Ensifiilikset klinikasta

Aurinkoista sunnuntaita! En ymmärrä, miten tätä lukuvuotta voi olla takana jo yli kuukausi. Tällä viikolla muukin perhe jatkoi siitä, mihin keväällä jäätiin, joten oikea arki on vihdoin alkanut. En tiedä, ovatko tässä vaiheessa fiilikset enää ihan niitä ensimmäisiä, mutta aika alkua eletään kuitenkin. Fuksitkin aloittivat oman opiskelunsa maanantaina ja toivat mieleen omat parin vuoden takaiset tunnelmat :D

Kesäloman viimeisenä päivänä klinikan aloitus jännitti. Stressasin etukäteen yllättävän vähän opintojen alkua - näköjään jotain kehitystä on parissa vuodessa tapahtunut ;) Eka tunne oli, että onpa mukava nähdä taas kavereita ja saada arkirutiinit kuntoon. Ekojen viikkojen täydet lukujärjestykset eivät juuri haitanneet, vaan pääosin olin ihan tyytyväisenä ja kiinnostuneena luennolla.

Paljon infoja oli heti lukuvuoden alkuun, mutta omat infonsa esimerkiksi potilaiden tutkimisesta tai päivystyksessä seuraamisesta ovat vasta tulossa. Osittain saaduista infoista johtuen toisena fiiliksenä oli vahva "miten oikeasti voin oppia tämän kaiken". Sh-taustastani tuntuu ainakin tunnepuolella olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, kun ymmärrän tuskallisen selvästi, miten paljon minulla on joka asiasta opittavaa. Toki tässä vaiheessa opintoja huomaa ilahduttavasti myös oppineensa jotain matkan varrella.

Sairaalan puolelle pääseminen oli kivaa ja innostavaa. Etukäteen kuvittelin, että meillä olisi heti alkuun paljon enemmän ohjelmaa sairaalan puolella, mutta ehtiihän tässä. En oikeastaan edes tiedä ohjelmaamme muutamaa viikkoa pidemmälle, koska yritän siten pitää ylimääräisen stressin aisoissa. Katsotaan, kuinka se onnistuu!

Muina aikoina fiilikset ovat risteilleet loistavista tunnelmista pienoiseen kauhistukseen. Välillä oikein harmittaa, kun tiedän jo etukäteen, etten tänä(kään) vuonna pysty kaikkeen, mihin haluaisin. Kun aika on rajallista, pitää väkisinkin karsia ylimääräisiä asioita. Oman stressinsä arkeen tuo yksinkertaisesti se, kun elämässä on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Pitää vaan toivoa, että tämäkin vuosi menee niin hyvin kuin on ylipäätään mahdollista ♥

Tunnelmia on jo tähän mennessä tullut laidasta laitaan. Tästä vuodesta tulee ehdottomasti paljon rankempi kuin kahdesta edellisestä. Siinä missä eka vuosi meni opiskelua opetellessa ja toinen vähän siinä sivussa, klinikan alku on ainakin itselleni ihan eri juttu. Todennäköisesti suurinta ammatillista kasvua tänä vuonna minulle aiheuttavat ystävämme epävarmuus ja ahdistus, joista kummankin kanssa on tultava toimeen. Onnea ovat kuitenkin mahtavat kurssikaverit, joiden kanssa selvitään varmasti tästäkin vuodesta - tulipa eteen mitä vain, ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka käyvät samaa läpi.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon!