Pirteää lokakuun viimeistä maanantaita! Marraskuu odottelee jo kulman takana, uskomatonta :) Saimmepa ensilumen tänne meillekin, kun lauantaiaamuna herätessä ikkunan takana loisti valkoinen maa ♥
Joskus minua huvittavat nämä blogitekstini. Alan kirjoittaa jotain peruskuulumisia, mutta usein lopulta mennään pintaa syvemmälle, kaivetaan merkityksiä ja pohditaan sitä sun tätä. Väistämättä, kun on kyse ajatusten kirjoittamisesta ja jakamisesta, tullaan sen ääreen, kuinka paljon haluan itsestäni antaa ja omia ajatuksiani jakaa. Näköjään paljon, jos blogia katsotaan!
Joskus minua huvittavat nämä blogitekstini. Alan kirjoittaa jotain peruskuulumisia, mutta usein lopulta mennään pintaa syvemmälle, kaivetaan merkityksiä ja pohditaan sitä sun tätä. Väistämättä, kun on kyse ajatusten kirjoittamisesta ja jakamisesta, tullaan sen ääreen, kuinka paljon haluan itsestäni antaa ja omia ajatuksiani jakaa. Näköjään paljon, jos blogia katsotaan!
Silti on tehtävä ero pinnallisemman pohdiskelun ja syvällisimpien ajatusten välillä. Minulla on ajatuksia, ja paljon onkin. Osa niistä näkyy blogissa, mutta uskallan väittää, että suurin osa ei. Todella harvoin kirjoitan mitään raflaavia mielipidepostauksia tai tuon selvästi ilmi oman kantani johonkin asiaan. Sitäkin enemmän harrastan toisaalta-toisaalta-tyyppistä asioiden pyörittelyä, josta en totta puhuen tiedä, viisastuuko kukaan ;)
Minusta on ihanaa jakaa omia mietteitäni ja pohdiskelun aiheita täällä muun arkisen kuulumishöpinän lomassa. On myös hauskaa saada postaukseen kommentteja ihmisiltä, jotka tunnistavat kirjoituksestani itsensä, kuten kävi esimerkiksi onnistumisaddiktiosta kirjoittaessani. Blogin kautta voin tuoda esiin omia kivoja, välillä hassujakin oivalluksia, joista on ehkä iloa jollekin muullekin. Bloggaamisen myötä olen oppinut tiettyä avoimuutta ja asennetta, jotka toivottavasti tekevät blogista omanlaiseni ja antavat sille tunnistettavan tyylin.
Se taas on aivan eri asia, mitä kaikkea jätän sanomatta ja kertomatta. Vaikka blogin kautta minusta tietyn kuvan saakin, todellisuus on aina vähän erilainen. Helmikuussa kirjoittelin blogimaailman kiiltokuvamaisuudesta, mikä liippaa tätä läheltä. En tietoisesti halua maalata itsestäni mitään yltiöpositiivista kuvaa, mutta ihan jo itsesuojelun vuoksi on paljon asioita, jotka olen jättänyt ja jätän vastedeskin blogini ulkopuolelle.
Vaikka välillä vähän syvemmissä vesissä käydäänkin, pyrin pitämään tekstien sävyn kevyenä. Kuten edellä mainitsin, paljon myös rajaan sitä, mitä ylipäätään blogin puolella käsittelen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus uuvuttaa lukijaa ylenpalttisella pohdiskelulla :D Blogia voisi kutsua "julkiseksi päiväkirjaksi", mutta päiväkirjasta poiketen sensuroimattomia juttuja ei tänne päädy - niin minun kuin teidän lukijoidenkin onneksi!
Ja hei, pieni pyyntö tähän loppuun: jos pidät blogin nykyisestä tyylistä, paina "♥"! Muutenkin kiinnostaisi tietää, miten sinä blogini näet ja koet :) Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!
Ei ole liian syvällistä! Itse ainakin pidän nimenomaa niistä aidoista teksteistä jotka tuovat lukijan lähelle kirjoittajaa. On paljon kiinnostavampaa lukea mitä joku toinen ihminen ajattelee, kuin että millainen sää ulkona on. Kaikki elämän suuremmat ja pienmmät pohdiskelut ovat mielenkiintoisia ja antaa mahdollisuuden samaistua. Ja uskoisinpa vielä, että epäkohtienkin esille tuominen on suurimman osan mielestä vain hyvä asia. Itseäni ainakin rupeisi ehkä ahdistamaan lukea joka päivä kuinka kaikki on vain ihanaa ja helppoa kun tuntisi sitten itsensä jotenkin epäonnistuneeksi kun huonojakin päiviä löytyy. Joten jatka samaan malliin vain, täällä ainakin yksi joka pitää teksteistäsi juuri tuollaisina kuin ne on :))
VastaaPoistaKiitos kommentista! Hyvin samoilla linjoilla olen itsekin. Joo, en todellakaan edes yritä antaa itsestäni täydellistä kuvaa, koska a) en ole sellainen ja b) täydellisyyshän on äärimmäisen tylsää ;) Nyt tuntuu, että olen löytänyt sopivan suhteen erityylisille postauksille, joten kiva kuulla, että myös lukija(t) tykkää :) Ihanaa syksyn jatkoa!
Poista❤️
VastaaPoista💛
Poista