Opiskeluahdistus

Kauanpa tämänkin fiiliksen rantautumiseen kesti! Opiskelussa inhoan eniten sitä, jos en tarkkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä ja milloin. Hirveästi kaikkea pientä muistettavaa ja aikatauluja. Ääh. Mihin on kadonnut se mestariorganisoija, joka suorastaan rakasti aikataulutusta ja edistymisen seurantaa? Taidan silti olla enemmän yhteen asiaan kerrallaan keskittyvä kuin multitaskaaja, niin trendikästä kuin se nykyään onkin. Eihän meillä edes mene päällekkäin kovin montaa kurssia, mutta niin vain pieni pääni on pyörällä jo näistäkin.

Anatomia aiheuttaa eniten päänvaivaa niin kuin luultavasti useimmille kurssilaisilleni. Aika käy vähiin, tenttiin on enää vajaat kaksi viikkoa. Fiilis on yhtä epätoivoinen kuin pari kuukautta ennen pääsykoetta, kun tuntui, että punaisia lankoja löytyy, muttei ole vielä ehtinyt yhdistellä niitä mitenkään. Ihan samalla tavalla nyt tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa oppia asioita. Ja vaikka ehtisinkin oppia kaiken riittävän hyvin (eli läpipääsyn verran), se ei minulle riitä, koska haluaisin oppia ne hyvin.

Anatomian kanssa päällekkäin meillä menee solun rakenne ja toiminta eli SORATO-kurssi. Asiaa tulee jatkuvasti enemmän kuin ehdin tehdä ja olenkin lahjakkaasti jäljessä kaikkia aikatauluja. Tämän kurssin suhteen toivon vain, että tentti olisi inhimillinen. Muut kurssit kulkevat siinä sivussa, käyn luennoilla ja yritän sitä kautta pysyä kärryillä.

Keskittymiskykynikin on kadonnut jonnekin. Aloitan tomerana opiskelun ja kohta huomaankin selailevani kaiken maailman sivustoja, joilla ei ole mitään tekemistä opiskeltavan aiheen kanssa. En ole vielä saanut kunnolla otetta tästä opiskelusta, vaikka syytä olisi jo. Sen olen sentään todennut, että kotona on turha edes yrittää saada opiskeltua varsinkaan mitään uutta asiaa. Usein jäänkin luentojen tai harkkojen jälkeen vielä opiskelemaan, varsinkin jos päivä on luentojen osalta lyhyt. Kotona sitten kertailen mielenkiintoisin menetelmin, joista lisää ehkä joskus myöhemmin :D

Pääsykokeeseen lukiessa sitä jotenkin ajatteli, että kunhan sisään pääsee, kaikki on sen jälkeen helpompaa. Kyllä voi ihminen olla väärässä! Sisäänpääsystähän se opiskelu vasta alkaakin, hyvässä ja pahassa. Ainakin omalla kohdallani hyppäys lukioasioista yliopistotasolle on ollut iso. Välillä tunnenkin itseni niin kertakaikkisen tumpeloksi, etten enää edes ymmärrä, miten ihmeessä olen läpäissyt pääsykokeen...

Kiitos, kun sain avautua (vaikken lupaa kysynytkään!). Ehkä se tästä. Eipä ainakaan tarvitse miettiä, miten käytän tämän(kin) viikonlopun - anatomiaa kerraten, totta kai!