5.9.2018

J: Avaimet onnistumiseen ensimmäisellä yrityksellä

Pitkästä aikaa J:n postauksen aika. Tänään hän vastaa kysymykseen, jota moni varmaan miettii: miten päästä lääkikseen ekalla yrityksellä? Kuvat ovat tällä kertaa omiani. Voimia loppuviikkoon jokaiselle! :)

Pohja oli kaiken kaikkiaan hyvä ja työt joustivat. Niiden koen olevan avainasemassa heti ensimmäisellä kerralla sisäänpääsyssä. Myös oma asenne ja se, että pidän valtavasti opiskelusta sekä uuden oppimisesta ja haasteista ja olen aidosti kiinnostunut kaikista kolmesta aineesta, auttoi jaksamaan hyvin. Toki huonoja päiviä tulee kaikille ja välillä pitää buustata motivaatiota, että jaksaa aloittaa opiskelun. Pidin tarkasti kiinni siitä, että en opiskele väsyneenä ja vältän stressiä. Perhe, harrastukset, hyvät yöunet ja vapaapäivät olivat minulle todella tärkeitä.

Suunnitelmallisuus ja se, että tiesin omat vahvuudet sekä heikkoudet. Etenkin ne heikkoudet on tärkeä tunnistaa. Kenestäkään tuskin on kivaa olla ulkona omalta mukavuusalueelta, mutta oppiminen on tehokkainta, kun ollaan lähellä sitä omaa osaamista, mutta kuitenkin sen verran sen ulkopuolella, että välillä tekee mieli hakata päätä seinään. Oppiminen ja etenkin syvällinen ymmärtäminen on harvoin hauskaa ja helppoa. Se hauskuus ja ilo tulee vasta jälkeenpäin, kun tajuaa oppineensa uutta.




Suunnittelin ja analysoin omaa etenemistä sekä päivitin suunnitelmaa. Kuuntelin paljon itseäni ja luotin siihen, että tiedän, miten opin. Uskon, että tämä voi olla suuri haaste monelle, joka ei ole ennen joutunut panostamaan oppimiseensa vaan lukio on mennyt niin sanotusti lukematta läpi. Silloin ne oppimisen negatiiviset tunteet voivat hyvinkin tuntua musertavilta. Lisäksi on vaikeaa pysyä objektiivisena itselleen ja tarkastella omaa tekemistään. On siis tärkeää pohtia sitä omaa oppimista ja pyrkiä kehittämään sitä. Tähän auttoi minulla huomattavasti se, että olen aiemminkin joutunut tekemään töitä oppimisen eteen ja oppinut yliopistossa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja todella abstrakteja asioita. Toki harjoituskokeissa pärjääminen tuki myös sitä, että hyvin menee. Kannattaa pyytää apua, jos tuntuu, että on umpikujassa. Vaikka on jo lukiosta valmistunut, voi silti soittaa vanhalle opolle ja kysyä apua ja ohjausta. Tai jos tuntee jonkun opettajan, niin voi hänen kanssaan keskustella etenemisestä. Kukaan ei ole yksin, vaikka siltä saattaa välillä tuntua.

Pidin huolen siitä, että en opiskele väsyneenä tai negatiivisena. Jos alkoi jurppia liikaa, lopetin tai ainakin vaihdoin aihetta. Olin tarkka siitä, että minulla on lähes koko ajan positiivinen fiilis ja ote opiskeluun. Positiivisuus ei ole päätös, mutta silti siihen omaan fiilikseen voi vaikuttaa paljon pohtimalla omaa tilannetta ja analysoimalla, miksi ajattelen tai asennoidun tai suhtaudun näin. Onko huonoja kokemuksia tai motivaatio hukassa? Gradua kirjoittaessa luin ihan aluksi pari graduopasta ja sieltä sain paljon hyviä vinkkejä motivaatioon ja asenteeseen, jotka ovat auttaneet kaikissa muissa projekteissa. Suosittelen siis tutustumaan alan kirjallisuuteen!




Keskityin omaan tekemiseen enkä miettinyt muita. Itse ajattelin seuraavaa: ”Jossain pölyisen kirjaston nurkassa istuu se yhdeksän ällän ylioppilas, jolla on kaikki raha ja aika panostaa vain tähän ja hän osaa kaiken. Siinäpähän on, minulle riittää, että vielä on yli 100 paikkaa jaossa tämän yhden superyksilön jälkeen ja niistäkin tarvitsen vain yhden.” Aina se ei ollut niin helppoa, mutta suurimman osan ajasta unohdin kaikki muut. En lukenut keskustelupalstoja tai blogeja suunnitteluvaiheen jälkeen ollenkaan. On turhaa käyttää energiaa sellaiseen, mihin ei voi vaikuttaa.

Tsemppiä ja iloa opiskeluun kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit ♥