Klinikan eka viikko

Ihanaa, perjantai! Oli tarkoitus kirjoitella fiiliksiäni ennen klinikan aloitusta, mutta keskityinkin nauttimaan viimeisistä lomapäivistä mökkeilyn merkeissä. Jonkinlainen kooste tästä vuodesta on kuitenkin tulossa. Selkeästi huomaa eron lomailussa ja opiskelussa jo näin ekan viikon jälkeen. Tällä hetkellä olo on yhtä aikaa väsynyt ja aktiivinen.

Ensimmäinen viikkoni klinikassa on sisältänyt

18 luentoa kolmen päivän aikana eli ihan kivan pitkiä päiviä

Pari infoa (potilas-lääkärisuhteeseen ja potilaan tutkimiseen liittyen)

Potilashaastattelun

Ryhmäopetuksen edelliseen liittyen (joka tuli omalta kannaltani vähän myöhässä)

Kesän syvärihomman viimeistelyn

Lisäksi olemme saaneet pukukaapit, joskin parin kanssa, ja tutustuneet KYS:n ihmeelliseen maailmaan. Vaikka olen parin viime kesän aikana seikkaillut sairaalalla onnistuneesti, monet tilat, joita nyt käytämme, olivat tähän asti vieraita.  

Ensimmäistä kertaa lääkisopiskeluni aikana istuin ihan jokaisella luennolla. Tästä eteenpäin käsiteltävät asiat ovat sen verran erilaisia kuin aiemmin, että aion todellakin ottaa luennoista kaiken irti. Mitä käytännöllisempiä asioita käsitellään, sitä paremmin pystyn luentoja hyödyntämään omassa opiskelussani, kun taas teoriaa opiskelen mieluiten omaan tahtiin ja tyyliin.

Minä ja lapset ollaan siis palailtu perusarkeen, mies jatkaa vielä kesätöissään ensi viikon. Sitten mun elämä vähän helpottuu, kun hän pitää lasten kanssa vähän lomaa ennen omien opiskelujensa alkua. Vähän meinaan alkuun väsytti, kun lomalla oli tottunut nukkumaan jopa puoli yhdeksään, mutta kasin aamuina herätys on kuudelta... Joka tapauksessa vuosi on aloitettu innokkaana, kuten kuuluukin!

Syväreistä sen verran, että aineisto on nyt kasassa. Kuten tässä vaiheessa tiedämme, viime syksyn syväritavoitteet eivät täyttyneet sitten yhtään, minkä vuoksi alkuperäinen aikomukseni saada syvärit valmiiksi ennen klinikkaa jouduttiin hautaamaan. Uusi varovaisesti asetettu aikatauluni olisi saada homma purkkiin tämän syksyn aikana. Mikäli mitään yllättävää ei esiinny, pidän tätä hyvin realistisena. On kuitenkin hyvä, ettei ohjaajieni puolesta projektilla ole mikään kiire, koska omassa elämässäni muuttujia riittää.

Itselläni on klinikasta ja kaikesta tulevasta melko positiivinen fiilis. Tablettini sen sijaan taisi stressaantua minunkin edestäni, koskapa lakkasi kokonaan toimimasta. Toivottavasti se on huollon jälkeen paremmassa vireessä!

Ihanaa viikonloppua ♥

Marraskuinen maanantai - vinkkejä viikon aloitukseen

Marraskuu on alussa, kirkasvalolamppu kaivettu taas esiin piristämään mustia aamuja ja fysiologian uusinta on ihan kohta. Jos jotain vaihetta syksyssä inhoan, se on tämä. Ollaan jo kaukana alkusyksyn innostuksesta mutta jouluun (ja lomaan!) on vielä liian pitkä aika. Joulufiilistelyt on tosin jo aloitettu, ja ensilumikin käväisi maassa. Tällä hetkellä ikkunasta näkyy harmaa ja sateinen maisema, joten se siitä lumesta :( No, on toki plussakeleissäkin puolensa.

Mutta nyt itse asiaan eli siihen, miten saa arjesta otteen:

1. Viikkosuunnitelma

Joka viikon lopulla teen seuraavaksi viikoksi suunnitelman. Listaan viikolle kolme tärkeintä tavoitetta sekä muutaman lisätavoitteen, joihin voin jatkaa, jos aikaa jää. Suunnitelma helpottaa arkiviikon aloitusta, kun maanantaita ei tarvitse käyttää sen miettimiseen, mikä nyt mahtaakaan olla tärkeintä. Samalla viikkosuunnitelma vähentää stressiä, koska tiedän, mikä on juuri nyt kiireellistä. Tietysti viikkosuunnitelmaan voi laittaa myös muut pakolliset hoidettavat asiat, jolloin niillekin on oma suunniteltu ajankohtansa.

2. Rauhallinen aloitus

Jos on viikonlopun tai loman rentoutunut, voi olla aluksi vaikeaa päästä opiskelurytmiin. Itse aloitan opiskelun hyvin kevyesti suunnilleen tahdilla vartti opiskelua, viisi minuuttia taukoa. Vähitellen pidennän opiskeluun käytettyä aikaa niin pitkäksi kuin hyvältä tuntuu. Pääasia on kuitenkin pitää tauot lyhyinä, jotteivät muut asiat vie huomiota liian vahvasti. Varsinkin nyt pimeään vuodenaikaan tuntuu, että tarvitsee vähän herättelyä, ennen kuin opiskelu alkaa sujua. Siksi rauhallinen aloitus toimii omalla kohdallani hyvin.

3. Hyvä fiilis

Joskus tämän hakemiseen etenkin maanantaiaamuna saa käyttää tovin jos toisenkin. Itse satsaan erityisesti maanantaisin siihen, että kaikki sujuu mahdollisimman mukavasti ja sujuvasti. Vaatteet ja muut laitetaan valmiiksi, ja lapsia muistutellaan illalla seuraavasta hoitopäivästä. Kiukkuiset, kiireiset aamut pilaavat helposti fiiliksen, ja lasten luotsaaminen hoitoon on siinä mielentilassa tuskaista. Olen todennut tarvitsevani oman rauhallisen aamuhetken, jotta päivä ja viikko lähtee hyvin käyntiin. Aamuhetkeeni kuuluu aamupala kirkasvalolampun ääressä ja puhelin tai kirja siinä vieressä. Kun olen saanut itselleni mukavan kiireettömän fiiliksen, on niin paljon helpompi keskittyä opiskelujuttuihin.

4. Asia kerrallaan

Varsinkin, jos viikonloppuna ei ole uhrannut ajatustakaan opiskelulle, maanantaiaamuna saattaa odottaa melkoinen tehtävätulva. Tehtävälistan purkamiseen ei auta multitaskaus, koska se on loppujen lopuksi - ainakin omalla kohdallani - melko tehotonta. Opiskelu tai työ ei tekemällä lopu, joten täydellisyyttä on turha tavoitella. Mutta kun jostain aloittaa, saa väkisinkin jotain valmiiksi. On kuitenkin helpompaa käsitellä yhtä asiaa kerrallaan kuin sukkuloida monen erilaisen tehtävän välillä. Samalla tehtävään pystyy syventymään paremmin, kun tietää, että kaikille muillekin tehtäville on oma aikansa (ks. kohta 1).

Ei anneta marraskuun mustuuden lannistaa! Siksipä laitan tähän kuvitukseksi huonolaatuisia mutta ah niin jouluisia tunnelmallisia fiilistelykuvia kodistamme, johon ihan omin lupineni laittelin vähän kaamosvaloja :) Jotain iloa oltava marraskuussakin, eikö?


Tsemppiä ja valonpilkahduksia synkkyyden keskelle!

Fuksisyksystä tähän syksyyn - mikä on nyt toisin?

Kuluneiden parin viikon aikana on tullut päiviteltyä kavereiden kanssa ja itsekseenkin, miten erilaista kaikki on nyt verrattuna viime syksyyn. Mutta mikä oikeastaan on muuttunut? (Postauksen kuvat on otettu eräänä kauniina syysiltana, jonka sain viettää ihanien ihmisten keskellä. Vuosi sitten en vielä tuntenut heitä.)

Viime syksynä kaikki oli niin vierasta, ettei sitä enää tajuakaan. Ihan kuin olisimme siirtyneet jollain teleportilla entisestä maailmasta uuteen. Koti ja kaupunki vaihtuivat, elämäntilanne muuttui ja uusi yliopistoelämä alkoi. Paljon isoja asioita pyöri mielessä, joten on sanottava, että viime syksy ja opintojen aloitus oli paljon raskaampi kuin tänä vuonna. 

Toisen vuoden alussa on (muka) niin paljon isompi ja kokeneempi kuin fuksina. Tänä syksynä huomaan jo nyt, miten paljon rennommin osaan ja voin ottaa. Opintojen kulku on tuttua, ja vaikka alku onkin takunnut, tiedän kokemuksesta, etteivät hankaluudet kestä koko vuotta. Omat voimavarat ja rajat ovat aika tarkkaan selvillä, samoin oppimistyylit, joilla opin parhaiten. Näistä voisin kirjoitella lisää jossain vaiheessa. Siinä missä koko viime vuosi oli melkoista "hakemista", tänä vuonna palaset ainakin opintojen suhteen ovat loksahtaneet luontevammin paikalleen. Tuttuudessa on tietenkin se huono puoli, etten enää jaksa innostua kaikesta, josta olin vuosi sitten aivan onnessani. Mutta se on elämää, se on arkea.

 

Päivien ja viikkojen rytmi on hiljakseen muotoutumassa. Joka kerta muutoksen sattuessa kohdalle minua ihmetyttää, miten sopeutuvaisia ihmiset ovat. Uusi arki kauhistuttaa etukäteen, kun miettii, miten oikeasti jaksaa. Kun se alkaa, ei kulu kauaakaan, kun uusi arki on se ainoa oikea. Olen sanonut jo monta kertaa, että just tämä arki tuntuu niin hyvältä. Puoliso tietenkin elää opinnoissaan sitä kaoottista vaihetta, jonka minä kävin läpi vuosi sitten. Kolmannen arkiviikon aikana olen paitsi saanut itse opinnoista paremman otteen myös todennut, että lapsillakin näyttää pahin sopeutuminen olevan takana. Hoitoon on yleensä ottaen kiva mennä eikä kukaan lapsista ole vielä kertaakaan jäänyt sinne itkun kanssa. Niitäkin päiviä takuuvarmasti tulee, joten nautitaan tästä, kun menee hyvin.

Toinen lääkisvuosi vaikuttaa yhtä inhimilliseltä kuin ensimmäinenkin. Ensi vuonna klinikan alkaessa on varmasti toinen ääni kellossa, joten kuten täällä totesin, aion nauttia tästä vuodesta. Vielä jos syväritkin saisin pakerrettua, olisi tämän vuoden tavoitteet reilusti ylitetty. Vaikka toisaalta turhauttaa käydä uudelleen ja uudelleen itselle tuttuja asioita läpi, kääntöpuolena on totta kai helppous, kun ihan kaikkea ei tarvitse opetella alusta lähtien.


Kyllä, tästä(kin) tulee hyvä vuosi. Miten sinun syksysi on käynnistynyt, takkuisesti, sulavasti vai jotain siltä väliltä?

Seitsemän syytä rakastaa syksyä

"Tiesitkö, että sä opetit mut tykkäämään syksystä?" sanoi mieheni eräs ilta, kun ajelimme kylästä kotiin päin. Kun itse pitää kaikista vuodenajoista tasavahvasti (paitsi kesästä vähän vähemmän kuin muista), on helppo löytää kivoja piirteitä niistä jokaisesta. Näitä minä syksyssä rakastan:


1. Uudet alut ja innostukset

Syksyt ovat hyvin usein olleet minulle hetkiä, jolloin suuria muutoksia tapahtuu. Opiskelupaikkaan meneminen, uuden työn aloittaminen ja muutoista monet ovat tapahtuneet syksyllä. Tätä kesänjälkeistä intoa pitää hyödyntää, joten olen päättänyt joka syksy aloittaa jotain uutta. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni saksan kurssista. Olen opiskellut saksaa vuosikausia, mutta sanat ovat hukassa ja puhe ruosteessa. Mutta nyt siihen tulee muutos, nimittäin "Träume nicht dein Leben, lebe dein Traum!" on uusi mottoni.

2. Kauniit päivät

Siinä missä kesällä kaunis sää tuntuu olevan itsestäänselvyys - ja jonka puuttumisesta sitten purnataan -, syksyyn liitetään (turhankin vahvasti?) sade. Siksi ainakin itse ilahdun, kun sateen sijasta saadaankin upeita, kuulaita ja aurinkoisia syyspäiviä. Valo on ainakin omasta mielestäni pehmeämpää kuin kesän kirkkaimpina päivinä ja antaa maisemalle kultaisen hohteen. Tykkään ♥

3. Pimenevät illat

Hyvä syy poltella kynttilöitä ♥ Vaikka aktiivinen arki onkin käynnissä, iltaisin on kiva rauhoittua oman porukan kesken ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten. Kynttilärakkauteni määrän voi päätellä jo siitä, kun eräs ilta keskimmäinen totesi: "Äiti, sinä unohdit sytyttää lyhdyn!" Iltaisin palavat kynttilät ja lyhdyt ovatkin tässä taloudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.

4. Ruska

Tänä(kin) vuonna ruskaretki Lappiin jää haaveeksi, mutta onneksi ruska yltää ihan koko Suomeen. Joku syksy me vielä päädymme Lappiin retkeilemään. Sydämeltäni olen hyvin vahvasti Lapin lapsi. Kuopiossa yksi hyvä puoli on se, että pohjoisempikin Suomi on helpommin tavoitettavissa kuin etelästä käsin.

5. Marjastus ja sienestys

Mustikat ja vadelmat on poimittu, mutta puolukka-aika on käsillä. Tänä vuonna voisi löytyä aikaa puolukkametsälle! Sienistä kanttarelleja olemme saaneet tälle vuotta, mutta muuten sienestys on jäänyt vähälle. Vaan ehtiihän tässä vielä. Vaikkei saalista pahemmin saisikaan, syyspäivä metsässä piristää mieltä paremmin kuin mikään!

6. Sadepäivät

Ainakin lapset rakastavat näitä - kumpparit jalkaan ja lätäkköön... Itsekin pidän syyssateista, niissä on fiilistä. Paitsi toki silloin, kun pitäisi sadeaamuna olla kohtalaisen siistissä kunnossa jossain. Onneksi minulla on viime keväänä hankitut Gore-Tex-saapikkaat sekä sadetakki, joilla selviän ainakin kuivin jaloin paikasta toiseen.

7. Joulun odotus

Tulihan se sieltä, ensimmäinen j-sana tämän jouluhullun suusta. Syksyn pimeisiin iltoihin kaivataan jotain piristystä, ja mistäpä muualta sitä tehokkaasti saataisiin kuin joulufiilistelystä. Pa(r)h(a)impina vuosina olen kaivanut joululaulut esiin jo lokakuussa, mutta pariuduttuani ei-niin-jouluhullun kanssa olemme taipuneet kompromissiin. Minun jouluni alkaakin 1. marraskuuta. Silloin laitetaan kaamosvalot parvekkeelle, kaivetaan jouluaskartelut esiin ja poltetaan entistäkin innokkaammin kynttilöitä joululaulujen soidessa taustalla.

Miksi sinä rakastat syksyä? Vai onko se sinulle vain välttämätön paha seuraavaa kesää odotellessa ;)

Takkuinen alku

Toiveikasta torstaita! Toivoa tarvitsen minäkin, sillä toinen lääkisvuoteni on käynnistynyt todella hitaasti. Tänä vuonna opiskelun aloittaminen ei ollut likimainkaan yhtä odotettua kuin vuosi sitten. Uutuudenviehätys on karissut, ja vuoden kokemuksella tietää jo, mitä minulta opiskelijana odotetaan. Toisin kuin vuosi sitten minulla ei ole epärealistisia toiveita siitä, miten opiskelu on ihan joka hetki tosi mielenkiintoista. Kuten tästä voi päätellä, suurimmatkin unelmat muuttuvat toteutuessaan todelliseksi arjeksi, ja oikein hyvä niin.

Oikeastaan minulla on nyt aika samanlainen olo kuin pari vuotta sitten aloittaessani toista lukuprosessia. Tälläkin kertaa minulla on tavoite, johon haluan päästä. Edessä on kokonainen vuosi ankaraa opiskelua. Haluan kipeästi päästä tavoitteeseeni, mutta samalla tiedän, kuinka paljon se vaatii. Väkisinkin epäilen itseäni, motivaatiotani ja jaksamistani. Opiskeltavat asiat kiinnostavat, haluan oppia lisää ja paljon. Samalla kuitenkin turhauttaa, kun osa asioista on jo niin tuttuja mutta suureksi osaksi unohtuneita. Opiskeltavaa on paljon, ja kokonaisuus on hankalaa hahmottaa. Tauon jälkeen tuntuu vaikealta aloittaa, ja epävarmuus kaikesta valtaa alaa innostukselta. Mutta täsmälleen samoin kuin kaksi vuotta sitten tiedän, että se into löytyy vielä. Välillä se hukkuu, mutta takuuvarmasti löytyy taas. Koska tätä minä haluan. 

Psykologisia termejä käyttäen opiskelussani olisi tarkoitus päästä tästä välttämisorientaatiosta pikku hiljaa oppimisorientoituneisuuteen - siis siihen pisteeseen, jossa asioita opiskellaan siksi, koska ne ovat kiinnostavia. Lupaan ilmoitella, kunhan pääsen tuohon vaiheeseen ;)

 

Toinen lääkisvuotemme alkoi lääketieteellisellä yleisfysiologialla, josta on nyt käyty luento jos toinenkin. Tällä viikolla ovat ensimmäiset harkat, joissa opetellaan ottamaan verinäytteitä. Monissa harkoissa on sairaanhoitajalle tuttuja asioita, minkä vuoksi en odota niitä niin suurella innolla. Mukaan mahtuu kuitenkin myös asioita ja yksityiskohtia, joita en ole aiemmin tiennyt. Uutta tuleekin opittua ihan varmasti, eikä tuttujen asioiden kertauskaan pahaa tee.

Toisena alkaa kurssi nimeltä Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa, joka kuulostaa myös kiinnostavalta. Siihenkin liittyy luentojen lisäksi harkkoja. Lisää tästä kurssista kirjoittelen sitten, kunhan tiedän, mitä siellä oikeasti tapahtuu!

Tänä vuonna jatkan omien rajojen etsintää ja tasapainon hakemista. Haluan päästä eroon liian kovista vaatimuksista ja odotuksista, joita asetan itselleni. Aion opetella nauttimaan tästä elämästä. Alku on aina vaikein joka asiassa. Siksi pitäisi malttaa, kunnes arki on asettunut uomiinsa. Koska mihin minulla on kiire? Toinen vuosi on vasta alussa, lasten sopeutuminen päivähoitoon on vielä kesken. Mies taas elää hektisiä ensimmäisiä opiskeluviikkojaan, kun kaikki on vielä epäselvää ja infoa ja tapahtumaa on joka lähtöön. Arki helpottuu tästä kyllä, kunhan rutiini ja rytmi löytyvät kesän jäljiltä.

Kuvat otin aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Lisää näitä kauniita päiviä, kiitos! Tsemppiä loppuviikkoon - vaikka taidan itse tarvita noita tsemppejä kaikista eniten...

Takaisin ruotuun!

Ekasta arkiviikosta on selvitty. Loman jäljiltä on pitänyt kaivaa esiin herätyskello sekä eräänlaista taistelutahtoa. Kulunut viikko on verottanut voimia (ihanaa, kun on viikonloppu!!!) koko porukalta. Lapset ovat palanneet hoitoon kuka innokkaana, kuka ei-niin-innokkaana. Aikatauluja on sumplittu ja kalenteria täytetty.

Selvähän se, että tästä vuodesta tulee viime vuoteen verrattuna hyvin erilainen. Viime vuonna muuttujana olivat vain yhdet opinnot, kun lapset olivat kotihoidossa ja mies koti-isänä. Nyt meillä on sekä kaksi opiskelevaa vanhempaa että kaksi erillistä hoitopaikkaa. Ensimmäisten sairastelujen kohdalla varmaan selviää, miten hyvin tämä arkemme oikeasti toimii... Toivotaan ensinnäkin paljon terveitä päiviä ja toisekseen, etteivät minun ja mieheni pakolliset opinnot mene hurjan pahasti päällekkäin.

Koko alkuviikon tuskailin opintoihin palaamista. Ihan liian lyhyt loma, oli päällimmäisin ajatukseni. Keskiviikkona huomasin ensimmäisen kerran itsessäni pienen innostuksen poikasen; aavistuksen siitä, että tänäkin vuonna minusta vielä kuoriutuu motivoitunut lääkisopiskelija. Onneksi aloitus oli kohtuullisen keveä. Ensi viikosta sitten tositoimiin, kun harkat alkavat pyöriä ja luennoissakin edetään hurjaa tahtia. Motivaationi on vielä kesälomalla, mutta kuten kuluneiden parin päivän aikana olen moneen kertaan todennut: "Kyllä tää tästä lähtee. PAKKO lähteä."

Kumma kyllä tänä vuonna ajatus pimenevistä syysilloista (ja -aamuista) ei tunnu yhtään niin houkuttelevalta kuin aiempina vuosina. Kaipa suurimpana tekijänä on se, kun tietää, että satoi tai paistoi tai olipa kuinka mustaa tahansa, aamulla on herätettävä lapset, puettava ja lähdettävä viemään heidät hoitoon. Ja jatkaa siitä omien opintojen pariin. Vaikka toisaalta syksy antaa luvan käpertyä omiin oloihinsa, viltin ja kirjan kanssa sohvalle. Syksy ja arki on täällä, halusimmepa tai emme.


Rentouttavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle!