Lääkiksen pääsykoe vs. opinnot

Maanantaita! Sain jokin aika sitten postaustoiveeksi kirjoittaa siitä, miten pääsykoeasiat näkyvät näissä oikeissa opinnoissa. Pääsykokeeseen on vielä - tai enää - 1,5 kuukautta aikaa, joten tämä postaus olkoon tsemppinä teille hakuprosessin keskellä kamppaileville! No niin, miksi se pääsykoe ja just ne asiat ovat niin tärkeitä lääkikseen pääseville?

Lääkiksen pääsykokeen vaatimuksina ovat lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärät, mikä on jo lähtökohtaisesti todella laaja alue. Myönnän kyllä, että itsekin esim. kasvihormoneja opiskellessani tai biodiversiteetista lukiessani mietin, miksi ihmeessä tällaista pitää opiskella. Pääsykokeessa piti sitten tietää mm. miten hapan laskeuma vaikuttaa havupuihin (pistesaldonani huikeat 5/11!), mutta enpä voi sanoa, että olisin sen jälkeen tarvinnut ko. tietoa. Fysiikan kohdalla eniten inhosin sekavia sähkö- ja magneettikenttälaskuja, kemiassa taas pahinta olivat tasapaino- ja liukenemislaskut. 

On hankalaa eritellä, miten pääsykoetta varten opiskellut asiat näkyvät itse opinnoissa, mutta muutaman esimerkin voin kertoa. Lääkiksessä ei enää opeteta perusasioita, vaan oletus on, että perustiedot anatomiasta, fysiologiasta, solun toiminnasta, eri molekyyleistä jne ovat jo hallussa. Tai ainakin työmäärä lisääntyy rutkasti, jos kaikki pitää aloittaa ihan alusta. Etenkin biokemian kursseilla on ollut hyötyä erilaisten molekyylien (eräässäkin tentissä piti tunnistaa erinäisiä biomolekyylejä) ja reaktiotyyppien osaamisesta. Nyt farmakologian kurssilla törmäsin pitkästä aikaa ihastuttavaan Henderson-Hasselbachin yhtälöön, joten niin, siitäkään ei näköjään päässyt eroon ihan noin vain. Ekan vuoden fysiikan kurssilla piti laskea joitain laskuja mm. säteilystä, mutta muuten ei ole laskimelle ollut käyttöä. Tietysti esim. hermosoluista puhuttaessa otetaan aina esille Nernstin yhtälö ja solukalvopotentiaali, joita pitää osata tulkita.

Kysymykseen, mitä hyötyä pääsykokeeseen opiskelusta on lääkiksen opinnoissa, vastaisin tällä kokemuksella näin:

Pääsykokeeseen opiskelu paitsi antaa perustiedot lääkiksessä opiskeluun, myös kehittää pitkäjänteisyyttä, opettaa ottamaan haltuun laajoja kokonaisuuksia, antaa valmiuksia erottaa olennaisen epäolennaisesta, treenaa aikatauluttamistaitojasi (paitsi jos jokin valmennuskurssi hoitaa tämän puolestasi) ja testaa paineensietokykyä. Vaikka "kaikki" sanovat, että pääsykoe on lääkiksen vaikein koe, mistään edellä mainitusta ominaisuudesta ei ole ainakaan haittaa opiskelussa ja myöhemmin työelämässä. Omalla kohdallani voin todellakin sanoa, että ellen olisi joutunut tosissani opiskelemaan pääsykoetta varten ja siten "harjoittelemaan" itsenäistä opiskelua vuosien tauon jälkeen, olisin takuuvarmasti ollut opintojen alettua aivan pulassa. 

Ja tietenkin pääsykokeeseen lukiessa tärkeintä on muistaa, että - ainakin tällä hetkellä - vain sen kautta pääsee opiskelemaan siihen ammattiin, johon haluaa! Pitäkää tavoite kirkkaana mielessä, unohtakaa turhat vaatimukset ja muut sudenkuopat, treenatkaa epävarmuuden sietokykyänne ja olkaa ylpeitä siitä, että uskallatte tavoitella omaa unelmaanne.

Tsemppiä, tsemppiä, TSEMPPIÄ! Jaksat kyllä loppuun saakka, vaikka lukuväsymystä olisikin jo - usko pois. Käytä opiskeluaikasi tehokkaasti, mutta muista nauttia kevätauringostakin välillä! Ihanaa kevään jatkoa, älä stressaa liikaa :)

Liian syvällistä?

Pirteää lokakuun viimeistä maanantaita! Marraskuu odottelee jo kulman takana, uskomatonta :) Saimmepa ensilumen tänne meillekin, kun lauantaiaamuna herätessä ikkunan takana loisti valkoinen maa ♥

Joskus minua huvittavat nämä blogitekstini. Alan kirjoittaa jotain peruskuulumisia, mutta usein lopulta mennään pintaa syvemmälle, kaivetaan merkityksiä ja pohditaan sitä sun tätä. Väistämättä, kun on kyse ajatusten kirjoittamisesta ja jakamisesta, tullaan sen ääreen, kuinka paljon haluan itsestäni antaa ja omia ajatuksiani jakaa. Näköjään paljon, jos blogia katsotaan!

Silti on tehtävä ero pinnallisemman pohdiskelun ja syvällisimpien ajatusten välillä. Minulla on ajatuksia, ja paljon onkin. Osa niistä näkyy blogissa, mutta uskallan väittää, että suurin osa ei. Todella harvoin kirjoitan mitään raflaavia mielipidepostauksia tai tuon selvästi ilmi oman kantani johonkin asiaan. Sitäkin enemmän harrastan toisaalta-toisaalta-tyyppistä asioiden pyörittelyä, josta en totta puhuen tiedä, viisastuuko kukaan ;)

Minusta on ihanaa jakaa omia mietteitäni ja pohdiskelun aiheita täällä muun arkisen kuulumishöpinän lomassa. On myös hauskaa saada postaukseen kommentteja ihmisiltä, jotka tunnistavat kirjoituksestani itsensä, kuten kävi esimerkiksi onnistumisaddiktiosta kirjoittaessani. Blogin kautta voin tuoda esiin omia kivoja, välillä hassujakin oivalluksia, joista on ehkä iloa jollekin muullekin. Bloggaamisen myötä olen oppinut tiettyä avoimuutta ja asennetta, jotka toivottavasti tekevät blogista omanlaiseni ja antavat sille tunnistettavan tyylin.

Se taas on aivan eri asia, mitä kaikkea jätän sanomatta ja kertomatta. Vaikka blogin kautta minusta tietyn kuvan saakin, todellisuus on aina vähän erilainen. Helmikuussa kirjoittelin blogimaailman kiiltokuvamaisuudesta, mikä liippaa tätä läheltä. En tietoisesti halua maalata itsestäni mitään yltiöpositiivista kuvaa, mutta ihan jo itsesuojelun vuoksi on paljon asioita, jotka olen jättänyt ja jätän vastedeskin blogini ulkopuolelle.

Vaikka välillä vähän syvemmissä vesissä käydäänkin, pyrin pitämään tekstien sävyn kevyenä. Kuten edellä mainitsin, paljon myös rajaan sitä, mitä ylipäätään blogin puolella käsittelen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus uuvuttaa lukijaa ylenpalttisella pohdiskelulla :D Blogia voisi kutsua "julkiseksi päiväkirjaksi", mutta päiväkirjasta poiketen sensuroimattomia juttuja ei tänne päädy - niin minun kuin teidän lukijoidenkin onneksi!

Ja hei, pieni pyyntö tähän loppuun: jos pidät blogin nykyisestä tyylistä, paina "♥"! Muutenkin kiinnostaisi tietää, miten sinä blogini näet ja koet :) Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

Kiiltokuvaelämää?

Aina välillä tulee netin syövereissä vastaan kommentteja, joissa arvostellaan blogien epäaitoutta ja siloiteltua pintaa. Koen itsekin "syyllistyväni" samaan ainakin jossain määrin. Kukapa haluaisi esitellä itseään blogissa tai muutenkaan aivan täsmälleen sellaisena kuin on; kirjoittaa joka ikisen negatiivisen ajatuksen, yhteentörmäykset ja riidat julkiseen päivitykseen tai päivittää kaikki koetut vaikeudet, sairaudet, menetykset ja muut kaikkien ihmisten luettavaksi? No, nykymaailmassa kaikki on mahdollista ja "kohujulkkiksillekin" on tilauksensa, mutta draamaa kaipaavat joutuvat minun blogini kohdalla pettymään.

Olen blogissani melko avoin, mutta täyteen avoimuuteen en edes halua lähteä. Vaikka olenkin "anonyymi" ainakin toistaiseksi, lukijoista löytyy niitä, jotka tuntevat minut tosielämässä. Toivon, ettei blogistani saatu kuva poikkea kovin paljoa siitä, millainen olen oikeasti. Joka tapauksessa on paljonkin asioita, jotka pidän ihan vain itselläni. Voin jakaa omia pohdintojani, ajatuksiani ja mietteitäni koskien monia eri asioita. Näytän pieniä palasia arjestani, jaan pieniä kohtia kodistani. Silti minun näppäimistöni takana on se, kuinka paljon kirjoitan perheestäni, puolisostani ja lapsistani. En julkaise lapsistani tunnistettavia kuvia, koska en halua niiden päätyvän Internetiin. Haluan, että lapseni saavat itse vanhempana määritellä sen, kuinka laajan näkyvyyden somessa haluavat. Samoin vältän kertomasta liian tarkkaan omista, puolison ja lasten henkilökohtaisista asioista, sairaushistorioista ja muista. Tavallisen tylsät aiheet ovat niitä, joista mieluiten kirjoitan.

Minulla, niin kuin useimmilla meistä, on takanani niin helppoja kuin vaikeitakin aikoja. Omalla kohdallani koen, että vaikeita aikoja on ollut paljon helpompia enemmän. Tällä hetkellä elän tähänastisen elämäni parasta aikaa monestakin syystä. Osa vaikeista asioista on jo pysyvästi takana, mutta osa seuraa mukanani läpi elämän, ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Varmasti vastoinkäymisiä tulee jatkossakin, suurempia ja pienempiä, enkä todennäköisesti tule niitäkään jakamaan blogin puolella.

Tästä huolimatta haluan, että teillä lukijoilla on minusta mahdollisimman realistinen kuva. Jokainen tietysti tulkitsee tekstejäkin omalla tavallaan enkä minä voi täysin vaikuttaa siihen, miltä vaikutan lukijoiden silmissä. Toivon, että blogistani välittyy kuva tavallisesta ihmisestä tavallisessa elämässään tavallisine ongelmineen. Elämäni ei ole unelmaa ihan koko aikaa, vaikka suurimman osan ajasta mukavaa onkin. Jokaisella on välillä huonoja hetkiä ja fiiliksiä. Se, ettei jaa niitä blogiin, ei tarkoita, etteikö niitä olisi.

Somessa moni haluaa näyttää kauniilta/komealta ja menestyvältä. Useimmat haluavat olla positiivisia ja onnellisia -  ja näyttää sen myös muille. Se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Kun isosta kokonaisuudesta poimii paloja sieltä täältä, minkä tahansa asian saa näyttämään kauniilta. Harva julkaisee mieluummin kuvan sotkuisesta lapsiperheen kodista kuin kauniista yksityiskohdasta. Minäkin valitsisin sen kauniin yksityiskohdan. Toivon, että blogini voi tarjota hengähdystauon lukijan omasta hektisestä arjesta - kohtuullisen kauniita kuvia ja riittävän laadukasta sisältöä. Silti omastakin kokemuksesta tiedän, miten lähellä on ajatus siitä, että bloggaajalla on kaikki jotenkin paremmin. Niin voi olla, tai sitten ei.

Oma blogini on hyvin kotikutoinen ja uskonkin, että minulla olisi vielä suurempi kiusaus siloitella ja kiillottaa julkisuuskuvaani, jos pitäisin suositumpaa blogia. Olen äärettömän onnellinen jokaisesta lukijasta, joka päätyy blogini pariin - jatkoi sitten matkaansa tai jäi hetkeksi lukemaan -, mutta rehellisesti sanottuna en edes toivo blogilleni kovin suurta suosiota. Nyt(kin) on hyvä.

Mitä ajatuksia heräsi? Tunnistatko ilmiön? Millainen kuva sinulle on minusta jäänyt?

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 1/3

Anonyymi esitti minulle jokin aika sitten postaustoiveen:

Kiitos loistavasta postausideasta! Olen tosin ollut vähän arka tarttumaan tähän aiheeseen. Enhän minä tiedä vielä juuri mitään lääkiksestä enkä niin hirveästi sairaanhoitajankaan töistä! Otin kuitenkin haasteen vastaan ja selvitän nyt parhaani mukaan pääpiirteitä sairaanhoitaja- ja lääkisopinnoista sekä sairaanhoitajan ja lääkärin toimenkuvasta. Mikäli jompi kumpi tai molemmat ammatit kiinnostavat, suosittelen lämpimästi tutustumaan luotettavampiin tietolähteisiin (linkkeinä omien tekstieni alla).

Kun kerran jotakin tekee, on sama tehdä se kunnolla, joten toivepostaus venyi kolmiosaiseksi. Tässä osassa keskityn opintopuoleen, toinen osa sisältää asiaa työstä ja työtehtävistä. Kolmantena ja viimeisenä osana extraosuus, jossa paljastan syvimmät tuntoni ammatinvalinnan suhteen! Toivottavasti näistä on teille jotain iloa :)


Sairaanhoitajaopinnot:

• sairaanhoitajan AMK-tutkinto 3,5 v eli 210 op
• jatko-opintomahdollisuuksina ylempi ammattikorkeakoulu -tutkinto (YAMK) 90 op, täysipäiväisesti opiskellen 1,5 v (vaaditaan 3 vuotta työkokemusta) tai terveystieteiden opinnot (kandidaatti 180 op eli 3 v, maisteri eli ylempi tutkinto yht. 300 op eli 5 v)

• AMK:ssa paljon työharjoittelua, ensimmäinen 3-5 viikkoa kestävä harjoittelu jo ensimmäisenä lukuvuonna. Yhteensä harjoittelua huimat 75 op (50 vkoa), palkatonta. Viimeisen harjoittelun sain itse korvattua palkallisella sh-sijaisuudella, nykykäytännöistä en tiedä
• käytännönläheisempää, asioita ei opeteta niin syvällisellä tasolla kuin lääkiksessä (silti vanhoista muistiinpanoista löytyi termejä, joita en enää muistanut silloin opetelleeni, kuten oligodendrosyytit ja vasa recta)
• sisältää runsaasti työpajatyyppistä harjoittelua eli harjoitellaan luokkakavereilla/nukeilla
• potilaiden kanssa päästään tekemisiin lähes saman tien: ainakin omalla kohdalla pääsimme heti syksyllä haastattelemaan vuodeosastolla ollutta potilasta
• opettajat tekevät usein opettamisen ohella kliinistä työtä, joten opetusta piristävät käytännön esimerkit ja potilastapaukset
• rakenteisen kirjaamisen opiskelu, oman hoitajuutensa pohtiminen sekä potilaan kohtaamisen opettelu kuuluvat olennaisesti opintoihin alusta asti, samoin lääkehoito ja -laskut
• muuten aika samantyyppistä kuin lääkiksen preklinikassa: luentoja isossa auditoriossa sekä välillä opetusta pienemmissä ryhmissä ja jonkin verran verkkotehtäviä - tai näin silloin 7v sitten, varmasti AMK-opetuskin on muuttunut tässä ajassa
• varsinkin loppupään opinnoissa usein 100% läsnäolopakko (koskee niin luentoja kuin muutakin opetusta)
• opinnäytetyö 15 op, aiheita ja toteutusmuotoja todella runsaasti (itse teimme parin kanssa haastattelututkimuksen erään osaston potilaille)
• heti ensimmäisen vuoden kesällä voi mennä "oman alan" töihin, esimerkiksi lähihoitajan sijaisuutta tekemään, sairaanhoitajan sijaisuuteen tarvitaan suunnilleen 140 op

Huom. Edellä mainitut asiat pätivät silloin, kun itse opiskelin ja valmistuin v. 2013, joten älkää ihan kaikkea uskoko, vaan etsikää lisää tietoa esim. alla olevasta osoitteesta...

Lisää tietoa sh-opinnoista (ja samalla th-, kätilö- ja ensihoitajaopinnoista) löytyy siis Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai eri opiskelupaikkojen, kuten Savonian, Metropolian, Karelian jne. kotisivuilta. Vaikka opetussuunnitelma on kaikissa opiskelupaikoissa sama, toteutuksessa voi olla paljonkin eroja. Käykäähän tutustumassa, sairaanhoitajiksi aikovat :)


Lääkisopinnot:

• lääketieteen lisensiaatin tutkinto 6 v eli 360 op + mahdollinen erikoistuminen työn ohessa 5-6 v erikoistumisalasta riippuen (lisää tietoa erikoistumisaloista täällä)

• yliopisto-opinnoissa teoreettisempaa ja laajemmat kokonaisuudet, esimerkiksi anatomian opiskelu paljon tarkempaa ja vaativampaa kuin sh-opinnoissa
• selkeästi rajattu prekliiniset (LT1 ja LT2) ja kliiniset opinnot (LT3-6), klinikan aloitus vaihtelee eri yliopistoissa
• preklinikassa opitaan perusasioita (anatomia, fysiologia, histologia jne.) ja harjoitellaan potilaan  tutkimista  opiskelijatovereiden kanssa eli kahden ensimmäisen vuoden aikana ei oikeastaan olla tekemisissä potilaiden kanssa
• klinikkavaiheesta en tiedä sitäkään vähää, muuta kuin, että klinikassa tutustutaan yksi kerrallaan eri aloihin ja vietetään paljon aikaa KYS:llä oikeiden potilaiden kanssa - tämä puoli tarkentunee, kunhan itse pääsen opinnoissani sinne asti!
• akateeminen vapaus eli luennot eivät ole pakollisia (Opinto-oppaassa lukee: "Luennoille osallistuminen ei ole pakollista joskin suotavaa.") Infoluennot ja ryhmäopetukset pakollisia. Klinikassa (ymmärrettävästi) tiukemmat poissaolo- ja korvaamiskriteerit kuin preklinikassa.
• opinnäytteenä syventävien opintojen opinnäytetyö eli lyhyesti syvärit, 20 tai 25 op, toteutusmuodoissa ja aiheissa paljon valinnanvaraa
• työharjoitteluna amanuenssuurit yht. 24 op, joihin voi päästä 3. vuoden jälkeen.  Amanuenssuuri on palkallinen.
• 4. vuoden jälkeen voi päästä tekemään lääkärin sijaisuutta, jos "työkynnys" on ylitetty eli kaikki tarvittavat kurssit saatu hyväksyttyä, sitä ennen voi tehdä vaikkapa lähihoitajan töitä tms. omaa alaa liippaavaa

Perustietoa lääketieteellisessä opiskelusta löytyy Suomen Lääkäriliiton sivuilta! Jokaisessa lääkiksessä on omat erityispiirteensä, joten siinä vaiheessa kun miettii mahdollista opiskelukaupunkia, kannattaa etsiä tarkempaa tietoa yliopistojen sivuilta.

Kysymyksiä saa esittää, mutten takaa, että osaisin vastata :D Kolmatta osaa en ole vielä viimeistellyt, eli jos haluat tietää jotain minun ammatinvalintaani liittyen, kysy nyt, niin voin kolmannessa osassa vastata!