25.10.2016

Opiskelu ja äitiys

Opiskelu on kuulunut äitiyteeni ihan alusta asti, olinhan esikoisen saadessani vielä sairaanhoitajaopiskelija. Muutaman viikon ikäisen nyytin kanssa istuin ruotsin tunnilla, ja kun esikoinen oli 7 viikon ikäinen, olin seuraamassa päiväkirurgista toimenpidettä opinnäytetyöhöni liittyen. Vauva oli silloin tietysti isänsä kanssa. Äitiyslomat ovat jostain syystä olleet kohdallani tuotteliainta aikaa: AMK:n opinnäytetyön tein oikeastaan kokonaan ensimmäisellä  äitiyslomallani ja kuopuksen kohdalla luin pääsykokeisiin tunnetuin seurauksin. Vain toisen äitiyslomani ajan pelkästään "lomailin", vaikka kahden pikkuisen kanssa kotona oleminen toki työstä kävikin.

Opiskelun ja äitiyden yhdistelmä on ainakin omalla kohdallani toiminut tähän asti oikein mainiosti. Tässä tietysti suurena (suurimpana?) tekijänä on se, että lasten isä toimii tasaveroisena vanhempana ja kantaa yhtä lailla vastuuta lasten kanssa olemisesta ja arjen sujuvuudesta kuin äitikin. "Perinteisessä" naisen roolissa tuskin olisin kyennyt yhdistämään äitiyttä ja opiskelua näinkään kivuttomasti.


äitiys, lääkiksessä, perheellisenä


Äitiys (tai vanhemmuus ylipäätään) tuo haastetta opiskeluun - ja työssäkäyntiin yhtä lailla. Muutamia asioita mainitakseni lasten sairastelut, hoitokuviot ja ajankäyttö tuottavat päänvaivaa. Lapsia ei valitettavasti eikä onneksi voi ohjelmoida toimimaan tietyllä tavalla, joten vanhemmuuden ja opiskelun yhdistäminen vaatii suurta joustamista ja aina vain uusien toimintamallien opettelua. Olen huomannut, että äitiyden myötä olen oppinut melko hyväksi plan B:n, C:n ja D:n kehittelyssä :D Toisekseen on pakko priorisoida. Vaikka opiskelut kuinka pakkaisivat päälle, lasten ja perheen hyvinvointi menee silti niiden edelle. Vaikka itse olisi kuinka univelkainen ja aamulla odottaa pakollinen luento, saattaa silti joutua heräämään useita kertoja yössä kipeän lapsen kanssa. Tästä seuraa välillä kohtuutontakin stressiä ja ahdistusta, mutta kaikesta selviää. Ei aina parhaalla mahdollisella tavalla, mutta selviää kuitenkin.


lääkis, perhe, lapset


Toisaalta perhe tuo hurjasti iloa ja voimia opiskeluun. Kun aamulla ensimmäiseksi näkee vauvan leveän hymyn ja illalla lapsia peitellessään kuulee "Äiti minä lakastan sinua niin kovin", elämän ongelmat asettuvat mittasuhteisiinsa. Olen huomannut vuosien varrella, etteivät opiskelut tai työ kuormita minua enää yhtä paljon kuin aikana ennen lapsia. Kun opiskelut eivät ole ainoa "työ" elämässä, ei ole tietyllä tavalla varaa stressaantua joka ikisestä asiasta. Olen siis oppinut huolettomammaksi, mikä on omalla luonteellani pelkästään hyvä asia. Joka tapauksessa jo ajanpuutteen vuoksi on pakko päättää, mikä on tärkeää ja jättää ne vähemmän tärkeät asiat vähemmälle huomiolle. Kaikkea ei voi tehdä täysillä ainakaan tässä elämäntilanteessa, vaikka pyrkimys siihen minulla onkin!

Vanhemmuuteen, kuten jokaiseen elämäntilanteeseen, kuuluu sekä haasteita että iloja. Opiskelut vielä siihen päälle niin sirkus on valmis! Vaikka välillä tuntuu, että helpompaakin voisi olla, en silti vaihtaisi mihinkään. Olen yhtä tyytyväinen elämäntilanteeseeni kuin ikäänikin, kuten täältä voitte lukea. Itse asiassa en ole varmaan koskaan ollut näin tyytyväinen elämääni kuin nyt olen. Se on aika paljon se.

Muistakaahan, äidit ja isät, että teistä on vaikka mihin!

4 kommenttia:

  1. Hei! Löysin aika vasta blogisi. On ollut motivoivaa lukea tekstejäsi matkalta lääkikseen. Olet kyllä huikea! Olen itse kolmikymppinen (eronnut) yhden lapsen äiti. Lääkärin ammatti on kummitellut mielessäni nyt kaksi vuotta. Ja mulla on vaan tunne että se on kutsumukseni. Nyt tuntui että on pakko kirjoittaa sinulle koska vertaistukea olisi mahtava saada!

    Noh, päätin viimein vuosien jahkailujen jälkeen tehdä unelman saavuttamiseksi jotain. Aloin pari viikkoa sitten lukemaan itsenäisesti ensimmäisiä kursseja. Aion myös käydä iltalukiossa opiskelemassa fy/ke/bi. Kuinka sinä onnistuit ymmärtämään kaikki ne laskut kun opiskelit itsenäisesti? :-) Onko sinulla käytännön vinkkejä omaan oppimiseen? Mulla tuntuu tökkivän jo ekat laskut mitä fysiikassa tullut eteen. Tuntuu niin turhauttavalta välillä.

    Toki on ollut lukumotivaatio koetuksella sillä äitini menehtyi tänä syksynä (ei siis ole kauan kulunut aikaa) ja mielen kanssa saa välillä tosissaan tehdä töitä. Toisaalta keskittyminen näihin oppiaineisiin toisi pakostakin muuta ajateltavaa. Ja nyt olisi hyvä aika polkaista luku-urakka käyntiin sillä olen työttömänä juuri nyt. Toki voi olla että keväällä tilanne muuttuu.

    Tulipa avauduttua, sori! Kiitos jos vastaat minulle ja kaikkea hyvää toivotan! :-)

    T. Evsku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Evsku! Osanotot äitisi menehtymisen johdosta. En yhtään ihmettele, että lukeminen tuntuu toisarvoiselta. Oikeasti todella ihailtavaa, että tilanteestasi huolimatta jaksat ajatella pääsykoeprojektia - vaikka, kuten sanoit, se tuokin mukanaan myös uutta ajateltavaa.

      Toivottavasti näistä teksteistäni ei ole saanut sellaista käsitystä, että olisin ymmärtänyt ja osannut kaikki laskut, koska se ei ole totta. Vielä pääsykokeenkin alla osa laskutyypeistä oli minulle todella todella vaikeita, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse hallita täydellisesti.

      Itselläni tärkein oivallus hakujeni (hain 2 kertaa) oli, että oikeasti ihan pelkkä aikakin auttaa. Ekalla kerralla yritin väkisin vääntää lyhyessä ajanjaksossa vaikkapa tietyn kurssin. Toisella hakukerralla ymmärsin, että ennemmin kannattaa aluksi kartoittaa, mitä osaa, ja palata vasta myöhemmin tarkemmin niihin vaikeisiin asioihin. Ikään kuin ensin piirtäisi ääriviivat ja myöhemmin vahvistaisi niitä. Samaan asiaan liittyy se, ettei ole liian vaativa itseään kohtaan. Itseänikin otti suunnattomasti päähän, kun en aluksi osannut edes peruslaskuja, mutta sitten piti vain ajatella, että kyllä minä nämä sitten keväällä osaan.

      Kuulostaa siltä, että olet kyllä miettinyt kaiken valmiiksi :) Sitten vain urheasti urakan kimppuun! Tietysti kannattaa kuunnella oloaan ja tarvittaessa hiljentää tahtia, ettei elämä käy turhan raskaaksi.

      Oli tosi kiva, kun kommentoit, kiitos siitä! Avautuminen ei haittaa mitään, ennemminkin on mukavaa, jos voin olla jotenkin avuksi :) Ja aina saa laittaa kommenttia tai sähköpostia, kun siltä tuntuu. Hurjasti tsemppiä urakkaasi ja kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  2. Kiitos tuhannesti vastauksestasi, tulipa sitten jätettyä tuplakommentit/kysymykset ;)

    Tiedätkö tuntui kyllä mahtavalta löytää tämä blogi, koska tajusin että joku muukin on joskus ollut samassa tilanteessa ja jostain on täytynyt aloittaa. Jään seurailemaan kirjoituksiasi (hurjan motivoivia tosiaan olleet) ja kysyn jos tulee jotain mielen päälle. :-)

    Ja kiitos osanotosta <3

    -Evsku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä, mukavaa jos voin olla avuksi! Kiva, kun löysit blogini - motivoi itseänikin kirjoittelemaan, kun tiedän, että joku voi tätä kautta saada tsemppiä omaan urakkaansa.

      Hyvää syksyn (talven) jatkoa sinulle! :)

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥