Onko opiskelijan elämä "sitten kun"?

Arkistojen aarteita. Tämä teksti on alunperin kirjoitettu aikavälillä 2017-2019.

 

 

 

 

Vaikka opiskelu onkin ollut tietyllä tavalla unelmien täyttymys, välillä saan itseni kiinni haikailemasta "sitten kun". Sitten kun olen valmistunut, sitten kun mies on valmistunut, sitten kun olemme töissä, sitten kun meillä on (taas) oma koti, sitten kun sitä sitten kun tätä. Omaa toisen korkeakoulututkinnon opiskelua on takana vasta (tai jo) puolet, ja alan olla kypsä kituuttamiseen. Kun on jo elänyt sitä työssäkäyvän stressaavaa mutta taloudellisesti vakaampaa arkea, on ehkä vielä hankalampi sopeutua minimituloilla elämiseen. Samalla ajattelen - ehkä turhaankin -, että koska tämä oli minun ja meidän unelmamme, ei saisi valittaa. Pienituloisuutemme on ihan itse aiheutettua, joten sikäli olemme todella onnellisessa asemassa. Me olemme tässä, koska meillä on vara valita. (Oli siis tietoinen valinta keskittyä opiskeluun ja jättää työnteko pois, samoin kuin hakeutua tilanteeseen, jossa molemmat opiskelevat yhtä aikaa.)

Tiedän myös liiankin hyvin, etteivät nuo valmistumiset ja työt ja omat kodit tee minua sen onnellisemmaksi. Kerran, kun keskustelimme unelmista ja niiden saavuttamisesta, mieheni totesi: haaveillessaan jostakin ihminen elää unelman voimalla, mutta samalla kuluttaa jatkuvasti sitä onnea, jota haaveen saavuttaminen lopulta tuo. Omalla kohdallani olen todennut sen olevan totta. Kun lataan jonkin toiveen saavuttamiselle suuret odotukset, on hyvin todennäköistä, että tavoitteen saavuttamisen tuoma onni ei kestäkään kovin kauaa. (Tietysti on hyvä osata pysähtyä hetkeksi siinä kohtaa, kun on jotain saavuttanut - olla ylpeä itsestään. Ei silti sulje pois sitä, että kohta on taas mieli eteenpäin!)

Oikeastaan olen todennut, että sitten kun -ajattelussani on usein kyse pelkästä epävarmuudesta. Haluaisin niin kovasti nähdä sinne mutkan taakse. Haluaisin tietää, onko kaikki joskus vieläkin paremmin. Haluaisin tulla "valmiiksi", vaikka tiedän kokemuksestakin, että sitten tulee taas tarve keksiä jokin uusi juttu. Olen jo ymmärtänyt, ettei mikään saavutus tee minua kesto-onnelliseksi, joten onnen on löydyttävä muualta - toisin sanoen itsestä.

Vastaus otsikon kysymykseen on ainakin omalla kohdallani ei. Opiskelu on elämää siinä missä muukin. Se on vähintäänkin keino päästä elämässä eteenpäin ja parhaimmillaan unelman elämistä todeksi, kuten kuluneena lukuvuonna olen pääosin ajatellut. Opiskeluaika on loppujen lopuksi hyvin lyhyt ajanjakso, muutama vuosi vain. Kieltämättä välillä ottaa päähän, mutta hetken päästä näkee taas paremmin. Silloin muistaa taas, ettei se työelämäkään niin herkkua ole, ja osaa nauttia tästä hetkestä. Jo nyt kiitän itseäni tästä ajanjaksosta ja siitä, että uskalsin muuttaa suuntaa, koska uusi ura ja uudet tulevaisuudennäkymät ovat jo tähän mennessä antaneet minulle niin paljon enemmän kuin uskalsin etukäteen edes toivoa. (Suoraan opintojen kautta on tullut huimasti oppia, itseluottamusta ja -varmuutta, mutta ehkä suurimmat ja tärkeimmät asiat olen saavuttanut välillisesti opintojen ja viiden vuoden takaisen elämänmuutoksen myötä. Yhtä kaikki, hyvin on käynyt - etenkin jos vertaa etukäteispelkoihini! :D)

 

 

Opintoja on takana jo suurin osa, edessä itselläni vajaat 1,5 vuotta. Myönnetään: ajatus lipsahtaa toisinaan "sitten kun"-osastolle, mutta pääosin nautin nykytilanteesta suunnattomasti. Elämme tietyllä tapaa hyvin stressitöntä elämää, yksinkertaista, niukkaakin, mutta tärkeintä resurssia eli aikaa meillä on ihan riittämiin. Pieniä, varovaisia askeleita työelämän suuntaan otettuamme osaa opiskelijan "vastuuttomuudesta" ottaa kaiken ilon irti - toivottavasti aina valmistumiseen asti!

 

Opiskelu vs. työ

Kumpi väsyttää enemmän, opiskelu vai työ? Oma mielipiteeni vaihtuu aina sen mukaan, mitä kulloinkin teen. Töissä käydessä ei tiedä mitään rankempaa kuin työpäivät lyhyiksi jääneillä yöunilla, opiskellessa taas tuntuu usein, että töissä pääsisi helpommalla, kun ei ihan koko aikaa tarvitse oppia uutta.

Opiskellessa (tässä vaiheessa) omat aikataulut voi pitkälti määritellä itse. Myös valinnanvapaus on ihan toista kuin työelämässä. Pakollista läsnäoloa meillä on verrattain vähän, mutta itseopiskelua senkin edestä. Raskainta opiskelussa on jatkuva oppimismoodissa oleminen, keskeneräisyyden tunne sekä se, että vapaallakin opiskeluvelvollisuudet pyörivät herkästi mielessä. Nyt kun perheessä on kaksi opiskelevaa vanhempaa, nämä kaikki koetaan kaksinkertaisena.

Töissä on yleensä selvästi määritellyt työtehtävät, selkeät rutiinit ja työkaverit. Osana yhteisöä on kivaa olla, ja rankkaakin työtä jaksaa paremmin hyvällä porukalla. Sairaanhoitajan työ on tiimityötä niin kollegoiden kuin muidenkin ammattiryhmien edustajien kanssa, joten harvoin joutuu täysin yksin vastaamaan jostain tilanteesta. Töissä ei ehkä tarvitse koko ajan oppia uutta, mutta skarppina pitää olla. Työelämässä raskaimpana olen kokenut 3-vuorotyöstä johtuvan univajeen, arjen epäsäännöllisyyden sekä tietysti sellaiset horror-päivät, joista vain yritetään selviytyä jotenkuten.

Suuren osan arkiajastani ajattelen, että onpa tämä helppoa. Jos raha-asioita ei oteta lukuun, opiskelijaperheen elämä on paljon mukavampaa kuin perhe-elämä työssäkäyvänä. Kun muistelen muutaman vuoden takaista elämäämme kahden työssäkäyvän vanhemman näkökulmasta, huomaan paljon asioita, joita en silloin nähnyt. Ensinnäkin meillä on nyt paljon enemmän sekä perheen yhteistä että parisuhdeaikaa. Toisekseen stressiä on nykyään vähemmän. Osaltaan se johtuu luottavaise(mma)sta elämänasenteestamme, toisaalta siitä, että opiskelu on silti stressittömämpää kuin nykyajan työelämä. Pahin kaipuu työelämään helpotti kesän aikana, ja nyt olen taas (ainakin hetken aikaa) tyytyväinen opiskelija.

Vaikka opiskelu ottaa välillä pahasti päähän, motivaatio on hukassa ja aikataulut pakkaavat päälle, pidän työelämää vielä paljon stressaavampana. Tietysti pienituloisena perheenä elämisessä on omat stressinaiheensa, mutta pahimpiin kauhuskenaarioihin verrattuna olemme pärjänneet hyvin. Valona tässäkin tilanteessa on tietysti se, ettei näillä tuloilla ole tarkoitus elää loppuelämää. Toivottavasti siis jonain päivänä valmistumme ja pääsemme takaisin työelämään uusien ammattiemme kanssa. Hartaana toiveena on myös se, että jaksaisimme uusissa ammateissamme aina sinne eläkeikään asti - jos nyt eläkkeelle ikinä edes pääsemme ;)


Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa ansaittua vapaapäivää - siinä jälleen yksi opiskelun hyvistä puolista. Kivaa perjantaita ja hyvää viikonloppua myös sinulle!

Vuokra-asumisen huolettomuus

Minun ei koskaan pitänyt kirjoittaa tätä postausta. Meidänhän kuului edetä askel askeleelta opiskelija-asunnoista vuokra-asunnon kautta omistusasunto-osakkeeseen ja sieltä viimein omakotitaloon. Tähän suunnitelmaan nyt tuli kuitenkin pieni katkos, kun palasimme opiskelujeni myötä takaisin "lähtöruutuun".

Voisi siis kuvitella, että olisimme vallan onnettomia joutuessamme taas "maksamaan toisten pussiin" ja välttämään suurempia remontteja asunnossamme. Onhan omistusasunnossa toki kiistattomat hyvät puolensa, kuten suunnittelun vapaus, oikeudet ja se, että vuosikausien lainanlyhennysten jälkeen se on lopulta oma. Niin usein ei puhutakaan siitä toisesta puolesta, vastuusta ja velvollisuuksista, huolistakin, joita omistusasuminen tuo mukanaan. Reilun parin vuoden aikana meille tuli hyvin tutuksi asunto-osakeyhtiön byrokratia. Monien muutosten aikaansaaminen vei paljon aikaa. Vaadittiin lupien hakemista, monia hallituksen kokouksia ja ehkä yhtiökokouksenkin ennen kuin asioita saatiin eteenpäin. Usein tarvittiin hyviä neuvottelutaitoja, kun lähellekään aina osakkaiden mielipiteet ja omat intressit eivät osuneet yksyhteen.

Viimeksi kun asuimme vuokralla, emme nähneet vuokralla asumisessa mitään tavoiteltavaa. Ajatusmaailmamme oli juuri se, ettei vuokralla asumisesta hyödy mitenkään, vaan kaikki raha menee hukkaan. Työskentelimme uupumatta päästäksemme omistusasujiksi, mikä lopulta mahdollistui ASP-tilin myötä. Vähemmälle huomiolle jäi se, että lainanlyhennyksen lisäksi tulee runsaasti muita kuluja, joita voi verrata vuokraan: lainan korot, yhtiövastike ja vesimaksu esimerkiksi. Meidän laina-aikanamme korot olivat ja pysyivät alhaalla, mutta silti niitä tuli kuukausittain maksettua useita satoja - puhumattakaan siitä, jos korot olisivat nousseet tuntuvasti.

Viimeksi vuokralla asuessamme emme myöskään ymmärtäneet, miten helpolla vuokra-asuja pääsee. Jos tulee jokin ongelma, tarvitaan soitto vuokraisännälle tai huoltoyhtiöön ja asia hoituu jollain tavalla. Vuokra-asujan tehtävänä on olla poissa tieltä, kun asunnossa tapahtuu. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat tässä asunnossa tapahtuneet pienet ongelmat, kuten jääkaapin ja wc-pöntön toimimattomuus. Tarvittiin kaksi puhelinsoittoa ja pari huoltomiehen käyntiä, ja hommat tuli hoidettua. Omassa asunto-osakkeessa taas suuri osa kodinkoneista ja sisärakenteista oli osakkaan vastuulla, joten jonkin ongelman sattuessa oli itse lähdettävä kaupoille. Tietysti isännöitsijältä sai neuvoja asian ratkaisuun, mutta lasku jäi itselle maksettavaksi.

Juuri mitään näistä asioista emme osanneet arvostaa niinä vuosina, kun edellisen kerran asuimme vuokralla. Oli itsestään selvää, että opiskelija-asunnon vuokraan kuuluvat vähintään vesi ja netti. Asuntoon muuttaessamme ensi töiksemme etsimme kaikki viat ja kirjoitimme niistä listan, jonka kanssa huoltomies tuli vikoja korjailemaan. Tätä nykyä vuokra-asumiseen on ainakin itselläni aivan erilainen asenne.

Oikeastaan minulle ei enää ole niin suurta merkitystä sillä, asuuko vuokralla vai omassa. Omien laskelmieni mukaan "menetämme" vuokralla asumisessa kuukausittain noin 200 euroa (mutta tietenkin vuokra-asuminen on halvempaa, kun ei ole lainaa lyhennettävänä), mutta tässä elämäntilanteessa se on pieni hinta huolettomasta ja helposta asumisesta. Kaiken muun hyvän lisäksi vuokra-asunnon irtisanomisaika on tuskin koskaan puolta vuotta, joka saattaa keveästi vierähtää asuntoa myytäessä. Viisi kuukautta, jotka kuluivat oman asuntomme myynnissä, olivat ehkä elämäni stressaavimmat kuukaudet. Totta kai optimitilanne olisi se, että jos omaan muuttaa, sieltä ei tarvitsisi enää muuttaa pois.

Todennäköisesti ja toivottavasti asumme vielä joskus taas omistusasunnossa, mutta siihen asti aiomme nauttia vuokra-asumisen hyvistä puolista täysillä!


Oletko sinä tyytyväinen asumismuotoosi? Haikailetko vuokralta omaan tai päinvastoin? :)

Opiskelijaperheen säästövinkit III: Koti ja sisustus

Aiemmat säästöpostaukset, ruoka sekä vaatteet ja vapaa-aika linkkien takana! Tällä kertaa keskitymme asumiseen, kotiin ja sisustukseen eli miten näistä selviää kenties vähemmillä kustannuksilla.

1. Asumismuodon valinta

Asumisessakin voi päästä halvemmalla, jos on valmis tinkimään omista vaatimuksistaan jonkin verran. Asuinpaikka, asumismuoto, asunnon ikä ja kunto vaikuttavat vuokran suuruuteen tai vaihtoehtoisesti myyntihintaan. Harva mieltää asumismuodon valintaa miksikään säästökohteeksi, mutta miksi pitäisikään, jos on varaa juuri sellaiseen asuntoon kuin haluaa :)

Me asumme tällä hetkellä 80-neliöisessä opiskelija-asunnossa. Asunto ei vastaa puitteiltaan mitään suurinta unelmaamme: olohuoneen tapetti on ihanan mummolamainen ja asunnossa on muutenkin asunut joku innokas paneloija, kylppärin "sisustuksesta" puhumattakaan! Toisaalta keittiö voisi olla kauheampikin ja makkareissa on kivat perusmaalarinvalkoiset seinät. Tässä elämäntilanteessa opiskelija-asunto on meille juuri sopiva asumismuoto: vuokra on halpa ja tähän asti ilmenneet ongelmat on saatu korjattua nopeasti. Irtisanomisaikakin on vuokralla asuessa niin lyhyt, että asuntoa voi vaihtaa lyhyelläkin varoitusajalla, kunhan vain löytää seuraavan asunnon.

2. Kilpailuta vakuutukset, sähkö ja muut kodin kulut

Vakuutukset kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa, samoin sähkön tuottaja. Sähkönsiirtomaksuunhan ei voi vaikuttaa, kun sähkönsiirto määräytyy asuinpaikkakunnan mukaan, mutta itse sähköntuottajilla hinnat saattavat vaihdella reilustikin. Itse käytän vertailussa usein vertaa.fi-palvelua. Muita kodin kuluja voivat olla esimerkiksi laajakaista ja osittain tähän liittyen henkilökohtaiset puhelinliittymät. Nämä kannattaa kilpailuttaa säännöllisin väliajoin.

3. Sisusta maltillisesti

Aika on säästäväisen sisustajan paras ystävä. Meillä on montakin huonekalua tai esinettä, josta olemme haaveilleet pitkään. Sykli ensimmäisestä inspiraatiosta tavaran hankintaan saattaa meidän taloudessamme olla kuukausia, ellei vuosia. Esimerkiksi voisin ottaa ruokapöydän tuolit, jotka hankimme tämän vuoden helmikuussa. Niiden uusimisesta taisi olla ensimmäisen kerran puhetta yli vuosi sitten, kun asuimme vielä aivan eri ympäristössä. Seurasimme käytettyjen tuolien tarjontaa tori.fi:stä säännöllisesti, kunnes sopivat löytyivät.

4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uutuudesta?

Aivan uusi huonekalu tai sisustuselementti oli itselleni pitkään normi, mutta vasta parisuhteen myötä opin laajentamaan näkökulmaani kirpputoreille ja käytetyn tavaran suuntaan. Esimerkiksi nettikirppiksellä saattaa olla myynnissä  tyyliin puolella hinnalla täysin uusi matto tai huonekalu, jota on vain kokeiltu asunnossa, mutta se on syystä tai toisesta osoittautunut huonoksi ostokseksi. Kirppiksiltäkin voi löytää uusia sisustuselementtejä, mutta halvemmalla kuin kaupasta.

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon ihminen on valmis maksamaan siitä tunteesta, että saa itse hakea kaupasta uudenuutukaisen tuotteen, jonka voi itse avata pakkauksesta ja asetella paikoilleen. Monet vierastavat (netti)kirpputoreja, vaikka varsinkin nykyään kirppiksillä voi olla laaja valikoima myös aivan uusia tuotteita, jotka tosin eivät ehkä ole enää alkuperäispakkauksessaan. Onko sinulle tärkeämpää tuotteen käyttöarvo vai se, että se on brand new? Muutaman vuoden päästä kun tuotteesta tai huonekalusta ei useinkaan voi sanoa, onko se ollut ostettaessa aivan uusi vai ei.

5. Vältä väliaikaisratkaisuja

Ainakin meillä väliaikaisratkaisuilla on taipumus jäädä pysyviksi, joten itse olen mieluummin ilman jotain tavaraa ennemmin kuin hankin jotain sinne päin. Muutenkin yritän välttää sellaista "ehkä totun tähän"-tyylistä ostamista. Harvoin nimittäin käy niin päin, että se "ihan kiva" muuttuisi aivan mahtavaksi. Toisin päin saattaa käydä useammin ;) Eli lyhyesti: osta vain sellaista, josta oikeasti pidät tai oikeastaan jota ilman et voi elää.

6. Pidä silmät auki

Välillä voi tulla vastaan löytöpisteillä tai kierrätyskeskuksissa aivan uskomattomia juttuja, kunhan vain pitää silmät auki. Olen jo aiemmin mainostanut oman asuintalomme löytöpistettä. Itse olemme luovuttaneet siihen mm. ylimääräisiä verhoja, jotka ilahduttavan pikaisesti katosivat toivottavasti tyytyväiselle uudelle omistajalle. Itsekin olemme toki tehneet mukavia löytöjä kyseiseltä pisteeltä.

Säästäväisenä sisustajana ihan paras fiilis on, jos löytää ihan ilmaiseksi tavaran, jollaista on pitkään etsinyt. Luovana sisustajana voi nähdä jonkun pois heittämässä tavarassa potentiaalia johonkin kivaan sisustusesineeseen. Välillä myös esim. omasta tai puolison lapsuudenkodista löytyy sopivaa tavaraa, joka muuten heitettäisiin pois. Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä sanotaan :)

7. Tärkeintä on maku

Välillä törmää väitteisiin, ettei jollakulla voi olla kaunista kotia, kun ei ole paljoa rahaa laitettavaksi sisustukseen. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että pienemmälläkin rahalla voi kodista saada kauniin ja viihtyisän. Ihastelen usein ystävien ja ystäväperheiden kauniita koteja, joiden sisustamisessa on useimmiten käytetty enemmän luovuutta kuin rahaa. Tietenkin, jos kaunis koti tarkoittaa modernia, vain design-kalusteita sisältävää kotia, voi olla haasteita saavuttaa tavoitettaan minimibudjetilla. Ja totta kai suuremmat huonekalut maksavat usein paljon eikä esimerkiksi sängyn ostossa kannata pihistellä.


Lopuksi voisin mainita vielä sen, että itse tuunaamalla voi ilmaiseksi/halvalla saadun tuotteen muokata mieleisekseen. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa lastemme kerrossänky, joka sai pintaansa valkoisen maalin ja muuttui hetkessä salonkikelpoiseksi!

Miksi roolinvaihto kannattaa?

Tilastot osoittavat, että valtaosa kotona pieniä lapsiaan hoitavista henkilöistä eli kotihoidon tukea saavista on naisia. Miehiä tästä joukosta oli vuonna 2016 reilut 7 %, mikä on, noh, vähän. Toisaalta on ilahduttavaa nähdä, miten miesten osuus on hienoisesti noussut vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Myös mieheni vastusti vuosikaudet kotiin "jäämistä", vaikka sitä hänelle säännöllisesti väläyttelin. Isäkuukaudet hän sentään piti molemmista vanhemmista lapsista, jotta minä pääsin ensin opiskelemaan ja sitten töihin.

Muutto ja totaalinen elämänmuutoksemme antoi hyvän sauman miehen kotiinjäännille, ja asennekin koti-isyyttä kohtaan oli vuosien saatossa muuttunut positiivisemmaksi. Koska kuopus oli opintojeni alkaessa vielä tosi pieni (9 kk), oli selvää, että minun lähtiessäni opiskelemaan mies jää kotiin. Sen tarkemmin emme aikaa määritelleet tai päättäneet, milloin mies palaa työelämään. Tällä hetkellä mies on ollut lasten kanssa kotona vajaan vuoden ja jatkaa koti-isyyttä kesän loppuun asti. Tosin työelämän sijaan häntäkin kutsuvat opinnot, kuten täällä kirjoitin.

Roolinvaihto on ollut meille tosi hyvä juttu, koska:


1. Kumpikin pääsee kokeilemaan eri rooleja: sekä kotona olevan että työssäkäyvän/opiskelevan

Paikkoja vaihtaessa tietoisuus lisääntyy ja kumpikin ymmärtää, että molemmissa rooleissa on raskasta - eri tavoin, mutta raskasta kuitenkin. Työssäkäyvänä kantaa huolta perheen elannosta ja taloudellisesta selviämisestä eri tavalla kuin kotona. Kotona oleva vuorostaan huolehtii arjen sujuvuudesta ja miettii asioita valmiiksi myös työssäkäyvän osalta. Kumpikin huolehtii molemmissa rooleissa siitä, miten toinen jaksaa - toinen hektisessä työelämässä, toinen lasten kanssa kotona.

Työssäkäyvänä on liiankin helppo tuudittautua siihen, että toinen hoitaa kotiasiat ja ehkä jopa urautua pitämään kotona olevaa joko työnjohtajana tai kodinkoneena. Kotona ollessa on usein enemmän aikaa miettiä vaikkapa kaikenlaisia hankintoja, jolloin pohdinnat saattavat työssäkäyvän korviin kuulostaa tyytymättömyydeltä puolison tulotasoon. Aivan oma juttunsa ovat toki perheet, joissa puolisoilla ja kenties lapsillakin on toisistaan poikkeava elintaso. Siinä missä toinen puolisoista pärjää taloudellisesti hyvin, toinen saattaa kitkutella köyhyysrajalla.

2. Vastuu kotiasioista jakaantuu tasaisemmin

Yleensä äiti huolehtii lähes kaikista lasten hankinnoista, neuvolakäynneistä, harrastuksista ja muusta. Kotona olevan tehtäviin kuuluu usein myös suuri osa kotitöistä. Roolinvaihdolla  tätä vastuuta saadaan tasattua, joskin äidin pitää antaa isän hoitaa asiat "omalla tavallaan"... Vastuun tasaamiseen liittyy vaatimus kotiin jäävälle, että hän myös ottaa vastuun ja opettelee ne käytännön asiat, jotka äiti on kotona ollessaan hoitanut. Tämän asian en voi sanoa sataprosenttisesti toteutuvan meidän perheessämme. Kyllä se vaan usein olen minä, joka kantaa huolen lasten säänmukaisesta ja oikeankokoisesta vaatevalikoimasta. Miehelläni on myös erilainen tapa olla kotona kuin minulla eikä erilaisten tapojen yhteensovittaminen ole joka hetki kovin helppoa. Lasten hoitaminen kotona on kuitenkin lisännyt huomattavasti puolison ottamaa vastuuta lapsiin liittyvistä asioista.

3. Isä-lapsisuhde kehittyy

Kun isä onkin se saatavilla oleva aikuinen, lapset alkavat turvautua häneen paremmin. Varsinkin paljon töitä tekevä isä (joita muuten suuri osa pienten lasten isistä on) saattaa jäädä lapsen varhaisvuosina etäiseksi. Kun on vuosikaudet kuunnellut "äiti, äiti"-huutelua, on välillä virkistävää, kun lasten suusta tuleekin luontevammin "isi!".

On ollut huippua huomata, miten isän läsnäolo ja kasvatustyyli on vaikuttanut lasten kehitykseen. Lapset näkevät erilaista kotona olemisen mallia ja oppivat isältä paljon asioita, joita minä en äitinä osaa heille opettaa. Isä saa heidät kiinnostumaan erilaisista leikeistä ja asioista ja tarjoaa omanlaistaan elämänkokemusta ja -näkemystä. Isän opit näkyvät ja kuuluvat lasten puheissa: siinä, missä minä suhtaudun tarpeettoman negatiivisesti moniin vastoinkäymisiin, isältään lapset ovat oppineet positiivisempaa suhtautumista. Monesti lasten suusta kuuluu "ei se mitään, sellaista sattuu!", kun vastaan tulee pieniä vastoinkäymisiä.

4. Taloudellinen vastuu jakautuu

Minusta on aivan reilua, että minä olen välillä se, joka tienaa. Vaikka meille perhe onkin yhteinen yritys, minulle on ajatuksen tasolla tärkeää, että myös minä kannan korteni kekoon tulojen muodossa. Olen koko suhteemme ajan ollut meistä korkeammin koulutettu, mutta palkassa se ei pahemmin näy ainakaan toistaiseksi. Tulotasollamme ei kuitenkaan ole niin suurta eroa, että juuri miehen olisi välttämätöntä käydä töissä, vaan voimme vuorotella.

Toisekseen olen sitä mieltä, että rahaa tärkeämpää on se, että myös isä viettää aikaa lasten kanssa. Enenevässä määrin ajattelen niin, että käytännön asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella, kunhan molemmat ovat valmiita katsomaan tilannetta eri silmin.

Törmäsin muuten loistavaan sarjakuvaan, joka liittyy tähän aiheeseen. Lue se täältä! Sarjakuvassa todetaan mm. näin: "A role reversal can often be more effective than confrontation." Vapaasti suomennettuna: "Roolien vaihtaminen tehoaa usein paremmin kuin riitely." Allekirjoitan täysin!

Opiskelijaperheen säästövinkit II: Vaatteet ja vapaa-aika

Säästövinkit ovat täällä taas! Edellisessä osassa käsiteltiin ruokalaskun kutistamista. Tällä kertaa on vuorossa vinkkejä, joiden avulla voi säästää suuriakin summia vaate- ja harrastuskuluissa. Jokainen tarvitsee vaatteita ja ainakin täällä Suomessa vielä melko monenlaisia sellaisia, kun on kesä-, välikausi- ja talvivaatteet erikseen. Suurin osa seuraavista vinkeistä koskeekin vaatetusta, mutta mukaan mahtuu myös vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyviä vinkkejä. Huomautuksena kuitenkin, että jos haluat olla viimeisen päälle trendikäs ja pukeutua pelkästään joka sesongin uutuuksiin, näistä vinkeistä ei taida olla sinulle iloa :)

 
1. Osta sesongin ulkopuolella.

Itse esimerkiksi olen ostanut sukseni sekä talvitakkini silloin, kun niitä ei enää ole voinut käyttää. Vaate- ja urheiluliikkeillä on keväisin ja syksyisin kova into päästä edellisen sesongin tuotteista eroon, joten niitä myydään "hurjillakin" alennuksilla. Jos taas huomaat tarvitsevasi suksia tai luistimia, kun talvi on jo ovella, hinnatkin ovat silloin huipussaan. Vaatii tosin melkoista silmää, jos mielii saada halvemmalla jonkun halutun tuotteen. Jos odottelee liian pitkään, vaatii jo onnea löytää itselle ihanteellinen ostos. Huipputuotteet ovat usein alennettuinakin kalliita.

2. Ennakoi.

Suunnitelmallisuus on senttiä venyttävän kuluttajan kaiken a ja o. Vain hyvällä suunnittelulla pystyy ajoittamaan ostoksensa niin, että ne tulevat itselle mahdollisimman kannattaviksi. Itse esimerkiksi viime syksynä ennakoin, että keväällä lapsille tarvitaan uudet välikausiasut, ja ostin ne silloin käytettyinä. Samoin kevätkengät ostin lapsille reilulla (n. 60%) alennuksella jo syksyllä. Tänä keväänä taas hankin lapsille alesta osan ensi talven toppavaatteista. Lapsille vaatteiden ja kenkien ostaminen etukäteen on tosin aina vähän riskialtista, koska ostokset ovat huonolla tuurilla saattaneet jo jäädä pieniksi ennen käyttötarvetta. Onneksi on kuitenkin olemassa kirppikset (ks. kohta 5), joilla uudenveroiset tuotteet menevät melko helposti kaupaksi.

3. Osta laatua.

Kannattaa opetella tunnistamaan ne materiaalit, jotka sopivat itselle ja kestävät aikaa. Itse esimerkiksi nauttisin suuresti paksusta villatakista, mutta herkkä ihoni ei siedä sitä yhtään, joten kauneimmatkin villatakit saavat jäädä kauppaan. Osa materiaaleista nyppääntyy jo heti ensimmäisessä pesussa, vaikka kuinka pesisi ohjeen mukaan. Tähän vielä huomautus pesuohjeista: niitä kannattaa noudattaa, koska laadukkainkaan vaate ei pysy hyvänä, jos sen pesee jatkuvasti väärin. Kannattaa myös muistaa, ettei hinta aina takaa laatua. Vaikket olisi vaateasiantuntija, opettele tunnistamaan vaatteen yleislaatuvaikutelma. Vinkkiä saat esimerkiksi tästä Kodin kuvalehden artikkelista.

4. Älä huumaannu aleista.

Alennusmyynnit toistuvat säännöllisin väliajoin vaate- ja muissa liikkeissä. Ne saavatkin ihmiset usein liikkeelle sankoin joukoin, vaikka usein vain murto-osa myytävistä tuotteista on tuntuvassa alessa. Usein ainakin itselle uhkaa käydä niin, että alennusmyynnistä löytää kaikenlaista - normaalihinnassa. Siinäkään ei ole mitään vikaa, jos oikeasti on tarvetta ko. vaatekappaleelle/tuotteelle. Välillä kuitenkin tuntuu, että alennusmyynnit saavat ihmiset kuvittelemaan, että kaikki on sillä hetkellä halpaa. Toisekseen alennusprosentteja ihastellessa jää helposti taustoitus tekemättä, ja tulee erehdyksessä ostaneeksi esimerkiksi huonolaatuisen tuotteen.

5. Vältä virheostoksia.

Liittyy osittain edelliseen. Halpakin ostos tulee kalliiksi, jos sitä ei käytä. Jos jokin vaate on kaupassa kategoriaa "ihan kiva, ehkä totun tähän", jätä se kauppaan. Itse olen vuosien varrella erehtynyt monestikin ostamaan vaatteita, jotka eivät tunnu omilta. Epämukavissa vaatteissa ei voi olla rennosti oma itsensä, joten ne jäävät ennemmin tai myöhemmin kaapin perukoille.

6. Huolla, tuunaa ja korjaa.

Itselläni on tapana säännöllisin väliajoin pyörittää pesukoneessa värjäyspesu, jolloin värjään jollakin värillä kaikki kulahtaneet valkoiset vaatteet ja pyyhkeet. Värjäämällä voi saada myös tahroja piiloon, joskin värjäämistä suositellaan tahrattomille ja puhtaille materiaaleille. Valkoiset päiväpeitteet jne kellastuvat/harmaantuvat ajan kanssa, joten niille käytän säännöllisin  väliajoin Back To White -valkaisuainepesua. Se on melkoisen tujua ainetta varsinkin hajusta päätellen, mutta valkaisee erinomaisesti. Pikku vinkkinä esim. Ikean Ektorp-sohvan omistajille: ko. aineella saa sohvan kankaista kuin uudet!

Pienistä korjaustaidoista on hyötyä, kun irronneen napin voi ommella takaisin paikalleen ja haalarin jalkalenksut vaihtaa uusiin. Jossain vaiheessa vaatteet tulevat tiensä päähän, jolloin ne meillä revitään vaikka siivousliinoiksi tai viedään rikkinäisten vaatteiden keräykseen.

Vaatteisiin tulleet tahrat kannattaa poistaa tuoreeltaan, koska myöhemmin niistä on paljon hankalampi päästä eroon. Tahranpoistajista parhaaksi on ehdottomasti osoittautunut sappisaippua, jota löytyy ainakin isommista ruokakaupoista. Luonnollinen tahranpoistokeino ja samalla todella tehokas, suosittelen! Minussa myös asuu pieni martta, joka tykkää hyödyntää siivouksessa ja tahranpoistossa etikkaa ja ruokasoodaa.

Hyvät nahkakengät ovat järkevä ostos, vaikka ovatkin usein hintavia. Ne säilyvät hyvinä vuodesta toiseen, kunhan niitä muistaa huoltaa ja lankata säännöllisin väliajoin. Lempikorkkareiden korkolaput kannattaa vaihdattaa suutarilla ennen kuin ne ovat kuluneet kokonaan.

Alla esimerkkikuva vaatteiden värjäyksestä. Kuten vas. puoleisesta kuvasta näkyy, vauvan vaatteet olivat hyvin tahraisia. Tässä kohtaa värjäystä käytettiin lähinnä viimeisenä keinona ennen vaatteen pois heittämistä. Väri kuitenkin peitti suurimman osan värjäytymistä oikein hyvin, ja vaatteiden käyttöikä piteni muutamalla kuukaudella (kunnes jäivät pieniksi).

7. (Netti)kirppikset.

Lastenvaatteiden hankinnassa meillä päälähteenä ovat kirppikset ja kirppisryhmät. Monesti nettiä selailemalla tekee hyviä löytöjä, kun vaatteiden omistaja haluaa niistä vain äkkiä eroon. Joissakin asioissa uuden ostaminen on perusteltua, mutta vaikkapa arkivaatteet kuluvat (lastemme) käytössä niin nopeasti, että on aivan sama, onko ne alunperin ostettu uutena vai ei. Käytettynäkin ostettu laadukas arkivaate voi olla käyttöarvoltaan hyvä.

Kirppikset ovat hyviä myös siihen, kun haluaa itse päästä jostain eroon. Kun hinnoittelee tuotteet maltillisesti, niille löytyy ostaja. Vaikka palkka myynnistä olisi vain pari-kolmekymppiä, senkin voi käyttää uudempien tai tarpeellisten asioiden hankintaan.

8. Ilmaiset tai halvat harrastukset.

Ilmaisia harrastuksia ovat (siinä vaiheessa, kun varusteet on hankittu) luonnossa liikkuminen, lenkkeily, hiihtäminen, valokuvaus, luistelu jne. Listaa voi jatkaa lähes loputtomiin. Urheilu voi olla niin paljon muutakin kuin trendikkäällä salilla käyminen, ja ainakin itse koen voivani liikkua riittävästi ilman järkyttäviä kuukausimaksuja. Opiskelijana etuina on tietysti korkeakoululiikunta, joka tarjoaa ainakin minulle riittävät puitteet treenaamiseen. Ilmaisena treeninä näin perheellisenä toimii vaikka pulkkailu lasten kanssa, hippaleikit ja muut. Myös kotona voi treenata tehokkaasti, kun hankkii muutaman perusvälineen (esimerkiksi jumppamatto ja kahvakuula). Kulttuuria tai muita elämyksiä kaipaavaa opiskelijaa ilahduttaa, kun pääsyliput ovat usein opiskelijalle halvempia. Kansalaisopistot tarjoavat monipuolisia kursseja kohtuulliseen hintaan, joskin kurssimaksun päälle saattaa tulla vielä materiaali- tms. kuluja.

9. Lainaa, vuokraa ja kierrätä.

Kaikkea ei ole järkevää ostaa itselle. Varsinkin lasten juhlavaatteet ovat usein hintavia eikä niitä ehdi käyttää paria kertaa enempää, kun ne jo jäävät pieniksi. Juhlavaatteita tulee usein ostettua käytettynä, mutta miksei niitä voisi lainatakin, jos jollakulla tutulla sattuu olemaan sopivan kokoiset. Äskettäin lainasin lasten juhlavaatteita tuttavaperheelle, kun heillä oli juhlat tulossa ja meidän kaapissa tyhjän panttina sopiva juhla-asu. Ihmiset usein lainaavat mielellään, mutta pyytäminen on helposti vaikeampaa.

Vuokraamalla saa käyttöönsä lyhyeksi ajaksi juhla-asuja ja harrastusvälineitä. Jos ei halua vähälle käytölle jääviä juhla-asuja tai urheiluvälineitä nurkkiin pyörimään, vuokraaminen on oikein hyvä vaihtoehto - joskin usein kallis sellainen. Vuokraaminenkin on liiketoimintaa, mutta halusin sen (ekologisena) vaihtoehtona tuoda esiin, vaikkei se välttämättä halpaa olekaan :)

Kierrättämisellä tarkoitan, että vaikkapa siskosten kesken voi vaihdella vaatteita ja kenkiä, jos itse haluaa luopua jostakin ja saada "uutta" tilalle. Tämä luonnollisesti vaatii suurin piirtein saman vaatekoon. Itselläni on tosin "paha" tapa käyttää vaatteet aivan loppuun asti, jolloin niistä ei pahemmin jää kierrätettävää jäljelle :D

Meidän talossamme on muuten aivan huippu löytöpiste: olen löytänyt sieltä mm. lapselle kengät, muutaman kivan sisustusjutun ja pari lääkiksen (myöhempien kurssien) oppikirjaa. Jos omassa taloyhtiössäsi ei vielä ole löytö-/kierrätyspistettä, se on kokeilun arvoinen asia.

10. Pyydä lahjaksi.

Jos tuntuu, että lähipiiri antaa lahjaksi aina jotain tarpeetonta tai ylimääräistä, kokeile pyytää lahjaksi esimerkiksi jotain harrastusta tai vaikka lahjakorttia vaateliikkeeseen. Ei tietenkään ole tarkoitus maksattaa muilla omaa leveää elämää, mutta itselläni lähipiiri tuki mielellään opiskeluaikaista urheiluharrastustani kohtuullisella summalla :) Tästä tulikin mieleeni, että itselläni on edelleen käyttämättä joululahjaksi saamani lahjakortit!

11. Lajittele vaatteet käyttötarkoituksen mukaan.

Vaatteiden lajittelu omiin "lokeroihinsa" saa ne säilymään pidempään hyvinä. Lapsilla on selkeästi eroteltuna paremmat vaatteet ja kotivaatteet ihan jo siitä syystä, että juhlavampiin tilaisuuksiin löytyisi kaapista siistit ja tahrattomat vaatteet. Omilla vaatteillani on myös tarkka hierarkia: Uusimmat vaatteet ovat niitä, jotka puen fiinimpiin tilaisuuksiin. Jonkin aikaa käytössä olleet ovat siistimpiä arkivaatteita (näitä käytän esim. yliopistolla kulkiessani), sitten tulevat ei-niin-siistit arkivaatteet (arkisemmat tilanteet, kuten ulkoilu), sitten kotivaatteet (vaatteet, joissa en kehtaa astua ovesta ulos :D) ja lopuksi remppavaatteet. Vaatteeni aloittavat taipaleensa huipulta ja vajoavat porras portaalta kohti maalitahraista ehkä reikäistäkin remppa-asua. Osaa vaatteista en tietenkään tule koskaan käyttämään mökki- tai remppavaatteena, vaan saatan myydä/antaa niitä eteenpäin tai laittaa vaatekeräykseen.

12. Varastoi osa ostoksistasi.

Silloin harvoin, kun päädyn shoppailemaan, ostan paljon vaatetta kerralla. Vaikka onkin houkuttelevaa ottaa kaikki uudet vaatekappaleet heti käyttöön, mieti shoppailukierroksen päätteeksi, voisitko jättää osan vaatteista odottamaan myöhempää aikaa. Itselläni on tälläkin hetkellä vaatekaapissa ainakin pari joulukuiselta kaupunkilomalta peräisin olevaa vaatekappaletta, joita en ole vielä ottanut käyttöön.

On jotenkin luksusta, kun sopivan hetken tullen voi ottaa "pakasta vedetyn" vaatekappaleen käyttöön. Ehkä juuri sen fiiliksen vuoksi jotkut nauttivat shoppailusta :) Tällä omalla metodillani uusien vaatteiden tuomaa iloa saa venytettyä pidemmälle ajanjaksolle - täydellinen ratkaisu pihistelijälle!


Löytyykö sieltä hyväksi havaittuja säästövinkkejä?

Opiskelijaperheen säästövinkit: 10+1 vinkkiä pienempään ruokalaskuun

Opiskelijaperheen rahatilannetta koskevassa postauksessa mainitsin tulevista säästövinkeistä. Tässäpä siis ensimmäinen osa aiheenaan ruoka!

Taas ollaan siinä tilanteessa, kun pitää miettiä, mitä kaupasta ostaa  ja kuinka paljon se maksaa. Jokaiselle pienituloiselle tuttu tilanne. Tässä keskitytään siihen, miten ruokavalion voi pitää suurin piirtein samana kuin ennenkin, mutta vähemmällä rahalla. Tosipihistelyniksit tulevat myöhemmin! Näin meidän perheemme pitää ruokalaskunsa kurissa:

1. Tee ostoslista ja pysy siinä

Ostoslista - helppo vinkki, mutta vähän hankalampi toteutaa. Kauppalistaa miettiessä kannattaa miettiä paitsi budjetti, myös seuraavan viikon ruuat, joiden ainekset tulee hankkia. Jos aikoo ostaa herkkuja tai muuta "ylimääräistä", nekin kannattaa kirjoittaa listaan. Ei tee mieli ostaa listan ohi, kun kaikki tarvittava on merkitty siihen.

2. Luo säännöllinen rytmi kauppakäynteihin

Me käymme kerran viikossa kaupassa tekemässä suuremmat ruokaostokset ja kerran pari hakemassa täydennystä. Kun rajaa kauppakäyntien määrää, heräteostosten määrä pienenee. Jos käy joka päivä kipaisemassa lähikaupasta muutaman ruoka-aineen, on melkoisen todennäköistä, että ostoskoriin päätyy myös sellaisia ostoksia, joita ei olisi välttämätöntä ostaa. Kyllä te tiedätte: yksi suklaapatukka sinne tänne, kun niin väsyttääkin... Pidemmällä aikavälillä näihin heräteostoksiin voi kulua yllättävän suuria summia.

3. Valitse ruokakauppa huolella

Kannattaa kiinnittää huomiota ruokakaupan yleiseen hintatasoon. Vaikka kaksi eri kauppaa kuuluisivat samaan kauppaketjuun, toisessa ruoka voi olla huomattavan paljon kalliimpaa kuin toisessa. Itse käymme tekemässä isot ostokset suuremmassa ruokakaupassa ja hyödynnämme lähikauppaa, kun tarvitsemme muutaman elintarvikkeen.

4. Vertaile kilohintoja, älä tuotehintoja

Hintavertailu on aikaa vievää puuhaa, mutta se kannattaa. Jos haluaa satsata johonkin tuotteeseen, voi ostaa juuri sitä merkkiä kuin haluaa, mutta pääosin vertailu on hyödyksi. Vaikka suurempia perhekokoja saattaa saada suhteessa halvemmalla, joskus kilo- tai litrahinta paljastaa sen, että tavallisen kokoinen pakkaus onkin edullisempi. Muutenkin kannattaa verrata kilohintaa ennemmin kuin tuotteen hintaa, koska pakkaukset ovat eri kokoisia eivätkä hinnat ole siten vertailukelpoisia.

5. Vältä ruokahävikkiä
Kaikkein kalleimmaksi ruoka tulee silloin, kun sitä ei syö. Hukkaan heitetty ruoka on paitsi kallista, myös epäekologista. On turha ostaa isoa pakkausta, jos siitä aikoo käyttää vain osan. Jos ei ole varma, tuleeko vaikkapa liha syötyä viimeiseen käyttöpäivään mennessä, on parempi laittaa se suoraan pakastimeen. Tähän kategoriaan kuuluu myös ruoantähteiden hyödyntäminen, jossa on lupa käyttää luovuutta :)

6. Tee itse mahdollisimman paljon

Kun rahaa on vähän, aikaa voi ehkä olla enemmän - tai sitten ei. Jos ylimääräistä aikaa liikenee, sen voi käyttää vaikka leipomiseen. Me emme liiemmin osta vaaleaa leipää, koska useimmiten syömme ruisleipää. Vaalean leivän himossa leivomme itse sämpylöitä tai vaalean limpun. Jos yksi tuore vaalea leipä maksaa kaupassa 3-4 e ja 2 kg:n vehnäjauhopussi 0,99 e, voi saada vähän viitettä siitä, miten kannattavaa itse tekeminen on. Samoin leivonnaiset ja muut tulevat halvemmiksi itse tehtyinä, vaikkei leipominen sinänsä halpaa puuhaa olekaan.

Kiireisessä arjessa einekset voivat pelastaa paljon, mutta edelleen, jos aikaa on, kannattaa ruoka tehdä alusta asti itse. Esimerkiksi kasvissosekeiton saa tehtyä todella halvalla kausituotteista, kun taas pakastealtaasta haettuna pienikin annos voi olla hintava. Kun tekee kerralla isomman satsin, osan voi pakastaa ja käyttää vasta myöhemmin.

7. Hyödynnä kausituotteita

Satokausikalenteri on tässä loistava, mutta ihan kaupassakin katselemalla ja kiertelemällä saa selkoa siitä, minkä hedelmien ja vihannesten kausi on käynnissä. Kesällä on suomalaisten hedelmien ja vihannesten aikaa, joulun tienoilla taas appelsiinien ja muiden eksoottisten hedelmien. Kannattaa opetella siirtymään myös ruokavaliossa hieman vuodenaikojen mukaan, niin selviää jonkin verran halvemmalla!

8. Katsasta alennustuotteet

Varsinkin, jos on ostoksilla ilta-aikaan, saattaa erityisesti lihaosastolla näkyä punaisia -30% tarroja. Tuotteissa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että viimeinen käyttöpäivä on tulossa kohta vastaan. Jos ei raaski ostaa kalliimpia tuotteita normihintaan, alennusten hyödyntäminen on mahtava tapa saada pöytään tavallista parempi ateria. Tietysti alesta voi löytyä myös perustuotteita, kuten jauhelihaa. Kotiin tulevista mainoksista löytyy usein todella hyviä tarjouksia, joten kannattaa harkita, ottaisiko sittenkin sen "ei mainoksia"-lapun pois ulko-ovesta.

9. Mieti valintojesi tarpeellisuutta
Onko työmatkalta kipaistava take away -kahvi ainoa oikea tapa nauttia aamukahvisi? Voisiko välipalan tehdä kotona valmiiksi sen sijaan, että sen ostaisi  joka arkipäivä opiskelupaikan kahvilasta? Ovatko viikoittaiset kahvilatreffit kavereidesi kanssa välttämättömiä, vai voisiko joskus tavata jossain muualla? Pienetkin valinnat voivat piristää päivää ja nostaa fiilistä. On hyvä säilyttää budjetissa tietty vara tällaisille menoille, vaikka vähemmällä rahalla eläessä joutuukin miettimään, mistä voisi luopua. Toisaalta olen huomannut, että kun käyn kahviloissa/ravintoloissa vain harvoin, siitä osaa nauttia paljon paremmin kuin silloin, jos se on arkea.

10. Löydä heikot kohtasi

Jos haluat todella tietää, mihin rahasi hupenevat, opettele sanomaan kassalla "Kuitti, kiitos!" sen sijaan, että toteaisit "En tarvitse" tai rutistat kuitin saman tien roskikseen. Kuitteja vertailemalla saa paljon tietoa siitä, millainen hintataso kussakin kaupassa on, ja kuinka paljon rahaa itse kuhunkin tuotteeseen käyttää. Kun jaksaa muutaman viikon seurata omaa ostokäyttäytymistä, on paljon helpompi saada kiinni ne asiat, joihin rahaa kuluu kuin huomaamatta. On hankalaa muuttaa omaa ostokäyttäytymistä, jos ei tiedä, mihin rahat kuluvat.

+1. Hyödynnä opiskelijaetuja

Koskee opiskelijoita. Opiskelijakortilla terveellinen lounas maksaa yliopiston ruokalassa 2,20 - 2,60 e. Sillä hinnalla tuskin saa samanveroista ateriaa mistään muualta. Hyödynnä siis surutta opiskelijaetujasi, koska vielä koittaa aika, jolloin samanlainen ateria maksaa vähintään  4-kertaisen summan.

Löytyykö muita hyviksi havaittuja vinkkejä? Jaa parhaat ruokaan liittyvät säästövinkkisi kommenteissa!

Puolison silmin 2/2

Ihan tavallisen tammikuisen tiistain kunniaksi annetaan puheenvuoro jälleen miehelleni. Ensimmäinen osa ilmestyi jo aikapäivää sitten, mutta hyväähän kannattaa odottaa :)

"Päätimme yhdessä opiskelukaupungin, jonne vaimoni hakee, mikä oli melko helppoa käyttämällä poissulkumenetelmää. Keveintä elämänmuutoksen kannalta olisi tietysti ollut hakea Helsinkiin, mutta pk-seudulle jääminen ei houkutellut kumpaakaan meistä. Saa kai sieltä joku joskus poiskin muuttaa! Omana tavoitteenani oli muutos työurani kannalta sekä myös se, että uudessa kaupungissamme olisi hyvä työtilanne. Jäljelle jääneistä kaupungeista Kuopio tuntui selvästi ennalta viihtyisimmältä, vaikka kaupunki olikin meille melko tuntematon. Vain omat sukujuureni isän puolelta ovat Savossa.

Otin töistä yhden päivän lomaa pääsykoereissua varten. Pidimme minikaupunkiloman yöpyen mukavasti Kuopion keskustan hotellissa. Herkullinen aamupala vain jäi hyvin lyhyeksi, koska olimme heränneet liian myöhään.

Töistä kesälomalle jäännissä oli erityistä hohtoa, kun en ennalta tiennyt, tulenko palaamaan lomalta kohonnein fiiliksin vai haaveet kaatuneina. Olimme lomareissulla pohjoisessa, kun pitkäkestoisen odotuksen päätteeksi suuri päivä koitti. Hetket ennen tulosten nettiin ilmestymistä olivat meille kummallekin hyvin piinaavia, jopa henkeäsalpaavia. Olihan mahdollista, että elämässämme muuttuisi kaikki. Tai sitten mikään ei muuttuisi, mikä oli vähitellen alkanut tuntua perin ikävältä vaihtoehdolta.

No, sanat saavat useimmiten suuret asiat näyttämään pieniltä. Niinpä kuvaan vain suureksi hetkeksi sitä, kun selvisi, että vaimoni on päässyt yliopistoon ja uudet tuulet alkavat pian puhaltaa.

Mikä tässä muutoksessa kuulosti ennalta huonolta? Mietitytti, tulisiko uusi tilanne jotenkin väliimme, ja mitä tapahtuisi, jos vaimoni päihtyisi uusista akateemisista piireistä ja tulisi hyvin ”luokkatietoiseksi”. Ihmetytti myös, miten pärjäämme, kun tulotaso putoaa. Hirvitti, kuinka pääni kestää kotonaoloa viikosta toiseen, kun olen vuorostaan se, joka selvästi vähemmän pistäytyy ulkomaailmassa. Ja katsoo vierestä, kun toinen touhuaa lähtöä tai tulee  ulkoilmanraikkaana kotiin elämäniloa puhkuen. En myöskään innostunut ajatuksesta, että aloittaisin uutena työntekijänä uudessa työpaikassa.

Taitaa olla usein niin, että jotta elämässä voisi seurata jotakin uutta ja mielenkiintoista, joutuu tekemään turvattomaltakin tuntuvia ratkaisuja. Nyt puoli vuotta muuttomme jälkeen on jo mahdollista puida muutoksen hyviä ja huonoja puolia. Olen ihmistyyppiä, joka ei uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa. Olenkin odottanut jo pitkän aikaa, että Kuopio jotenkin paiskautuisi märkänä rättinä vasten kasvoja, mutta ei, täällä on ollut tähän asti oikein mukava asua. Takaisin menneeseen ei ole ollut ikävä.

Parisuhteellemme tästä on koitunut paljon hyvää, sillä ymmärrämme nykyään kumpikin paljon paremmin, mitä välejämme hiertäneiden asioiden taustalla on ollut. Löydämme toisemme päinvastaisista rooleista kuin ennen, ja se, jos mikä, on silmiä avaavaa. Haasteena on vain ottaa hyöty siitä irti. Välillä kun tekee mieli kiukutella ja antaa palautetta hämmästyttävän samankaltaisista asioista kuin mistä itse on saanut aikoinaan työssäkäyvänä kuulla. Olen oppinut viimein kuinka tärkeä taito on osata vain kuunnella. Eikä vaimoni ole muuttunut ollenkaan huonompaan suuntaan. Olen todella huomannut, miten suuri merkitys sillä on, että antaa toisen toteuttaa itseään ja tehdä itselle tärkeitä asioita. 

Muutoksen 5 hyvää ja huonoa:

- Uusien kuvioiden myötä olen joutunut pohtimaan omaa identiteettiäni. Se on epämukavaa.

- Ei se kotonaolo aina niin kivaakaan ole.

- Uusien ihmissuhteiden solmiminen verottaa voimia.

- Mukava työyhteisö ja ystäväpiiri jäivät maantieteellisesti kauas.

- En voi ladata uuden asuinkaupunkimme karttoja valmiina tiedostona päähäni.

+ Mukavat ihmiskohtaamiset

+ Pääsen olemaan päivät kotona ja ymmärtämään sen vaativuudet ja palkitsevuudet. Jalostun.

+ Olen saanut uutta vauhtia uudelle ammatilliselle aikakaudelle

+ Vuokra-asumisen hyvät puolet näyttäytyvät selkeinä omistusasumisen jälkeen. Asuinalueemmekin on oikein kiva.

+ Uusi elämäntilanne haastaa entistä järkevämpään rahankäyttöön.

Toivottavasti kirjoitukseni hieman avasi usein kuulematta jäävää näkökulmaa:  ”Mitenkähän sen toisen laita?” Täällä on kaikki hyvin. Nyt elämä näyttäytyy kiintoisana kaikkine uusine käänteineen, kunhan vain antaa niiden tapahtua. Toivon kaikille rohkeutta ja halua tehdä omat päätöksensä ja elää omanlaistaan elämää. Elämänvalintojahan voi ajatella koetilanteena, jossa lunttaaminen on hyödytöntä. Toisen väärä kun voi olla toisen oikea.

Oikein hyvää jatkoa kaikille blogin lukijoille ja menestystä tavoitteillenne!"