Helmikuu 2018

Hauskaa helmikuun viimeistä! Vuoden lyhin kuukausi tuntuu olevan todella vauhdikkaasti ohi. Helmikuun alussa jatkui tammikuun puolella alkanut sairastelu. Paljon kotipäiviä, jatkuvaa aikataulujen uusimista ja ihan liian vähän opiskelua. Viime viikon alusta lähtien olemme päässeet kiinni perusarkeen, onneksi. Toivotaan, että loppukevät kuluu vähän terveemmissä merkeissä!

 

Helmikuussa

parasta oli ehdottomasti paluu omaan arkeen. Sairasteltujen viikkojen aikana ehdin jo aivan unohtaa, miten kivaa mun ja meidän perusarki on. 

inspiroivinta oli huomata, ettei opiskeluintoni ja -motivaationi ole kadonnut minnekään. Kliinistä mikrobilsaa opiskellessani sain päälle sellaisen draivin että oksat pois!

ikävintä oli - tietenkin - jatkuvat sairastelut ja siitä koituneet aikataulutusongelmat.

kipeintä, tosin hyvällä tavalla, oli sen jälkeen, kun pääsin pitkästä aikaa jumppaan omien sairastelujeni jälkeen. Ihan huippu fiilis!

hauskinta oli seurata Olympialaisia, kun lapsetkin oppivat pian suomalaisurheilijat nimeltä. "Nyt tulee Pärmäkoski, hyvä Krista!!!" jne :D

ilahduttavinta oli saada kotiin pientä uudistusta. Ihan kummallista, miten iloiseksi tulen parista aivan tavallisesta hyllystä - pienet on ihmisen ilot!

raskainta oli 1,5 viikkoa opiskelukiriä vailla järjen häivää. Pakko oli vaan yrittää, vaikka välillä tuntui, ettei mistään tule mitään.

piristävintä oli, kun sisko käväisi meillä viikonlopun. Perhe on paras (vaikkakin välillä myös pahin) ♥

kauneinta oli helmikuinen luonto, kirpeät pakkaset ja auringossa kimaltava hanki. Luonnossa liikkuminen ja valokuvaus on tänä talvena ollut lempiharrastukseni nro 1, mistä kertovat myös tämän postauksen kuvat.

haikeinta on ajan kuluminen - se, kun välillä tuntuu, että päivät lipuvat ohi muistijälkiä jättämättä enkä tajua nauttia niistäkään hetkistä, joista voisi.

Ja huomenna on jo maaliskuu! Ensi kuussa juhlitaan vihdoin meidän suloista, reipasta 6-vuotiasta, opiskellaan ahkerasti yleistä patologiaa, aloitetaan farmakologian opiskelu, toivottavasti pääsen kunnolla syväreideni kimppuuna sekä loppukuusta vietetään pääsiäislomaa! Olisikohan siinä saumaa pienelle reissulle?

Postauksen helmikuisen hyytävillä kuvilla osallistun Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteeseen. Käy katsomassa muiden "Kylmä"-kuvat täältä!

Vauhdikas viikko

Viime viikko oli kyllä melko hurja. Saman viikon aikana opiskelin embryologian tenttiin, yritin toipua edellisviikonlopun hääreissun aiheuttamasta univajeesta, valmistelin 5-vuotiskemuja leipomalla ja koristelemalla, ahdoin kalenteriini pari liikuntakertaa, seurasin antaumuksella Lahden MM-kisoja ja käsittämätöntä kyllä, päivitin blogia yhtä ahkerasti kun aina ennenkin. Kuluneella viikolla myös vietin kaksi arki-iltaa keskenäni lasten kanssa. Nämä illat kuluivat rennosti lasten kanssa oleillen, mikä oli tosi ihanaa, mutta aiheutti vähän painetta loppuviikkoon. Suurkiitos kuuluu puolisolle oman osuutensa tekemisestä, ilman sitä koko viikko olisi ollut katastrofi!

Embryologian tentti vaikutti menneen ihan ok, vaikka ainahan tentit voisivat paremminkin mennä. Joka tapauksessa 2/3 tenteistä ohi, joten voiton puolella ollaan! Sikäli vähän harmi, että tentit ovat näin sumassa - itse en ainakaan ehdi paneutua aiheisiin siinä määrin kuin haluaisin. Tietysti siinäkin olisi parannettavaa, että opiskelisi kurssin tahtiin vähän kerrallaan...

Lauantaina saapuivat esikoisen kummit entisiltä kotikulmiltamme asti, mikä oli totta kai arvostettava suoritus :) Olipa kiva päästä vaihtamaan kuulumisia heidänkin kanssaan, kun kuitenkin tätä nykyä nähdään harvemmin. Sunnuntaina aamupäivästä kävin pienellä kuvausreissulla, oli nimittäin täydellinen auringonpaiste! Myöhemmin,  kun minä laittelin juhlapöytää, mies oli lasten ja vieraiden kanssa pulkkamäessä.

Synttärit onnistuivat oikein hyvin. Junakakunkin tunnisti suurin piirtein junaksi, ja mikä tärkeintä, päivänsankari oli tyytyväinen. Kakun kuorrute oli tuttuun tapaan itse tehtyä vaahtokarkkimassaa, koristeet kaulintamassaa. Täytteenä kakussa oli valkosuklaa- ja mustikkamousset. Kakussa oli viiden sijaan vain kolme kynttilää, mutta mitäs pienistä - kynttilät tuli puhallettua ja toiveet esitettyä. Muita tarjoiluja olivat tällä kertaa kinkkuhyrrät, minijuustosarvet sekä pienet suklaamuffinit. Juustosarvet tein tällä kertaa valmiista voitaikinasta, kun yleensä teen taikinan alusta asti itse. Sarvia on kuitenkin "pakko" olla joka juhlissa tarjolla, omat lempisuolaiseni!

Pieni herkkuähky tuli taas juhlien jälkeen, mutta hyvähän se vain on, niin ei tarvitse taas hetkeen herkutella. Viikonlopun kruunasi miesten 50 km, jossa Matti Heikkinen saavutti pronssia mahtavalla hiihdollaan ja upealla loppukirillään! Satuin näkemään myös aiemmassa viestikisassa hänelle sattuneen kaatumisen, joten sunnuntain onnistuminen tuntui todella ansaitulta. Tietysti seurasin myös naisten 30 km:n hiihdon sekä mäkihyppyä, vaikka näistä ei suomalaismitaleita tällä kertaa saatukaan.

Tämä viikko kuluu MOBIGE:n parissa. Vaikka suuri osa asioista on ollut vanhan kertausta, uutta on tullut sen verran, että kerrattavaa riittää. Onneksi tentti on vasta perjantaina, eikä luentojakaan ole tälle viikkoa kovin montaa. Alkaa silti olla vähän taisteluväsymystä, kun heti edellisestä tentistä päästyä pitäisi olla jo nenä kiinni seuraavassa kirjassa. Toisaalta on ollut hyvä, että meillä on molempina "väliviikonloppuina" ollut jonkinlaiset juhlat (ensin häät ja sitten synttärit), joihin on pitänyt keskittyä. Toisaalta taas sekin on verottanut voimia, vaikka juhlien laittaminen ja niihin osallistuminen tosi ihanaa onkin. Onneksi enää viikko tätä sumaa, yhtään kauempaa en jaksaisi!

Mutta nyt hyödynnän uuden viikon suoman opiskeluinnostuksen ja siirryn molekyylibiologian ja -genetiikan ihmeelliseen maailmaan. Perheen ja oman hyvinvoinnin vuoksi toivon, että tämä viikko kuluu vähän rauhallisemmissa merkeissä :D Mukavaa viikkoa teillekin!