Takaisin ruotuun!

Ekasta arkiviikosta on selvitty. Loman jäljiltä on pitänyt kaivaa esiin herätyskello sekä eräänlaista taistelutahtoa. Kulunut viikko on verottanut voimia (ihanaa, kun on viikonloppu!!!) koko porukalta. Lapset ovat palanneet hoitoon kuka innokkaana, kuka ei-niin-innokkaana. Aikatauluja on sumplittu ja kalenteria täytetty.

Selvähän se, että tästä vuodesta tulee viime vuoteen verrattuna hyvin erilainen. Viime vuonna muuttujana olivat vain yhdet opinnot, kun lapset olivat kotihoidossa ja mies koti-isänä. Nyt meillä on sekä kaksi opiskelevaa vanhempaa että kaksi erillistä hoitopaikkaa. Ensimmäisten sairastelujen kohdalla varmaan selviää, miten hyvin tämä arkemme oikeasti toimii... Toivotaan ensinnäkin paljon terveitä päiviä ja toisekseen, etteivät minun ja mieheni pakolliset opinnot mene hurjan pahasti päällekkäin.

Koko alkuviikon tuskailin opintoihin palaamista. Ihan liian lyhyt loma, oli päällimmäisin ajatukseni. Keskiviikkona huomasin ensimmäisen kerran itsessäni pienen innostuksen poikasen; aavistuksen siitä, että tänäkin vuonna minusta vielä kuoriutuu motivoitunut lääkisopiskelija. Onneksi aloitus oli kohtuullisen keveä. Ensi viikosta sitten tositoimiin, kun harkat alkavat pyöriä ja luennoissakin edetään hurjaa tahtia. Motivaationi on vielä kesälomalla, mutta kuten kuluneiden parin päivän aikana olen moneen kertaan todennut: "Kyllä tää tästä lähtee. PAKKO lähteä."

Kumma kyllä tänä vuonna ajatus pimenevistä syysilloista (ja -aamuista) ei tunnu yhtään niin houkuttelevalta kuin aiempina vuosina. Kaipa suurimpana tekijänä on se, kun tietää, että satoi tai paistoi tai olipa kuinka mustaa tahansa, aamulla on herätettävä lapset, puettava ja lähdettävä viemään heidät hoitoon. Ja jatkaa siitä omien opintojen pariin. Vaikka toisaalta syksy antaa luvan käpertyä omiin oloihinsa, viltin ja kirjan kanssa sohvalle. Syksy ja arki on täällä, halusimmepa tai emme.


Rentouttavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle!

Pehmeä lasku päivähoitoon

Ihanaa lauantaita! Täällä päässä on nyt pahimmat jännitykset koettu ja ekat tutustumiset päivähoitoon takana. Äitiä ainakin väsyttää. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono merkki. Lapset taas ovat innoissaan uudesta hoitopaikasta ja kuopuskin löysi heti kivoja leluja ja leikkikavereita. Ensi viikolla mies jatkaa lasten kanssa totuttelua päiväkotiin ja loppuviikosta lapset kokeilevat jo kunnon hoitopäivää.

Tämä on neljäs päiväkoti, johon olen lastemme kanssa tutustunut. Täytyy sanoa, että vastaanotto oli oikein mukava eikä kahden päivän kokemuksella tuntunut yhtään, että olisin tiellä tai vaivaksi. Sellaisiakin kokemuksia nimittäin löytyy. 

Olemme aina halunneet aloittaa päivähoidon lempeästi. Ensin päiväkotiin ja aikuisiin tutustutaan vanhemman kanssa, sitten jäädään yksin ja pidennetään päivää vähitellen. Olemme järjestäneet niin, että ennen oikeaa hoidon tarvetta jää aikaa rauhalliselle tutustumiselle. Meillä vanhemmillakin on mukavampi aloittaa opinnot, kun lasten hoitoon sopeutuminen on jo hyvin käynnissä.

Tähän asti näyttää siis varsin lupaavalta. Kuopus pisti parastaan, kun heti ensimmäisenä päivänä sanoi sujuvasti uuden sanan. Ja pottailukin alkoi päiväkodissa sujua lähes saman tien! Isommat jännittivät etukäteen uutta päiväkotia, mutta voi sitä iloista pulputusta, jota saimme ensimmäisen tutustumispäivän iltana kuunnella. Tietenkin jossain vaiheessa voi tulla ja tuleekin se vaihe, ettei hoitoon lähteminen huvita, mutta alku on ainakin ollut hyvä.

Ensi viikon jälkeen vietämmekin koko porukalla lomaa, ja uusi arki pyörähtää käyntiin elokuun viimeisellä viikolla. En jaksa oikein ajatella sinne asti, mutta luulenpa, että tuo vajaan kolmen viikon loma tepsii tähän väsymykseeni. Ihan uskomatonta, että tässä ollaan taas - uuden syksyn kynnyksellä.

Aurinkoista viikonloppua! Viimeinen työviikonloppu, täältä tullaan!!!