Kesäloman viimeisiä

Voih, kesäloma alkaa olla ohi. Maanantaina alkaa kuukauden mittainen amanuenssuuri, jonka jälkeen opinnot käynnistyvät liki saman tien. Tässä olivat siis lomailut tältä kesältä. Ei toki voi valittaa, olenhan lomaillut yli 1,5 kuukautta ja samalla unohtanut täysin, miltä aikataulutettu elämä tuntuu. Pitkä yhtenäinen kesäloma on tehnyt tosi hyvää etenkin rankan kevään jälkeen. Syväreiden vääntäminenkin tuntui tenttipuurtamisen jäljiltä ihan lomalta, toisin kuin viime kesänä, kun työtä niiden suhteen oli ihan loputtomiin. Nyt voisi syväreistä sanoa, että pikku hiljaa aletaan olla loppusuoralla - viimeinkin!

Kesälomalla ei tänä vuonna tehty kummempia suureksi osaksi siitä johtuen, että olimme koko porukalla lomalla vain muutaman päivän. Oma vointini ei raskauden tuomien vaivojen vuoksi ole sellainen, että jaksaisin yksin kolmen kanssa esimerkiksi matkustaa johonkin, joten lyhyitä koko perheen matkoja lukuun ottamatta olemme viihtyneet kotikulmilla. Lapset ovat vielä toistaiseksi melko vähään tyytyväisiä myös kesälomapuuhien suhteen. Onneksi mies ehti lomallaan käyttää pienempiä mökkireissulla ja vanhinta kaksistaan Särkänniemessä, jotta elämä on nyt kesällä ollut muutakin kuin kotipihalla pyörimistä. Juhannuksena tosin vietimme vielä koko porukalla päivän Linnanmäellä. Juhannusta vietimme Etelä-Suomessa osittain siksi, että teimme samalla reissulla tulokkaalle hankintoja (kiitokset onnitteluista ja muusta myötäelämisestä!). Yhdistelmävaunuja meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen ja nekin oli hankittu liki kahdeksan vuotta sitten, joten hetken sai taas perehtyä nykyvaunujen ominaisuuksiin.

Monet kivat kesäsuunnitelmat joutuivat väistymään ajanpuutteen ja kesätöiden vuoksi, mutta tulee uusia lomia ja uusia kesiä. Tärkeänä olen pitänyt, että jokainen perheenjäsen pääsee lomalla rentoutumaan ja nauttimaan aikatauluttomasta elämästä, ja siihen on pyritty, olivatpa puitteet mitkä tahansa. Kaikista tärkeintähän toki on - kuten aina - että arki sujuu ja tuntuu itsessään mukavalta elämältä! Vielä on syksyä varten esikoisen koulutien alkua ajatellen hankintoja tehtävänä, mutta onneksi kesä ei ole vielä ohi, vaikka minulla arki taas alkaakin.

Amanuenssuurin alku jännittää, vaikka samalla odotan innolla tulevaa kuukautta. Eniten etukäteen mietityttävät omat rajoitteeni, kun voin jo nyt ajoittain tosi huonosti. Toivottavasti pystyn työskentelemään ja jaksan hyvin koko kuukauden, koska olen oikeasti odottanut tätä tilaisuutta niin pitkään! Viikon päästä olenkin jo viisaampi kaiken sen suhteen, mitä heinäkuussa tapahtuu :)

Nyt viikonlopun viettoon! Mukavaa kesäkuun loppua ♥

Kasvattava kolmosvuosi

Keväistä maanantaita! Puolet lääkistaipaleesta on nyt takana, kaikki tämän vuoden suoritukset tehtynä ja sisätautien lopputenttikin saatiin pois alta perjantaina. Kesälomalla ollaan siis! Suurimman harppauksen kohti tulevaa lääkäriyttäni koen ottaneeni juuri tämän lukuvuoden aikana. Hyppäys preklinikasta kliinisten opintojen pariin ei ollut ihan niin suuri kuin etukäteen ajattelin, mutta silti huomaan näin jälkikäteen, kuinka paljon tämä vuosi on minua kasvattanut.

Syksyn alussa tuntui tosi jännältä alkaa "oikeasti" töihin eli harjoittelemaan ihan oikeita potilaskontakteja varten tutkimuksia ja toimenpiteitäkin. Tietysti tätä kevensi aiempi osaamiseni, kun esimerkiksi potilaan kohtaamista ei tarvinnut enää alusta pitäen harjoitella. Joka tapauksessa on ollut mukavaa vuoden edetessä huomata, miten pikku hiljaa taidot ja tiedot ovat karttuneet, eikä enää ihan joka tilanteessa tarvitse potea suurta epävarmuutta ja jännitystä. Erityisesti viimeistä potilasta tutkiessa oli hienoa huomata, miten tietyt rutiinit ovat jo vahvistuneet eikä enää tarvinnut niin orjallisesti noudattaa omaa tarkoin laadittua tutkimusjärjestystä. Juu, ja tähän väliin sanottakoon, että kaikki tuskin ottavat joka asiasta niin suuria paineita kuin minä, toipuva perfektionisti ;)

Klinikan opintojen vaikeudesta puhuttiin paljon etukäteen - siitä, miten kursseja ei enää läpäistä niin helposti tai kuinka vaikeaa on hahmottaa kurssien asioita. Itselläni on tästä ihan päinvastainen kokemus. Opiskelumenestykseni ei ole vielä koskaan ollut näin hyvä kuin tänä vuonna. Siinä missä en preklinikassa oikein jaksanut ottaa kaikkia kursseja tosissaan (mikä näkyi arvosanoissa, vaikka keskiarvo oikein hyvä olikin), klinikassa olen ollut omimmillani. Olen tämän vuoden aikana todennut, että menestykseni salaisuuksia taitavat olla pieni stressi ja "takamatkalla" olemisen tunne, jotka saavat minut puskemaan eteenpäin. Sama piirre lienee aikanaan ollut osallisena siihen, että lääkiksen ovet minulle avautuivat. Missään tapauksessa en pidä itsestään selvänä, että pärjään jatkossakin yhtä hyvin kuin tänä vuonna. On silti helpottavaa jatkaa eteenpäin, kun on jo todennut, ettei se niin mahdotonta ollutkaan.

Monta kertaa tänä vuonna olen ollut niin onnellinen siitä, että joudun ja pääsen oikeasti haastamaan itseäni opiskelujen suhteen. Ja joka kerta ennen tenttiä hämmästyn, kuinka paljon omaa osaamistaan voikaan viikossa-parissa kasvattaa. Tenteissä on mukavaa, kun painotus on kokonaisuuksien hallinnassa pikkunippeleiden sijaan, mikä on minulle ehdoton vahvuus. Sisätautien lopputentistä jäi kieltämättä melko huono fiilis heikohkon valmistautumisen vuoksi, mutta pääosin sanoisin, että klinikka on ollut itselleni "helpompaa" kuin preklinikka. Työmäärä ja opiskeluun käytetty aika ovat toki tänä vuonna olleet paljon suurempia kuin aiemmin. Kuten täällä blogin puolellakin on tullut ilmi, välillä on väsyttänyt aivan armottomasti etenkin tenttiputkien keskellä, joten silkkaa ruusuilla tanssia ei tämäkään vuosi ole ollut.

Tietysti kolmosvuotta ovat vahvasti värittäneet muut klinikkaan kuuluvat asiat, kuten ryhmäopetukset sekä omatoimiset tutkimiset ja seurannat. Omatoimisesti tehtävät osasto- ja päivystysseurannat ovat olleet ihan mukavia, joskin odotan kesän amanuenssuuria mielenkiinnolla. Pääsen silloin varmasti paljon paremmin tutustumaan sisätautien ihmeelliseen maailmaan. Sisätautien omatoimisia tehdessä usein harmitti, kun monet mielenkiintoiset asiat jäivät lyhyen seuranta-ajan vuoksi "kesken" enkä siis päässyt seuraamaan tapauksia alusta loppuun. Tämä toivottavasti korjaantuu kesällä. Asioihin tutustuminen vie minulta aina melko paljon aikaa enkä liiemmin pidä jatkuvasti uusiin paikkoihin tutustumisesta. Siksi toivonkin, että saan amanuenssuurin aikana rauhan keskittyä olennaiseen ja imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.

Lienen aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta jälleen kerran on sanottava, että tämä vuosi oli vielä parempi kuin edellinen! Vaikka suoranaisia motivaatio-ongelmia minulla ei näiden opintojen aikana ole juuri ollutkaan, kuluneen vuoden opinnot ovat kiinnostavuudessaan kirkkaasti päihittäneet parin ekan vuoden kurssit. Ja voitte vain kuvitella, miten innoissani odotan ensi vuotta, erityisesti neurologiaa, kirurgiaa ja psykiatriaa :) Onneksi on sentään kesä välissä, jotta saa kerättyä voimia uusia koitoksia varten. Ensi vuodesta tulee rankka, sen nimittäin tiedän jo nyt.

Ai niin, ja kaikille pääsykokeisiin meneville aivan hurjasti tsemppiä! Lukaiskaapa täältä vielä vinkit näihin viimeisiin päiviin. Pidän teille keskiviikkona peukkuja koko päivän :)

Lomatunnelmia

Viimeisiä kesälomapäiviä viedään, sillä maanantaina käynnistyy 3. lääkisvuosi ja paljon odotetut kliiniset opinnot. Olemme lasten kanssa lomailleet nyt jo hetken, ja tämä viikko saadaan vielä viettää rentoa kesäelämää. Tähän asti loma on vierähtänyt sujuvasti kotiympyröissä, vaikkakin viime viikonloppuna käväisimme muutaman päivän Etelä-Suomessa hellettä paossa. Meidän kämppämme on niin kuuma, että olen moneen otteeseen kiittänyt onneani, etten ollut tänä kesänä 3-vuorotyössä. Vaikka viime kesä oli "kylmä", yövuorojen välissä nukkuminen jäi vähälle kuumuuden vuoksi, kun aina heräsin liian aikaisin hikisenä ja päänsärkyisenä. Jokin sentään meni tänä kesänä nappiin!

Helteen vuoksi lomani on ollut äärimmäisen laiska. Lähes kaikki kiinnostavat muka-pakolliset lomapuuhat ovat saaneet väistyä ulkoilun (varjossa ja vain aamu- tai ilta-aikaan) ja uinnin tieltä. Kai sitä siivota ehtii myöhemminkin, vaikkapa syksyn viileinä iltoina ;) Muutakin pienempää ja suurempaa murhetta on kesän aikana ollut, mutta pääosin hyvillä fiiliksillä olemme saaneet latautua uutta lukuvuotta kohti. Kesän kohokohtana oli tietenkin ensitapaaminen äärimmäisen suloisen ja valloittavan pikkuisen kanssa - lastemme serkun ja minun ensimmäisen siskonlapseni ♥ Miten voikin joka kerta unohtaa, kuinka pieniä vauvat ovatkaan! Hänelläkin oli ikää "jo" kuukausi, ja silti tuntui, ettei kukaan meidän vauvoista todellakaan ollut edes syntyessään näin pieni (vaikka totuus on tietenkin toinen) :D

Loma tuntuu loppuvan aina ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan - kesähän kaiketi jatkuu vielä pitkään ainakin säiden puolesta. Viimeisen lomaviikon huvetessa tuntuu, ettei todellakaan ole valmis palaamaan arkeen. Tässä vaiheessa fiilis on, etten edes halua koko klinikkaan, kun pikkuinen paniikinpoikanen uhkaa nostaa päätään ensi vuotta ajatellessa. Edessä on kuitenkin paljon totuttua enemmän pakollista opiskelua, mikä meidän tilanteessamme tarkoittaa ennennäkemätöntä aikataulusäätöä. Tukiverkostoa on kuitenkin rakennettu tänne Kuopioon jo parin vuoden ajan, ja lastenvahtireservissä löytyy, joten ehkäpä tästäkin vuodesta jotenkuten selvitään. Ja jos ei selvitä, saatte kuulla siitäkin.

Tälle viikolle ennen klinikan alkua jää vielä hankittavaksi työkengät (ellen mene edellisillä) ja muutama muu pienempi hankinta. Nimineula on tilattuna (lääketieteen kandidaatti, ajatelkaa!) ja stetarit jo valmiina. Jos unohdetaan tuo aiemmin mainittu paniikinpoikanen, oikeastaan olen aika innoissani. Tästä tulee kivaa - tuleehan? :)

Heinäkuu 2018

Helteinen heinäkuu tulee kohta päätökseen. Vajaan viikon päästä opinnot alkavat taas, joten tänä vuonna heinäkuu oli viimeinen kesälomakuukauteni, harmittavaa kyllä. Miehellä on "lomaa" eli töitä vielä pitkästi ensi kuun puolelle, joten - kuten täällä jo mainitsin - yhteinen loma jää tänä vuonna olemattomaksi.

Tässä kuussa

parasta on tietenkin lomailu ♥ Ei aamuaikatauluja eikä juuri pakollisia menoja vaan rentoa oleilua ja lasten kanssa puuhailua.

inspiroivinta oli saada kesän syvärihomma pakettiin. Aika siistiä (aina jälkikäteen!), kun tajuaa, että se järjetön työmäärä on jo kokonaisuudessaan takana!

ikävintä on luonnollisesti se, ettei meillä ole yhtään pidempää lomaa koko porukalla. Ja tässä vaiheessa tietenkin se, että arki häämöttää taas ihan nurkan takana.

rasittavinta tässä kuussa: jatkuva kuumuus! Helteet ovat joo ihan kivoja pieninä annoksina, mutta kun asunnon sisälämpötila on 24/7 lähempänä 30 astetta, ei paljoa naurata. 

hauskinta oli sisko(je)n kanssa. Perhe on paras ja pahin ♥

ilahduttavinta oli nähdä suloinen siskonlapsi ekaa kertaa livenä! Hän oli niiin pieni ja suloinen, että olisin voinut ottaa vaikka omakseni. Tää mun krooninen vauvakuume...

raskainta oli viikkotolkulla jatkunut minun ja lasten arkirumba, kun miehen töiden vuoksi hoidin kaikki hoitokuskaukset yksin. Tältä osin syksy saisi tulla!

piristävintä - en tiedä, varmaan kylmä suihku! Helle tuntuu pehmittäneen pääni totaalisesti, joten eipä liene ihme, että blogikin on ollut aivan unohduksissa. 

kauneinta ovat tietysti olleet kesäillat. Kuvailu on jäänyt melkein kokonaan, kiitos helteiden, mutta kyllä minä taas piristyn, kun syksyn viileät ilmat saapuvat ♥

haikeinta on se, että ensi kuussa meillä asuu iso pieni eskarilainen. Vaikkei eskariin meno käytännössä paljoa muutakaan, on se silti portti koulumaailmaan ja tietynlaisen vapauden loppu. Jatkossa lomat määräytyvät pitkälti pikku koululaisen lomien mukaan.

Iloista kesän jatkoa! Lupaan taas virkistyä bloginkin suhteen, kunhan saadaan klinikka potkaistua käyntiin kunnolla. Tai no, vannomatta paras. Joka tapauksessa tsemppiä elokuuhun!

Erilainen kesä

Helteistä sunnuntaita! Kuluva kesä on tässä taloudessa poikkeuksellinen. Olemme viettäneet kesiä, jolloin molemmat olivat töissä ja kesiä, jolloin toinen on ollut lasten kanssa kotona toisen ollessa töissä. Ennen tätä emme ole viettäneet kesää, jolloin toinen olisi töissä ja toinen opiskelisi, emmekä myöskään kesää, jolloin meillä ei ole yhtään viikkoa (koko perheen) yhteistä lomaa. Hmmmm, parisuhde - mikä se on?!

Mies tekee ensimmäistä kesää töitä alalla, jolle hän nyt kouluttautuu. Hassua joutua aloittamaan "ihan alusta", kun on jo toisen alan vuosikausia pätevöitynyt ammattilainen. Sama on edessä itselläni (onneksi ei vielä ainakaan vuoteen!), mutta toisaalta meillä molemmilla edelliset alat liippaavat sen verran läheltä, että aiemmasta työkokemuksesta on suuri hyöty ja ilo. 

Minä taas olen maininnut jo useaan kertaan, että tämä kesä vierähtää syväreideni eli syventävien opintojen opinnäytteeni parissa. Syväreideni aloituksesta voit lukea lisää täältä. JOS syväriaikataulut eivät olisi viime vuonna pettäneet niin pahasti (tarkoitushan oli saada koko homma pakettiin ennen klinikkaa...), tuskin olisi tarvinnut kesää viettää tämän asian parissa, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tämä oli tietoinen valinta, koska nyt ei tarvitse stressata lasten sairastamisia tai muuta vastaavaa, vaan mies voi keskittyä töihinsä ja minä omaan projektiini, jonka aikataulut ovat vain itsestäni kiinni. Olen ottanut rennosti ja yrittänyt parhaani mukaan nautiskella kesästäkin, vaikka välillä on kieltämättä rasittanut hoitaa kaikki lasten viennit ja haut yksin.

Alunperin aikataulutin niin, että saisin suurimman työn (aineistonkeruu) valmiiksi reilua viikkoa ennen opintojen alkua. Onnekseni olen rutinoitunut hommissani niin, että perjantaina tuli jo valmista, jei! Kirjallinen työ ja varsinainen analyysi jää syksylle/ensi vuodelle, mutta käsittämättömän suuri työ on nyt tehty. Tämä taas tarkoittaa, että taidan saada jopa kolme viikkoa ansaittua kesälomaa ♥ Ja onpahan muuten ensimmäinen kerta aikoihin (jos äitiys"lomia" ei lasketa), kun lomailen ennen elokuuta! 

Kolmosvuosi alkaa liki kuukautta aiemmin kuin kaksi ekaa, joten kesäloma on tällä kertaa tosi lyhyt. Olen molempina menneinä syksyinä ollut ennen joulua aivan loppu intensiivisestä syksystä johtuen. Tänä vuonna meillä on sentään syysloma, jonka toivoisi tuovan jotain helpotusta. Silti vähän arveluttaa jo valmiiksi, miten selviän loppusyksystä. En ole katsonut kalenteria tarkkaan, mutta toivon, ettei tänä vuonna ole taas tenttiä juuri ennen joululomaa... No, ehkä tuotakin ehtii murehtia myöhemmin ;) Toisaalta kun elämää katsoo taaksepäin, ihan kaikista vastaan tulleista haasteista on selvitty, joten miksenpä selviäisi tulevistakin!

Ihanaa kesän jatkoa! Helteistä en pidä, mutta lomalla niitäkin on helpompi sietää. Kuvat ovat viime heinäkuulta, jolloin teimme niin paljon enemmän kaikkea kuin tänä kesänä! :D

Tulokset 2018

Mukavaa perjantaita! Enää pariin vuoteen ei ole ollut henkilökohtaisia yhteishakutuloksia kerrottavana - tai jännitettävänä, taivaan kiitos! - joten sikäli tämä on äärimmäisen epäinformatiivinen postaus. Oman "suojattini" J:n kuulumisia kuulette varmasti myöhemmin. Halusinpa kuitenkin tulla tsemppaamaan teitä, jotka jäitte ilman opiskelupaikkaa tänä vuonna. Harva asia jakaa ihmisiä niin suoraviivaisesti kahteen eri leiriin kuin pääsykokeiden tulokset. Varasija tai jopa sen puuttuminen tuntuu ihan hirveältä eikä siinä hetkessä välttämättä näy valoa ihan missään. Mutta sen lupaan, että tuo fiilis ei kestä ikuisesti - vielä sieltä noustaan! Nyt anna itsellesi aikaa levätä hakurumban jäljiltä ja nauttia kesästä ♥ Vielä se oma polku löytyy, ja tarpeelliset ovet avautuvat aikanaan. Tsemppiä juuri sinulle!

Ja totta kai loppuun on lausuttava suurensuuret onnittelut teille, joiden kohdalla tulos oli toivottu! Varastoi tuo onnestapomppimisfiilis niiden päivien varalle, kun motivaatio on hukassa ja mietit, miksi ikinä tätä halusitkaan. (Olen vähän kade teille sisäänpäässeille - sitä fiilistä ei kovin helpolla voiteta!) Sillä vaikka kuinka haluaisi uskoa, että se onni ja ilo kestää ikuisesti, hankalia hetkiä tulee väistämättä eteen, vaikka kuinka unelma-alaa opiskelisikin. Onneksi nekin tunteet ovat yleensä hetkittäisiä ja väistyvät taas, ja suurimman osa ajasta voit olla tyytyväinen ja onnellinen alanvalinnastasi! :) Lämpimät onnittelut vielä ja onnellista kesän jatkoa ♥

Täällä elellään peruskesäarkea töiden ja tutkimukseni parissa. Olen kieltämättä jo aika hajalla, koska  niin paljon kuin syväriaiheestani ja oikeastaan koko projektista pidänkin, minusta nyt ei vaan tule tutkijaa :D Muutaman viikon ajattelin vielä pyristellä projektini kanssa, mutta sitten saa luvan olla loman vuoro. Mihinkä tässä kiire, valmiissa maailmassa... 

Tsempit (kesä)työläisille ja pienesti kateelliset terkut lomaileville ;) Nautitaan kesästä!

Ekskursio entiseen elämääni

Heippa taas! Tänään on "kitumispäivä" nro 10 eli 10. postoperatiivinen päivä tonsillektomian jälkeen. En tainnut ennen tätä kokemusta tietääkään, mitä kurkkukipu on. Nyt tiedän.

Kohtuullisen uskaliaasti lähdimme kuitenkin torstaina koko perheellä eteläiseen Suomeen serkkuni rippijuhliin. Samalle reissulle olin suunnitellut tapaamisia myös muiden entiseen arkeeni kuuluneiden ihmisten kanssa. Koska pahimmilta leikkauskomplikaatioilta on toistaiseksi vältytty (koputan puuta, sillä vaikka olo on jo paljon parempi, voi olla, että pahin on vasta edessä), uskaltauduin treffaamaan kaveriani Helsingin keskustassa.

Autenttiseen ex-elämäni tunnelmaan pääsin siis, kun tapasin entisen työkaverini, jonka kanssa viimeksi näimme töissä vajaat kolme vuotta sitten. Oli melkoinen suma kuulumisia päivitettävänä, mutta hauskasti jatkoimme sujuvasti siitä, mihin työtoveruudessa ja ystävyydessä silloin vuosia sitten jäimme. Muistin taas, miten hauskaa meillä töissä olikaan - miten jaoimme monia samanlaisia käsityksiä hoitotyöstä ja muutenkin. Ja parasta tietenkin oli, kun hänellä oli uusimmat kuulumiset myös työpaikalta kerrottavanaan, joskin hänkin on jo vaihtanut niin asuin- kuin työpaikkaakin tässä välissä. Vaikken elämäni ratkaisuja muiden ihmisten mielipiteille perustakaan, tuli niiin hyvä mieli, kun sain kuulla, että olen hänen mielestään lähtenyt aivan oikeaan suuntaan ♥

Matka jatkui - jos mahdollista - vieläkin autenttisemmissa tunnelmissa, kun kolistelin ihanalla vanhalla punaisella lähijunalla Tikkurilaan. Siellä opiskelin liki neljä vuotta elämästäni, kunnes valmistuin sairaanhoitajaksi parikymppisenä  kahden lapsen äitinä. Sieltä yleensä lähdin junalla joko Ouluun tai idemmäs tapaamaan kavereita tai tulevaa miestäni. Tikkurila oli myös se paikka, jossa vaihdoin junaa 1-2 kertaa päivässä työmatkoillani ja jossa ehkä stressasin kaikista eniten ikinä, koska kehärata oli tuolloin vastarakennettu eikä kauniisti sanottuna toiminut joka hetki aivan optimaalisesti. Oi niitä aikoja!

Ekskursio jatkui ex-kotitalomme pihapiiriin, jossa olen viimeksi käynyt kaupantekoviikonloppuna marraskuussa -16. Samaan aikaan taloyhtiössä oli tapahtunut paljon ja ei juuri mitään. Lasten leikkikaverit olivat venähtäneet pituutta, mutta muuten naapurit olivat ennallaan. Lapset muistivat entisen päiväkodin ja oman pihammekin, ja kuopus kokeili keinuja ensimmäistä kertaa elämässään.  Tee- ja jätskitarjoilun jälkeen lähdimme parin ex-naapurin lahjoittaman viiniköynnöspistokkaan kanssa - niitä voimme koettaa Kuopiossa kasvattaa.

Loistokkaan päivän kruunasi vierailu ihanan lapsuudenystäväni (since 1996) ja lapsemme kummitädin luona Helsingissä. Illalla kurkku oli kipeämpi kuin ikinä, koska olin puhunut aivan liikaa. Onneksi on kipulääkitys kohdallaan! Illalla pellolla kuvatessa näin samalla kerralla peuran ja mäyrän, mitä ei siis koskaan (tietenkään, kaupunkilaislady kun olen) ole aiemmin tapahtunut. Aika siistiä! Tähän vielä päälle sukulaisten tapaamista juhlissa, joten viikonloppu oli suorastaan täydellinen. Nuorena saatoin hengailla näillä serkuilla viikkotolkulla, välillä lapsia hoitaen ja välillä muuten vain, joten tämäkin vierailu sopi hyvin viikonlopun teemaan! ;)

Vaikka takanani on monta erilaista elämänvaihetta, on supersuperihanaa huomata, että jokaisesta vaiheesta on jäänyt jotain mukaan tulevaisuutta varten. Jokainen vaihe päättyy aikanaan,  mutta aion jatkossakin pitää huolen siitä, että otan tärkeimmät - asiat, kokemukset, ihmiset - mukanani uuteen vaiheeseen ♥

Nyt olen taas turvallisesti koti-Kuopiossa KYS:n kyljessä :) Tällä viikolla olisi tarkoitus päästä tutkimukseni kimppuun, vaikka virallisesti sairauslomani jatkuukin vielä tämän viikon loppuun. Toivottavasti toipumiseen ei tulisi enää mitään takapakkeja, vaan pääsisin kiinni kesän urakkaan - pitäkääpä peukkuja!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Jospa se kesän lämpö löytäisi taas tännekin ♥

Lomalla ollaan!

Näin se toinenkin opiskeluvuosi saatiin päätökseen. Viimeisten parin viikon tenttiinluku-urakka väsytti niin pahasti, että vielä tässä vaiheessa on turhaa odotella mitään järkevää koontia kuluneesta vuodesta. Ehkä saan sen aikaan, kunhan ajatukset ehtii tasoittua ja aivot lakkaavat pyörittämästä loputonta lääkeainekelaa :D

Joka tapauksessa kesälomalla ollaan seuraavat pari kuukautta. Meidän kesäkuviot eivät vieläkään ole täysin selvillä, mutta itse ainakin teen syväreitäni tämän kesän. Tutkimusprojekti on vauhdissa, vaikka jäikin nyt loppukeväästä tenttiinluvun jalkoihin. Kontrastiksi viime kesään ajattelin ottaa tänä vuonna vähän rennommin, joten todennäköisesti teen kohtuullisen lyhyttä päivää ja muun ajan nautin lasten kanssa kesästä!

Toukokuun kuukausikatsaus jääköön kesäkuun puolelle, koska eka lomapäivä on aina raskain!  Postauksen informaatioarvo lienee lähellä nollaa, mutta noh, jospa mä tästä piristyn vielä ;) Aurinkoista loppuviikkoa!

Koulujuttuja keskellä kesää

Kesää on vielä jäljellä, mutta myönnän, että on tullut uhrattua jo ajatus jos toinenkin tulevalle opiskeluvuodelle.

Alkukesästä kiiruhdin erään työpäivän jälkeen pitämään palaveria syväriohjaajieni kanssa. Ensimmäiset viisi opintopistettä syväriprojektistani vastaanotin kesäkuun lopussa. "LL-opinnäyte" näyttää niin hienolta opintosuoritusotteellani! Syksyllä alkaa toinen vaihe eli itse urakka. Kiitän onneani, että potilastietojärjestelmä on kesän aikana tullut taas tutuksi. Elän siis toivossa, että opin melko nopeasti, mistä mikäkin tieto löytyy eikä opetteluun tarvitsisi uhrata liiaksi aikaa.

Kesäkuussa totesin ilokseni myös viimeisen tenttituloksen kirjautuneen suorituksiin. Jee, ei uusintaa! Yllätyin arvosanasta positiivisesti, koska kuten jossain aiemmin kirjoitin, kevään viimeinen kurssi meni vähän vasemmalla kädellä. Ekasta vuodesta selvisin puhtain paperein eli ilman yhtään hylsyä, mistä olen kyllä vähän ylpeä.

Kesän aikana olen ilmoittautunut ensi vuodelle läsnäolevaksi. Olen myös hankkinut uuden (pinkin!) kalenterin sekä lisäillyt lukujärjestykseeni syksyn ekat opinnot, ettei vaan pääse opintojen aloitus unohtumaan... Niin ja ensi vuoden kirjojakin olen  hankkinut. Yhden sain ilmaiseksi ja olen sitä jo lueskellut. Ai miten niin olen innokas?!

Jos ihan totta puhutaan, minulla on jo vähän ikävä takaisin opintojen pariin. Kesätyö on aina kesätyö, lyhytaikaista ja vähän irrallista. Puolet kesästä menee opetellessa ja loput lomaa odotellessa ;) On kiva palata takaisin sinne, mihin kuuluu eli tällä kertaa opiskelemaan. Tosin tiedän, ettei mene kovin kauaa, kun jo kaipailen takaisin työelämään. Onneksi keikkailu on keksitty.

Kesätyötä on jäljellä enää kolmasosa, ja sitten koittaa hartaasti odotettu l-o-m-a. Alan olla jo niin loman tarpeessa, että hypin kohta seinille. Vaan eipä auta, vielä pitää hetki jaksaa. Tämä viikko on kaikista rankin, joten kunhan tästä selviän, sitten helpottaa. Tai näin itselleni uskottelen...

Kuvat ovat viimeisimmältä viikonloppumatkaltamme.Tykkään Suomen kesästä niin paljon, varsinkin kauniilla ilmalla.


Ihanaa lomaa lomailijoille ja tsemppiä kaikille opinnoissa/työssä uurastajille!

Lomahaaveita

Minä haaveilen lomasta, kukapa ei? Vaikka opinnoista olenkin kesälomalla, työt ovat näppärästi täyttäneet opiskelun jättämän aukon. Lopputuloksena vapaa-aikaa on entistä vähemmän. Onneksi on kesä ja valoisaa! Energiaa on paljon enemmän kuin talven pimeimpinä hetkinä, joten en valita. Sitä paitsi on ihan kivaa olla töissä.

Joka tapauksessa tänä kesänä haluaisin ainakin

nauttia perheen kanssa lämpimistä kesäpäivistä, joita on viimein saapunut myös Kuopioon

viettää rauhassa aikaa mökillä

käydä asuntomessuilla Mikkelissä (kerrankin asuntomessuille on kohtuullinen matka!)

syödä paljon jätskiä, mansikoita ja muita kesäherkkuja

vierailla ystäväperheissä puolin ja toisin

viedä lapset uimaan

tehdä pyöräretkiä - yhden lyhyen jo teimmekin isompien kanssa

viettää aikaa kummilasteni kanssa

tutustua kesäiseen Kuopioon paremmin

miettiä kotiin uusia sisustusratkaisuja 

saada satoa parvekepuutarhastamme

nauttia siitä, ettei tänä kesänä tarvitse muuttaa yhtään mihinkään!

Kesä on hiekkaa eteisessä, likaisia jalkapohjia, grilliherkkuja, auringon lämpöä ja riemua siitä, kun ulos ei tarvitse enää laittaa viittä kerrosta vaatteita. Näillä kriteereillä kesä on NYT.

Juhannuksen vietän töissä, kuten monena kesänä aiemminkin. Osasin varautua siihen, joten ei harmita. Onneksi minulla on kuitenkin vapaata sen verran, että saamme pari lyhyttä reissua ujutettua vapaideni ajaksi. On kieltämättä kivaa, kun arkivapaanikin voi hyödyntää perheen yhteiseen tekemiseen. Jos mieskin olisi kesän töissä, tilanne olisi ihan toinen. Ollaan siis iloisia tästä!

Kesälomaa minulla on lähes kolme viikkoa elokuussa ennen toisen lukuvuoden alkua. Vielä on mietinnässä, mitä teemme silloin. Ideoita on heitelty, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole tehty. Ehtisi siinä hyvin ainakin yhden reissun heittää, tietäisi vaan, mihin! Toisaalta haaveilen siitä, että ihan-vaan-olisin koko loman, vaikka tiedänkin, ettei se ole sitä, mitä lomalta oikeasti haluan. Minun makuuni täydellinen loma taitaa sisältää olemista ja tekemistä sopivassa suhteessa. Lomaa odotellessa on tyydyttävä näihin viikonloppu- ja muihin vapaisiin, joista niistäkin toki otetaan ilo irti.


Rentouttavaa viikonloppua! Toivotaan jatkossakin kauniita kesäsäitä :)

1/6 takana - fuksivuosi lukuina ja kootut opit

Huh huh, nyt se on ohi. Tämä lukuvuosi päättyi MENDO:n tenttiin, jonka tuloksia saadaan varmaan odotella pitkälle kesään. Tentti meni valmistautumiseen nähden ihan hyvin, mutten todellakaan aio vaivata tenttituloksella päätäni. Koska tiedättekö mitä: nyt on KESÄ!

Rakastan lukuja, joten tiivistän ekan lääkisvuoteni opinnot tiiviisti numeroiksi. Eka opiskeluvuoteni on sisältänyt:

• 18 käytyä kurssia
• 2 esseetä
• n. 45 harkkaa, kontaktiopetuskertaa tai seminaaria
• 12 tenttiä (11 oikeaa ja yksi uusinta)
• yli 350 luentoa, joista ehkä puolella olen käynyt (jos sitäkään)
• 1 väitöstilaisuudessa käynti
• x opiskeluahdistusta ja "ei musta oo tähän"-fiilistä
• 1 totaaliväsymys, johon kulminoituivat kaikki vuoden 2016 stressinaiheet
• 1 aloitettu syväriprojekti
• 3 syväripalaveria eri aiheiden tiimoilta
• 2 hyväksiluettua kurssia
• 4 labraharkkaa, joissa x määrä pipetointisähläystä
• lukematon määrä monivalintoja ja itsekorjaavia testejä
• xxxx tuntia itseopiskelua 
• n. 60 opintopistettä (joista 5 op hyväksiluvuista ja valinnaisista kursseista), joista osa vielä saapumatta 

Syyskuun alussa opintojen alkaessa koulupöytäni näytti tältä. Kirjoja olin selaillut hyvin varovasti, anatomian julisteet olivat vielä siististi taiteltuina ja kalenteri ammotti tyhjyyttään. Tabletti oli upouusi vailla yhtään käytönjälkeä.


No onhan tässä jotakin tullut tehtyä vuoden aikana. Kevät oli omasta mielestäni keveämpi kuin syksy, mutta siihen vaikuttivat koulun lisäksi henkilökohtaiset seikat. Alkusyksyn muutto, ihan uudet kuviot ja asunnonmyyntiprojekti veivät syksyllä virtaa jälkikäteen ajateltuna hurjasti, mutta niin selvittiin siitäkin. Syksyllä ainakin minä koin pienimuotoisen sokin, kun piti ihan oikeasti alkaa opiskella niin anatomian rakenteita kuin bio-opintojakin.

Kevät on kulkenut keveämmin opintojen suhteen ja muutenkin, kun suurin sopeutuminen uuteen arkeen ja elämään on takana. Osa kevään keveydestä on tosin johtunut ihan siitä, että rimaa on laskettu reippaasti ;) Jouduin nimittäin vastakkain sen tosiasian kanssa, että "pelkällä" opiskelullakin voi itsensä väsyttää, varsinkin, kun elämä on muutenkin aika täyttä.

Lopettaessani tämän lukuvuoden työpöytäni näyttää (hieman siistittynä...) tältä. Tabletin asento on muuttunut rennommaksi, sormen- ja käytönjälkiä löytyy liikaa ja paperipino on kasvanut. Anatomian julisteetkin ovat tässä välissä päätyneet seinälle. Kalenteri on vähintään parin viimeisen kuukauden ajan ollut täyteen sotkettu. Anatomian atlaksen lisäksi muutama muukin oppikirja on löytänyt työpöydälleni. Verhotkin ovat vaihtuneet sitten syksyn, kun saimme myymästämme asunnosta loput sisustuselementit mukaamme.


Opittuja asioita on ainakin muutama, vaikka aina jälkikäteen tuntuukin, ettei ole oppinut "mitään". Tämän vuoden aikana olen saanut lukemattomia ahaa-elämyksiä, kun joku aiemmin vastaan tullut sairaus/oireyhtymä/anatominen variaatio on saanut selityksen. Lapset ovat tässä sivussa opiskelleet "ihmisen luita" ja saaneet toimia apunani tenttiin luvussa, joten siltäkin osin vuosi on ollut opettavainen. Olen tyytyväinen tähän opiskeluvuoteen: olen saanut itsestäni irti sen, mitä halusinkin. Puhumattakaan mahtavista tyypeistä, joihin olen ilokseni saanut fuksivuonna tutustua! Fuksivuoteni olisi toki voinut olla melkoisen paljon railakkaampikin, mutta mitenpä kotihiiri harmaudestaan pääsisi :DD

Nyt on hauska päästä näkemään, onko sairaanhoitajana työskentely kuitenkin vähän erilaista kuin ennen. Maanantaina alkaa siis jo kesätyö, loma häämöttää sitten elokuussa. Alkaneen viikonlopun otan rennosti ja yritän tajuta, että elämäni toivottavasti viimeinen fuksivuosi on nyt pysyvästi takana. Tähänastisen elämäni paras vuosi on ohi, ei pelkästään opintojen suhteen paras vaan myös monen muun elämän osa-alueen. Mutta just nyt ihan parasta on se, ettei mun tarvitse opiskella kokonaiseen kolmeen kuukauteen! Syksyllä on kiva jatkaa tästä, mihin jäätiin.

Aurinkoista viikonloppua teille muillekin, nauttikaa kesästä :)