Preklinikka paketissa

Kuten jo pidempään olen lupaillut, tässä saatte tarkempaa koontia kuluneista kahdesta opiskeluvuodestani. Kolmasosa opinnoista on nyt käytynä, ja koska Kuopiossa ollaan, ensi syksynä siirrymme klinikkaan eli aloitamme kliiniset opinnot.

Prekliiniset opinnot ovat sisältäneet paljon "perusjuttuja", kuten anatomiaa, fysiologiaa, biokemiaa, vähän fysiikkaa, johdatusta lääketieteeseen, kansanterveystiedettä, histologiaa ja nyt viimeisimmäksi kliiistä mikrobiologiaa, yleistä patologiaa ja farmakologiaa/toksikologiaa. Viime kevääseen verrattuna kulunut kevät on ollut ihanan kliinistä, kun keskiössä ovat olleet erilaiset sairaudet, niiden löydökset ja (lääke)hoidot.

Henkilökohtaisesti toinen vuosi oli minulle samaan aikaan rankempi ja helpompi kuin ensimmäinen. Aloitin opintoni syksyllä 2016 suurella innolla, mikä kostautui joulukuisena väsymyksenä. Toki tuohon olotilaan olivat syynä myös suuret muutokset, muutto, stressaava asunnon myynti ja kuopuksen juuri päättynyt vauvavuosi, jotka luonnollisesti toivat omat haasteensa arkeen. Kevät 2017 menikin opintojen suhteen sitten helpommin - opettelin ottamaan rennommin ja tajusin vihdoin, että pärjään vähemmälläkin. Toisaalta muun elämän osalta kevät -17 oli rankka. Mies luki koti-isyyden lomassa pääsykokeisiin, ja minä yritin tsempata ja auttaa sen minkä ehdin.

Viime kesän olin töissä sairaanhoitajana kirurgisella vuodeosastolla. Niin paljon kuin töihin olin kaivannutkin, kesän lopussa tuntui, etten jaksa enää yhtään. Opiskelijaperheen rahatilanteeseen kesätyö toi tietysti helpotusta, minkä voimalla jaksoi vielä ne viimeisetkin työvuorot. Kesällä saatiin myös huippuja uutisia, kun mies pääsi opiskelemaan ja saimme tietää, että edessä ovat taas uudet kuviot.

No niin, sitten tähän vuoteen. Syksy meni omalla kohdallani melko matalalla profiililla. Yritin antaa tuoreelle opiskelijalle mahdollisimman paljon tilaa ja aikaa sopeutua opiskelurytmiin, mikä olikin tarpeen. Lapset sopeutuivat päivähoitoon hienosti, ja ehkä kerran tai kaksi joku heistä on jäänyt hoitoon itkien. Syksyn opintojani väritti perusfysiologia, josta en niin jaksanut innostua. Kurssilla opeteltiin mm. mittaamaan verenpainetta manuaalisesti ja ottamaan laskimoverinäytettä kaiken teoriatiedon lisäksi. Sen sijaan VPL eli vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa oli yksi koko vuoden lempikursseistani - fiilistelyä siitä voitte lukea täältä. Samoin toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät jäivät hyvänä muistona mieleen. Minua ohjanneen lääkärin kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja mm. erikoistumisesta, ja muutenkin "oikeaan" työympäristöön pääseminen joka kerta vahvistaa fiilistä siitä, että etenen oikeaan suuntaan.

Preklinikan viimeinen neljännes alkoi hankalasti. Takana oli ihanan rento loma Kanarialla, ja arkeen paluu viikkokausia kestäneine sairasteluineen verotti niin aikaa kuin voimiakin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu oli omalla kohdallani turhankin kliinistä! Mutta siitäkin selvittiin, ja ko. kurssin loppukiri tuotti tämän vuoden parhaan arvosanan. Yleinen patologia sen sijaan ei mennyt ihan niin hyvin (syytän sitä, kun vielä seitsemän minuuttia ennen tentin alkua olin vielä kotona etsimässä jonkun muksun puuttuvaa vaatekappaletta ja lopulta päädyin tenttiin jo valmiiksi lannistuneena). Isoimman urakan eli farmakologian tuloksia saanemme odottaa vielä pitkään, mutta uskaltaisin väittää, että sekin menee heittämällä läpi. (Edit: Ja näinhän siinä kävi, paras arvosana kolahti siitä!)

Summa summarum: olen tykännyt näistä kahdesta vuodesta aivan älyttömästi. Eniten haasteita itselleni toivat biokemian ja neurotieteiden asiat, joskaan yhtään tenttiä ei ole tarvinnut hylsyn takia uusia. Prekliiniset opinnot ovat olleet minulle mahdollisuus oppia paljon asioita, joita en ole ennen osannut, mutta joita tarvitsen kliinisten tietojen ja taitojen pohjaksi. Etukäteen ajattelin, että preklinikka on ihan pelkkää teoriaa, mutta ainakin omaa sh-taustaani vasten katsottuna olen todennut tuon luulon vääräksi. Paljon olen oppinut asioita, joita joskus mietin, mutta joita en koskaan työni lomassa ehtinyt selvittää. Näiden vuosien myötä olen taas vähän valmiimpi palaamaan työelämään, eri roolissa toki kuin tähän asti.

Parasta näissä kahdessa vuodessa on kuitenkin ollut se, että ensimmäistä kertaa aikoihin tunnen olevani juuri siellä, missä haluankin, ja ympärillä on mahtavia tyyppejä, tulevia kollegoita ja muita, jotka jakavat tätä hetkeä kanssani. En melkein malta odottaa, että pääsen syksyllä "tositoimiin". Silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on se, että preklinikka on ollut elämäni parasta aikaa - ei helpointa eikä vaivattominta mutta keveästi parasta! ♥