumista syksyyn sinulle :)
Heh, varmaan sekä äitien että hoitajien :D Sormien syyhyäminen on tuttu tunne täälläkin, on niin hienoa toteuttaa hyvin tehtyä suunnitelmaa!
PoistaKiitos tsempistä, sitä tarvitaan! Meilläkin oli juuri tuo sama, eli ennen esikoisen kouluunmenoa pitää paikkakunnan olla selvillä :) Itsekin hain ensin Hkiin, vaikka oikeastaan olemme jo pidempään halunneet täältä pois. Vielä vuosi sitten emme oikein uskaltaneet ajatella paikkakunnalta lähtöä, mutta vuosi teki tehtävänsä ja nyt olemme enemmän kuin valmiita lähtöön!
Tsemppiä sulle projektiin, toivottavasti ovet avautuvat Hkiin :)
Oliko sinulla muuten lukiossa pitkä vai lyhyt matematiikka?
VastaaPoistaItse olen hakemassa ensi keväänä ensimmäisen kerran lääkikseen ja aika paljon jännittää, kun tiedän miten paljon vielä joudun opiskelemaan ja oppimaan uutta.
Ilokseni löysin myös sinun blogisi ja jo nyt olen saanut paljon vinkkejä omaan opiskeluuni: )
Kiva kuulla ja tervetuloa blogini pariin! :) Minulla oli lukiossa pitkä matematiikka, mutta pakko myöntää, että lääkikseen hakiessani hyvin suuri osa opitusta oli jo unohtunut. Osa toki palautui mieleen nopeasti, mikä helpotti kyllä oppimista hakuvaiheessa.
Poista