Kuukausikatsaus: lokakuu

Lokakuun fiilikset niin opiskelun kuin muunkin elämän suhteen ovat heitelleet ihan laidasta laitaan. Lokakuu alkoi toisella puolella Suomea sateisessa syyssäässä, ja lokakuun viimeinen valkeni koti-Kuopiossa lumisessa ympäristössä ja pirteässä parin asteen pakkasessa. Ihana ilma :) 

Opiskelufiilisten suhteen olen nyt nousukiidossa. Hankalan alun jälkeen korjausliikkeitä on tehty, ja ne näköjään tuottavat tulosta. Nyt on hyvä fiilis, enkä aio miettiä sitä, onko siihen edes aihetta :D Mutta kerrataanpa vielä lokakuun kuulumiset täällä blogin puolella ja muutenkin. Lokakuussa siis:

• pohdin pääsykokeeseen liittyviä negatiivisia tunteita
• suunnittelin messuohjelmaa
• saatiin J:n lukukuulumisia sekä pohdintaa lukuprosessia tukevista tekijöistä
• vierailin uusissa ja vanhoissa maisemissa
• juhlimme nelivuotiasta supersankari(kissa)a
• esittelin 6 vinkkiä, miten liikuntaa saa lisättyä arkeen
• mietin, miksi minä bloggaan
• etsin onnen pisaroita - ja löysin myös!
• kertoilin lokakuun opiskelukuulumisia
• vietin äidin omaa hyvinvointiviikonloppua ihanine hyvinvointi-iltoineen
• pohdiskelin vuorovaikutusta ja sen merkitystä
• otin varaslähdön jouluun (enkä kadu)
• jaoin vinkkejä onnellisempaan arkeen
• koin kultaisen aamuhetken
• luin tenttiin (ja luen edelleen) arkisten haasteiden keskellä
• kyselin, voiko blogi oikeasti olla liian syvällinen
• oli toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät, joista takuuvarmasti lisää myöhemmin!

Aina se vaan kuun lopussa tuntuu, ettei "mitään" ole tullut tehtyä. Listaamalla tehdyt asiat saattaakin huomata, että oho, noin paljon kaikkea. Siksi pidän näistä kuukausikatsauksistani. Samalla kun ne niputtavat yhteen koko (blogin) kuukauden, minä itse saan mahdollisuuden muistella kaikkia noita hetkiä ja asioita. Ei tunnu enää siltä, ettei olisi tehnyt mitään, vaan tajuaa, että mullahan on sittenkin ihan kiva elämä ;)

No niin, mutta nyt luentomatskujen ääreen. Huomenna on LYF:n tentti, joten paljoa ei ole enää tehtävissä. Jotain pientä kertailen kuitenkin. Iloista tiistaita!

Liian syvällistä?

Pirteää lokakuun viimeistä maanantaita! Marraskuu odottelee jo kulman takana, uskomatonta :) Saimmepa ensilumen tänne meillekin, kun lauantaiaamuna herätessä ikkunan takana loisti valkoinen maa ♥

Joskus minua huvittavat nämä blogitekstini. Alan kirjoittaa jotain peruskuulumisia, mutta usein lopulta mennään pintaa syvemmälle, kaivetaan merkityksiä ja pohditaan sitä sun tätä. Väistämättä, kun on kyse ajatusten kirjoittamisesta ja jakamisesta, tullaan sen ääreen, kuinka paljon haluan itsestäni antaa ja omia ajatuksiani jakaa. Näköjään paljon, jos blogia katsotaan!

Silti on tehtävä ero pinnallisemman pohdiskelun ja syvällisimpien ajatusten välillä. Minulla on ajatuksia, ja paljon onkin. Osa niistä näkyy blogissa, mutta uskallan väittää, että suurin osa ei. Todella harvoin kirjoitan mitään raflaavia mielipidepostauksia tai tuon selvästi ilmi oman kantani johonkin asiaan. Sitäkin enemmän harrastan toisaalta-toisaalta-tyyppistä asioiden pyörittelyä, josta en totta puhuen tiedä, viisastuuko kukaan ;)

Minusta on ihanaa jakaa omia mietteitäni ja pohdiskelun aiheita täällä muun arkisen kuulumishöpinän lomassa. On myös hauskaa saada postaukseen kommentteja ihmisiltä, jotka tunnistavat kirjoituksestani itsensä, kuten kävi esimerkiksi onnistumisaddiktiosta kirjoittaessani. Blogin kautta voin tuoda esiin omia kivoja, välillä hassujakin oivalluksia, joista on ehkä iloa jollekin muullekin. Bloggaamisen myötä olen oppinut tiettyä avoimuutta ja asennetta, jotka toivottavasti tekevät blogista omanlaiseni ja antavat sille tunnistettavan tyylin.

Se taas on aivan eri asia, mitä kaikkea jätän sanomatta ja kertomatta. Vaikka blogin kautta minusta tietyn kuvan saakin, todellisuus on aina vähän erilainen. Helmikuussa kirjoittelin blogimaailman kiiltokuvamaisuudesta, mikä liippaa tätä läheltä. En tietoisesti halua maalata itsestäni mitään yltiöpositiivista kuvaa, mutta ihan jo itsesuojelun vuoksi on paljon asioita, jotka olen jättänyt ja jätän vastedeskin blogini ulkopuolelle.

Vaikka välillä vähän syvemmissä vesissä käydäänkin, pyrin pitämään tekstien sävyn kevyenä. Kuten edellä mainitsin, paljon myös rajaan sitä, mitä ylipäätään blogin puolella käsittelen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus uuvuttaa lukijaa ylenpalttisella pohdiskelulla :D Blogia voisi kutsua "julkiseksi päiväkirjaksi", mutta päiväkirjasta poiketen sensuroimattomia juttuja ei tänne päädy - niin minun kuin teidän lukijoidenkin onneksi!

Ja hei, pieni pyyntö tähän loppuun: jos pidät blogin nykyisestä tyylistä, paina "♥"! Muutenkin kiinnostaisi tietää, miten sinä blogini näet ja koet :) Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

Tenttiin lukua, sairastelua ja hyisiä hetkiä

Kas otsikossapa viikko pähkinänkuoressa! Viime viikonlopusta saadut voimavarat on valjastettu käyttöön, ja lopputuloksena on kohtuu hyvällä fiiliksellä alusta loppuun seilattu viikko. Ei tosin ole toivoakaan, että tulevaa viikonloppua vietettäisiin yhtä rennoissa merkeissä kuin edellistä. Iki-ihana fysiologian oppikirja sekä luentomateriaalit ovat todennäköisesti ahkerassa kulutuksessa koko viikonlopun. 

Syysflunssakin käväisi kylässä, mutta omalla kohdallani hellitti onneksi alle viikossa. Minun jälkeeni on niiskutellut koko muu perhe, ja tämän päivän aikataulut menivät sikäli uusiksi, että sain opiskeluseurakseni kolme flunssaista lasta. Tänään ei siis ole ollut ihan niin tehokasta opiskelua kuin olisin toivonut, mutta näillä mennään. Omista opiskelutavoitteistani olen hyyyvin kaukana - kuten aina -, mutta parhaani teen näinä viimeisinä päivinä ennen tenttiä. Kun arki lyö kapuloita opiskeluni rattaisiin, pitää kaivaa esiin positiivista asennetta ja unohtaa se (liian korkealle asetettu) rima. Yllättävän hyvillä fiiliksillä mennään, jos verrataan vaikkapa kuukauden takaiseen.

Aamuista on ihan pakko mainita, että on kyllä ollut todella hyytävää! Vaikka pakkasta on ollut vain pari astetta, tuuli on puhaltanut niin kylmästi, ettei lämpömittarin lukemaan ole ollut luottamista. Postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin eteläisessä Suomessakin oli ensimmäisiä aamupakkasia. Oli hauskaa, kun puiden oksien kastepisaratkin olivat jäätyneet :)

Näiden pikaisten (opiskelu)kuulumisten myötä rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Keidas kiireen keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Montevista Oy  

Syyskuun loppupuolella olin jokseenkin stressaantunut. Opiskelun ja uuden arjen aloitus vei yllättävästi voimia, ja stressiä lisäsivät viikon välein tapahtuneet matkat toiselle puolelle Suomea. Juuri silloin sähköpostiini ilmestyi kutsu osallistua Montevistan järjestämään valmennukseen Pysähdy itsesi äärelle, enkä olisi voinut olla ajoitukseen tyytyväisempi.

Matkalla Hyvinvoimalaan ennen valmennuksen alkua.

Aloin saman tien järjestellä aikataulujani, jotta kyseinen ilta onnistuisi. Valmennus järjestettiin Helsingissä, minne on tietenkin Kuopiosta katsottuna melkoisesti matkaa. Koska tulossa olivat myös I love me -messut, jonne aioin suunnata, ajattelin tehokkaana naisena yhdistää nämä kaksi tapahtumaa. Onneksi valmennuksen ajankohdan vaihtoehdoissa oli myös kyseinen perjantai.

Pysähdy itsesi äärelle -valmennus järjestettiin kauniissa ja tunnelmallisessa Hyvinvoimalassa, ja tilaisuus kesti kolme tuntia. Valmennuksessa sananmukaisesti pysähdyttiin itsemme äärelle, pohtimaan sitä, mikä on itselle tärkeää ja miten niitä tärkeitä asioita saisi lisättyä arkeen. Oli puhdistavaa valmennuksen aluksi purkaa paperille kaikki huolet ja stressinaiheet, joita oli siihen hetkeen kantanut mukanaan. Muiden valmennukseen osallistuneiden kanssa jaetut ajatukset yhdistettynä omaan pohdintaan muodostivat illasta harmonisen kokonaisuuden. Monien kanssa löytyi samankaltaisia ajatuksia mm.  vaativuudesta, perfektionismista, tyytyväisyydestä ja pysähtymisestä. Kaiken sen keskellä toimi valmentaja, ihana Rosa, joka kertomalla omia kokemuksiaan ja antamalla  erilaisia tehtäviä auttoi ainakin minua saamaan kiinni monista teemoista.

Valmennus antoi muistutuksen siitä, miten tärkeää on pitää huolta itsestään. Syyllisyys, riittämättömyys, turha vaatimattomuus ja ankaruus vaanivat meitä jokaista. Illan päätteeksi ja näin jälkikäteen tuntui kuin koko kokemus olisi ollut unta. Sumuisia katuja kävellessäni ajattelin, että tämän tunteen haluan muistaa. Oli niin tyyni ja kevyt olo, etten muista, koska viimeksi olen sellaisen kokenut. Kuten omaan muistikirjaani kesken valmennuksen kirjoitin: Tämä on täydellistä juuri nyt, työntäyteisen arjen keskellä. Valmennus sekä lauantainen I love me -messukokemus oli yhdistelmä, jota voi mitä suurimmalla syyllä kutsua omaksi hyvinvointiviikonlopukseni. Sain viikonlopusta kokonaisuudessaan aivan superisti voimia pimeään ja synkkäänkin syksyyn.

Kaivopuiston kalliot ja kasvun ihme :)


Avoimet ryhmävalmennukset jatkuvat edelleen, ja seuraavat Pysähdy itsesi äärelle -illat järjestetään pe 10.11. sekä pe 1.12.  Montevistan sivuilta voit lukea lisää valmennuksista sekä halutessasi ilmoittautua valmennusiltaan. Voin suositella lämpimästi!

Hyvinvoivaa syksyn jatkoa sinulle ♥

Aamuhetki kultainen

Aamut ovat lempihetkiäni. Viime viikolla saatiin yksi huikean kaunis aamu kirpeine tuoksuineen ja kultaisine säteineen. Lapset oli viety hoitoon, ja minä istuin tablettini ääressä opiskelemassa. Jonkin aikaa saman asian kimpussa jumitettuani oli pakko vetää ulkokamppeet  niskaan ja lähteä ikuistamaan tuota valoa.

Ulkona aurinko lämmitti hennosti, ihan kuin kevään ekoina varovaisen lämpiminä päivinä. Välillä pitää oikein ihmetellä, miten vähän kuitenkaan muistaa käydä luonnossa. Pienikin hetki metsässä tekee omille stressitasoille ihmeitä, kuten sain tuona aamuna todeta. Keskittymiskykyni oli pienen ulkoilun jälkeen aivan eri luokkaa, ja epäselvistä asioista sai paljon paremmin kiinni. Pitääpä muistaa myös jatkossa :)

Näiden kuvaterveisten myötä toivottelen hyvää keskiviikkoa! Fysiologian toiseen tenttiin on enää viikko, joten luontoterapialle lienee käyttöä...