Kuunteluoppilaana

Moneen otteeseen mainitsemani terveyskeskuspäivät ylittivät odotukseni. Harmi vain, että juuri kun ehdin tottua siihen ihanaan pitkään valkoiseen takkiin ja pitkin tk:n käytäviä kulkemiseen, jouduin niistä jo luopumaan! Nämä kaksi päivää terveyskeskuksessa varmistivat sen, että olen toden totta oikealla alalla. Tietysti tässä vaiheessa opintoja sairaanhoitaja minussa herää ennemmin kuin lääkäri, mutta lääkäriyttä kohti olen matkalla. Hauska nähdä, miten asenteeni muuttuu matkan varrella vai muuttuuko mitenkään.

Kuten luultavasti suurin osa lukijoista tietää, vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus koskee valmistuneiden ammattilaisten lisäksi myös opiskelijoita. Sen kummemmin en siis tule kokemuksiani täällä tai muualla purkamaan. Ihan tavallista terveyskeskuslääkärin työtä seurasin sen kaikkine puolineen. Pieniä toimenpiteitä, vastaanottoa, konsultaatioita ja sen sellaista. Tuli vain hirveä hinku potilastyöhön näiden päivien seurauksena! Ensiavuksi pitänee hankkia sairaanhoitajan keikkoja jostain :)

Opiskelustressin noustua ihan uusiin sfääreihin (anatomia - opinko näitä ikinä?!) terveyskeskuspäivät tulivat juuri sopivaan saumaan katkaisemaan peruspuurtamisen. Samalla ne saivat minut taas muistamaan, miksi lääkikseen ikinä halusinkaan. Kaksi päivää on sen verran lyhyt aika, että päällimmäiseksi jäi fiilis "haluan tätä lisää"! Vastaavanlaiset päivät on odotettavissa taas vuoden päästä, mutta toivottavasti pääsen tässä välissäkin käväisemään vaikkapa sairaalan puolella. Joka tapauksessa yritän pitää terveyskeskuspäivistä saamani motivaation korkealla, jotta jaksan taas jatkaa perusasioiden opiskelua.

Pientä motivaatioboostia opiskeluuni on tuonut myös säännöllisin väliajoin postilaatikosta kolahtava Lääkärilehti. Olette varmaan jo ihan kyllästyneitä näihin minun "ei voi olla totta!"-fiiliksiin, mutta kyllä, myös tämä asia sai sellaisen aikaan. Omalla nimelläni tuleva Lääkärilehti oli taas yksi konkreettinen osoitus siitä, että mikäli se vain on itsestäni kiinni, minusta tulee vielä joskus ihan oikea lääkäri. Mutta siihen on vielä hyvin hyvin pitkä aika. Vielä saa olla pieni ja tyhmä ja tietämätön. Oli todella hienoa päästä seuraamaan ammattilaisen työskentelyä näiden kahden päivän ajan, mutta täytyy sanoa, että tällä hetkellä nautin tästä "vastuuttomuudesta" kyllä ihan täysillä!