Pohja oli kaiken kaikkiaan hyvä
ja työt joustivat. Niiden koen olevan avainasemassa heti ensimmäisellä kerralla
sisäänpääsyssä. Myös oma asenne ja se, että pidän valtavasti opiskelusta sekä
uuden oppimisesta ja haasteista ja olen aidosti kiinnostunut kaikista kolmesta
aineesta, auttoi jaksamaan hyvin. Toki huonoja päiviä tulee kaikille ja välillä
pitää buustata motivaatiota, että jaksaa aloittaa opiskelun. Pidin tarkasti
kiinni siitä, että en opiskele väsyneenä ja vältän stressiä. Perhe,
harrastukset, hyvät yöunet ja vapaapäivät olivat minulle todella tärkeitä.
Suunnitelmallisuus ja se, että
tiesin omat vahvuudet sekä heikkoudet. Etenkin ne heikkoudet on tärkeä
tunnistaa. Kenestäkään tuskin on kivaa olla ulkona omalta mukavuusalueelta,
mutta oppiminen on tehokkainta, kun ollaan lähellä sitä omaa osaamista, mutta
kuitenkin sen verran sen ulkopuolella, että välillä tekee mieli hakata päätä
seinään. Oppiminen ja etenkin syvällinen ymmärtäminen on harvoin hauskaa ja
helppoa. Se hauskuus ja ilo tulee vasta jälkeenpäin, kun tajuaa oppineensa
uutta.
Suunnittelin ja analysoin omaa
etenemistä sekä päivitin suunnitelmaa. Kuuntelin paljon itseäni ja luotin
siihen, että tiedän, miten opin. Uskon, että tämä voi olla suuri haaste
monelle, joka ei ole ennen joutunut panostamaan oppimiseensa vaan lukio on
mennyt niin sanotusti lukematta läpi. Silloin ne oppimisen negatiiviset tunteet
voivat hyvinkin tuntua musertavilta. Lisäksi on vaikeaa pysyä objektiivisena
itselleen ja tarkastella omaa tekemistään. On siis tärkeää pohtia sitä omaa
oppimista ja pyrkiä kehittämään sitä. Tähän auttoi minulla huomattavasti se,
että olen aiemminkin joutunut tekemään töitä oppimisen eteen ja oppinut
yliopistossa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja todella abstrakteja
asioita. Toki harjoituskokeissa pärjääminen tuki myös sitä, että hyvin menee.
Kannattaa pyytää apua, jos tuntuu, että on umpikujassa. Vaikka on jo lukiosta
valmistunut, voi silti soittaa vanhalle opolle ja kysyä apua ja ohjausta. Tai
jos tuntee jonkun opettajan, niin voi hänen kanssaan keskustella etenemisestä.
Kukaan ei ole yksin, vaikka siltä saattaa välillä tuntua.
Pidin huolen siitä, että en
opiskele väsyneenä tai negatiivisena. Jos alkoi jurppia liikaa, lopetin tai
ainakin vaihdoin aihetta. Olin tarkka siitä, että minulla on lähes koko ajan
positiivinen fiilis ja ote opiskeluun. Positiivisuus ei ole päätös, mutta silti
siihen omaan fiilikseen voi vaikuttaa paljon pohtimalla omaa tilannetta ja
analysoimalla, miksi ajattelen tai asennoidun tai suhtaudun näin. Onko huonoja
kokemuksia tai motivaatio hukassa? Gradua kirjoittaessa luin ihan aluksi pari
graduopasta ja sieltä sain paljon hyviä vinkkejä motivaatioon ja asenteeseen,
jotka ovat auttaneet kaikissa muissa projekteissa. Suosittelen siis tutustumaan
alan kirjallisuuteen!
Keskityin omaan tekemiseen enkä
miettinyt muita. Itse ajattelin seuraavaa: ”Jossain pölyisen kirjaston nurkassa
istuu se yhdeksän ällän ylioppilas, jolla on kaikki raha ja aika panostaa vain
tähän ja hän osaa kaiken. Siinäpähän on, minulle riittää, että vielä on yli 100
paikkaa jaossa tämän yhden superyksilön jälkeen ja niistäkin tarvitsen vain
yhden.” Aina se ei ollut niin helppoa, mutta suurimman osan ajasta unohdin
kaikki muut. En lukenut keskustelupalstoja tai blogeja suunnitteluvaiheen
jälkeen ollenkaan. On turhaa käyttää energiaa sellaiseen, mihin ei voi
vaikuttaa.
Tsemppiä ja iloa opiskeluun kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥