Lääkisopintoni tähän asti

Nyt on takana saman verran (kaksi vuotta kumpaakin) preklinikkaa ja klinikkaa, joten kerron pikkuisen tähänastisista opinnoistani. (Okei, se kirurgia roikkuu suorittamattomana edelleen, mutta tämäkin asia korjaantuu parin seuraavan kuukauden aikana!). Pientä vertailuakin mahtuu mukaan niin opintosisältöjen kuin omien fiilistenkin osalta.

Preklinikasta olen jo aiemmin kertonutkin esimerkiksi tässä koosteessa sekä arvosanojen kautta katsottuna täällä. Kaksi ensimmäistä lääkisvuotta jäivät mieleen opettavaisina ja melko teoreettisina, joskin toisen vuoden loppupuoliskolla päästiin jo paremmin kliinisiin asioihin käsiksi. Ehkä suurin opetteleminen preklinikan aikana ja etenkin opintojen ekana vuonna itselläni oli nimenomaan yliopisto-opiskelun opettelemisessa. Koska taustallani ei ollut aiempia yliopisto-opintoja, en osannut edes kuvitella, miten paljon työtä tenttiin lukeminen voi vaatia tai kuinka vahvasti näissä opinnoissa on "omillaan". Kun opiskelijajoukossa on pitkälti toistasataa opiskelijaa, yksilöllinen ohjaus ja opetus jää hyvin vähälle. Onneksi vuosikurssin sisällä ja tuutoreiden toimesta muistuteltiin, ohjattiin ja neuvottiin hyvin niin käytännön asioissa kuin opiskelujutuissa. Lääkis on myös hyvin koulumuotoinen tarkkaan laadittuine lukujärjestyksineen, ettei senkään puolesta joudu kovin runsaasti tekemään itsenäisiä päätöksiä esimerkiksi kurssivalintojen suhteen. Joka tapauksessa opintojen alkuajat olin kovin hukassa, mutta se kai jossain määrin kuuluu asiaan. :)

Toinen lääkisvuosi oli henkilökohtaisesti tähän mennessä vaikein vuosi, ei niinkään opintojen puolesta vaan muun elämän. Mies aloitti omat opintonsa ja lapset päivähoidon (ja sitä myöten sairastelun). Vauhdikkaan ensimmäisen opiskeluvuoden sekä koko kesän työskentelyn jälkeen olin lukuvuoden alkaessa jo valmiiksi väsynyt. En jaksanut etenkään syyslukukautena paljoakaan kiinnostua kursseista, ja toisen lukuvuoden keskiarvoni on tähän mennessä heikoin vaikka todella hyvä (3,5) onkin. Kyseisenä vuonna mietin myös eniten tähän asti, olenkohan sittenkään omalla alallani (taaskaan). Asiaan vaikutti varmaan myös se, etten lasten sairastelun vuoksi päässyt sitäkään vähää esimerkiksi luennoille kuin ensimmäisenä vuonna. Onneksi suunta oli ylöspäin, ja kevätpuolella opiskelu alkoi taas maistua. Toisen vuoden ja koko preklinikan kruunasi SFL eli systemaattisen farmakologian ja toksikologian kurssi, josta pidin älyttömän paljon. Kun preklinikka päättyi, fiilis oli hyvä eikä vastaavanlaisia epäilyksiä väärästä alasta ole sittemmin enää tullut. Kesä vierähti syväreiden parissa, ja muutama oikein syvä epätoivon alho mahtui niihinkin viikkoihin. Kaikkinensa tekee melkein pahaa muistella kyseistä lukuvuotta, mutta siitäkin on selvitty :D.

 

Sitten alkoi klinikka, kauan odotettu ja paljon pelätty. Suurin muutos preklinikkaan nähden oli pienryhmäopetukset ja etenkin niiden suuri määrä (useita viikossa, voi sentään). Pikku hiljaa totuteltiin kulkemaan KYS:n käytäviä lääkärintakki päällä ja stetarit sekä lukematon määrä erilaisia suorituskortteja takin taskussa. Itse solahdin varsin nätisti sairaalamaailmaan, olihan se tuttu jo aiemman ammattini kautta, vaikka uusi rooli tietysti aiheutti vähän kasvukipuja. Jännitin ekoja potilaan tutkimisia ihan hirveästi. Kolmosvuoden syksy meni klinikkaa opetellessa ja epävarmuutta monien uusien asioiden edessä sietäessä, keväällä taas koittivat uudet haasteet (kuinka selvitä järkyttävän väsyneenä ja pahoinvoivana viikon välein olevista tenteistä?). Yleensä ottaen pidin suuresti kolmosvuodesta. Lempikurssejani olivat sisätaudit (etenkin gastroenterologia, nefrologia ja reumatologia), keuhkosairaudet sekä anestesiologia ja tehohoito. Tosin ANE:n simulaatioharjoituksista ei jäänyt ollenkaan hyvä mieli, kun suoriuduin niin "huonosti" omasta tehtävästäni :( Hyvillä mielin en muistele myöskään sisätautien lopputenttiä, mutta onneksi sekin on jo historiaa eikä sitä tarvitse enää kohdata!

Nelosvuosi oli omalla kohdallani luku sinänsä. Ensin raskas alkusyksy, jota onneksi kevensi hyyyvin keveä fysiatrian ja ortopedian jakso. Sitten vauvan syntymä ja loppuvuosi "lomaa". Kevät sen sijaan oli koronasta huolimatta aivan mahtava! Rakastin neurologian kurssia ja ylipäätään opiskelua kotona olon jälkeen :) Seminaariviikoista pidin myös, oli mukavaa olla kerrankin koko kurssin voimin auditoriossa ja nähdä pitkästä aikaa päivittäin myös eri ryhmissä olevia kavereitani. Keskittyminen tosin uhkasi herpaantua säännöllisin väliajoin - kuka muka jaksaa olla aktiivinen monta viikkoa putkeen klo 8-16? Myös psykiatriasta pidin kovasti, ja siihen tavallaan sopi etäopetus oikein hyvin. Tk-jakson suoritin opintojen välissä pääsiäisloman aikana, ja teki kyllä hyvää päästä ihmisten ilmoille! Yleisfiilis nelosvuodesta on ollut hyvä, ja opiskelumotivaatiota on riittänyt varsinkin kuluneena keväänä. Iloisin mielin jatkan tästä eteenpäin kohti toiseksi viimeistä lääkisvuotta!

Sitten sitä vertailua. Olen todennut monessa asiassa olevani suunnilleen päinvastaista mieltä kuin moni muu, joten älkää ihmeessä kuvitelko, että omat ajatukseni vastaisivat millään tavalla yleistä käsitystä tai varsinkaan todellisuutta!

Preklinikka

Käytetty aika: Opiskelukalenterini oli aika täynnä, pääosin luentoja (liki joka päivä, mutta eivät pakollisia, joten aika vähän kävin) ja jonkin verran ryhmäopetuksia (yleisimmin 1/vko, mutta määrä vaihteli 0-5/vko). Harkoissa opetusryhmät olivat aika isoja suhteessa klinikkaan, ja niissä asioita käsiteltiin usein pienemmissä ryhmissä. Varsinkin toisena opiskeluvuonna opiskeluun käyttämäni tunnit olivat melko minimaalisia tenttiin lukua lukuun ottamatta.

Parasta: Tk-päivät eli ne ainoat hetket, kun pääsi kurkkaamaan käytännön työelämään. Biolääketieteen ja mikrobilsan harkat oli omia lemppareita, pipetointi ja mikrobien zoomailu mikroskoopilla olivat omasta mielestäni oikein jees!

Sudenkuopat: Ennakkotehtäviä oli moniin ryhmäopetuksiin, mutta hyvistä aikeista huolimatta ne jäivät usein vähälle huomiolle. (Siihen lienee vaikuttanut osittain se, että suuremmassa ryhmässä oli helpompi piiloutua muiden taakse, kun ei ihan ollutkaan kartalla päivän aiheesta...) Preklinikassa aihealueet olivat minulle aika vaikeita ja koko yliopisto-opiskelu uutta.

Opintomenestys: Opintojeni keskiarvo oli kahden ekan vuoden aikana vähän vajaa 4. Harmitti kyllä pienesti, kun oma kladini ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla. Olen silti päässyt amanuenssiksi juuri niihin paikkoihin, mihin olen halunnutkin, ja se on tärkeintä.

Kaksi klinikkavuotta

Käytetty aika: Ryhmäopetuksia on ollut yleisimmin 3/vko (määrät ovat vaihdelleet 0-6/vko) eli aika paljon enemmän kuin prekliinisessä vaiheessa. Ennakkotehtäviin olen klinikassa saanut tuhraantumaan paljon enemmän aikaa, koska pienessä ryhmässä on ihan erilainen paine osatakin jotakin :D  Ryhmäopetusten ja luentojen päälle klinikassa ovat tulleet omatoimisesti suunniteltavat ja tehtävät päivystys- ja osastoseurannat sekä potilaan tutkimiset, joihin on saanut vierähtämään tunnin jos toisenkin.

Parasta: Vuosikausien ahkera opiskelun opettelu sekä teoreettisempien aiheiden vaihtuminen kliinisempiin paitsi suunnilleen tuplasi opiskelumotivaationi myös sai aikaan arvosanojen kohenemisen. Pienryhmäopetuksen klinikassa olen itse kokenut paljon opettavaisemmaksi kuin preklinikan ryhmäopetukset. Tähän varmasti ovat vaikuttaneet niin pieni ryhmäkoko kuin oma parempi aktiivisuustasokin. Erityisen mukavia ovat olleet nelosvuoden opinnot, joissa saa keskittyä vain yhteen tai kahteen kurssiin kerrallaan. (En kyllä kärsinyt kolmosvuoden syksystä kevääseen -kursseistakaan lainkaan.) Mielestäni klinikka on tähän asti ollut tosi mukavaa ja mielenkiintoista - toivottavasti sama jatkuu loppuun saakka!

Sudenkuopat: Aikataulujen säätäminen, kun se potilaan tutkiminen sattuukin just sille illalle kun ei sopisi ja itselle sopivat omatoimiset seuranta-ajat on joku muu jo varannut! Onneksi näistä selviää kuitenkin, kenelläkään ei (tietääkseni) ole jäänyt suorituksia saamatta aikatauluongelmien vuoksi.

Opintomenestys: Parempi kuin uskoinkaan etukäteen niin fiilisten kuin suoritustenkin osalta. En tunnista (tai myönnä) käyttäväni aikaa tai energiaa opiskeluun enempää kuin preklinikassakaan, mutta niin vain keskiarvoni on kahden klinikkavuoden aikana ollut parempi kuin preklinikassa, hieman yli 4.

Haluankin etenkin klinikkavaihetta kauhulla ajattelevia rohkaista, että siitäkin vaiheesta kyllä selviää. Kolmosvuoden alku on vaikeinta, mutta sen jälkeen helpottaa! Tai toivottavasti näin, vielä on kaksi kokonaista vuotta jäljellä... P.S. Kysykää nyt ihmeessä edes jotain! :D

2 0 1 8

Vuoden 2018 alussa kirjasin blogiin kahdeksan tavoitetta kuluneelle vuodelle. Seuraava vuosi kolkuttelee jo ovelle, joten käydäänpä läpi, miten tavoitteideni kanssa kävi. Suurin osa tavoitteistani on tarkoituksella hyvin abstrakteja, mikä tekee arvioinnista vähän hankalaa...

Tammikuussa 2018 lupasin itselleni, että

• teen enemmän juttuja joista nautin - En tiedä, onko tämä totta, mutta tältä minusta tuntuu. Valokuvasin todella paljon etenkin alkuvuodesta, olen lukenut enemmän ja taiteillutkin vähän. Olen tyytyväinen tämän tavoitteen osalta, vaikka sama toki jatkuu ensi vuonna :)
• annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille - Opettelen tätä edelleen, mutta suunta on hyvä!
• pidän parempaa huolta itsestäni - Yritys on tässäkin asiassa ollut hyvä, mutta mm. työntäyteinen arki on iskenyt kapuloita rattaisiin. Jatketaan tätä siis!
• keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita - Osittain toteutunut. Perfektionismi vaivaa edelleen ajoittain, mutta olen oppinut (pakon edessä) myös hellittämään.
• annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia - Tämäkin tuntuu toteutuneen, vaikka tavoitteeni melko abstrakti onkin. Koen olevani vähän eri ihminen kuin vuoden alussa.
• sanon useammin kyllä - Vaikea sanoa, kun ei ole tarkkoja tilastoja ;) Sanoisin, että osittain toteutunut, ja tämä kohtahan vähän liittyy tuohon viimeiseen kohtaan.
• jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea - Vihdoin asia, joka on toteutunut täysin! (Tässähän piti pyrkiä, ei saavuttaa :D) Hyvä ja sujuva arki on se juttu, jonka avulla jaksan ja pärjään hyvin, joten arjen optimointi jatkunee myös ensi vuonna :)
• valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän - Olen yrittänyt ja omasta mielestäni onnistunutkin. Erityisesti kiireestä ja tekemisen paljoudesta valittamista pyrin ankarasti välttämään, koska tekemisen määrä ei siitä vähene, mutta valitus ja negistely vievät viimeisetkin voimat.

Suurin osa tavoitteistani toteutui vähintään osittain. Tässä vaiheessa vuotta voinee jo sanoa, että vuosi 2018 oli elämäni paras ♥ Vuosi alkoi ihanalla ja lämpimällä ulkomaanmatkalla. Vaikka keväällä sairasteltiinkin pitkään ja hartaasti, pysyin katastrofeista huolimatta hienosti opiskelutavoitteissani ja sain 2. vuoden parhaan arvosanan koko preklinikan suurimmasta kurssista. Kesä oli (helteitä lukuun ottamatta!!!) - ainakin jälkikäteen ajateltuna - mukava, kun tein "omassa kopissani" tutkimustani eteenpäin. Syksy toi mukanaan klinikan aloituksen ja uudet kuviot sairaalan puolella. Oli jännittäviä hetkiä ja raskaita viikkoja, mutta niinpä siitäkin selvittiin. Marraskuussa  vietin 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, kun mies oli matkalla. Juuri kun ajattelin, että pian on tästäkin vuodesta päästy, tulikin eteen vielä muutto, joka tapahtui muutama päivä ennen joulua. Nyt on vanha asunto tyhjennetty ja uuteen kotiuduttu, joten uusi vuosi aloitetaan monin tavoin puhtaalta pöydältä. 

(Yksi tässä vuodessa harmittava asia on se, että blogi jäi niin vähälle huomiolle. Taitaa vain olla niin, ettei ihan kaikkea voi saada.)

Kiitos, 2018 ♥ Millaisena vuosi 2018 jää sinun mieleesi?

Preklinikka ja arvosanat

Ennen lääkisopintojeni alkua mietin tovin jos toisenkin, mitenköhän mahdan pärjätä niin vaativissa opinnoissa. Kun on alla "vain" amk-tutkinto ja suunnilleen lukematta läpi vedetty lukio, oli ehkä aiheellistakin mietiskellä, mihin omat rahkeet riittävät.

Kuopion lääkiksessä kurssien arvostelu on joko hyväksytty-hylätty tai arvosana-asteikolla 0-5. Välillä mietin, että hyv-hyl olisi kiva kaikkien kurssien kohdalla, mutta toisaalta numerotkin ovat ihan jees. Koko lääkisajasta en voi vielä puhua, kun kokemusta on vasta prekliinisistä opinnoista. Monilta olen kuullut, että klinikassa arvosanat ovat kovemman työn takana kuin preklinikassa, mutta tämä jää nähtäväksi ja raportoitavaksi myöhemmin.

Näin perheellisenä, kun opiskelulle ei ole rajattomasti aikaa (no kenelläpä olisi), olen yllättynyt positiivisesti omista arvosanoistani. Takana ei ole yhtään hylsyä tai edes ykköstä, vaan ennemminkin painotus on asteikon keskivaiheilla ja sitä paremmissa arvosanoissa. Joka kurssin tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon sellaista, mitä tarvitsen sitten oikeissa töissä, mikä alkuvaiheessa tarkoittaa ensisijaisesti suurten kokonaisuuksien hallintaa ja jos aikaa jää, pienempiä asiakokonaisuuksia ja harvinaisempia asioita. En siis pääasiassa tavoittele mahdollisimman hyviä arvosanoja, vaan ne ovat kiva bonus ja pieni varmistus siitä, että jotain on kurssilta jäänyt päähänkin. Tärkeintä on oma fiilis siitä, että perusasiat on opittu. Tenttien sisältö on jo preklinikassakin vaihdellut paljon laatijoista riippuen - toiset painottavat suuria kokonaisuuksia, toiset pienempiä asiasisältöjä. Yleensä, muttei aina, tentin arvosana on vastannut aika hyvin omaa fiilistäni.

Ja sittenhän on toki asia nimeltä kladi. Kladiin kuuluvat tiettyjen kurssien arvosanat, ja oma kladisijoitus voi vaikuttaa siihen, saako toivomaansa manupaikkaa. Itä-Suomen yliopiston järjestämiä amanuenssuuripaikkoja jaettaessa ensimmäisenä kriteerinä on oma n-luku ja ensisijalla luonnollisesti ylempien kurssien opiskelijat. Kladi on kriteeristössä vasta sijalla 3, mutta joka tapauksessa hyvillä arvosanoilla voi omia asemiaan yrittää parantaa. Siinä taas yksi syy, miksi olen  kohtuullisen tyytyväinen kuluneiden vuosien arvosanoihini. Tämän katraan kanssa kun ei ihan heti lähdetä toiselle paikkakunnalle harjoittelemaan.

Preklinikan jäljiltä olen iloisen yllättynyt siitä, miten "vähällä vaivalla" (tarkoitan odotuksiini suhteutettuna, siksi lainausmerkit) olen opinnoissani menestynyt. Kun reilut kaksi vuotta sitten, ekana syksynä avasin anatomian atlaan, ihan tosissani kuvittelin hetken, etten pystykään tähän. Vaikka pitäisihän se tietää, että yleensä jos jonkin opiskelupaikan saa, on todennäköistä, että taso on riittävä opinnoissa pärjäämiseen. Joka tapauksessa opiskelu pienten lasten kanssa, välillä vähillä yöunilla ja muutenkin matalilla energiatasoilla on melkoinen työmaa. Välillä väsyttää aivan armottomasti ja toisinaan on käyty tosi syvällä epätoivossa, mutta tässä sitä vaan ollaan. Reilut 1/3 opinnoista on kuitenkin jo kunnialla suoritettu, joten enköhän suoriudu jatkostakin!

Klinikkaa on käyty kohta kolme kuukautta, ja nyt jo tuntuu kuin ei olisi muuta tehnytkään. Kysyä sopii: mihin nämä vuodet menevätkään? Hyvää viikonloppua ja ihanaa isänpäivää!

Preklinikka paketissa

Kuten jo pidempään olen lupaillut, tässä saatte tarkempaa koontia kuluneista kahdesta opiskeluvuodestani. Kolmasosa opinnoista on nyt käytynä, ja koska Kuopiossa ollaan, ensi syksynä siirrymme klinikkaan eli aloitamme kliiniset opinnot.

Prekliiniset opinnot ovat sisältäneet paljon "perusjuttuja", kuten anatomiaa, fysiologiaa, biokemiaa, vähän fysiikkaa, johdatusta lääketieteeseen, kansanterveystiedettä, histologiaa ja nyt viimeisimmäksi kliiistä mikrobiologiaa, yleistä patologiaa ja farmakologiaa/toksikologiaa. Viime kevääseen verrattuna kulunut kevät on ollut ihanan kliinistä, kun keskiössä ovat olleet erilaiset sairaudet, niiden löydökset ja (lääke)hoidot.

Henkilökohtaisesti toinen vuosi oli minulle samaan aikaan rankempi ja helpompi kuin ensimmäinen. Aloitin opintoni syksyllä 2016 suurella innolla, mikä kostautui joulukuisena väsymyksenä. Toki tuohon olotilaan olivat syynä myös suuret muutokset, muutto, stressaava asunnon myynti ja kuopuksen juuri päättynyt vauvavuosi, jotka luonnollisesti toivat omat haasteensa arkeen. Kevät 2017 menikin opintojen suhteen sitten helpommin - opettelin ottamaan rennommin ja tajusin vihdoin, että pärjään vähemmälläkin. Toisaalta muun elämän osalta kevät -17 oli rankka. Mies luki koti-isyyden lomassa pääsykokeisiin, ja minä yritin tsempata ja auttaa sen minkä ehdin.

Viime kesän olin töissä sairaanhoitajana kirurgisella vuodeosastolla. Niin paljon kuin töihin olin kaivannutkin, kesän lopussa tuntui, etten jaksa enää yhtään. Opiskelijaperheen rahatilanteeseen kesätyö toi tietysti helpotusta, minkä voimalla jaksoi vielä ne viimeisetkin työvuorot. Kesällä saatiin myös huippuja uutisia, kun mies pääsi opiskelemaan ja saimme tietää, että edessä ovat taas uudet kuviot.

No niin, sitten tähän vuoteen. Syksy meni omalla kohdallani melko matalalla profiililla. Yritin antaa tuoreelle opiskelijalle mahdollisimman paljon tilaa ja aikaa sopeutua opiskelurytmiin, mikä olikin tarpeen. Lapset sopeutuivat päivähoitoon hienosti, ja ehkä kerran tai kaksi joku heistä on jäänyt hoitoon itkien. Syksyn opintojani väritti perusfysiologia, josta en niin jaksanut innostua. Kurssilla opeteltiin mm. mittaamaan verenpainetta manuaalisesti ja ottamaan laskimoverinäytettä kaiken teoriatiedon lisäksi. Sen sijaan VPL eli vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa oli yksi koko vuoden lempikursseistani - fiilistelyä siitä voitte lukea täältä. Samoin toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät jäivät hyvänä muistona mieleen. Minua ohjanneen lääkärin kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja mm. erikoistumisesta, ja muutenkin "oikeaan" työympäristöön pääseminen joka kerta vahvistaa fiilistä siitä, että etenen oikeaan suuntaan.

Preklinikan viimeinen neljännes alkoi hankalasti. Takana oli ihanan rento loma Kanarialla, ja arkeen paluu viikkokausia kestäneine sairasteluineen verotti niin aikaa kuin voimiakin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu oli omalla kohdallani turhankin kliinistä! Mutta siitäkin selvittiin, ja ko. kurssin loppukiri tuotti tämän vuoden parhaan arvosanan. Yleinen patologia sen sijaan ei mennyt ihan niin hyvin (syytän sitä, kun vielä seitsemän minuuttia ennen tentin alkua olin vielä kotona etsimässä jonkun muksun puuttuvaa vaatekappaletta ja lopulta päädyin tenttiin jo valmiiksi lannistuneena). Isoimman urakan eli farmakologian tuloksia saanemme odottaa vielä pitkään, mutta uskaltaisin väittää, että sekin menee heittämällä läpi. (Edit: Ja näinhän siinä kävi, paras arvosana kolahti siitä!)

Summa summarum: olen tykännyt näistä kahdesta vuodesta aivan älyttömästi. Eniten haasteita itselleni toivat biokemian ja neurotieteiden asiat, joskaan yhtään tenttiä ei ole tarvinnut hylsyn takia uusia. Prekliiniset opinnot ovat olleet minulle mahdollisuus oppia paljon asioita, joita en ole ennen osannut, mutta joita tarvitsen kliinisten tietojen ja taitojen pohjaksi. Etukäteen ajattelin, että preklinikka on ihan pelkkää teoriaa, mutta ainakin omaa sh-taustaani vasten katsottuna olen todennut tuon luulon vääräksi. Paljon olen oppinut asioita, joita joskus mietin, mutta joita en koskaan työni lomassa ehtinyt selvittää. Näiden vuosien myötä olen taas vähän valmiimpi palaamaan työelämään, eri roolissa toki kuin tähän asti.

Parasta näissä kahdessa vuodessa on kuitenkin ollut se, että ensimmäistä kertaa aikoihin tunnen olevani juuri siellä, missä haluankin, ja ympärillä on mahtavia tyyppejä, tulevia kollegoita ja muita, jotka jakavat tätä hetkeä kanssani. En melkein malta odottaa, että pääsen syksyllä "tositoimiin". Silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on se, että preklinikka on ollut elämäni parasta aikaa - ei helpointa eikä vaivattominta mutta keveästi parasta! ♥

Lomalla ollaan!

Näin se toinenkin opiskeluvuosi saatiin päätökseen. Viimeisten parin viikon tenttiinluku-urakka väsytti niin pahasti, että vielä tässä vaiheessa on turhaa odotella mitään järkevää koontia kuluneesta vuodesta. Ehkä saan sen aikaan, kunhan ajatukset ehtii tasoittua ja aivot lakkaavat pyörittämästä loputonta lääkeainekelaa :D

Joka tapauksessa kesälomalla ollaan seuraavat pari kuukautta. Meidän kesäkuviot eivät vieläkään ole täysin selvillä, mutta itse ainakin teen syväreitäni tämän kesän. Tutkimusprojekti on vauhdissa, vaikka jäikin nyt loppukeväästä tenttiinluvun jalkoihin. Kontrastiksi viime kesään ajattelin ottaa tänä vuonna vähän rennommin, joten todennäköisesti teen kohtuullisen lyhyttä päivää ja muun ajan nautin lasten kanssa kesästä!

Toukokuun kuukausikatsaus jääköön kesäkuun puolelle, koska eka lomapäivä on aina raskain!  Postauksen informaatioarvo lienee lähellä nollaa, mutta noh, jospa mä tästä piristyn vielä ;) Aurinkoista loppuviikkoa!

Viimeinen viikko preklinikkaa

Kivaa keskiviikkoa! Tasan viikon päästä olen jo kesälaitumilla, mutta vielä on tämän lukuvuoden viimeinen ja isoin projekti käynnissä. Yritän siis opiskella parhaani mukaan viikon päästä pidettävään SFL:n tenttiin. Opiskelua ei helpota mitenkään nämä helteet eikä myöskään se, että koko muu jengi on lomalla vielä tämän viikon. Koska viimeinen opiskeluviikko on yksi työntäyteisimmistä, tuskin tajuan vielä hetkeen, että preklinikka on kohta pysyvästi takana. Jahka pääsen "kesälomalle", kirjoittelen lisää preklinikan loppumisen herättämistä fiiliksistä.

Viime viikko meni vähän harakoille. Tiistaina pääsin eroon lopuista viisaudenhampaistani (jo oli aikakin!), ja tiistaista torstaihin vietettiin siskon kanssa laatuaikaa. Torstaina hyppäsin junaan - joka oli yllätysyllätys myöhässä, kiitos taas kerran VR -  ja matkustin muun perheen luo mökille. Tarkoitus oli rentoutua vähän tässä välissä, jotta jaksaa painaa loppuajan täysillä. Rentoutuminen toki onnistui pikkuisen liiankin hyvin, ja niin, stressihän tässä nousee, kun pitäisi viikon päästä osata ihan järjetön määrä asioita.

Ajatukset ovat nyt melko tiukasti CYP-entsyymeissä, lääkeaineissa, interaktioissa, käyttöaiheissa ja kaikessa muussa farmakologiaan ja toksikologiaan liittyvässä, joten jätän suosiolla kirjoittelun lyhyeen! 

Tsemppiä loppuviikkoon kaikille ja ihanaa kesää - koska kesähän nyt on, ainakin keleistä päätellen! :)

Vähän niinku lomalla

Ihanaa äitienpäivää! Tänään sain nukkua pitkään ja minua ilahdutettiin niin valmiilla aamiaisella kuin lasten yllätyksilläkin. Koko viikko on ollut yhtä sipinää ja supinaa, kun paketteja on piilotettu niin kaappiin kuin maton alle. Yhtä lahjapakettia etsittiin aamulla pitkään, kunnes se löytyi oman opiskelupöytäni alta. Onnea ovat ihanat lapset ♥

Vaikka tätä lukuvuotta onkin vielä muutama viikko jäljellä, on meidän porukka aivan lomalla. Mies päätti ekan opiskeluvuotensa järjettömään tenttisumaan, ja nyt on loman vuoro. Lapset saavat tässä välissä pitää reilut pari viikkoa lomaa hoidosta. Tarkoitus on käydä ekaa kertaa tälle vuotta mökillä ja ehkä muuallakin, jos virtaa riittää.

Itselläni on pakolliset harkat ja muut tältä vuodelta jo takana, ja edessä siis enää iso farmakologian tentti. Paljon on vielä opiskeltavaa, luettavaa ja kerrattavaa, mutta hyvällä fiiliksellä mennään. Tässä vaiheessa kevättä tosin alkaa ote lipsua ja keskittymiskyky heikentyä itse keneltäkin, joten pitänee yrittää vielä tavallista enemmän ;) En silti voi käsittää, miten kaksi kokonaista vuotta on vilahtanut näin nopeasti. Ihan vastahan pänttäsin pääsykokeeseen ja sain tiedon sisäänpääsystä, ei siitä voi olla vielä kahta vuotta!

Kevään ekat kesäisen lämpimät päivät ovat ilahduttaneet täällä Kuopiossakin. Lapset ovat päässeet taas pyöräilyn makuun, ja minä muuten myös. Päivitin pyöräni paremmin kuopiolaisiin olosuhteisiin sopivaksi, joten nyt pääsee paremmin liikkumaan ja ylämäetkin sujuvat keveämmin. Kevät on toki tuonut mukanaan ei-niin-ihanat siitepölyallergiaoireet, enkä muutenkaan voi sanoa nauttivani helteistä. Joka tapauksessa kesä on vain kerran vuodessa, ja onhan se kivaa, kun ei ulos tarvitse enää toppautua!


Pääsykokeisiin valmistautuville tulee vielä alkuviikosta J:n kuulumiset sekä omat viimeiset tsemppini. Nauttikaahan lämmöstä parhaanne mukaan :)

Sunnuntaifiilikset ja arvontamuistutus

Aurinkoista sunnuntaita! Pitkän pääsiäisloman jälkeen arkeen on palattu taas - kesälomaa odotellessa... Totta puhuen kulunut viikko on ollut ainakin tämän lukuvuoden paras, enkä muista, että olisin koskaan ollut näin innoissani opiskelusta. Luennot, harkat, itseopiskelu ja viimeisimpänä tulokkaana syväreideni edistäminen "tutkijankopissani" muodostavat loppukevääksi oikein kivan kombon, josta olen (syystäkin?) iloinen.

Farmakologian kurssi on - kuten on tullut moneen kertaan esille - todella laaja ja sisältää paljon opiskeltavaa. Nyt rinnalla kulkee syväriprojektini, joka on vihdoin lähes pelkästään itsestäni kiinni. On tosi mukavaa, kun voi vaihdella noiden kahden välillä. Ei pääse kyllästymään! Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kevät tuntuu mukavan kevyeltä. Pitää nauttia nyt tästä, kun kerrankin kaikki tuntuu olevan edes joten kuten hallinnassa :)

Lähes koko viikon on saatu nauttia auringosta, ja lumet ovat sulaneet silmissä. Kesää kohti mennään! Lapset tietysti rakastavat vesilammikoihin loikkimista ja muita kura-/vesileikkejä ja sekös vanhempia ilahduttaa... Kuraeteinen tai kodinhoitohuone olisi näin keväisin tarpeen - lisätään "unelmakoti"-listalle ;)

Ja loppuun muistutus arvonnasta: käykääpä osallistumassa Alvar Carton karttajulistearvontaan, tänään on viimeinen osallistumispäivä! Arvonnan voittaja selviää huomenna, joten pysy kuulolla :)

Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon! 

 

Keveää kevättä

Pääsiäisen jälkeisen lumimyräkän jälkeen kevät on vihdoin saapunut Kuopioonkin, ihanaa! Tiet ovat jo sulat, vaikka hiekoitussora vielä häiritseekin pyöräilyä. Kevät on jotenkin suloisen toiveikasta aikaa ♥ Postauksen kuvat ovat pääsiäiseltä, jolloin vietimme miehen kanssa lomaa Tampereella.

Toivoa tähän kevääseen on tietenkin lisännyt myös se, että vihdoin ja viimein (fanfaareja!!!) olen päässyt oikeasti syväreideni kimppuun. Matkalla on ollut mutkaa jos jonkinlaista, eikä mikään ole sujunut kerrasta kuten oli tarkoitus, joten oli todella helpottavaa viimein päästä yli kaikista teknisistä ja muista ongelmista. Nyt on enää itsestä kiinni, mitä saan aikaan ja missä ajassa.

Opintojen puolesta eletään melko keveää vaihetta - ainakin just nyt -, kun meneillään on oikeastaan vain farmakologian kurssi. Totuushan toki on se, että ko. kurssissa on aivan järjettömästi asiaa (opintopisteitä jaossa 11,5 op), joten ei parane jäädä aikatauluista jälkeen. Helpotusta opiskeluun tuo  kuitenkin aiempi tutkintoni ja työkokemukseni. Ilokseni olen nimittäin huomannut, että moni kurssin aikana vastaantullut lääkeaine on tuttu sairaanhoitajan työstä. Tosin lääkkeitä jakaessa pitää muistaa kauppanimet ja rinnakkaisvalmisteet, mutta yhtä kaikki on helpompaa opiskella aiemman pohjan päälle.

Kesän suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin, kunhan meidän porukan kuviot selkenevät. Joka tapauksessa tämäkin lukukausi ja -vuosi alkaa vähitellen kaartua loppua kohti. Tällä viikolla meillä oli klinikkainfo, jonka seurauksena rehelliset ajatukseni olivat: miten ihmeessä aion selvitä siitä? Ensi syksystä alkaen on nimittäin hyvin paljon tiukemmat aikataulut eikä joustonvaraa ole lähellekään yhtä paljon kuin preklinikan aikana. Klinikkaan siirtymisen herättämistä ajatuksista kirjoittelen myös myöhemmin, on se sen verran iso juttu :)

Huhtikuu on aloitettu hyvillä mielin, joten toivotaan, että sama fiilis jatkuu. Kivaa viikon jatkoa sinnekin!

Viikko preklinikassa

Mukavaa sunnuntaita! Muita lääkisblogeja lukiessa on tullut vastaan näitä minun viikkoni -postauksia, joten tokihan haluan tällaisen tehdä itsekin. Havahduin nimittäin siihen tosiasiaan, että tämän kevään jälkeen on siirtyminen klinikkaan, jossa opiskelu - todennäköisesti ja toivottavasti - on ainakin vähän erilaista kuin tähän asti. Viikon tapahtumiksi tuli puolivahingossa paljon muutakin opiskelun lisäksi, kun huvikseni kirjasin ylös mm. sen, mitä teen opiskelutaukojen aikana.

Maanantai

6.50
Ylös ja saman tien aamutoimiin. Lapset heräilevät itsekseen ja pukeutuvat kuka nopeammin, kuka hitaammin.

7.40
Ovesta ulos. Minä vien tänään pienemmät, kun miehellä alkaa jo klo 8. Itselläni on "vapaapäivä" eli pelkkää tenttiin lukua tiedossa.

8.15
Takaisin kotona, aamukahvit, somen selailut ja sen pohdinta, mistä aloitan.

9.00
Koneen ääreen. Katson sähköpostit ja lähetän viestin syväreihini liittyen. Aloitan bakteeri-infektioiden kertauksen, pohdin kliinisiä taudinkuvia ja sairauksien hoitoa luentodiojen ja muun materiaalin pohjalta.

11.50
Lounastauko. Laitan pikaisen aterian itselleni ja teen tiskit ruoan valmistumista odotellessa.

12.45
Bakteeritaudit jatkuvat. Selailen harjoitustyömonistetta ja käyn taudinkuvia läpi omista muistiinpanoistani. Kyllästyttyäni bakteereihin jatkan viruksiin. Osa virustaudeista on vielä hävettävän huonosti hallussa.

15.45
Välipalaa! Mies hakee tänään lapset (jes, eka päivä pitkään aikaan, kun ketään ei tarvitse hakea kesken päivän!), joten saan juoda rauhassa kahvit samalla kun selailen vielä vähän muistiinpanoja. Valmistelen päivällistä ja laitan sen uuniin kypsymään.

16.20
Istun koneelle näpyttelemään tätä postausta. Lapset tulevat hoidosta ja vaativat huomiotani, joten koneella istuminen jää minimiin.

16.40
Kyselen lasten päivän kuulumiset, etsitään yhdessä kadonnutta piirustusta ja muuta yleistä. Ripustan osan aiemmin pestyistä pyykeistä ja syön äkkiä ennen lähtöä harrastukseen.

17.30
Lähden saksan kurssille kävellen.

18 - 19.30
Deutsch sprechen! Jospa tällä mun saksalla pärjäisi joskus vaikka jossain saksankielisessä maassa :)

20.00
Kotona taas. Lapset on ruokittu, pesty ja laitettu nukkumaan, loput pyykit ripustettu ja keittiö siivottu sillä aikaa kun olin poissa. Pari tenavaa pomppii vielä muutamaan otteeseen ylös, mutta rauhoittuvat lopulta. Syön illallista ja lueskelen samalla tekemiäni yhteenvetoja.

20.30
Käyn opiskelumateriaalien pohjalta läpi parit yleiset taudinkuvat ja niiden aiheuttajat, kuten ripulitaudit ja ylähengitystieinfektiot.

21.00
Sähköpostin tsekkaus, jumppaan ilmoittautuminen ja huomisen opiskelusuunnitelman tekeminen. Eipähän aamulla kulu turhaan aikaa jahkailuun! Suunnittelemme miehen kanssa ensi viikon ohjelman, kirjaamme ylös lasten päivähoitoajat ja omat opiskelun erityisjutut (molemmilla tentti).

21.30
Taas koneella, kirjoittelen tätä postausta.

21.45
Käyn miehen kanssa läpi fysiikan asioita huomista välikoetta varten. Enpä niistä paljoa muista minäkään! Välillä tuntuu kyllä aika epäreilulta, ettei toinen voi auttaa mua yhtään :D

22.15
Luen vielä vähän ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä kesken on Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.

22.45
Valot pois ja nukkumaan. Huomenna kello soi taas ennen seitsemää.

Tiistai

6.50 ylös ja klo 9.00 asti samat hommat kuin eilenkin

9.00
Opiskelun ääreen. Sieni- ja parasiitti-infektiot tänään käsittelyssä. En muista taudinaiheuttajia saati sairauksia puhumattakaan lääkevaihtoehdoista. Normitilanteessa olisin ehkä käsitellyt nämä asiat vähän aiemmin kuin päivää ennen tenttiä...

10.30
Kela muisti minua eilen tosi kivalla kirjeellä, olen kuulemma tienannut ihan liikaa vuonna 2016! Kaivan esiin kaikki mahdolliset dokumentit ko. vuodelta, otan niistä kuvat ja lähetän uudelleenkäsittelypyynnön Kelalle. Saapa nähdä, kuinka käy.

11.00
Hmm. Takaisin mikrobilsan pariin. Prioneja, viruksia, sairauksia, hoitoa, immunologiaa kaikkea iloisesti sekaisin.

11.30
Ruokatauko, syön eilistä ruokaa ja pidän samalla taukoa opiskelusta.

12.00
Uudella tai samalla innolla tenttiinluvun kimppuun. Tiedän, että tämä on jo vähän epätoivoista, mutta pakko vaan tehdä sen verran kuin vielä ehtii.

13.30
Lähden kaverille kahville. Vähän kerrataan mikrobilsaa, mutta 95% ajasta jutellaan ihan muita juttuja.

16.00
Jumppaan pitkästä aikaa. Huippua! Tulee pää tyhjättyä tehokkaasti opiskelustressistä.

17.30
Takaisin kotona, syödään eilistä ruokaa (kerralla valmistetut isot ruokamäärät ovat niin parhaita). Lapset on mies hakenut hoidosta. Tuon tullessani postista esikoisen synttärilahjan.

18.00
Opiskelujen ääreen, lapset katsovat ohjelmaa ja käyvät aina välillä moikkaamassa. Kuopus sylissä opiskelu ei ehkä ole kaikista tehokkainta.

19.00
Annan lapsille iltapalaa ja hörpin itse samalla kahvia.

19.30
Takaisin lukujen ääreen, vielä on asiaa kerrattavana. Jumitun immunologian syövereihin, vaikka perusjutut alkaa olla jo hallinnassa ja bakteereissa löytyisi kerrattavaa. Vielä ehtii! Jumpan jälkeen mieli on sopivasti tyhjentynyt, ei tee yhtään tiukkaa lukea tähän aikaan.

21.45
Joo, nyt riittää. Huomiselle jää ihan pikainen viime silaus, koosteiden selaus ja harkkamonisteen luku. Iltapalaa ja kirjan ääreen!

22.30
Nukkumaan.

Keskiviikko

6.50 
Herätys! Kuopus tuntuu lämpöiseltä, ja mittauksen jälkeen lämpö on siinä rajoilla, joten hän jää tänään varmuuden vuoksi kotiin. Onneksi suurin osa tenttiin luvusta on jo hoidettu, aioin muutenkin vain kertailla kevyesti tänään. Mies vie isommat hoitoon ja jatkaa saman tien omiin opintoihinsa.

8.30
Aamutoimet tehty ja aamupala syöty. Otan tabletin sohvalle ja seuraan sivusilmällä olympialaisia ja kuopuksen puuhia. Kertaan mikrobilääkkeitä ja vielä vähän immunologiaa.

10.30
Nyt riittää kertaus, enempää ei ole tehtävissä. Kirjoittelen tätä postausta taas vähän eteenpäin.

11.00
Lounastamme yhdessä kuopuksen kanssa. Selailen vielä harjoitustyömonisteen läpi, vaikka mitään ei tasan tartu enää päähän.

11.30
Mies tulee hoitamaan vuorostaan kuopusta ja heittää minut autolla yliopistolle. Matkalla pyydän häntä pysähtymään sen aikaa, kun käyn eri rakennuksessa allekirjoittamassa syväreihin liittyvän hakemuksen.

12.00
Kliinisen mikrobiologian tentti. Aina ennen tenttiä jännittää edes vähän. Joka tapauksessa olen tentissä ja sen jälkeen tyytyväinen siihen osaamistasoon, jonka sain lähinnä maanantain ja tiistain aikana räävittyä kasaan.

13.30
Poistun tentistä ja laitan miehelle viestiä, ettei kuopusta tarvitsekaan viedä miehen siskolle hoitoon, vaan ehdin itse kotiin hänen kanssaan. Käyn pikapikaa kirjastossa tulostamassa itselleni nimilapun ja säntään valokuvaukseen (klinikan kulkukorttia varten).

13.50
Pääsen miehen kyydillä kotiin. Tenttien jälkeiset hetket on pyhitetty elämästä nauttimiselle, joten keitän hyvät kahvit ja nautin minttukrokanttisuklaata sen kanssa! Otetaan rennosti kuopuksen kanssa seuraavat pari tuntia.

16.30
Mies kotiutuu ja tuo tullessaan isommat päiväkodista. Laitan ruokaa ja pyykkikoneen pyörimään. Ruokailun jälkeen vietetään rentoa iltaa, lapset katsovat ohjelmia ja minä luen sohvalla keskeneräisen kirjan loppuun. Väsyttää ihan törkeästi - aika jännää, että "pelkkä" tiivistahtinen opiskelu reilun viikon ajalta kostautuu lamauttavana fyysisenä väsymyksenä! Saan kahvista sen verran virtaa, että jaksan jopa viikata puhtaat pyykit kaappeihin ja ripustaa uudet kuivumaan.

19.30
Pitkästä aikaa ehdin lukea lapsille kokonaiset kaksi iltasatua. Hartaasta kirjojen valinnasta huomaa, miten tärkeää lukeminen heille on. Kun on paljon tekemistä, liian helposti luopuu juuri tällaisista "ylimääräisyyksistä". Lapset siivoavat lelut paikalleen ennen nukkumaanmenoa.

20.00
Mies laittaa lapset nukkumaan, sillä aikaa minä siistin kämppää, teen tiskejä jne. Käyn antamassa iltahalit ja -pusut sekä komentamassa peikot pois. Sen jälkeen omaa aikaa, surffailua, sarjoja, lukemista - kaikkea mukavaa tekemistä.

22.45
Nukkumaan.

Torstai

6.50
Kello soi, mutta venytän nousemista tasaan asti. Tänään poikkeuksellisesti mies vie lapset autolla hoitoon, joten saan itse jäädä jo aamupalalle.

8.40
Tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisua odottavan viimeistelyä. Kuvien muokkaus on aina niin hidasta!

9.30
Olympialaisten seuraamista sivusilmällä samalla, kun selaan YTH:n luentomateriaaleja. Teen YTH:n oppimistehtävistä puolet, enempää en jaksa.

11.30
Lounaan jälkeen lähdemme miehen kanssa ruokakauppaan, harvinaista! Yleensä mies käy yksin ilta-aikaan. Vähän huvittaa tämä ruuhkavuosien "parisuhdeaika", kun ollaan mielissään yhteisestä kauppareissusta!

13.00
Mies vie minut keskustaan asioille ja ajaa itse kotiin. Tunnin päästä kävelen kotiin ja matkalla nappaan pari valokuvaa auringossa kylpevästä Kuopiosta. Ehdin käväistä kotona, mutta liki saman tien pitää lähteä hakemaan lapset.

16.30
Laitan ruoan, mies lähtee harrastukseen. Lapset leikkivät omia juttujaan, välillä luetaan ja katsotaan ohjelmaa. Iltapalan jälkeen iltapesut ja nukkumaan.

20.30
Katson YLPA:n opetusvideon ja erilaisia näytteitä huomista harkkaa varten. Viimevuotisesta histologian osaamisesta olisi nyt kyllä hyötyä!

21.30
Omaa aikaa nukkumaanmenoon asti.

Perjantai

6.30
Aikaisempi herätys, koska pitää heti aamusta olla syväritapaamisessa. Tosin kuopus potki mut hereille jo ainakin varttia aiemmin :S Onneksi on perjantai!

7.50
Vien esikoisen ja suuntaan KYS:lle. Syväritapaaminen (suunnitelmien päivitystä jne) on pikaisesti ohi, ja pääsen jatkamaan yliopistolle.

9.00
Yliopistolla itseopiskelemassa. Kirjoitan vähän tätä postausta ja käyn vielä läpi YLPA:n tämän päivän näytteitä.

10.15
YLPA:n luento, aiheena kasvaimet. Osaksi tuttua asiaa aiemmilta kursseilta, mutta toki myös paljon uutta.

12.00
Lounaalla kaverin kanssa. Valmiille aterialle pääseminen on joka kerta yhtä kivaa!

13.15
YLPA:n toinen harkka. Tänään käsittelyssä mm. ruokatorven, kohdunkaulan, imusolmukkeen ja sydämen näytteet, joista etsitään mahdollisia patologisia muutoksia. Vähän meinaa keskittyminen rakoilla, mutta jotenkuten kunnialla selvitään tästäkin.

15.30
Kotona, mies ja lapset tulevat sattumalta aivan samaan aikaan. Ensin kahvit, sitten viikkosiivous. Ilta toipumista rankasta perusviikosta sopivan aivottoman tekemisen parissa, vähän taas postauksen päivittämistä ja seuraavan suunnittelua. Nukkumaan liian myöhään, koska on perjantai ja tiedän, että saan huomenna nukkua pidempään.

Viikonloppu

Lauantai alkaa kivasti kultamitalikahveilla (loistavaa Iivo!). Myöhemmin käymme koko porukalla parituntisella metsäretkellä, juomme kaakaota ja paistamme makkaraa. Opiskeluun liittyen luen YTH:n luentodioja ja artikkeleita, joskin melko laiskasti.

Sunnuntaiaamuna jännätään taas hiihtoa. Tänä viikonloppuna ei ole sen kummempia sunnuntaijuttuja, vaan keräillään porukalla voimia uuteen viikkoon ja nautitaan aikatauluttomuudesta. Astetta vakavammin luen jo YTH:n materiaaleja, syvennyn erityisesti ilmansaasteita ja sisäilmaa koskeviin matskuihin. Suunnittelen seuraavan viikon opiskelut, ilmoittaudun pariin jumppaan ja menen ajoissa nukkumaan. Maanantai - olen valmis!


Tulipa pitkä postaus! Jos haluat tietää vielä jotain lisää, kysy toki :)