Kaksi opiskelijaa, kolme lasta = mahdoton yhtälö?

Mukavaa lauantaita! Kesän sukujuhlissa ja muissakin tilanteissa olen usein saanut vastata samaan kysymykseen: miten onnistuu opiskelujen ja pienten lasten yhdistelmä? 1,5 vuotta kahden opiskelijan ja kolme päivähoitoikäisen arkea on eletty, joten osannen vastata kysymykseen suurin piirtein, vaikka todellisuudessa vastaus on itsellenikin pieni mysteeri. Jokin aika sitten vertaistukea hakiessani erehdyin googlailemaan, miten opiskelu onnistuu lasten kanssa. Todella monen kanta oli se, ettei todellakaan kannata edes yrittää. Aikani kommentteja selattuani totesin, että onneksi en lukenut noita silloin, kun vielä mietin elämäni suuntaa!

Sitten asiaan: miten tämä 1,5 vuotta on mennyt, miten kävi opintojen kanssa ja kuinka opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on onnistunut? Nostin esille muutaman pääteeman, joilla on kuluneena ajanjaksona ollut eniten merkitystä tai joihin opiskelu on eniten vaikuttanut.

1. Ajankäyttö

Tämä on aina se pahin. Toisena vuonna kävin vielä vähemmän luennoilla kuin ensimmäisenä ihan siitä syystä, että jouduin laittamaan itseopiskelun luentojen edelle. Luennot ovat hyviä ja hyödyllisiä, mutta kun aikaa on rajallisesti, niistä olen joutunut karsimaan. Joka tapauksessa joudun luentojen lisäksi opiskelemaan itsenäisesti luennolla käydyt aiheet, joten tuplatyötä välttääkseni kävin toisena vuonna vain marginaalisella osalla luentoja. Onneksi usealla kurssilla oli tarjolla videoluentoja, joita saattoi katsella silloin, kun omiin ja perheen aikatauluihin sopi!

Nyt klinikassa olen taas ottanut luennot mukaan opiskeluohjelmaani. Saan niistä nykyään enemmän irti, kun fokus on erilaisissa sairauksissa, diagnostiikassa ja hoidossa. Siinä missä viime vuosi meni enemmän miehen ehdoilla, nyt on minun vuoroni :D

2. Sairastelu

Toisen vuoden syksy meni sairastelujen osalta kevyesti, kevätkin melko hyvin, jos tammi-helmikuun sairastelukierrettä ei oteta lukuun. Joka kerta kun illalla tai aamulla todettiin, että jaahas, täällä on taas kuumetta/mahatautia/silmätulehdus tai muuta, alkoi pikaselvittely siitä, kummalla on tärkeämpää menoa. Itse jäin useimmiten suosiolla kotiin, jos lukujärjestyksessä ei ollut mitään pakollista. Miehen opinnoissa luennot ovat tärkeämmässä roolissa kuin omassa opiskelussani, joten yritimme tehdä ratkaisut sen perusteella, kummalla on tärkeämpää päästä paikan päälle. Muistona "sairaspäivistä" minun opiskeluvihoissani on kymmenittäin lasten taideteoksia, joita he ovat piirrelleet äidin opiskellessa. Useimmiten kyllä oma opiskelu jäi kotipäivinä illalle.

Viime syksynä sairastelut olivat onneksi vähissä. Pari kertaa on tehty ovella läpsystä vaihto, kun toinen on ollut opiskelemassa aamun ja toinen mennyt iltapäiväksi. Toistaiseksi kaikki on sujunut tältä osin loistavasti. Toivotaan, että kevät jatkuu samalla tyylillä.

3. Harrastukset

Näiden vuosien "kiireen" (en pidä kiire-sanasta, sillä on niin negatiivinen kaiku) voi nähdä jo vaikkapa siitä, miten usein - eli harvoin - olen ehtinyt blogia päivittää. Samoin siinä missä ensimmäisenä vuonna ehdin loistavasti jumppaan 2-3 kertaa viikossa, toisena vuonna ja viime syksynä määrä on ollut vain yksi jumppa viikossa osittain ehtimisen, osittain jaksamisen vuoksi. Arkiliikunta ja kotijumppa ovat korvanneet ohjattua liikuntaa, vaikkei se tietenkään ole sama asia. Tänä keväänä, kun pakollista opiskelua (tenttejä lukuun ottamatta) on vähemmän, pyrin pääsemään harrastuksiini useammin. Niistä saa niin paljon virtaa!

4. Omista tavoitteista tinkiminen

Varmaan kaikille perheellisille on tuttua se, ettei tässä elämäntilanteessa vain veny enää samanlaisiin suorituksiin kuin ennen lapsia. Siksi oma opintomenestykseni (vaikka oikein hyvä on ollutkin) oli viime vuonna heikompi kuin ihan ekana. Ei vaan riittänyt aika eikä jaksaminen samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Klinikkasyksy meni sen sijaan oikein hyvin, jos arvosanoja katsoo. Huomaan vahvasti ajatusteni ja muistini ylikuormittumisen varsinkin tenttiin lukiessa; unohtelen lasten - ja omiakin - asioita ja lasken tavaroita epähuomiossa ihan mihin sattuu. Tästä keväästä tulee rankka, sen tiedän, joten liian korkeita tavoitteita ei ole järkeä asettaa.

5. Taloudellinen tilanne

Heh, tämä on yksi suuri vitsi. No mutta hei, nousihan opintorahan määrä meille perheellisille 75 eurolla kuukaudessa! Täytyy sanoa, että kiitän onneani ja vanhempiani siitä, että jo pienestä lähtien olen osannut säästää ja olla taloudellinen. "Parhaina" vuosina tienatuista rahoista säästöön laitetun osuuden ansiosta meillä on nyt mahdollisuus opiskella ilman suurta painetta opiskelunaikaiseen (pl. kesät) työntekoon. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten todellakaan aio edes yrittää komboa opiskelu+työ+perhe+muu elämä.

6. No, miten se nyt sitten onnistuu?

Hyvin! Välillä on ollut rankempaa kuin kuvittelin, mutta pääosin kohtuullisen helppoa ja kivaa :) Ja kuitenkin etenkin viime vuoden aikana olen tehnyt opintojen rinnalla syväritutkimusta eteenpäin, mikä sekin on "ylimääräistä". Paljon riippuu omista lähtökohdista, esim. ajanhallintataidoista ja siitä, kuinka paljon opiskelua tarvitsee (itse pärjään onneksi melko vähäisillä tunneilla), mutta myös sattumalla on aina sormensa pelissä (sairastelut ym. odottamattomat kuviot). Klinikkaan siirtymistä pelkäsin etukäteen, vaikka pohjimmiltani uskoinkin, että siinä se menee kuin tähänkin asti. En ole luovuttajatyyppiä, ja tiedän kyllä pärjääväni. Onneksi klinikka on osoittautunut paitsi työntäyteiseksi, myös innostavaksi ja kiinnostavaksi, mikä tekee opiskelusta kevyempää :) Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, joten luottavaisin mielin siis eteenpäin!

Takaisin arkeen

Pirteää tiistaita! Vuosi vaihtui, ja loma päättyi sunnuntaina. Eilisaamuna koimme sen ekan sokkiherätyksen, joka väistämättä koittaa laiskojen ja hitaiden loma-aamujen jälkeen. Loppuviikosta lienee odotettavissa ne pahimmat aamut, kun ekan arkiviikon väsymys kasautuu. Muuton myötä tuli pieniä muutoksia reittivalintoihin, ja päiväkotimatkat pitenivät muutamalla sadalla metrillä. Toivon mukaan aamut ja kävelymatkat tästä vielä sujuvoituvat, kunhan alkukankeudesta päästään.

Opiskelun suhteen arki alkoi siis eilen, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tein lomailun ohessa jonkin verran koulujuttuja eteenpäin. Syväreideni kanssa otettiin taas pari askelta eteenpäin, ja sain päivystystunnitkin täyteen. Potilaita tutkin loman aikana muutaman, joskin vielä odottelen paria raporttia tarkastuksesta. Sisätautien omatoimisten suhteen alkaakin näyttää jo oikein hyvältä! Lisäksi Moodlesta löytyy esimerkiksi KFI-kurssiin liittyen (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede) tehtäviä, joita myös tein loman aikana alta pois. Parit omatoimiset seurannatkin varasin heti kevään parille ekalle opiskeluviikolle. Sairaalalla tuli vietettyä lomalla aika montakin päivää, mutta ovatpahan nekin tunnit pois kevään tenttisuman tieltä.

Viimeisenä lomailtana ajattelin, etten millään jaksaisi palata arkeen. Tuntui, etten ollut lomaillut yhtään, mikä on toisaalta ymmärrettävää - mahtuihan noihin kolmeen lomaviikkoon paitsi edellä mainittuja juttuja myös muutto, joka oli tällä kokoonpanolla ja alle kuukauden aikavälillä toteutettuna aivan järkyttävä operaatio. Saa pitää peukkuja, jotta tässä asunnossa voisimme asua mahdollisimman pitkään. Jossain vaiheessahan tilanpuute tulee vastaan, mutta luovilla ratkaisuilla yritetään pärjätä. Asuu sitä perheitä pienemmissäkin tiloissa.

Kardiologian tentin tuloksetkin saapuivat sopivasti eilen. Olin jo klikkailemassa itseäni uusintaan, kun en löytänyt omaa opiskelijanumeroani tuloslistasta. Nauratti suorastaan, kun olin tentin jälkeen ollut niin varma, että läpi meni ja keveästi. Varmistelin asiaa sähköpostitse, ja kas kummaa, sieltähän löytyikin oma tenttitulokseni, joka ei ollut lähelläkään hylättyä. Muutaman hetken kyllä ehdin ajatella, tuleeko kauheasta tenttikeväästä vieläkin kamalampi.

Lomalla päivitin toki myös kalenterin ajan tasalle. Vapaapäivien näkökulmasta kevätlukukausi näyttää oikein kivalta. Kevään viikoissa on paljon vapaapäiviä etenkin loppukeväästä, ja useina päivinä on vain joko ryhmäopetus tai luentoja eli lyhyitä päiviä tiedossa. Mutta ne tentit! Helmikuun alusta se alkaa. Ensin parin viikon välein kolme tenttiä, sitten muutaman viikon hengähdystauko, jonka jälkeen on viikon välein toiset kolme tenttiä. Kaiken kruunaa toukokuun alkupuolella oleva sisätautien lopputentti, jossa ilmeisesti pitäisi tietää kaikki kaikesta. Eihän tässä.

i

Siinä missä syksyn pahimpina viikkoina piti kulkea lukujärjestyksen mukaisesti (ja tietysti hyvin valmistautuneena) ryhmäopetuksesta toiseen ja taas takaisin, kevään aikana tarvitaan itseohjautuvuutta ja ennen kaikkea itsekuria. Ikävän paljon on itselläni rästissä luentoja, mutta toisaalta vaikka niillä olisi syksyllä käynytkin, aika on tehnyt tehtävänsä ja suuri osa asioista jo unohtunut. Kiintoisaa nähdä, miten tästä keväästä suoriudun. Tähän asti kolmosvuosi on ollut helpompi kuin kuvittelin, mutta katsotaanpa keväämmällä, mitkä ovat fiilikset...

Jokaiselle opiskelu-/työintoa ja tsempit arkeen! Kyllä se tästä taas :)

2 0 1 8

Vuoden 2018 alussa kirjasin blogiin kahdeksan tavoitetta kuluneelle vuodelle. Seuraava vuosi kolkuttelee jo ovelle, joten käydäänpä läpi, miten tavoitteideni kanssa kävi. Suurin osa tavoitteistani on tarkoituksella hyvin abstrakteja, mikä tekee arvioinnista vähän hankalaa...

Tammikuussa 2018 lupasin itselleni, että

• teen enemmän juttuja joista nautin - En tiedä, onko tämä totta, mutta tältä minusta tuntuu. Valokuvasin todella paljon etenkin alkuvuodesta, olen lukenut enemmän ja taiteillutkin vähän. Olen tyytyväinen tämän tavoitteen osalta, vaikka sama toki jatkuu ensi vuonna :)
• annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille - Opettelen tätä edelleen, mutta suunta on hyvä!
• pidän parempaa huolta itsestäni - Yritys on tässäkin asiassa ollut hyvä, mutta mm. työntäyteinen arki on iskenyt kapuloita rattaisiin. Jatketaan tätä siis!
• keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita - Osittain toteutunut. Perfektionismi vaivaa edelleen ajoittain, mutta olen oppinut (pakon edessä) myös hellittämään.
• annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia - Tämäkin tuntuu toteutuneen, vaikka tavoitteeni melko abstrakti onkin. Koen olevani vähän eri ihminen kuin vuoden alussa.
• sanon useammin kyllä - Vaikea sanoa, kun ei ole tarkkoja tilastoja ;) Sanoisin, että osittain toteutunut, ja tämä kohtahan vähän liittyy tuohon viimeiseen kohtaan.
• jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea - Vihdoin asia, joka on toteutunut täysin! (Tässähän piti pyrkiä, ei saavuttaa :D) Hyvä ja sujuva arki on se juttu, jonka avulla jaksan ja pärjään hyvin, joten arjen optimointi jatkunee myös ensi vuonna :)
• valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän - Olen yrittänyt ja omasta mielestäni onnistunutkin. Erityisesti kiireestä ja tekemisen paljoudesta valittamista pyrin ankarasti välttämään, koska tekemisen määrä ei siitä vähene, mutta valitus ja negistely vievät viimeisetkin voimat.

Suurin osa tavoitteistani toteutui vähintään osittain. Tässä vaiheessa vuotta voinee jo sanoa, että vuosi 2018 oli elämäni paras ♥ Vuosi alkoi ihanalla ja lämpimällä ulkomaanmatkalla. Vaikka keväällä sairasteltiinkin pitkään ja hartaasti, pysyin katastrofeista huolimatta hienosti opiskelutavoitteissani ja sain 2. vuoden parhaan arvosanan koko preklinikan suurimmasta kurssista. Kesä oli (helteitä lukuun ottamatta!!!) - ainakin jälkikäteen ajateltuna - mukava, kun tein "omassa kopissani" tutkimustani eteenpäin. Syksy toi mukanaan klinikan aloituksen ja uudet kuviot sairaalan puolella. Oli jännittäviä hetkiä ja raskaita viikkoja, mutta niinpä siitäkin selvittiin. Marraskuussa  vietin 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, kun mies oli matkalla. Juuri kun ajattelin, että pian on tästäkin vuodesta päästy, tulikin eteen vielä muutto, joka tapahtui muutama päivä ennen joulua. Nyt on vanha asunto tyhjennetty ja uuteen kotiuduttu, joten uusi vuosi aloitetaan monin tavoin puhtaalta pöydältä. 

(Yksi tässä vuodessa harmittava asia on se, että blogi jäi niin vähälle huomiolle. Taitaa vain olla niin, ettei ihan kaikkea voi saada.)

Kiitos, 2018 ♥ Millaisena vuosi 2018 jää sinun mieleesi?

Joulukuu 2018

Tämän vuoden viimeisen kuukausikatsauksen aika! Huomenna palaillaan vuoden alussa asetettujen tavoitteiden pariin, mutta nyt keskitytään joulukuun tapahtumiin. Paljoa en tässäkään kuussa ehtinyt bloggailemaan, joten yritän saada teidät taas kartalle :)

Joulukuussa

parasta oli joulu, tietenkin! Lempiaikani vuodesta on just nyt, eikä minulla ole mikään kiire päästää vielä joulusta irti. Ehkä loppiaisena suostun hyväksymään, että joulu on ohi.

inspiroivinta on ollut huomata, että asiat järjestyvät kyllä. Muutimme 5 päivää ennen jouluaattoa uuteen asuntoon, saimme tavarat suunnilleen paikalleen ja vietimme mukavan ja rennon joulun. Nyt vanhakin asunto on jo luovutuskunnossa, eikä tähän kaikkeen edes tarvittu harmaita hiuksia ja hillitöntä stressiä.

ikävintä oli muutto. Inhoan muuttoja jo muutenkin, mutta vielä näin lyhyellä varoitusajalla ja pakon edessä se oli vielä ikävämpää.

ärsyttävintä oli ja on se, kun kaikki on ihan kesken. Onneksi pikku hiljaa alkaa järjestys taas muotoutua :)

hauskinta oli nähdä kaikki sisarukseni ja vanhempani meidän perheen pikkujouluissa viikko ennen joulua. Oli se kyllä vähän raskastakin, kun 1,5 vuorokaudessa matkustettiin yhteensä yli 700 km, kun kävimme samalla reissulla moikkaamassa miehen vanhempia. Hauskaa oli myös pitää pikkujoulut kuun alussa ja saada opiskelukaverini vielä viimeistä kertaa vanhalle kämpälle käymään.

ilahduttavinta oli saada joululoman muodossa tauko opiskeluvelvollisuuksiin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että selvisin tästä syksystä. Luvassa on tiivis kevät etenkin tenttien osalta, joten pienistä lomavelvollisuuksista huolimatta olen yrittänyt ottaa niin rennosti kuin mahdollista.

raskainta - muutto, muutto ja muutto. Ja ehkä vähän se, kun muuton keskellä piti yrittää lukea kardiologiaa, josta tuntui, etten ymmärrä mitään. Tenttituloksia odotellessa...

piristävintä on lomailu, loikoilu ja suklaansyönti. Palaan ruotuun taas ensi vuonna.

kauneinta oli syntymäpäiväni iltana, kun oli -15 pakkasta ja lunta sateli hiljalleen. Edelleen olen niin onnellinen siitä, kun muutimme juuri Kuopioon ♥ 

haikeinta oli viimeistä kertaa käydä vanhalla asunnolla. Sinne me muutimme, kun kuopus oli vielä vauvaikäinen. Täytyy myöntää, että on myös vähän haikeaa, kun vuosi vaihtuu. 2018 oli elämäni paras vuosi: kiinnostavat opinnot, mukavat harrastukset ja muutenkin kiva elämä :)

Kuulumisia ja joulurauhaa

Hei kaikki ja hyvää aatonaattoiltaa! Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä postauksesta. Tilannetta selittänee paitsi juuri tapahtunut muutto myös opiskeluvelvollisuudet, joista pakolliset ovat onneksi jo tältä syksyltä ohi.

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohdiskellut, kuinka vähällä laittamisella joulu mahtaa tänä vuonna tullakaan. Pikku hiljaa teimme muuttoa uuteen asuntoon, ja itse muutto tapahtui keskiviikkona. Ennen perjantaita yhtään lahjaa ei ollut vielä hankittu, jouluruokia oli mietitty ehkä muutaman minuutin verran ja joulumielikin oli vähän hakusessa. Vaan nopeasti nämäkin hoituivat lopulta, vaikka osa tavaroista hakeekin vielä muuton jäljiltä paikkaansa. Onnea on tunnelmavalaistus :D

Joulun vietämme taas kerran oman perheen kesken uudessa kodissa, vaikka kieltämättä olisi vähän houkutellut ajatus siitä, että pääsisi jonnekin "valmiille". Noh, näillä mennään ja näin aatonaattona alkaa olla sen verran jo järjestelty, että eiköhän tästä hyvä joulu tule :) Todennäköisesti loppuvuosi ja joulu 2018 jää muistoihimme tapahtumarikkaana ja ehkä vähän sekavanakin ajanjaksona. Reilu kuukausi sitten meillä ei ollut muutosta tietoakaan, ja nyt jo asutaan uudessa kodissa. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Opiskelujen suhteen joululoma alkoi 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona, kun meillä oli kardiologian tentti. Se meni ihan mukavasti, vaikka olinkin stressannut, kun en ehtinyt muuton ja muiden asioiden vuoksi lukea niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kuitenkin viime viikolla vielä suorittamassa omatoimisia seurantavuoroja sisätaudeilla, ja tällä viikolla oli vielä yksi päivystysyö valvottavana. Lisäksi minulla on ollut tapaaminen syväreideni tiimoilta, jotta pääsisin jo analyysivaiheeseen - sitäkin oli tarkoitus nyt lomalla tehdä. Katsotaan, kuinka käy, kun tätä tekemistä riittää jo muutenkin, ja lomailu olisi tässä kohtaa enemmän kuin tarpeen. Ilmoittauduin myös joululomalla tutkimaan potilaita, jotta saisin toivon mukaan keväästä vähän helpomman.

Syksyn alusta tuntuu olevan ikuisuus niin ajallisesti kuin ammatillisen kehityksenkin suhteen. Vaikka olen tänä syksynä ollut yliopistolla ja sairaalalla melkein enemmän kuin kahtena viime vuonna yhteensä (no ehken ihan), päällimmäisin tunne taitaa silti olla innostus ja kiinnostus - tämänhetkisen väsymyksen lisäksi. En ole kokenut sairaalassa pyörimistä yhtään raskaaksi, vaikka sitä etukäteen epäilin. On siellä näköjään sen verran tullut oltua. Eniten olen syksyn aikana stressannut mahdollisia sairasteluja sekä omatoimisia potilaan tutkimisia. Onneksi niihinkin alkaa jo rutiini löytyä niin tutkimisten kuin raporttienkin osalta! Opittavan asian määrä on jo tänä syksynä ollut ihan tolkuton, ja sama jatkuu keväällä - mutta kuten jo todettua, kiinnostus auttaa siinä hurjasti. Puolet kolmosvuodesta on ohi, ja olen suoriutunut syksystä paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Tästä on hyvä tammikuussa jatkaa.

Jos nyt kuulumisiin palataan: virallisesti olen ollut joululomalla jo pitkään, käytännössä vain vuorokauden. Vaikka vähän epäilinkin, näyttäisi siltä, että kyllä se joulu lopulta löysi myös meille ♥ Kaiken puurtamisen jälkeen nyt on aika levätä.

Tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :)