Helmikuu 2018

Hauskaa helmikuun viimeistä! Vuoden lyhin kuukausi tuntuu olevan todella vauhdikkaasti ohi. Helmikuun alussa jatkui tammikuun puolella alkanut sairastelu. Paljon kotipäiviä, jatkuvaa aikataulujen uusimista ja ihan liian vähän opiskelua. Viime viikon alusta lähtien olemme päässeet kiinni perusarkeen, onneksi. Toivotaan, että loppukevät kuluu vähän terveemmissä merkeissä!

 

Helmikuussa

parasta oli ehdottomasti paluu omaan arkeen. Sairasteltujen viikkojen aikana ehdin jo aivan unohtaa, miten kivaa mun ja meidän perusarki on. 

inspiroivinta oli huomata, ettei opiskeluintoni ja -motivaationi ole kadonnut minnekään. Kliinistä mikrobilsaa opiskellessani sain päälle sellaisen draivin että oksat pois!

ikävintä oli - tietenkin - jatkuvat sairastelut ja siitä koituneet aikataulutusongelmat.

kipeintä, tosin hyvällä tavalla, oli sen jälkeen, kun pääsin pitkästä aikaa jumppaan omien sairastelujeni jälkeen. Ihan huippu fiilis!

hauskinta oli seurata Olympialaisia, kun lapsetkin oppivat pian suomalaisurheilijat nimeltä. "Nyt tulee Pärmäkoski, hyvä Krista!!!" jne :D

ilahduttavinta oli saada kotiin pientä uudistusta. Ihan kummallista, miten iloiseksi tulen parista aivan tavallisesta hyllystä - pienet on ihmisen ilot!

raskainta oli 1,5 viikkoa opiskelukiriä vailla järjen häivää. Pakko oli vaan yrittää, vaikka välillä tuntui, ettei mistään tule mitään.

piristävintä oli, kun sisko käväisi meillä viikonlopun. Perhe on paras (vaikkakin välillä myös pahin) ♥

kauneinta oli helmikuinen luonto, kirpeät pakkaset ja auringossa kimaltava hanki. Luonnossa liikkuminen ja valokuvaus on tänä talvena ollut lempiharrastukseni nro 1, mistä kertovat myös tämän postauksen kuvat.

haikeinta on ajan kuluminen - se, kun välillä tuntuu, että päivät lipuvat ohi muistijälkiä jättämättä enkä tajua nauttia niistäkään hetkistä, joista voisi.

Ja huomenna on jo maaliskuu! Ensi kuussa juhlitaan vihdoin meidän suloista, reipasta 6-vuotiasta, opiskellaan ahkerasti yleistä patologiaa, aloitetaan farmakologian opiskelu, toivottavasti pääsen kunnolla syväreideni kimppuuna sekä loppukuusta vietetään pääsiäislomaa! Olisikohan siinä saumaa pienelle reissulle?

Postauksen helmikuisen hyytävillä kuvilla osallistun Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteeseen. Käy katsomassa muiden "Kylmä"-kuvat täältä!

Opiskelukatastrofi

Kivaa sunnuntaita! Nyt tuli ihan tahattomasti pidettyä blogihistoriani pisin postaustauko. Toisin kuin viime postauksessani tosissani toivoin, myös tämä viikko vierähti toipilaita vahtiessa. Loppuviikosta isommat pääsivät sentään jo kiinni omaan päiväkotiarkeensa, mutta sen sijaan kuopuksen eri tautien kanssa on saatu taistella pidempään. No mutta josko NYT?!

Alkuvuoden perusteella on saatu hyvinkin tietoa siitä, millaisia haasteita kahden opiskelijan ja muutaman päiväkoti-ikäisen kanssa voi arkeen tulla. Syksy meni sairastelujen osalta suorastaan yllättävän  helposti, ja kuvittelin saman jatkuvan myös nyt kevätpuolella. Väärin meni. Onneksi olemme voineet limittää opiskelujamme sen perusteella, kummalla on tärkeämpää menoa. Välillä on turvauduttu lapsenvahtiin tunnin-parin ajaksi, kun pakolliset menot ovat sattuneet yhtä aikaa. Joustavuus on totta kai opiskelussa se paras puoli. Ikävintä taas on se, ettei opiskelujaan pääse pakoon, vaan jossain välissä on vaan luettava. Pääsykoelukemiset ovat muistuneet mieleen, kun on ensin koko päivän ollut lasten kanssa ja illalla klo 18 jälkeen päässyt silmät ristissä oman opiskelun ääreen. Enää en ymmärrä, miten ikinä selvisin pääsykoerumbasta ja vieläpä pääsin sisälle. Vertaistukitsempit kaikille perhe-elämän keskeltä opiskelupaikkaa tavoitteleville ♥♥♥

Sairasteluputki aiheutti siis tähänastisen opiskelu-urani pahimman opiskelukatastrofin. Kuluneen viikon olen (itsekkäästi, laput silmillä) kirinyt ja opiskellut ihan järjettömästi saadakseni kiinni edes osan menetetyistä tunneista. Blogikin, muista harrastuksista puhumattakaan, on jäänyt ihan jalkoihin. Ideoita on kyllä, mutta aika on ollut tiukassa. Onneksi keskiviikkona on jo tentti. Paljoa ei enää ole tehtävissä, mutta totta kai parhaani teen. Sen verran pessimistinen olen, että tarkastin jo uusinnan ajankohdan, vaikka toivonkin selättäväni tentin kerrasta.

No one said it would be easy on mottoni, jota hoen itselleni pahimpina hetkinä. Toivottavasti pääsemme pian takaisin omaan, ihanaan arkeen, koska jatkuvassa poikkeustilassa eläminen on todella rasittavaa. Onneksi päivät ovat sentään jo huomattavasti pidentyneet. Olen niin nauttinut siitä, kun puoli viidenkin maissa kotiin kävellessä on vielä aivan valoisaa ♥

Jos kaipailet kuulumisiani tiheämmin, ota seurantaan Instagram @tasapainoilija. Muistathan, että blogia voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa sekä Blogit.fi:n kautta. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon, kevättä kohti mennään!

Kliinistä mikrobiologiaa

Hauskaa lauantaita! Jos viime viikko meni opiskelun osalta vähän sinne päin, tämä viikko vei voiton siitäkin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu on omalla kohdallani ollut vähän turhankin kliinistä, ja erilaisia taudinkuvia konjunktiviitista ja otiitista perusflunssan kautta mahatautiin on tässä perheessä ilmennyt kiitettävästi. Kuluneen neljän viikon aikana lapset ovat olleet poissa hoidosta enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä, mikä kertonee jotain. Onneksi mieli on pääosin pysynyt hyvänä.

Nyt viikonloppuna meillä oli tarkoitus lähteä koko porukalla reissuun, mutta koska osa lapsista on vielä puolikuntoisia, minä jäin heidän kanssaan kotiin. Jospa rauhallisen kotiviikonlopun jälkeen päästäisiin vihdoin taas arkeen kiinni. Samalla olen toki kiitollinen mahdollisuudesta opiskella edes vähän myös nyt viikonlopun aikana, koska tenttistressi ilmaantui jälleen opiskelua vauhdittamaan.

Tällä hetkellä kursseista ovat käynnissä siis kliininen mikrobiologia (vielä parit luennot jäljellä ennen tenttiä), yleinen patologia (muutamat luennot käytynä, kaikki harkat ja obduktio omalla kohdallani vasta tulossa) sekä YTH eli ympäristöterveydenhuollon perusteet (lyhyt kurssi, liki kaikki luennot jo ohi). Tämän kuun lopussa ovat sekä mikrobilsan että YTH:n tentit. Itselläni on, kuten jo teksteistä voi päätellä, mennyt paljon aikaa mikrobilsan parissa, joten samalla linjalla jatketaan. Onneksi suurin osa YLPA:n harkoistakin on vasta mikrobilsan tentin jälkeen, jotta ehdin paremmin valmistautua niihinkin.

Viikon opiskelufiilikset voisi tiivistää ihan lyhyesti: intoa on, aikaa ei. Jostain syystä mä niin tykkään tuosta mikrobiologiasta (todennäköisesti se johtuu kurssin etuosasta "kliininen"). On just mahtavaa, kun vastaan tulee tuttuja antibiootteja ja taudinkuvia, ja monessa kohtaa voi saada kivan ahaa-elämyksen. Helpottaa myös hieman opettelua, kun moni sairaus, mikrobi ja lääke on jo etukäteen tuttu. Nyt vaan syvennetään osaamista ja opiskellaan myös niitä asioita, joita minun ei aiemmin tarvinnut osata. Helpolla en tämänkään kurssin kanssa pääse, varsinkaan nyt, kun aikataulut ovat pettäneet pahasti. Vaan ei auta kuin tehdä parhaansa, ihan niin kuin kaikissa muissakin tilanteissa :) 

Nyt pidetään peukkuja, jotta ensi viikolla päästäisiin takaisin perusarkeen! Rentouttavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle ♥

Viikon ilot ja huolet

Kivaa sunnuntaita! Kulunut arkiviikko sisälsi eniten sairastelua tähän mennessä. Sama lapsi oireili kahteen otteeseen päiväkodissa, mutta kotona olikin täysin terve. Joka tapauksessa neljä opiskelupäivää viidestä kului varmuuden vuoksi hänen kanssaan kotona. Sinä viidentenä, jolloin lapsi pääsi hoitoon - ja pysyi siellä jopa koko päivän -, olin itse niin kipeä etten kyennyt oikein mihinkään. Todella kivaa siis.

Nyt viikonloppuna olisi pitänyt ottaa kiinni mikrobilsan asioita, joita en ole ehtinyt käsittelemään sairastelujen vuoksi. No, täällä sitä on oltu sängyn pohjalla ja toivottu, että olo paranisi edes vähän. Toisaalta ajoitus sairastumiselleni oli parempi kuin hyvä, koska tällä viikolla loppuivat mikrobilsan harkat, eikä siis ole pelkoa, että joutuisin korvaamaan jotain sairastumiseni vuoksi. Olo on tänään kuitenkin paljon eilistä parempi, joten toivottavasti selviän näin vähällä!

Viikon ilonaiheitani ovat

+ aurinko! Niin ihania päiviä ollut pitkin viikkoa :) Eilenkin oikein harmitti, kun en päässyt ulos kuvailemaan ja nauttimaan auringosta. Tälläkin hetkellä on tosi upea aurinkoinen ilma, tykkään!

+ mikrobilsan harkat - harmi, kun ne loppuivat jo. Vaikka luulin, etten tykkää labrahommista, nämä työt osoittautuivat oikein kivoiksi!

+ lukeminen. Kun kapasiteetti ei riitä oppikirjojen lukemiseen, sairaana on kivaa lukea romaaneja ja muuta kevyttä.
+ 2-vuotiaan (ja tietenkin isompienkin) superihanat kommentit. Nykyään kuopus tervehtii aina niin reippaasti joko "Terve!" tai "Heipähei!" :D
+ harrastukset. No joo, liikunta on taas saanut väistyä sairastelun tieltä, mutta saksan kurssilla pitkästä aikaa oli niiiin mukavaa!

Viikon huolia ja murheita taas
- opiskelu. Vähälle jäi tälläkin viikolla, mikä kyllä harmittaa tosissaan. Ensi viikonlopun olemme reissussa, joten silloinkaan ei opiskella. Toivottavasti paranen sen verran, että saisin viikolla opiskeltua kunnolla.
- terveys tai siis sairaus. Viime keväänä lapset sairastivat viikkotolkulla putkeen, joten toivon, ettei sama toistu tänä vuonna, vaikka nyt vähän pahalta näyttääkin. Enkä näköjään itsekään ole immuuni flunssalle tai muullekaan, vaikka sairastankin kohtuullisen harvoin.

Plussan puolella ollaan kuitenkin lukemin 5-2, joten hyvä viikko oli tämäkin! Eikä tässä ole vielä hätää, eka tentti on vasta reilun parin viikon päästä. Tosin meitä jo varoiteltiin, että se on vaikea, joten kunhan pääsen taas terveeksi, alkaa kunnon urakka. Tänään vielä otetaan rennosti, mutta toivottavasti huomenna on jo valoa näkyvissä!


Leppoisaa viikonlopun jatkoa <3

Opiskeluintoa ja muita kuulumisia

Toisin kuin viime viikko, tämä alkoi heti maanantaina loistavasti. Olin viikonloppuna hankkinut opiskeluintoa nostattaakseni kasan uusia vihkoja sekä uudet Stabilon tussit, joiden kanssa muistiinpanoja olisi paljon mielekkäämpää kirjoittaa ja etenkin lukea myöhemmin. Visuaalisuuteni oppimisessa on ehkä tullut jo selväksi, ja olinkin uusista opiskelutarvikkeista yhtä innoissani kuin joku ekaluokkalainen!

Tällä viikolla minulla oli kolme kliinisen mikrobilsan harkkaa. Kaikkea kivaa on tehty tähän asti, mm. viljelty bakteereja erilaisille maljoille sekä tehty erilaisia tunnistuskokeita gramvärjäyksestä katalaasi- ja koagulaasikokeisiin tai API10-testaukseen. Suurin osa tehtävistä asioista on ollut minulle uusia, vaikka mikrobien - ja etenkin antibioottien - nimet ovatkin usein tuttuja. Joka tapauksessa olen ollut iloisesti yllättynyt siitä, miten kivaa labrassa työskentely on. Viimevuotisten pipetointien perusteella arvelin, etten paljoa välitä näistä labrahommista, mutta onneksi olin väärässä.

Harkkojen lisäksi tällä viikolla olivat myös pienryhmät, joissa oltiin pienemmissä porukoissa. Ekassa pienryhmässä tutustuimme KYS:n kliinisen mikrobiologian labraan. Oli aika hauskaa huomata kesken kierroksen, että hetkinen, tännehän mä kesällä toin niitä näytteitä! Kierroksen ehdoton huippukohta oli se, kun näin huoneen, jossa steriloidaan kaikki osastollekin tuotavat instrumentit :D Samoin oli kiinnostavaa nähdä ammattilaisia työssään tutkimassa näytteitä ja kirjaamassa niitä potilastietoihin, kun itse on nähnyt vain sen "toisen puolen": tutkimuksen tilaamisen ja labratulosten katsomisen. Toisen pienryhmän aiheena olivat virukset, joihin en toistaiseksi ole perehtynyt kovin tarkkaan. Virologian luennot alkoivat vasta eilen, joten siellä tämäkin puoli kaiketi selkiytyy.

Lisämaustetta viikkoon toi kolme lapsen sairauspäivää, jolloin vaihdoimme miehen kanssa sujuvasti lastenhoitovastuuta sen mukaan, kummalla oli pakollisempaa menoa. Itse pääsin onnekseni myös eroon toisen puolen viisaudenhampaista, joten särkylääkettä on kulunut itselläkin. Kasvot ovat edelleen puoleksi hamsterin, mutta jospa alkuviikkoon mennessä olisi pahin turvotus laskenut!

Edellisen kappaleen asioiden vuoksi loppuviikko ei ollut niin hohdokas kuin maanantaiaamun perusteella olisin kuvitellut. Joka tapauksessa ensiaskeleet aktiiviseen opiskeluarkeen (tammikuun lopussa, salli mun nauraa!) on taas otettu, ja maanantaina jatketaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Silloin muuten alkaa jo YLPA eli yleinen patologia - ja mitä, ihan kohtahan on jo helmikuu... Taitaa tämäkin kevät olla ihan just muisto vain!

Kuvat ovat ihanan aurinkoiselta, joskin hieman kylmältä (-20) maanantailta. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Tenttiin lukua, sairastelua ja hyisiä hetkiä

Kas otsikossapa viikko pähkinänkuoressa! Viime viikonlopusta saadut voimavarat on valjastettu käyttöön, ja lopputuloksena on kohtuu hyvällä fiiliksellä alusta loppuun seilattu viikko. Ei tosin ole toivoakaan, että tulevaa viikonloppua vietettäisiin yhtä rennoissa merkeissä kuin edellistä. Iki-ihana fysiologian oppikirja sekä luentomateriaalit ovat todennäköisesti ahkerassa kulutuksessa koko viikonlopun. 

Syysflunssakin käväisi kylässä, mutta omalla kohdallani hellitti onneksi alle viikossa. Minun jälkeeni on niiskutellut koko muu perhe, ja tämän päivän aikataulut menivät sikäli uusiksi, että sain opiskeluseurakseni kolme flunssaista lasta. Tänään ei siis ole ollut ihan niin tehokasta opiskelua kuin olisin toivonut, mutta näillä mennään. Omista opiskelutavoitteistani olen hyyyvin kaukana - kuten aina -, mutta parhaani teen näinä viimeisinä päivinä ennen tenttiä. Kun arki lyö kapuloita opiskeluni rattaisiin, pitää kaivaa esiin positiivista asennetta ja unohtaa se (liian korkealle asetettu) rima. Yllättävän hyvillä fiiliksillä mennään, jos verrataan vaikkapa kuukauden takaiseen.

Aamuista on ihan pakko mainita, että on kyllä ollut todella hyytävää! Vaikka pakkasta on ollut vain pari astetta, tuuli on puhaltanut niin kylmästi, ettei lämpömittarin lukemaan ole ollut luottamista. Postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin eteläisessä Suomessakin oli ensimmäisiä aamupakkasia. Oli hauskaa, kun puiden oksien kastepisaratkin olivat jäätyneet :)

Näiden pikaisten (opiskelu)kuulumisten myötä rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Loman tarpeessa

Ihanaa, perjantai!

Tämä viikko on ollut opintojen puolesta melkoisen tiivis: luentojen lisäksi meillä (tai siis ainakin minulla) on ollut kolme eri harkkaa, kaksi histologian ja yksi METABO:n. Histologiassa ollaan menty aika lailla totutulla kaavalla; katsottu näytteitä, etsitty rakenteita ja vastailtu erilaisiin kysymyksiin. METABO:n harkka oli mielenkiintoinen: mittasimme siellä mm. omat kolesteroliarvomme. Oli hyvät arvot, vaikka pipetointitarkkuudestani en voi mennä takuuseen :D Paasto otti kieltämättä voimille, mutta tulipahan taas kerran koettua. Onneksi ei tarvitse kovin usein paastota! Tällä viikolla tapasin myös syväriohjaajani ensimmäistä kertaa, tästä se lähtee ihan tosissaan :)

Vaikka edellinen tenttisuma jäikin jo taakse ja seuraavat tentit ovat vielä kaukana, minua väsyttää. Joka luennolla tulee uutta asiaa, vaikken edellisiäkään osaa edes sinnepäin. Tietysti tämä kotielämäkin rassaa, kun ei olla viikkokausiin päästy koko porukalla oikein mihinkään, ja kipeinä lapset valvottavat tavallista enemmän. Loputkin tenavat muuttuivat viikon alussa pilkullisiksi, joten valoa on kuitenkin näkyvissä - eiköhän tämä vesirokko ole parin viikon kuluessa jo historiaa :)

Olen siis vahvasti loman tarpeessa, mutta onneksi se häämöttää jo. Enää keskiviikkoon asti opintoja, harkkoja ja sellaisia, ja sitten pääsen pääsiäislomalle! Oli kiva yllätys, että pääsiäislomaa voi viettää viikon, koska tähän väliin tuntuu, että tarvitsen pientä breikkiä kipeästi. Talvilomaahan meillä ei ollut, vaan kun monet muut viettivät talvilomaa, itse taisin pahimmoilleen kärvistellä tenttiin lukien. En osaa sanoa, voinko tai ehdinkö edes lomailla koko pääsiäislomaa, mutta jo pelkkä sana loma saa sykkeen laskuun ja kortisolintuotannon rauhoittumaan :D

Tälle päivälle on vielä puuhaa, mutta toinen jalka on jo vapaalla. Näin väsyneenä en saa itsestäni kovin paljoa irti, joten keskityn ihan helppoihin juttuihin :) Ehkä viikonlopun jälkeen saan vielä jonkin supervaihteen päälle ja tehtyä kaikki rästihommat pois ennen lomaa... Toiveajattelua, tiedän :D

Joka tapauksessa rentouttavaa, keväistä kivaa viikonloppua!

PS. En malttanut olla laittamatta noita aurinkoisia kesäkuvia, jotka muistuttavat kivoista vapaahetkistä :) Ylempi kuva Suomenlinnasta kesältä 2013, alempi Bremenistä elokuulta 2015. Tuleva(kin) pääsiäisloma kuluu ihan tutuissa maisemissa, mutta kyllä välillä tekisi mieli jonnekin aurinkoon!

Sairastuvalla

Kuten on jo monessakin postauksessa tullut ilmi, täällä sairastetaan oikein pitkän kaavan kautta. Ensin koko porukkaan iski kevätflunssa, sen jälkeen pienimuotoinen vatsatauti ja uusimpana tulokkaana vesirokko. Viimeisintä olen ehtinyt vuosien varrella odotellakin, joten sikäli on hyvä, että se sairastetaan nyt pois alta. Ikävä puoli tässä on vain se, että koska vesirokon itämisaika on niin pitkä (suunnilleen 1,5-3 viikkoa), sairastellessa kuluu tällä poppoolla varmaan sen kuukauden verran. Yksi on jo toipumaan päin, mutta muut vielä näennäisen terveitä. Saa nähdä, koska alkaa taas pilkkuja esiintyä!

Sairastaminen tuo tietenkin omia pulmiaan tähän arkeen. Ulkoilla ei voi koko porukalla, ei myöskään käydä kaupassa tai mitään muutakaan tavallista. Tässä onkin ollut vanhempien luovuus koetuksella, kun on yritetty keksiä kaikenlaista kivaa puuhaa pikku potilaille, jottei päivittäinen ruutuaikakaan veny liian pitkäksi. Paljon on tullut pelattua muistipeliä ja Kimbleä lasten toiveesta. Uutena pelinä meillä on esikoisen 5-vuotislahjaksi saama pantomiimipeli, jossa on tarkoitus esittää joko kehollaan tai äänellä jotakin asiaa. Esikoinen on huippuhyvä arvaamaan!

Joululahjaksi saatu lääkärilaukku on muodostunut yhdeksi lasten suosikkileluista. Kun oma flunssani oli pahimmillaan, sain levättyä sohvalla, kun kutsuin minua tutkimaan kaksi pientä sairaanhoitajaa/lääkäriä. Verenpainemansetti asetettiin ranteeseen ja rokotteet pistettiin luuhun, mutta mikäpä siinä potilaana ollessa :D Samalla vaivalla sai tietysti "telesikoopilla" (3-vuotiaan näkemys sanasta stetoskooppi) tutkittua kaikki pehmolelut.

Kirjasto on yksi meidän arjen pelastajista. Sieltä löytyy hyllymetreittäin erilaisia kirjoja, joita ei meidän taloudessamme ole vielä luettu. Lapset kuuntelisivat satuja enemmän kuin mielellään, mutta ihan kaikkeen ei vanhempienkaan aika tai ääni taivu. Siksi lainasin viime kerralla monta lasten äänikirjaa, lyhyitä satuja, joissa tulee kirja mukana. Lapset nauttivat uusista saduista niin paljon, että kuuntelevat niitä non-stoppina. Me vanhemmat jostain syystä nautimme näistä saduista vähän vähemmän...

PS. Olen tainnut istuttaa lapsiini jonkin sortin anatomiakipinän. Kirjastoon lähtiessäni kysyin kirjatoiveita, niin eiköhän toiveeksi tullut "ihmisenluukirja". Tuleekohan näistä lapsista niitä, jotka parinkymmenen vuoden päästä sanovat, että jo lapsina lukivat äidin lääkärikirjoja?

Kotiinpaluu

[Blogin ulkoasu työn alla! Malttakaahan vielä hetki, tästä tulee upea :)]

Palasimme eilen kotiin joulunvietosta. Joulu muodostuikin aivan erilaiseksi kuin olimme odottaneet, kun sekä minä että mieheni sairastuimme ärhäkkään flunssaan. Ennen reissuun lähtöä molemmilla oli vielä terve olo, mutta aaton vastaisena yönä en saanut tukkoisuudeltani nukuttua muutamaa tuntia enempää. Nämä pari päivää menivät siis odotusten vastaisesti aika matalalla profiililla. Enpä usko, että kotiinpaluu on koskaan tuntunut niin hyvältä kuin eilen! Ihanaa olla omalla porukalla ja omassa rauhassa. Jos kylässä oleminen on rankkaa niin sairaana kylässä oleminen se vasta rankkaa onkin... Juuri tästä syystä ei tullut kuvailtuakaan niin paljon kuin oli aikomus, mutta muutaman kuvan nappasin kuitenkin.

Joulua vietettiin (miehen lapsuudenperheen) perinteiden mukaisesti. Itse pidin yllä joulufiilistä hoitamalla jouluaskareita sen minkä pystyin. Pukki kävi ja lahjoi kiltit lapset ja aikuiset. Itse en  ole tainnut olla kovin kiltti, kun en pukilta saanut yhtään "omaa" lahjaa. Lapset sen sijaan saivat paljon kaikenlaista kivaa, mikä viihdytti heitä loistavasti loppuvierailumme ajan.

Kotiin palattuamme lapsia odotti yllätys, kun oman joulukuusemme alta löytyi vielä sievoinen kasa joulupaketteja. Yllätyksekseni sieltä löytyi kuin löytyikin myös minulle pari pakettia toivottuine sisältöineen :) Tulimme lasten kanssa siihen johtopäätökseen, että Joulupukki on käynyt etsimässä meitä kotoa ja jättänyt osan lahjoista tänne. Vietimmekin vähän kuin toista jouluaattoa omalla porukalla. Meillä on jo useampana vuonna ollut tapana jättää osa lahjoista kotiin kuusen alle ja ottaa joulunviettopaikkaan mukaan vain itse antamamme lahjat. Lapset jaksavat innostua lahjoista enemmän, kun paketteja ei tule niin paljoa kerralla, ja toisaalta kotiinpaluussakin on tiettyä hohtoa, kun "toinen joulu" odottaa kotona.

Osa ihmisistä palailee jo arkeen, mutta meillä loma (ja joulu) jatkuu! Olen jo päättänyt, etten tämän vuoden puolella liikahda enää mihinkään omasta ihanasta kodistamme. No, ehkä sentään jonnekin, mutta mihinkään kauemmas en lähde. Voin kertoa, että viikonloppureissuja milloin minnekin on tullut tälle vuodelle koettua aivan riittävästi. Nyt keskitymme rentoutumaan oman perheen kesken, mikäs sen parempaa! Minullakin on vihdoin aikaa myös blogini ulkoasun kohentamiseen, mikä näkyy jo uutena bannerina ja tulevina uudistuksina :)

Ihanaa viikon jatkoa!