Vauhdikas viikko

Viime viikko oli kyllä melko hurja. Saman viikon aikana opiskelin embryologian tenttiin, yritin toipua edellisviikonlopun hääreissun aiheuttamasta univajeesta, valmistelin 5-vuotiskemuja leipomalla ja koristelemalla, ahdoin kalenteriini pari liikuntakertaa, seurasin antaumuksella Lahden MM-kisoja ja käsittämätöntä kyllä, päivitin blogia yhtä ahkerasti kun aina ennenkin. Kuluneella viikolla myös vietin kaksi arki-iltaa keskenäni lasten kanssa. Nämä illat kuluivat rennosti lasten kanssa oleillen, mikä oli tosi ihanaa, mutta aiheutti vähän painetta loppuviikkoon. Suurkiitos kuuluu puolisolle oman osuutensa tekemisestä, ilman sitä koko viikko olisi ollut katastrofi!

Embryologian tentti vaikutti menneen ihan ok, vaikka ainahan tentit voisivat paremminkin mennä. Joka tapauksessa 2/3 tenteistä ohi, joten voiton puolella ollaan! Sikäli vähän harmi, että tentit ovat näin sumassa - itse en ainakaan ehdi paneutua aiheisiin siinä määrin kuin haluaisin. Tietysti siinäkin olisi parannettavaa, että opiskelisi kurssin tahtiin vähän kerrallaan...

Lauantaina saapuivat esikoisen kummit entisiltä kotikulmiltamme asti, mikä oli totta kai arvostettava suoritus :) Olipa kiva päästä vaihtamaan kuulumisia heidänkin kanssaan, kun kuitenkin tätä nykyä nähdään harvemmin. Sunnuntaina aamupäivästä kävin pienellä kuvausreissulla, oli nimittäin täydellinen auringonpaiste! Myöhemmin,  kun minä laittelin juhlapöytää, mies oli lasten ja vieraiden kanssa pulkkamäessä.

Synttärit onnistuivat oikein hyvin. Junakakunkin tunnisti suurin piirtein junaksi, ja mikä tärkeintä, päivänsankari oli tyytyväinen. Kakun kuorrute oli tuttuun tapaan itse tehtyä vaahtokarkkimassaa, koristeet kaulintamassaa. Täytteenä kakussa oli valkosuklaa- ja mustikkamousset. Kakussa oli viiden sijaan vain kolme kynttilää, mutta mitäs pienistä - kynttilät tuli puhallettua ja toiveet esitettyä. Muita tarjoiluja olivat tällä kertaa kinkkuhyrrät, minijuustosarvet sekä pienet suklaamuffinit. Juustosarvet tein tällä kertaa valmiista voitaikinasta, kun yleensä teen taikinan alusta asti itse. Sarvia on kuitenkin "pakko" olla joka juhlissa tarjolla, omat lempisuolaiseni!

Pieni herkkuähky tuli taas juhlien jälkeen, mutta hyvähän se vain on, niin ei tarvitse taas hetkeen herkutella. Viikonlopun kruunasi miesten 50 km, jossa Matti Heikkinen saavutti pronssia mahtavalla hiihdollaan ja upealla loppukirillään! Satuin näkemään myös aiemmassa viestikisassa hänelle sattuneen kaatumisen, joten sunnuntain onnistuminen tuntui todella ansaitulta. Tietysti seurasin myös naisten 30 km:n hiihdon sekä mäkihyppyä, vaikka näistä ei suomalaismitaleita tällä kertaa saatukaan.

Tämä viikko kuluu MOBIGE:n parissa. Vaikka suuri osa asioista on ollut vanhan kertausta, uutta on tullut sen verran, että kerrattavaa riittää. Onneksi tentti on vasta perjantaina, eikä luentojakaan ole tälle viikkoa kovin montaa. Alkaa silti olla vähän taisteluväsymystä, kun heti edellisestä tentistä päästyä pitäisi olla jo nenä kiinni seuraavassa kirjassa. Toisaalta on ollut hyvä, että meillä on molempina "väliviikonloppuina" ollut jonkinlaiset juhlat (ensin häät ja sitten synttärit), joihin on pitänyt keskittyä. Toisaalta taas sekin on verottanut voimia, vaikka juhlien laittaminen ja niihin osallistuminen tosi ihanaa onkin. Onneksi enää viikko tätä sumaa, yhtään kauempaa en jaksaisi!

Mutta nyt hyödynnän uuden viikon suoman opiskeluinnostuksen ja siirryn molekyylibiologian ja -genetiikan ihmeelliseen maailmaan. Perheen ja oman hyvinvoinnin vuoksi toivon, että tämä viikko kuluu vähän rauhallisemmissa merkeissä :D Mukavaa viikkoa teillekin!