Opiskelu ja äitiys

Opiskelu on kuulunut äitiyteeni ihan alusta asti, olinhan esikoisen saadessani vielä sairaanhoitajaopiskelija. Muutaman viikon ikäisen nyytin kanssa istuin ruotsin tunnilla, ja kun esikoinen oli 7 viikon ikäinen, olin seuraamassa päiväkirurgista toimenpidettä opinnäytetyöhöni liittyen. Vauva oli silloin tietysti isänsä kanssa. Äitiyslomat ovat jostain syystä olleet kohdallani tuotteliainta aikaa: AMK:n opinnäytetyön tein oikeastaan kokonaan ensimmäisellä  äitiyslomallani ja kuopuksen kohdalla luin pääsykokeisiin tunnetuin seurauksin. Vain toisen äitiyslomani ajan pelkästään "lomailin", vaikka kahden pikkuisen kanssa kotona oleminen toki työstä kävikin.

Opiskelun ja äitiyden yhdistelmä on ainakin omalla kohdallani toiminut tähän asti oikein mainiosti. Tässä tietysti suurena (suurimpana?) tekijänä on se, että lasten isä toimii tasaveroisena vanhempana ja kantaa yhtä lailla vastuuta lasten kanssa olemisesta ja arjen sujuvuudesta kuin äitikin. "Perinteisessä" naisen roolissa tuskin olisin kyennyt yhdistämään äitiyttä ja opiskelua näinkään kivuttomasti.

Äitiys (tai vanhemmuus ylipäätään) tuo haastetta opiskeluun - ja työssäkäyntiin yhtä lailla. Muutamia asioita mainitakseni lasten sairastelut, hoitokuviot ja ajankäyttö tuottavat päänvaivaa. Lapsia ei valitettavasti eikä onneksi voi ohjelmoida toimimaan tietyllä tavalla, joten vanhemmuuden ja opiskelun yhdistäminen vaatii suurta joustamista ja aina vain uusien toimintamallien opettelua. Olen huomannut, että äitiyden myötä olen oppinut melko hyväksi plan B:n, C:n ja D:n kehittelyssä :D Toisekseen on pakko priorisoida. Vaikka opiskelut kuinka pakkaisivat päälle, lasten ja perheen hyvinvointi menee silti niiden edelle. Vaikka itse olisi kuinka univelkainen ja aamulla odottaa pakollinen luento, saattaa silti joutua heräämään useita kertoja yössä kipeän lapsen kanssa. Tästä seuraa välillä kohtuutontakin stressiä ja ahdistusta, mutta kaikesta selviää. Ei aina parhaalla mahdollisella tavalla, mutta selviää kuitenkin.

Toisaalta perhe tuo hurjasti iloa ja voimia opiskeluun. Kun aamulla ensimmäiseksi näkee vauvan leveän hymyn ja illalla lapsia peitellessään kuulee "Äiti minä lakastan sinua niin kovin", elämän ongelmat asettuvat mittasuhteisiinsa. Olen huomannut vuosien varrella, etteivät opiskelut tai työ kuormita minua enää yhtä paljon kuin aikana ennen lapsia. Kun opiskelut eivät ole ainoa "työ" elämässä, ei ole tietyllä tavalla varaa stressaantua joka ikisestä asiasta. Olen siis oppinut huolettomammaksi, mikä on omalla luonteellani pelkästään hyvä asia. Joka tapauksessa jo ajanpuutteen vuoksi on pakko päättää, mikä on tärkeää ja jättää ne vähemmän tärkeät asiat vähemmälle huomiolle. Kaikkea ei voi tehdä täysillä ainakaan tässä elämäntilanteessa, vaikka pyrkimys siihen minulla onkin!

Vanhemmuuteen, kuten jokaiseen elämäntilanteeseen, kuuluu sekä haasteita että iloja. Opiskelut vielä siihen päälle niin sirkus on valmis! Vaikka välillä tuntuu, että helpompaakin voisi olla, en silti vaihtaisi mihinkään. Olen yhtä tyytyväinen elämäntilanteeseeni kuin ikäänikin, kuten täältä voitte lukea. Itse asiassa en ole varmaan koskaan ollut näin tyytyväinen elämääni kuin nyt olen. Se on aika paljon se.

Muistakaahan, äidit ja isät, että teistä on vaikka mihin!