9.11.2018

Preklinikka ja arvosanat

Ennen lääkisopintojeni alkua mietin tovin jos toisenkin, mitenköhän mahdan pärjätä niin vaativissa opinnoissa. Kun on alla "vain" amk-tutkinto ja suunnilleen lukematta läpi vedetty lukio, oli ehkä aiheellistakin mietiskellä, mihin omat rahkeet riittävät.

Kuopion lääkiksessä kurssien arvostelu on joko hyväksytty-hylätty tai arvosana-asteikolla 0-5. Välillä mietin, että hyv-hyl olisi kiva kaikkien kurssien kohdalla, mutta toisaalta numerotkin ovat ihan jees. Koko lääkisajasta en voi vielä puhua, kun kokemusta on vasta prekliinisistä opinnoista. Monilta olen kuullut, että klinikassa arvosanat ovat kovemman työn takana kuin preklinikassa, mutta tämä jää nähtäväksi ja raportoitavaksi myöhemmin.




Näin perheellisenä, kun opiskelulle ei ole rajattomasti aikaa (no kenelläpä olisi), olen yllättynyt positiivisesti omista arvosanoistani. Takana ei ole yhtään hylsyä tai edes ykköstä, vaan ennemminkin painotus on asteikon keskivaiheilla ja sitä paremmissa arvosanoissa. Joka kurssin tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon sellaista, mitä tarvitsen sitten oikeissa töissä, mikä alkuvaiheessa tarkoittaa ensisijaisesti suurten kokonaisuuksien hallintaa ja jos aikaa jää, pienempiä asiakokonaisuuksia ja harvinaisempia asioita. En siis pääasiassa tavoittele mahdollisimman hyviä arvosanoja, vaan ne ovat kiva bonus ja pieni varmistus siitä, että jotain on kurssilta jäänyt päähänkin. Tärkeintä on oma fiilis siitä, että perusasiat on opittu. Tenttien sisältö on jo preklinikassakin vaihdellut paljon laatijoista riippuen - toiset painottavat suuria kokonaisuuksia, toiset pienempiä asiasisältöjä. Yleensä, muttei aina, tentin arvosana on vastannut aika hyvin omaa fiilistäni.

Ja sittenhän on toki asia nimeltä kladi. Kladiin kuuluvat tiettyjen kurssien arvosanat, ja oma kladisijoitus voi vaikuttaa siihen, saako toivomaansa manupaikkaa. Itä-Suomen yliopiston järjestämiä amanuenssuuripaikkoja jaettaessa ensimmäisenä kriteerinä on oma n-luku ja ensisijalla luonnollisesti ylempien kurssien opiskelijat. Kladi on kriteeristössä vasta sijalla 3, mutta joka tapauksessa hyvillä arvosanoilla voi omia asemiaan yrittää parantaa. Siinä taas yksi syy, miksi olen  kohtuullisen tyytyväinen kuluneiden vuosien arvosanoihini. Tämän katraan kanssa kun ei ihan heti lähdetä toiselle paikkakunnalle harjoittelemaan.




Preklinikan jäljiltä olen iloisen yllättynyt siitä, miten "vähällä vaivalla" (tarkoitan odotuksiini suhteutettuna, siksi lainausmerkit) olen opinnoissani menestynyt. Kun reilut kaksi vuotta sitten, ekana syksynä avasin anatomian atlaan, ihan tosissani kuvittelin hetken, etten pystykään tähän. Vaikka pitäisihän se tietää, että yleensä jos jonkin opiskelupaikan saa, on todennäköistä, että taso on riittävä opinnoissa pärjäämiseen. Joka tapauksessa opiskelu pienten lasten kanssa, välillä vähillä yöunilla ja muutenkin matalilla energiatasoilla on melkoinen työmaa. Välillä väsyttää aivan armottomasti ja toisinaan on käyty tosi syvällä epätoivossa, mutta tässä sitä vaan ollaan. Reilut 1/3 opinnoista on kuitenkin jo kunnialla suoritettu, joten enköhän suoriudu jatkostakin!

Klinikkaa on käyty kohta kolme kuukautta, ja nyt jo tuntuu kuin ei olisi muuta tehnytkään. Kysyä sopii: mihin nämä vuodet menevätkään? Hyvää viikonloppua ja ihanaa isänpäivää!

9 kommenttia:

  1. En ole aikaisemmin lukenut blogiasi, mutta ensimmäisen kappaleen nähtyäni (blogit.fi) piti klikata lukemaan. Kuulosti niin tutulta, olisin voinut kirjoittaa samoin, paitsi etten ole lääkiksessä enkä sinne hakenutkaan, vaikka joskus sekin kävi mielessä. Mutta tuo omien rahkeiden riittäminen, sisältö siinä takana ja epäily. Onnea sinulle opiskeluusi! Pitääpä lukea juttujasi enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun löysit tänne :) Niin, varmaan meistä jokainen käy välillä läpi samanlaisia fiiliksiä ja epäilyjä omasta pärjäämisestään - hauskaa, että samaistuit! Kiitos paljon, onneakin tässä tarvitaan :)

      Poista
  2. Moikka!
    Ihan ensiksi, kiitos ihanasta blogista! Tsemppasi kovasti pääsykokeisiin lukemisen aikana :) Näin ekan vuoden lääkisopiskelijana tuntuu, että olen vielä aivan hukassa tenttiin lukemisen kanssa: miten lukea, kuinka paljon lukea ja ennen kaikkea, miten rajata tenttialueesta ne tärkeimmät asiat. Jos sopii kysyä, niin minkä itse olet kokenut parhaaksi tavaksi opiskella tentteihin, ja kuinka paljon käytit aikaa opiskeluun parin ensimmäisen vuoden aikana? Itselläni tahtoo suurimpana ongelmana olla ehkä turhankin suuret opiskelutunnit, mikä on varmaankin jäänyt päälle sieltä pääsykokeisiin lukemisesta..
    Kiitos jos jaksat vastata näihin opiskelutekniikoiden suhteen vielä ihan pihalla olevan fuksin kysymyksiin, ja oikein mukavaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta, jos tässä vaiheessa sopii niin jo sanoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos palautteesta! :) Huippua, kun oot päässyt hakuvaiheesta tositoimiin! Tuossa alla näkyykin jo toisen opiskelijan kommenttia ja vinkkiä tenttiin lukuun. Omasta puolestani voisin sanoa, että laatu korvaa määrän ja että oman oppimistyylin löytäminen on avainasemassa. Siksi olen vähän huono neuvomaan, että tee näin tai noin, kun jokainen on oppijana kuitenkin omanlaisensa.

      Paras tapa itselläni tenttiin luvussa on jaotella opiskeltavat asiat omasta mielestä loogisiin kokonaisuuksiin (jotka siis yleensä eroavat todella paljon esim. valmiista luentokokonaisuuksista), joita sitten tankkaan itsekseni esim. ajatuskarttoja tekemällä. Parina viimeisenä päivänä ennen tenttiä kokoan sitten kaiken yhteen. Preklinikassa en hirveästi käynyt luennoilla, joten keskimääräinen opiskeluaika oli varmaan jotain muutama tunti päivässä - välillä ei yhtään ja ennen tenttiä kellon ympäri. Asiaa riittää opiskeltavaksi ihan loputtomiin, joten omien rajojen löytäminen ja sen päättäminen, mikä on itselle tarpeeksi, on tosi tärkeää. Kukaan tuskin vuosikausien päästä kyselee yksittäisten kurssien arvosanoja. Ja kuten tuossa postauksessa jo sanoin, tenttikysymykset riippuvat laatijasta, ja jotkut kysyvät paljon spesifimpää tietoa kuin toiset. Siksi tenttiarvosanoistakaan ei voi vetää ihan suoria johtopäätöksiä omasta osaamistasosta.

      Tärkeimpien asioiden rajaukseen oppii kyllä ajan kanssa, vaikka se alkuun tuntuukin hankalalta. Jotain viitettä voi saada luennoilta, kun luennoitsija painottaa tiettyjä asioita. Opiskeltavan asian yleisyys on toinen kriteeri, jonka perusteella varsinkin nyt klinikassa suuntaan opiskeluani, vaikka toki harvinaisemmatkin asiat tulee jollain tasolla osata.

      Olikohan tästä mitään apua :D Jos haluat tietää lisää mun opiskelumetodeista ja tenttiinluvusta, tuossa vasemmalla on tunnisteita, joista klikkaamalla löytyy lisää juttuja! Ja kysy toki lisää, jos jäi jotain epäselväksi.

      Paljon tsemppiä opiskeluun ja ihanaa joulun odotusta sullekin :)

      Poista
    2. Minäkin allekirjoitan täysin tuon oman oppimistyylin löytämisen. Siinä on varmasti päässytkin jo hyvään vauhtiin pääsykokeisiin lukiessa. Itselle ainakin pääsykoevalmistautuminen oli se hetki elämässä, kun oikeasti piti miettiä ja kokeilla minkälainen opiskelutapa itselläni toimii. Oli se tyyli millainen tahansa, niin luulen, että olennaisinta on tiedon työstäminen ja jäsentäminen sen sijaan, että vain lukisi/kuuntelisi luentoja ja kirjoja.

      (T. Alla vinkkejä jakanut Anonyymi)

      Poista
  3. Kyllä itseänikin mietitytti, että miten pärjää ja ainakin alkuun omana tavoitteena kursseissa oli vain läpipääsy (sen lisäksi, että tuli tunne asioiden jonkunlaisesta oppimisesta). Sitten kun hyviä arvosanoja alkoi tulla, niin paineet lisääntyi arvosanatason pitäminen korkeana mm. kladia silmällä pitäen. Preklinikan kursseissa vaadittava työmäärä tuntui vaihtelevan aika paljon. Muutamista kursseista ei tainnut juuri kukaan saada vitosta, enkä itsekään saanut, vaikka panostus kursseihin oli ihan kohtuullinen.

    Tästä voisikin aasinsiltana siirtyä antamaan neuvoja fuksille. Jos siis Kuopiossa opiskelet, niin suosittelen lämpimästi tenttiarkiston hyödyntämistä itseopiskelussa. Vanhoista tenteistä näkee todella hyvin, mitä on aiemmin painotettu ja samat kysymykset kiertävät. Itsellä on ollut tapana katsoa 5-10 vuoden edelliset tentit (riippuu vähän kurssista kuinka paljon vanhoja tenttejä on arkistossa) kurssin alettua, ryhmitellä vanhat kysymykset aihealueittain ja sitten tehdä niihin omat vastaukset, kun kyseinen asia on omalla kurssikerralla käyty. Vanhojen tenttien lisäksi tein omat muistiinpanot kaikista luennnoista/aihealueista ja niistä Anki-kortit. Anki-korteissa on sitten tärkeä keskittyä oikeasti opiskelemaan ne kortit ja kertaamaan, kertaamaan ja vielä kerran kertaamaan! Luennoilla en preklinikassa juuri käynyt, vaan opiskelin asiat itsenäisesti kurssikirjoista. Duodecimin (verkko)kirjoja kannattaa myös lukea, vaikka kirjaa ei olisikaan kurssikirjaksi listattu. Tentteihin valmistautuessa nuo vanhat tenttikysymykset ja niihin tekemäni vastaukset saivat painoarvoa enemmän kuin omat muistiinpanot. Näillä menetelmillä tuli suurimmasta osasta preklinikan kursseista vitonen ja lopuistakin nelonen. Olin ja olen kyllä vähän yllättynyt, että noin hyviä arvosanoja sain, koska oma osaamisen kokemus ei ehkä ihan vastaa arvosanoja.

    Tämä klinikka onkin sitten ihan toinen tarina. Yhtenä päivänä Snellun ruokalassa vieressä istuvat fuksit pohtivat kursseja ja niitten työläyttä enkä itse voinut olla muuta miettimättä kuin "eihän silloin ollutkaan oikeasti rankkaa", vaikka silloin toki olin toista mieltä. Ehkä aika kultaa muistot, mutta nyt kyllä tuntuu, että klinikkavaihe on nostanut työläyden ihan toisiin sfääreihin, esimerkiksi kurssikirjoja ei todellakaan ole aikaa lukea niin ajatuksella kuin haluaisin. Olen miettinyt, että olisi ehkä ollut ihan hyvä jos olisi jo preklinikassa oppinut vähän enemmän keskittymään oikeasti olennaisiin sen sijaan, että ehti hyvin kaiken nippelitiedonkin opiskella. Nyt nimittäin olennaisten asioiden poimiminen valtavasta tietotulvasta on ihan pakollinen taito! Tämä siis neuvona preklinikkaan. Ei siihen tärkeitten asioiden poimimiseen ole mitään muuta oikotietä kuin oma työ ja harjoittelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä tulikin jo kattavasti vinkkejä fukseille ja muillekin! Itselläni ei kyllä ollut edes preklinikassa niin paljoa aikaa tai energiaa, että olisin ehtinyt tai jaksanut opetella ihan kaikki nippelitiedotkin. Klinikka on tosiaan vähän erilaista, joten nähtäväksi jää pärjääminen klinikkakynnyksen tällä puolen! :)

      Poista
  4. Tuli aika romaani tuosta vastauksesta, mutta opiskelutunneista vielä piti sanoa, että tuntimäärällisesti opiskelin preklinikassa varmaan 4-6 tuntia päivittäin. Aluksi TLA:n (tuki- ja liikuntaelimistön anatomia) aikana enemmänkin. TLA oli minusta preklinikan työläin kurssi, sen jälkeen sitten helpotti. No, Neurotieteet, Kliininen mikrobiologia ja Systemaattinen farmakologia oli kanssa aika pahoja, mutta nehän tulee kai edelleen vasta kakkosella. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä SFL oli ihan paras preklinikan kurssi! Laaja kyllä, mutta niin ihanan selkeä kokonaisuus :D

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥