Toukokuu 2018

Kaunista lauantaita ja onnea kaikille valmistuneille! On upeaa saada jokin asia päätökseen ja valmiiksi :) Toukokuun kuukausikatsaus venähti odotetusti kesäkuun puolelle, mutta tässäpä tulee - toukokuun tapahtumat:

parasta oli - tietenkin - preklinikan päätös ja kesäloman alku. Tätä on NIIN odotettu!

inspiroivinta oli farmakologian opiskelu etenkin loppuvaiheessa, kun kokonaiskuva laajoista kokonaisuuksista alkoi hahmottua. Vaikka työmäärä oli valtava, on ihanan palkitsevaa, kun joku vuosientakainen mieleen jäänyt juttu selviää - esimerkiksi se, miksi elinsiirtopotilaalle ei saa antaa lääkkeiden kanssa greippimehua! :D (Vastaus: greippimehu inhiboi eli estää maksan CYP3A4-entsyymiä, jonka avulla immunosuppressiivinen lääkeaine siklosporiini metaboloituu) 

ikävintä oli yrittää opiskella, kun ulkona oli upeaa kesäsäätä päivä toisensa perästä. Ja heti kun loma alkoi, tuli viileämpi päivä!

kipeintä teki viimeisten viisureiden poisto, tai siis sen jälkeen. Onneksi ei ole enää niitä harmina!

hauskinta oli siskon kanssa, kun hän kävi täällä pääsykokeessa. En kyllä hetkeen ole nauranut niin antaumuksella kuin hänen kanssaan menneitä muistellessa. Siskot on parhaita (ja pahimpia, toki)!

ilahduttavinta on ollut seurata lasten kaverisuhteiden muodostumista. Äitinä sitä huolehtii liikaakin, miten lapset sopeutuvat uuteen paikkaan ja löytyykö heille kavereita. Onneksi on löytynyt ♥

raskainta oli loppukevään viimeinen tenttiinlukupuristus. Vielä kuun alussa olin aivan jäljessä kaikesta, mutta määrätietoisesti puskin eteenpäin, ja saatoin tentin jälkeen olla tyytyväinen itseeni.

piristävintä oli käydä mökillä rentoutumassa. Uimaan minua ei kyllä saanut, turha edes yrittää! Nimim. heitän talviturkin heinäkuussa, jos silloinkaan ;)

kauneinta oli luonnon herääminen, järven vapautuminen jäistä ja ihanat auringonlaskut. Pikkuiset silmut ja varovasti avautuvat kukinnot ilahduttavat joka kevät yhtä paljon.

haikeinta oli esikoisen kevätjuhlassa, jossa jo valmiiksi vähän herkistelin sitä, kun ensi syksystä lähtien meillä on ensin eskarilainen ja sitten koululainen - ja pienemmät tietenkin perässä :') Miksi lasten pitää kasvaa niin nopeasti?

Tällä hetkellä toivun nielurisaleikkauksesta, johon pääsin eilen lyhyellä varoitusajalla. Tämä tuska voittaa kyllä viisurinpoiston jälkeisen kivut 100-0! En pysty juuri puhumaan, joten eipä liene ihme, että tekstiä pukkaa :D Lääkäri vieläpä lupasi, että kivut kestävät kaksi viikkoa :( Just nyt vietän aikaa sängynpohjalla kirjan/tabletin ja jääpalojen/jätskin kanssa, mutta kaipa tämä jossain vaiheessa helpottaa!

Iloista viikonlopun jatkoa!