Aamut ovat lempihetkiäni. Viime viikolla saatiin yksi huikean kaunis aamu kirpeine tuoksuineen ja kultaisine säteineen. Lapset oli viety hoitoon, ja minä istuin tablettini ääressä opiskelemassa. Jonkin aikaa saman asian kimpussa jumitettuani oli pakko vetää ulkokamppeet niskaan ja lähteä ikuistamaan tuota valoa.
Ulkona aurinko lämmitti hennosti, ihan kuin kevään ekoina varovaisen lämpiminä päivinä. Välillä pitää oikein ihmetellä, miten vähän kuitenkaan muistaa käydä luonnossa. Pienikin hetki metsässä tekee omille stressitasoille ihmeitä, kuten sain tuona aamuna todeta. Keskittymiskykyni oli pienen ulkoilun jälkeen aivan eri luokkaa, ja epäselvistä asioista sai paljon paremmin kiinni. Pitääpä muistaa myös jatkossa :)
Näiden kuvaterveisten myötä toivottelen hyvää keskiviikkoa! Fysiologian toiseen tenttiin on enää viikko, joten luontoterapialle lienee käyttöä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥