Heippa taas! Tänään on "kitumispäivä" nro 10 eli 10. postoperatiivinen päivä tonsillektomian jälkeen. En tainnut ennen tätä kokemusta tietääkään, mitä kurkkukipu on. Nyt tiedän.
Kohtuullisen uskaliaasti lähdimme kuitenkin torstaina koko perheellä eteläiseen Suomeen serkkuni rippijuhliin. Samalle reissulle olin suunnitellut tapaamisia myös muiden entiseen arkeeni kuuluneiden ihmisten kanssa. Koska pahimmilta leikkauskomplikaatioilta on toistaiseksi vältytty (koputan puuta, sillä vaikka olo on jo paljon parempi, voi olla, että pahin on vasta edessä), uskaltauduin treffaamaan kaveriani Helsingin keskustassa.
Autenttiseen ex-elämäni tunnelmaan pääsin siis, kun tapasin entisen työkaverini, jonka kanssa viimeksi näimme töissä vajaat kolme vuotta sitten. Oli melkoinen suma kuulumisia päivitettävänä, mutta hauskasti jatkoimme sujuvasti siitä, mihin työtoveruudessa ja ystävyydessä silloin vuosia sitten jäimme. Muistin taas, miten hauskaa meillä töissä olikaan - miten jaoimme monia samanlaisia käsityksiä hoitotyöstä ja muutenkin. Ja parasta tietenkin oli, kun hänellä oli uusimmat kuulumiset myös työpaikalta kerrottavanaan, joskin hänkin on jo vaihtanut niin asuin- kuin työpaikkaakin tässä välissä. Vaikken elämäni ratkaisuja muiden ihmisten mielipiteille perustakaan, tuli niiin hyvä mieli, kun sain kuulla, että olen hänen mielestään lähtenyt aivan oikeaan suuntaan ♥
Matka jatkui - jos mahdollista - vieläkin autenttisemmissa tunnelmissa, kun kolistelin ihanalla vanhalla punaisella lähijunalla Tikkurilaan. Siellä opiskelin liki neljä vuotta elämästäni, kunnes valmistuin sairaanhoitajaksi parikymppisenä kahden lapsen äitinä. Sieltä yleensä lähdin junalla joko Ouluun tai idemmäs tapaamaan kavereita tai tulevaa miestäni. Tikkurila oli myös se paikka, jossa vaihdoin junaa 1-2 kertaa päivässä työmatkoillani ja jossa ehkä stressasin kaikista eniten ikinä, koska kehärata oli tuolloin vastarakennettu eikä kauniisti sanottuna toiminut joka hetki aivan optimaalisesti. Oi niitä aikoja!
Ekskursio jatkui ex-kotitalomme pihapiiriin, jossa olen viimeksi käynyt kaupantekoviikonloppuna marraskuussa -16. Samaan aikaan taloyhtiössä oli tapahtunut paljon ja ei juuri mitään. Lasten leikkikaverit olivat venähtäneet pituutta, mutta muuten naapurit olivat ennallaan. Lapset muistivat entisen päiväkodin ja oman pihammekin, ja kuopus kokeili keinuja ensimmäistä kertaa elämässään. Tee- ja jätskitarjoilun jälkeen lähdimme parin ex-naapurin lahjoittaman viiniköynnöspistokkaan kanssa - niitä voimme koettaa Kuopiossa kasvattaa.
Loistokkaan päivän kruunasi vierailu ihanan lapsuudenystäväni (since 1996) ja lapsemme kummitädin luona Helsingissä. Illalla kurkku oli kipeämpi kuin ikinä, koska olin puhunut aivan liikaa. Onneksi on kipulääkitys kohdallaan! Illalla pellolla kuvatessa näin samalla kerralla peuran ja mäyrän, mitä ei siis koskaan (tietenkään, kaupunkilaislady kun olen) ole aiemmin tapahtunut. Aika siistiä! Tähän vielä päälle sukulaisten tapaamista juhlissa, joten viikonloppu oli suorastaan täydellinen. Nuorena saatoin hengailla näillä serkuilla viikkotolkulla, välillä lapsia hoitaen ja välillä muuten vain, joten tämäkin vierailu sopi hyvin viikonlopun teemaan! ;)
Vaikka takanani on monta erilaista elämänvaihetta, on supersuperihanaa huomata, että jokaisesta vaiheesta on jäänyt jotain mukaan tulevaisuutta varten. Jokainen vaihe päättyy aikanaan, mutta aion jatkossakin pitää huolen siitä, että otan tärkeimmät - asiat, kokemukset, ihmiset - mukanani uuteen vaiheeseen ♥
Nyt olen taas turvallisesti koti-Kuopiossa KYS:n kyljessä :) Tällä viikolla olisi tarkoitus päästä tutkimukseni kimppuun, vaikka virallisesti sairauslomani jatkuukin vielä tämän viikon loppuun. Toivottavasti toipumiseen ei tulisi enää mitään takapakkeja, vaan pääsisin kiinni kesän urakkaan - pitäkääpä peukkuja!
Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Jospa se kesän lämpö löytäisi taas tännekin ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥