Loman loppu

Tämän postauksen ulkoilmakuvat on otettu loppiaisena ulkoilun lomassa. Oli aivan täydellinen talvisää, pakkasta -20, ihana auringonpaiste ja ulkona sydäntäsärkevän kaunista. Katsokaa vaikka!

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämä ennätyksellisen pitkä joululomani! Viimeisenä lomapäivänä tuntuu, että mitään ei ole loman aikana tullut tehtyä, mutta mietitäänpä vielä uudestaan.

Joululoma alkoi joulukuun puolivälissä elinanatomian tentin jälkeen. Samana iltana juhlistimme opiskelukavereiden kesken joululoman alkua ja tentin selättämistä ja myöhemmin illalla (yöllä) pakkasimme miehen kanssa tavarat lomareissua varten. Seuraavana päivänä ajoimme etelään ja sitä seuraavana lensimme muutamaksi päiväksi kaupunkilomalle. Se oli mahtava alku joululomalle, kun uudet ympyrät saivat ajatukset niin täysin irti arjen peruskuvioista.

Kaupunkilomalta palasimme kotiin Kuopioon. Valmistelimme joulua sisustellen, fiilistellen ja joulujuttuja hoitaen. Joulunpyhiksi suuntasimme miehen lapsuudenperheen luo, jossa joulu ei - kiitos flunssan - sujunutkaan ihan toivotulla tavalla. Kotiinpaluu tuntui siksi sitäkin paremmalta. Välipäivät sujahtivat flunssaa parannellessa ja joulutunnelmasta nauttiessa. Ehdin lukea vihdoin jopa MeNaisten jatkiksen kaikki osat, jotka ovat arjessa kuuluneet sitten kun on aikaa -kategoriaan. Pari muutakin opusta lukaisin; 2,5 romaania (yksi edelleen kesken) sekä sijoittamisen alkeista kertovan Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. Seuraavaksi aion nimittäin opetella sijoittamaan, koska se on ollut tavoitelistallani ties kuinka kauan. Tietoa ja aikaa se vaatii, kun on yhtä ummikko kuin minä, mutta tästä se lähtee.

Loman aikana pääsin useaan kertaan myös muksujen kanssa pulkkamäkeen. Ennen lomaa en ollut kertaakaan ehtinyt pulkkailemaan lasten kanssa, joten jo oli aikakin ottaa vahinko takaisin! Voin kertoa, että kun pakkaa suunnilleen 30 kg tenavaa pulkkaan ja yrittää juosta kohtuu jyrkkää mäkeä ylös, saa hyvän ulkoilmatreenin ihan ilmaiseksi. Myös koko perheellä on tullut ulkoiltua ja kunhan päivät tästä taas pitenevät, on mukavampi arkenakin ulkoilla yhdessä :)

Loppiaisenakin ulkoilimme urheasti koko porukalla, vaikka pakkasta reippaasti olikin. Voi sitä vaatekerrosten määrää, jotka tarvitaan pitämään etenkin rattaissa tönöttävä tenava lämpimänä. Pukemisessa tuli hiki, mutta äkkiäpä liika lämpö katosi, kun päästiin raikkaaseen pakkassäähän. Isommat pääsivät kokeilemaan luistelua ja minä valokuvasin niin paljon kuin pystyin. Sain tosi kauniita kuvia, kiitos kertakaikkisen upean sään!

Ai niin, eipäs unohdeta yhtä olennaista sisustusprojektia. Saimme vihdoin hankittua ja tuunattua lapsille kerrossängyn. Sain taas kerran vetää jalkaani maalaushommiin alennetut vanhat farkkuni. Muutakin tuli siinä sivussa pensselöityä, mutta näistä projekteista kirjoitan tarkemmin myöhemmin kuvien kera. Facebookin puolella on jo vähän esimakua valmiista huonekaluista, käykäähän vilkaisemassa!

Onpa ollut ihana loma, varmaan paras loma ikinä. On ollut tosi kivaa "vain olla", vaikka lasten kanssa ne omat touhunsa aina onkin. Olen loman aikana melkein unohtanut, että opiskelen mahtavaan ammattiin ja että opinnot jatkuvat taas kohta. Tuo, jos mikä, on hyvän loman merkki! Mutta loma ei olisi loma, jos se ei päättyisi joskus. Vaikka loma onkin tullut tarpeeseen ja olen nauttinut lähes joka hetkestä, on ihanaa aloittaa taas arki ja saada joku tolkku tähän olemiseen... Täältä tullaan, arki!

PS. Pahoittelut hurjan pitkästä tekstistä, näköjään vähän innostuin!

Vielä vähän elämänmuutoksesta

Ajatusleikkinä pieni katsaus siihen, miltä elämämme ehkä näyttäisi, jos en koskaan olisi saanut päähäni tätä lääkishaavetta.

Mies kävisi töissä samassa työpaikassa kuin aina ennenkin. Työmatkoihin menisi vähintään puoli tuntia suuntaansa, ruuhka-aikana päälle tunti. Kun työmatkoihin lisää vähintään kahdeksan tunnin työpäivän, mies olisi poissa kotoa noin 10-12 tuntia päivästä. Itse olisin lasten kanssa kotona, tai ehkä olisin palannut töihin vuodenvaihteessa. Työssäkäyvänä kulkisin bussi-juna-juna-bussi-yhdistelmällä reilun tunnin suuntaansa työmatkaa. Jännittäisin junassa, ehdinkö bussiin vai jäänkö matkasta, kun lähijuna on jälleen kerran myöhässä. Lasten hoitopäivät menisivät totutulla kaavalla minä vien, mies hakee tai päinvastoin. Eläisimme ruuhkaista lapsiperheen arkea, jossa perheen yhteiset ajat parisuhdeajasta puhumattakaan olisivat tiukassa. Lasten sairastamiset olisivat joka kerta pienimuotoisen kriisin paikka ja aiheuttaisi kerta toisensa jälkeen "kumpi jää kotiin"-keskustelun. Rahaa tietysti tulisi enemmän ja menisi enemmän, kotia olisi ihanaa laittaa ja ehkäpä suunnitella iltamyöhällä keittiönpöydän ääressä rakennusprojektiakin...

Sitähän en toki tiedä, millaista elämämme oikeasti olisi, mutta voisin kuvitella tuon skenaarion aika lähelle totuutta. Vaan olipa skenaario millainen tahansa, en silti vaihtaisi nykyistä vaatimatonta  ja yksinkertaista elämäämme siihen. En vaihtaisi Kuopiota pääkaupunkiseutuun. En vaihtaisi Kuopion lääkistä Helsingin lääkikseen. En vaihtaisi lyhyitä virkistäviä pyörämatkoja tunnin kestäviin matkoihin julkisilla. En vaihtaisi ikkunasta näkyvää metsämaisemaa kaupunkinäkymään. En vaihtaisi mäkiä (en edes sitä suurinta ja hirveintä) tasaisiin maisemiin. En vaihtaisi melkoisen vapaata opiskeluaikaa säännölliseen tiiviiseen hektiseen työelämään.

Rahaa voisin tietysti ottaa lisääkin, mutta pärjää sitä vähemmälläkin. Kohtalaisen hyvin toimeentulevana halusin koko ajan enemmän ja lisää. Kun oli varaa ostaa uutta, osti uutta. Nyt, kun ihan virallisestikin olemme pienituloisia, pitää miettiä kaksi kertaa, mihin on varaa ja mitä oikeasti tarvitsee. On tehnyt ainakin minulle hyvää päästä elämän perusasioiden äärelle. Olen todennut, että ihminen pärjää aika vähällä. Siksi toisekseen: kun rahaa ei ole liikaa käytettävissä, on syntynyt suurempi into tehdä asioita itse. Myös kirppikset ovat tulleet tutuksi. Väkisinkin alkaa elää ekologisemmin, kun kaikkea ei voikaan saman tien heittää pois. Olen alkanut keksiä rikkinäisille/kulahtaneille vaatteille ja esineille muita käyttötarkoituksia ja löytänyt erilaisia keinoja, joilla niiden käyttöikää voi pidentää.

Ihan oikeasti, minulla ei ole ikävä entiseen elämääni. Kun kirjoitin näin alkusyksystä, olin varma, että kaipuu iskee jossain vaiheessa. Puolen vuoden jälkeen uskallan ajatella, ettei se ehkä iskekään. Hetken aikaa kirpaisi, kun tyhjensimme kaunista, rakkaudella laitettua rivitalokotiamme uusia asukkaita varten, mutta se oli ohimenevää. Asunnosta luopumisen jälkeen päällimmäinen tunne on ollut helpotus. Kai tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että muutos oli kohdallamme paitsi tarkkaan harkittu, myös pitkään (tiedostamattakin) toivottu. En väitä, että vastaavanlainen muutos tekisi kaikkia ihmisiä yhtä onnellisiksi tai että itsekään nauttisin tästä elämäntilanteesta näin paljon, jos tämä olisi pysyvä muutos. Joskus elämänmuutos voi kuitenkin sysätä elämää parempaan suuntaan, ja luopuessaan itse joistain asioista saattaa saada tilalle paljon enemmän.

Uskaliasta ja uusia tuulia puhaltavaa uutta vuotta siis meille kaikille!

Joulusta uuteen vuoteen

Tämä on ihan viimeinen jouluaiheinen ja joulukuvia sisältävä postaus, sen lupaan! Olen aina ollut lievästi älytön jouluhullu, eikä tänä (viime!) vuonna tehty poikkeusta. Henkilökohtainen joulun aikani alkaa muutama päivä ennen jouluaattoa ja venytän sitä mielelläni pitkälle seuraavaan vuoteen. Kaikki joulustressi - joka sivumennen sanoen oli tänä vuonna olematonta -  kulminoituu jouluaattoon, ja sen jälkeen vasta mukavaa onkin, kun saa keskittyä nauttimaan olostaan. Joulunpyhät eivät menneet ihan niin kuin piti, kun flunssa vei voimat ja teki pelkästä olemisestakin vaikeaa. Varmaan osittain siitä syystä olen vieläkin ihan pikkuisen joulumielellä.

 

 

Joulun ajassa parasta on ollut

- jouluruuat (rosollia olen tehnyt lisää ainakin viisi kertaa)

- glögi ja kaikki joulusuklaat ♥ joita on nautittu PALJON!

- jouluvalot ja -koristeet, joista en millään malttaisi luopua

- rento yhdessä oleminen koko perheellä - tästä niin haaveilin pahimpina opiskeluviikkoina! Joulun tunnelma viehättää itseäni varmaan juuri sen pysähtyneisyytensä takia. Tuntuu, että koko maailma on juuri tässä eikä tarvitse säntäillä mihinkään.

Joulukoristeiden pois laittaminen ja pakkaaminen on joulupuuhista epämieluisin. Koristeiden mukana pakkaan laatikoihin seuraavaa vuotta odottamaan myös rauhallisen ja tunnelmallisen yhdessäolon ja hämärään iloa tuoneet valot. Seuraavaan jouluun tuntuu olevan ikuisuus. Koska joulu on vain kerran vuodessa, joulukuusi saa ilahduttaa meitä vähintään loppiaiseen asti.

Mutta kunhan joulusta on nautittu tarpeeksi, tulee tilaa uuden vuoden innostukselle ja uusille jutuille. Tekee mieli raivata ja siivota ja puuhailla. Liikuntakin alkaa taas kiinnostaa. Joulun ajan levännyt mieleni kaipaa uutta tekemistä. Uusi vuosi on joka kerta niin ilahduttavan toiveikas. Vaikka arki alkaessaan imaiseekin pyörteisiinsä, uudenvuodenyönä haluaa aina hetken uskoa, että kaikki on tästä lähtien paremmin.

Uuden vuoden alkaessa sitä keksii muutaman uuden  harrastuksen, päättää NYT aloittaa vihdoin sen terveellisen elämäntavan ja löytää sata keinoa, joihin upottaa loput lomapäivät. Nythän voisin käydä läpi lasten vaatekaapit ja etsiä sieltä kiertoon menevät. Nyt olisi hyvä hetki ommella parit tyynyliinat ja ehkä ne päiväpeitteetkin... Tai sitten hankkia vihdoin lapsille se kerrossänky ja käyttää pari-kolme iltaa sen muodonmuutokseen. Tästä olikin Facebookissa jo vähän juttua, käykäähän tykkäämässä niin pysytte kartalla! Valmiista projektista tulee toki kuvat myös tänne blogin puolelle :)

Viimeinen lomaviikko. Näinkö äkkiä se meni?

Tavoitteet 2017

Ennen kuin siirryn uuden vuoden tavoitteisiin, tässä vielä pikainen yhteenveto viime vuodesta.

Vuosi 2016 oli onnistunut vuosi. Saavutin sen, mitä halusinkin: pääsin opiskelemaan ja saimme elämänmuutoksen alkuun. Aloitin myös määrätietoisen matkan kohti ihmistä, jollainen haluan olla. Opettelin tuntemaan itseäni vielä paremmin. Opin tietämään, mistä pidän ja mitä tarvitsen. Löysin itsestäni puolia, joiden olemassaolosta en aiemmin tiennyt. Jouduin katsomaan peiliin ja toteamaan, missä on mennyt pieleen. Jotkut elämääni uudestaan ilmestyneet asiat taas saivat muistamaan, missä olen hyvä ja miltä seesteinen olo tuntuu.

Vuoden 2017 alussa olen paljon paremmin voiva ihminen kuin vuosi sitten.

Tänä vuonna aion:

• löytää uudenlaisia näkökulmia
• tehdä opinnoissa parhaani
• mahdollisesti aloittaa syvärit
• pysyä aikatauluissa
• opetella uudestaan ajamaan autoa
• kokeilla ennakkoluulottomammin uusia asioita
• siihen liittyen treenata epäonnistumistensietokykyäni
• sisustaa kotia
• tehdä enemmän asioita, joista nautin
• tehdä vähemmän (ei-pakollisia) asioita, joista en pidä
• löytää onnea pienistäkin hetkistä
• voida paremmin
• olla vieläkin enemmän minä, mitä se sitten tarkoittaakaan

 Mielenkiinnolla odotan, kuinka tavoitteideni käy! 

Uudenvuoden (blogi)lupaukset

Hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti uudenvuoden juhlintanne sujuivat odotusten mukaisesti :)

Uudenvuoden lupauksia on aina kiva tehdä, vaikken tähän mennessä ole koskaan pystynyt pitämään lupauksiani koko vuotta... Tämän vuoden 2017 kunniaksi teen ensimmäistä kertaa blogiani koskevia lupauksia, jotka toivon (ja mahdollisuuksien) mukaan pystyn myös pitämään!

Tärkeimpänä lupaan edelleen vastata ajatuksella ja ajan kanssa jokaiseen kommenttiin ja sähköpostiviestiin, jotka blogiini tai blogini sähköpostilaatikkooni ilmaantuvat. Kiitos kaikille kommentteja tai sähköpostia lähettäneille, inspiroitte minua tässä blogihommassa :) Kommentit ja sähköpostit ilahduttavat joka kerta, ja toivonkin, ettette arkaile kommentoida, jos jotain sanottavaa löytyy. Varsinkin postaustoiveita on kiva saada, koska itse en todellakaan tule ajatelleeksi kaikkia asioita, joista lukijat ehkä haluaisivat tietää.

Toisekseen lupaan yrittää pitää postaustahdin suunnilleen samana kuin ennenkin eli kirjoitella parin-kolmen päivän välein. Tähän asti en ole vääntänyt pakolla blogitekstejä enkä aio niin tehdä jatkossakaan, joten jos todellinen inspispula iskee, pidän ennemmin taukoa kuin keksin väkisin jotain sanottavaa. Tähän mennessä jotain kirjoitettavaa on aina ilmaantunut, ja ongelmana on ennemmin ollut se, etten ole ehtinyt kirjoittaa kaikesta mistä olisin halunnut.

Lupaan kirjoittaa monipuolisesti kaikesta mahdollisesta nykyiseen elämääni liittyvästä. Tiedän, että suuri osa lukee blogiani vain ja ainoastaan lääkisjuttujen takia, ja se on enemmän kuin ok :) Kirjoitan jatkossakin lääkisopinnoista, ajatuksista, joita ne herättävät, sairaanhoitajuudesta, (tulevasta) lääkäriydestä ja kaikesta, mikä liittyy edes jollain lailla ammatinvalintaan. Niiden lisäksi aion kirjoitella myös opinnoista yleensä, työstä, perhe-elämästä, elämänmuutoksesta, hyvinvoinnista, sisustuksesta ja kaikesta muusta, mitä mieleen juolahtaa. 

Lääkiksen hakuprosessi on omalta osaltani onneksi jo taakse jäänyttä elämää, joten en aio käsitellä sitä blogissani enää sen kummemmin. Tsemppaan kuitenkin mielelläni muita hakijoita, joten kysymykset  tai muut lääkishakua koskevat kommentit ovat aina tervetulleita! Blogistani löytyy myös oma Hakuprosessini-sivunsa, josta löytyvät kaikki lääkishakuani koskevat postaukset.

Lupaan jatkossakin pyrkiä siihen, että blogini on kauniisti kuvitettu. Rakastan valokuvaamista ja toivoisinkin, että minulla olisi sille enemmän aikaa (tässä elämäntilanteessa turha toivo!). Joka tapauksessa haluan kuvillani tehdä näkyväksi kauniita yksityiskohtia ja mahdollisuuksien mukaan tuoda ilmi tekstin tunnelmaa. Itselleni visuaalisena ihmisenä kuvat ovat todella tärkeitä, joten toivon, että blogini kuvat ilahduttavat ja miellyttävät teitäkin! Jatkuvana kehityksen kohteena on myös blogin ulkoasu, jota muokkailen (vähäisen) ajan puitteissa.

Viimeisenä lupaan pitää blogin edelleen hyvän mielen paikkana, jossa tekstien sisältö on useammin positiivinen kuin negatiivinen. Vaikka tällä hetkellä elämäni on tosi kivaa ja olen onnellinen, pyrin kuitenkin antamaan realistisen kuvan arjestani. Siksi välillä ilmestyy myös negatiivissävytteisiä postauksia, esimerkkeinä Keskeneräisyysturhautuminen ja Totaaliväsymys. Tavoitteenani on kuitenkin välttää negatiivisuudessa vellomista ja keskittyä parhaani mukaan positiivisiin ja kivoihin juttuihin!

Miltäs kuulostaa? Olisitteko kaivanneet joitain muita lupauksia?