Viime viikonloppu kului kivasti juhliessa. Perhe-elämässä yksi lempiasioistani ovat juhlat - ja niitähän monilapsisessa perheessä riittää: syntymäpäivät, ristiäiset, joulut ja niin edelleen. Perheemme kaikkien jäsenten syntymäpäivät ovat välillä elokuu-helmikuu, joten seuraavan puolen vuoden aikana saan järjestää juhlia enemmän kuin tarpeeksi :)
Syyskuussa vuosia täyttäneen neidin toive synttärikakun suhteen oli "kukkia ja perhosia" ja väritoiveena tuli kaikkea mahdollista sinisestä ja punaisesta mustaan. Mustia koristeita en kuitenkaan alkanut väsätä, vaan yritin pitää kakun värimaailman kohtuullisen harmonisena. Tosin elintarvikevärivalikoimaani ei edes kuulu mustaa, joten eipä se olisi onnistunutkaan. Onneksi synttärisankari hyväksyi äidin kompromissit mukisematta.
Näihin juhliin testasin ensimmäistä kertaa Cake Popsien eli kakkutikkarien tekoa. En tiedä, onko kakkupohjan epäonnistuminen vain minun toistuva keittiömokani, mutta jos teitä on muitakin, tässä on hyvä tapa käyttää pohja hyödyksi. Kävin hakemassa vinkkiä
Leipoo sukkasillaan -blogista ja lisäsin murustettuun kakkupohjaan vain tuorejuustoa. Tästä seoksesta pyörittelin palloja, joiden annoin jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kuorrutin tikkarit sulatetulla valkosuklaalla ja päälle ripottelin erivärisiä rakeita. Kuorrutus taitaa olla kakkutikkarien teon hankalin osuus, enkä siinä itsekään täydellisesti onnistunut. Ensimmäiseksi kerraksi lopputulos oli kuitenkin ihan riittävän hyvä. Melkoisen makeita tuli tikkareista, mutta eipähän tarvitse montaa syödä! Olivat kyllä kiva lisä juhlapöytään :)
Sunnuntaina paistoi aurinko - vihdoin! Olen odottanut aurinkoisia päiviä jo viikkokausia, tai siis siltä tuntuu. Vaikka päivällä onkin paistanut aurinko, illat hämärtyvät jo nopeasti enkä ole ehtinyt valokuvaamaan syksyn väriloistoa lähellekään niin paljon kuin olisin halunnut. Sunnuntaina kiertelin lähiympäristössä kuvailemassa sen verran, mitä tällä jalalla kykenin. On se vaan kumma, että kaikkea - kuten kävelykykyä - pitää itsestäänselvyytenä siihen asti, kunnes se ei olekaan enää itsestäänselvää.
Syyskuu vaihtui varkain lokakuuksi. Kuukauden päästä on anatomian tentti, joten nyt tämän naisen on tartuttava itseään niskasta kiinni ja alettava tosissaan opiskelemaan. Pahasti nimittäin näyttää siltä, että vaikka kuvittelen osaavani, totuus on jotain aivan muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥