Viikko syyslomaan!

Viikot ja päivät ovat vierineet aika uskomatonta vauhtia, ja nyt ekan syklin päätökseen, tenttiin ja - mikä tärkeintä! - syyslomaan on enää viikko aikaa! Ihmeellistä kyllä, tähän asti on päästy, vaikka etukäteen sitä epäilinkin. Ei toki nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska jäljellä on vielä yksi potilastentti, seminaari esityksineen sekä tietysti fysiatrian ja ortopedian loppukuulustelut. Kaikki ryhmäopetukset on kuitenkin suoritettu, potilaan tutkimisestakin selvisin ihan hyvin ja raportti on nyt tarkastuksessa, joten eivätköhän nuo loputkin hoidu tavalla tai toisella.

Syksyn suurimpana saavutuksena komeilevat kuitenkin täysin valmiit syvärini, joiden valmistumisesta en voisi olla enää onnellisempi! Pitkät ja välillä ah niin raskaat kaksi vuotta ja neljä  kuukautta (kuukausien mittaisine taukoineen...) sain kyseiseen projektiin uppoamaan, joten nyt on kieltämättä todella kevyt olo :) Aiempia fiiliksiäni syventävien opintojen opinnäyteurakasta löytyy alkuvaiheesta, aineiston keruusta ja viimeisimpänä analyysivaiheesta. Kuten aiemmista postauksista voi päätellä, aikataulusuunnitelmani pettivät milloin mistäkin syystä lukemattomia kertoja. Niissä tilanteissa otti tosi pahasti päähän, mutta näin jälkikäteen vain huvittaa :D

Muutama sananen vielä nykyisistä opinnoista. Jotenkin vasta parin viime viikon aikana olen innostunut meneillään olevan jakson asioista. Vaikka anatomian opiskelusta todella paljon pidinkin, fysiatria, ortopedia ja lisäksi traumatologia tuntui pitkään vaikeasti käsitettävältä kokonaisuudelta. Ehkä osaltaan sotkee se, kun eri aloilla on kuitenkin tavallaan erilaiset näkökulmat, vaikka periaatteessa käsitelläänkin samoja asioita. Jännä nähdä, millaiset tentit kummastakin kurssista on. Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että juuri nämä kurssit sattuivat itselleni tähän alkuun. Jakso on ollut kohtuullisen kevyt, joskin itseopiskelua olisi pitänyt harjoittaa hyyyvin paljon enemmän kuin olen jaksanut. No, jaksamiseni on muutenkin ollut koetuksella jatkuvan tutkimuksissa ja seurantakäynneillä kulkemisen ja muiden raskausvaivojen vuoksi, joten kovin suurilla odotuksilla en tentteihin lähde. Parhaani toki teen, mikä ei totta puhuen tässä tilanteessa ole kovin paljon :D

Sellaiset pikaopiskelukuulumiset täältä. Nyt valmistaudutaan viikonlopun viettoon, vieraita tulossa ja muuta mukavaa! Ihanaa lokakuista viikonloppua sinne ruutujen toisellekin puolelle! :)

Takaisin arkeen

Pirteää tiistaita! Vuosi vaihtui, ja loma päättyi sunnuntaina. Eilisaamuna koimme sen ekan sokkiherätyksen, joka väistämättä koittaa laiskojen ja hitaiden loma-aamujen jälkeen. Loppuviikosta lienee odotettavissa ne pahimmat aamut, kun ekan arkiviikon väsymys kasautuu. Muuton myötä tuli pieniä muutoksia reittivalintoihin, ja päiväkotimatkat pitenivät muutamalla sadalla metrillä. Toivon mukaan aamut ja kävelymatkat tästä vielä sujuvoituvat, kunhan alkukankeudesta päästään.

Opiskelun suhteen arki alkoi siis eilen, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tein lomailun ohessa jonkin verran koulujuttuja eteenpäin. Syväreideni kanssa otettiin taas pari askelta eteenpäin, ja sain päivystystunnitkin täyteen. Potilaita tutkin loman aikana muutaman, joskin vielä odottelen paria raporttia tarkastuksesta. Sisätautien omatoimisten suhteen alkaakin näyttää jo oikein hyvältä! Lisäksi Moodlesta löytyy esimerkiksi KFI-kurssiin liittyen (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede) tehtäviä, joita myös tein loman aikana alta pois. Parit omatoimiset seurannatkin varasin heti kevään parille ekalle opiskeluviikolle. Sairaalalla tuli vietettyä lomalla aika montakin päivää, mutta ovatpahan nekin tunnit pois kevään tenttisuman tieltä.

Viimeisenä lomailtana ajattelin, etten millään jaksaisi palata arkeen. Tuntui, etten ollut lomaillut yhtään, mikä on toisaalta ymmärrettävää - mahtuihan noihin kolmeen lomaviikkoon paitsi edellä mainittuja juttuja myös muutto, joka oli tällä kokoonpanolla ja alle kuukauden aikavälillä toteutettuna aivan järkyttävä operaatio. Saa pitää peukkuja, jotta tässä asunnossa voisimme asua mahdollisimman pitkään. Jossain vaiheessahan tilanpuute tulee vastaan, mutta luovilla ratkaisuilla yritetään pärjätä. Asuu sitä perheitä pienemmissäkin tiloissa.

Kardiologian tentin tuloksetkin saapuivat sopivasti eilen. Olin jo klikkailemassa itseäni uusintaan, kun en löytänyt omaa opiskelijanumeroani tuloslistasta. Nauratti suorastaan, kun olin tentin jälkeen ollut niin varma, että läpi meni ja keveästi. Varmistelin asiaa sähköpostitse, ja kas kummaa, sieltähän löytyikin oma tenttitulokseni, joka ei ollut lähelläkään hylättyä. Muutaman hetken kyllä ehdin ajatella, tuleeko kauheasta tenttikeväästä vieläkin kamalampi.

Lomalla päivitin toki myös kalenterin ajan tasalle. Vapaapäivien näkökulmasta kevätlukukausi näyttää oikein kivalta. Kevään viikoissa on paljon vapaapäiviä etenkin loppukeväästä, ja useina päivinä on vain joko ryhmäopetus tai luentoja eli lyhyitä päiviä tiedossa. Mutta ne tentit! Helmikuun alusta se alkaa. Ensin parin viikon välein kolme tenttiä, sitten muutaman viikon hengähdystauko, jonka jälkeen on viikon välein toiset kolme tenttiä. Kaiken kruunaa toukokuun alkupuolella oleva sisätautien lopputentti, jossa ilmeisesti pitäisi tietää kaikki kaikesta. Eihän tässä.

i

Siinä missä syksyn pahimpina viikkoina piti kulkea lukujärjestyksen mukaisesti (ja tietysti hyvin valmistautuneena) ryhmäopetuksesta toiseen ja taas takaisin, kevään aikana tarvitaan itseohjautuvuutta ja ennen kaikkea itsekuria. Ikävän paljon on itselläni rästissä luentoja, mutta toisaalta vaikka niillä olisi syksyllä käynytkin, aika on tehnyt tehtävänsä ja suuri osa asioista jo unohtunut. Kiintoisaa nähdä, miten tästä keväästä suoriudun. Tähän asti kolmosvuosi on ollut helpompi kuin kuvittelin, mutta katsotaanpa keväämmällä, mitkä ovat fiilikset...

Jokaiselle opiskelu-/työintoa ja tsempit arkeen! Kyllä se tästä taas :)

Syksyn kiireisin viikko

Kivaa maanantaita! Lomalta palattiin rytinällä takaisin opiskelujen pariin. Syksyn kiireisin viikko sisälsi yhden uuden alkaneen kurssin, viiden eri kurssin luentoja, kuusi eri kurssien ryhmäopetusta (elinpatologia x 2, kliininen radiologia, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, sisätaudit sekä anestesiologia ja tehohoito) ja niihin valmistautumista. Stressiherkkänä ihmisenä en voi sanoa nauttivani tuollaisista viikoista, mutta tuon kiireisimmän viikon jälkeen osaan ainakin nauttia helpommista viikoista. Samalla oppii paremmin menemään päivä ja hetki kerrallaan, mistä lienee hyötyä muillakin elämän osa-alueilla. Loman jälkeen alkoivat pyöriä myös omatoimiset potilaan tutkimiset, joista ensimmäinen on itselläni jo takana - jännittävää, opettavaista ja mukavaa yhtä aikaa!

Koska en lupauksista huolimatta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa minkäänlaista koostetta tästä vuodesta, lisään vähän infoa tähän. Tällä hetkellä meillä on menossa seuraavat kurssit:

elinkohtainen patologia

kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede

kliininen kemia

kliininen radiologia

anestesiologia ja tehohoito

keuhkosairaudet ja

sisätaudit (tällä hetkellä kardiologia sekä gastroenterologia-nefrologia-reumatologia)

Tänä syksynä tentitään ainoastaan elinpatologia ja kardiologia, joten suurin osa tenteistä tulee vasta kevätpuolella. Vaikka samanaikaisten kurssien määrä tuntuukin välillä hurjalta, nautin siitä, miten eri kurssien asiat täydentävät toisiaan ja mahdollistavat laajan kokonaiskuvan muodostuksen. Preklinikassa lievästi kärsin siitä, kun kurssin asiat piti opiskella niin lyhyessä ajassa, ja osittain samaa asiaa saattoi tulla heti tentin jälkeen seuraavalla kurssilla. Tänä vuonna ei ainakaan ole samaa ongelmaa, kun suuri osa kursseista jatkuu elo-syyskuulta aina maalis-toukokuulle asti.

Vaikka klinikkaa on takana vasta pieni siivu, jo nyt huomaan edistystä tiedoissani ja taidoissani. Siinä missä elokuussa olin varma, etten ikinä opi kaikkea, mitä potilaan tutkimisessa pitää osata ja muistaa, tänä päivänä suuret linjat ja monet pienemmätkin yksityiskohdat ovat jo kohtalaisen hyvin muistissa. Oman oppimisen ja etenemisen havainnointi taitaakin olla yksi opiskelun parhaista puolista!

Mutta nyt takaisin opiskelujen ääreen. Aktiivista alkanutta viikkoa teillekin! Kuvat ovat viime kuulta, kun nyt marraskuussa on lähinnä nähty sadetta ja harmaita päiviä...

Kolmas syksy

Ihanaa, raikkaat ja viileät syyspäivät ovat taas täällä! Kun on kohta kaksi kuukautta tätä opiskelusyksyä takana, voinee varmaan todeta, että aloituksesta on selvitty. Itse asiassa - vaikka toista pelkäsin - tämä on ollut minulle se helpoin syksyn aloitus, vaikka uusia juttuja on jatkuvasti tullutkin. Koko ajan tuntuu muuten olevan viikonloppu, kun päivät vierivät niin käsittämätöntä tahtia.

Klinikan aloitus on omalla kohdallani sujunut yllättävän kivuttomasti. Muutos aiempaan ei ole likimainkaan niin iso kuin viime keväänä kuvittelin, vaan aika paljon mennään edelleen luento- ja harkkalinjalla. Toki erilaisia ryhmäopetuksia on preklinikkaan verrattuna paljon enemmän, keskimäärin 2-4 viikoittain, jonain viikkona taisi olla jopa kuusi. Uusina asioina tänä vuonna alkavat omatoimisesti tehtävät tutkimiset ja seuraamiset, joista info pidettiin tällä viikolla. Sisätautien kurssiin liittyen potilaita on tutkittava ja sairauskertomuksia tehtävä tänä vuonna yhdeksän kappaletta (yksi oli parin kanssa eli yhteensä kymmenen), polien ja osastojen seurantaa on 15 tuntia ja päivystyksessä seuraamista 30 tuntia. Lisäksi esimerkiksi kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kurssiin kuuluu erilaisten tutkimusten seuraamista ja niistä raportoimista, mutta ne ovat pientä "oikeisiin omatoimisiin" verrattuna. Tuntimäärät eivät kuulosta todellakaan pahoilta - etenkin kun ne jaetaan koko vuodelle - mutta kyllä vaan jo nyt on välillä tunne, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään.

Astetta "oikeampiin" asioihin siirtyminen on paitsi tosi kiinnostavaa (vihdoinkin päästään asiaan!), myös välillä hirveän kuumottavaa. Kun stressi puskee pintaan, on vaan muistutettava itseään, että oppimassa täällä ollaan - ja onneksi vielä pitkään! Lisästressiä syksyyn ovat tuoneet myös syvärini, joita yritän tässä sivussa tahkota eteenpäin. Jonkinlainen aallonpohja tuli jo vastaan, joten nyt pääsen taas paremmalla fiiliksellä etenemään. Pitäisi tässäkin projektissa muistaa, että joka ikinen käytetty minuutti ja kirjoitettu sana on kotiin päin.

Pääfiilis taitaa olla, että tänä vuonna meiltä odotetaan jo ihan erilaista omatoimisuutta ja -aloitteisuutta. Jokainen on vastuussa siitä, että tekee ja oppii vaaditut asiat, mutta totta kai apua saa, jos jokin on epäselvää. Itsehän olen kavereiden mielestä perillä kaikesta, mikä ei kyllä ihan aina pidä paikkaansa. Pääpiirteet on hallussa kuitenkin, koska luonteeseeni nyt vaan kuuluu varautua kaikkeen etukäteen. Niin - vaikka kuinka yritin olla kurkkimatta tuleviin kuukausiin, tulin silti puolivahingossa päivittäneeksi kalenterini aina joululomaan asti. Lomista puheenollen klinikkaan siirtymisessä oli sekin kiva puoli, että nyt meillä on miehen ja lasten kanssa yhteiset syys- ja talvilomat! Tuskin teemme ainakaan syyslomalla mitään sen kummempaa, mutta vähän repaleisen kesän jälkeen on kivaa lomailla yhdessä koko poppoo :)

Kun nyt on kolmas syksy käynnissä, voinee jo muistella pienellä haikeudella sitä ihan ekaa syksyä. Katsokaa nyt, millainen pallero meillä asui vielä kaksi vuotta sitten :')

Toivottavasti sielläkin on syksy pyörähtänyt hyvin käyntiin. Rentouttavaa viikonloppua!

Ensifiilikset klinikasta

Aurinkoista sunnuntaita! En ymmärrä, miten tätä lukuvuotta voi olla takana jo yli kuukausi. Tällä viikolla muukin perhe jatkoi siitä, mihin keväällä jäätiin, joten oikea arki on vihdoin alkanut. En tiedä, ovatko tässä vaiheessa fiilikset enää ihan niitä ensimmäisiä, mutta aika alkua eletään kuitenkin. Fuksitkin aloittivat oman opiskelunsa maanantaina ja toivat mieleen omat parin vuoden takaiset tunnelmat :D

Kesäloman viimeisenä päivänä klinikan aloitus jännitti. Stressasin etukäteen yllättävän vähän opintojen alkua - näköjään jotain kehitystä on parissa vuodessa tapahtunut ;) Eka tunne oli, että onpa mukava nähdä taas kavereita ja saada arkirutiinit kuntoon. Ekojen viikkojen täydet lukujärjestykset eivät juuri haitanneet, vaan pääosin olin ihan tyytyväisenä ja kiinnostuneena luennolla.

Paljon infoja oli heti lukuvuoden alkuun, mutta omat infonsa esimerkiksi potilaiden tutkimisesta tai päivystyksessä seuraamisesta ovat vasta tulossa. Osittain saaduista infoista johtuen toisena fiiliksenä oli vahva "miten oikeasti voin oppia tämän kaiken". Sh-taustastani tuntuu ainakin tunnepuolella olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, kun ymmärrän tuskallisen selvästi, miten paljon minulla on joka asiasta opittavaa. Toki tässä vaiheessa opintoja huomaa ilahduttavasti myös oppineensa jotain matkan varrella.

Sairaalan puolelle pääseminen oli kivaa ja innostavaa. Etukäteen kuvittelin, että meillä olisi heti alkuun paljon enemmän ohjelmaa sairaalan puolella, mutta ehtiihän tässä. En oikeastaan edes tiedä ohjelmaamme muutamaa viikkoa pidemmälle, koska yritän siten pitää ylimääräisen stressin aisoissa. Katsotaan, kuinka se onnistuu!

Muina aikoina fiilikset ovat risteilleet loistavista tunnelmista pienoiseen kauhistukseen. Välillä oikein harmittaa, kun tiedän jo etukäteen, etten tänä(kään) vuonna pysty kaikkeen, mihin haluaisin. Kun aika on rajallista, pitää väkisinkin karsia ylimääräisiä asioita. Oman stressinsä arkeen tuo yksinkertaisesti se, kun elämässä on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Pitää vaan toivoa, että tämäkin vuosi menee niin hyvin kuin on ylipäätään mahdollista ♥

Tunnelmia on jo tähän mennessä tullut laidasta laitaan. Tästä vuodesta tulee ehdottomasti paljon rankempi kuin kahdesta edellisestä. Siinä missä eka vuosi meni opiskelua opetellessa ja toinen vähän siinä sivussa, klinikan alku on ainakin itselleni ihan eri juttu. Todennäköisesti suurinta ammatillista kasvua tänä vuonna minulle aiheuttavat ystävämme epävarmuus ja ahdistus, joista kummankin kanssa on tultava toimeen. Onnea ovat kuitenkin mahtavat kurssikaverit, joiden kanssa selvitään varmasti tästäkin vuodesta - tulipa eteen mitä vain, ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka käyvät samaa läpi.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon!

Preklinikka paketissa

Kuten jo pidempään olen lupaillut, tässä saatte tarkempaa koontia kuluneista kahdesta opiskeluvuodestani. Kolmasosa opinnoista on nyt käytynä, ja koska Kuopiossa ollaan, ensi syksynä siirrymme klinikkaan eli aloitamme kliiniset opinnot.

Prekliiniset opinnot ovat sisältäneet paljon "perusjuttuja", kuten anatomiaa, fysiologiaa, biokemiaa, vähän fysiikkaa, johdatusta lääketieteeseen, kansanterveystiedettä, histologiaa ja nyt viimeisimmäksi kliiistä mikrobiologiaa, yleistä patologiaa ja farmakologiaa/toksikologiaa. Viime kevääseen verrattuna kulunut kevät on ollut ihanan kliinistä, kun keskiössä ovat olleet erilaiset sairaudet, niiden löydökset ja (lääke)hoidot.

Henkilökohtaisesti toinen vuosi oli minulle samaan aikaan rankempi ja helpompi kuin ensimmäinen. Aloitin opintoni syksyllä 2016 suurella innolla, mikä kostautui joulukuisena väsymyksenä. Toki tuohon olotilaan olivat syynä myös suuret muutokset, muutto, stressaava asunnon myynti ja kuopuksen juuri päättynyt vauvavuosi, jotka luonnollisesti toivat omat haasteensa arkeen. Kevät 2017 menikin opintojen suhteen sitten helpommin - opettelin ottamaan rennommin ja tajusin vihdoin, että pärjään vähemmälläkin. Toisaalta muun elämän osalta kevät -17 oli rankka. Mies luki koti-isyyden lomassa pääsykokeisiin, ja minä yritin tsempata ja auttaa sen minkä ehdin.

Viime kesän olin töissä sairaanhoitajana kirurgisella vuodeosastolla. Niin paljon kuin töihin olin kaivannutkin, kesän lopussa tuntui, etten jaksa enää yhtään. Opiskelijaperheen rahatilanteeseen kesätyö toi tietysti helpotusta, minkä voimalla jaksoi vielä ne viimeisetkin työvuorot. Kesällä saatiin myös huippuja uutisia, kun mies pääsi opiskelemaan ja saimme tietää, että edessä ovat taas uudet kuviot.

No niin, sitten tähän vuoteen. Syksy meni omalla kohdallani melko matalalla profiililla. Yritin antaa tuoreelle opiskelijalle mahdollisimman paljon tilaa ja aikaa sopeutua opiskelurytmiin, mikä olikin tarpeen. Lapset sopeutuivat päivähoitoon hienosti, ja ehkä kerran tai kaksi joku heistä on jäänyt hoitoon itkien. Syksyn opintojani väritti perusfysiologia, josta en niin jaksanut innostua. Kurssilla opeteltiin mm. mittaamaan verenpainetta manuaalisesti ja ottamaan laskimoverinäytettä kaiken teoriatiedon lisäksi. Sen sijaan VPL eli vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa oli yksi koko vuoden lempikursseistani - fiilistelyä siitä voitte lukea täältä. Samoin toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät jäivät hyvänä muistona mieleen. Minua ohjanneen lääkärin kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja mm. erikoistumisesta, ja muutenkin "oikeaan" työympäristöön pääseminen joka kerta vahvistaa fiilistä siitä, että etenen oikeaan suuntaan.

Preklinikan viimeinen neljännes alkoi hankalasti. Takana oli ihanan rento loma Kanarialla, ja arkeen paluu viikkokausia kestäneine sairasteluineen verotti niin aikaa kuin voimiakin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu oli omalla kohdallani turhankin kliinistä! Mutta siitäkin selvittiin, ja ko. kurssin loppukiri tuotti tämän vuoden parhaan arvosanan. Yleinen patologia sen sijaan ei mennyt ihan niin hyvin (syytän sitä, kun vielä seitsemän minuuttia ennen tentin alkua olin vielä kotona etsimässä jonkun muksun puuttuvaa vaatekappaletta ja lopulta päädyin tenttiin jo valmiiksi lannistuneena). Isoimman urakan eli farmakologian tuloksia saanemme odottaa vielä pitkään, mutta uskaltaisin väittää, että sekin menee heittämällä läpi. (Edit: Ja näinhän siinä kävi, paras arvosana kolahti siitä!)

Summa summarum: olen tykännyt näistä kahdesta vuodesta aivan älyttömästi. Eniten haasteita itselleni toivat biokemian ja neurotieteiden asiat, joskaan yhtään tenttiä ei ole tarvinnut hylsyn takia uusia. Prekliiniset opinnot ovat olleet minulle mahdollisuus oppia paljon asioita, joita en ole ennen osannut, mutta joita tarvitsen kliinisten tietojen ja taitojen pohjaksi. Etukäteen ajattelin, että preklinikka on ihan pelkkää teoriaa, mutta ainakin omaa sh-taustaani vasten katsottuna olen todennut tuon luulon vääräksi. Paljon olen oppinut asioita, joita joskus mietin, mutta joita en koskaan työni lomassa ehtinyt selvittää. Näiden vuosien myötä olen taas vähän valmiimpi palaamaan työelämään, eri roolissa toki kuin tähän asti.

Parasta näissä kahdessa vuodessa on kuitenkin ollut se, että ensimmäistä kertaa aikoihin tunnen olevani juuri siellä, missä haluankin, ja ympärillä on mahtavia tyyppejä, tulevia kollegoita ja muita, jotka jakavat tätä hetkeä kanssani. En melkein malta odottaa, että pääsen syksyllä "tositoimiin". Silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on se, että preklinikka on ollut elämäni parasta aikaa - ei helpointa eikä vaivattominta mutta keveästi parasta! ♥