20.6.2018

Ihanassa iässä

Mukavaa keskiviikkoa! Toinen kesäarkiviikko on käynnissä ja pikku hiljaa alkaa sujua... Itse palailin jo viime viikolla "kesätyöni" ääreen, vaikka saikkua oli vielä jäljellä. Samaan aikaan mies aloitti omansa, ja pientä väsymystä on ollut ilmassa. No mutta asiaan!




Olen ihan tyytyväinen omaankin ikääni - kolmenkympin kriisiä odotellessa -, mutta tällä kertaa on siis lapsista kyse. Jotenkin koko ajan siitä lähtien, kun esikoinen oli vauva, olen odottanut tätä aikaa. Sitä, kun lasten kanssa voi keskustella vaikkapa elämän ja kuoleman kysymyksistä, kuten viime aikoina. Sitä, kun heillä on paljon hienoja oivalluksia, mahtavia unia ja upeita ajatuksia, joita he myös mielellään jakavat vanhempien ja muidenkin kanssa. Niin ja sitten melkein se paras puoli: ensimmäistä kertaa reiluun kuuteen vuoteen meillä ei ole yhtään vaippaikäistä! :)

Yhdessä leikkiminen sujuu lasten kesken yleensä hyvin. Kyllähän joka päivä tulee monta erimielisyyttä ja riitaa leluista, mutta harvemmin kuuluu kitinää siitä, ettei ole mitään tekemistä (paitsi ihan viime aikoina pikkuisen). Ehkä sen aika koittaa myöhemmin. Tähän mennessä kuitenkin sisaruksista on ollut toisilleen paljon iloa, ja melkoisen tiivis kolmikko meillä asustaakin.




Kuopus 2,5v nyt tietysti on edelleen "vauva", jota koko perhe hemmottelee. Hänen ensimmäinen kaksisanainen "lauseensa" tosin taisi olla "ei vauva", jolla hän protestoi milloin mitäkin pienille lapsille suunnattua toimintaa  rattaissa istumisesta päiväuniin. Isompien vanavedessä hän on oppinut  taitavasti rakentelemaan duploilla ja palikoilla sekä leikkimään monenlaisia leikkejä, ja - totta kai - väittämään vanhemmille vastaan ja sanomaan pontevasti EI. Viimeisimpänä, ei-toivottuna oppina on toisten nimittely mitä mielikuvituksellisemmilla nimityksillä - sitä yritetään ankarasti kitkeä.

Lomamatkalla sen oikeastaan vasta huomasi, miten ihanassa iässä meidän muksumme ovatkaan. On ihanaa, kun kaikki osaavat edes suurin piirtein sanoa, mitä haluavat. Ei tarvitse arvailla, onko nälkä, jano vai vessahätä, kun jokainen osaa kertoa, mikä on hätänä. Vaikka lapset pitääkin suojata auringolta, tällä matkalla ei tarvinnut kuitenkaan rakennella mitään aurinkovarjo-huivi-virityksiä, jotta kuumuudesta kärsivä vauva pysyisi tyytyväisenä (vrt. neljän vuoden takainen Teneriffan-matka). Lasten kanssa pystyi käymään eri paikoissa, isommat jaksoivat reippaasti kävellä 1,5 km:n matkan rannalle ja muutenkin koko loma oli oikein leppoisa. Ravintolassakin kaikki kolme jaksoivat odottaa annoksiaan melko hyvin verrattuna siihen, millainen tilanne on pienempien lasten kohdalla.



 
Jokaisessa ikävaiheessa on ne omat parhaat juttunsa. Vaikka aina välillä vauvaikäistä perheeseen kaipaankin, kasvavien lasten vähittäistä itsenäistymistä osaa kyllä arvostaa. Temperamentiltaan erilaiset lapset haastavat vanhempiaan etsimään aina vaan uudenlaisia näkökulmia ja ratkaisuja. Se, mikä toimii yhdellä, ei todellakaan toimi toisella. Ja juuri kun on löytänyt hyvän keinon tiettyyn "ongelmaan", lapsi siirtyy ikävaiheesta toiseen, ja taas ollaan uusien haasteiden edessä. Vanhemmuus on jatkuvaa muokkautumista, kehittymistä ja muutosta, vaan juuri siksi minä tästä elämästäni niin kovasti pidänkin ♥

2 kommenttia:

  1. "Jokaisessa ikävaiheessa on ne omat parhaat juttunsa"
    Sama mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samahan pätee tietysti aikuisena omiin elämänvaiheisiin ;)

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥