Lähes jokaisella lienee toiveita, odotuksia ja unelmia elämänsä suhteen. Ammatti, asuinpaikka, työ, toimenkuva, perhesuhteet, asumismuoto ja niin edelleen voivat olla unelmoinnin kohteena. Varmaan osalle on tuttua se, miten hyvää tarkoittavat ihmiset antavat pyytämättäkin neuvoja ja ohjeita elämää varten. Totta kai omilla vanhemmilla ja muutenkin elämää nähneillä ihmisillä on elämänkokemusta, jota voi ja saa nuoremmille jakaa. Aina vaan nuo neuvot eivät osu oikeaan, etenkään, jos ja kun kyse on unelmista.
Unelmien kanssa on oltava varuillaan. Unelmasta kertominen antaa muille mahdollisuuden paitsi kannustaa ja tsempata myös kyseenalaistaa. Siksi en itse kertonut alanvaihtounelmastani juuri kenellekään. Pelkäsin kuulevani seuraavaa:
Mitä järkeä? Miksi nyt? Sullahan on jo ammatti ja työ! Miten aiot pystyä siihen? Vaikka todennäköisesti olisin saattanut kuulla esimerkiksi:
Mahtavaa! Oletpa rohkea, kun uskallat yrittää! tai
Olen ihan varma, että pystyt siihen!
Sitten ovat ne tilanteet, joissa se oma unelma ei lopulta olekaan oma. Itse voi kasvaa ohi entisistä unelmista tai unelma voikin osoittautua aivan joksikin muuksi. Joskus tajuaa vasta jälkeenpäin toteuttaneensa muiden ihmisten asettamia odotuksia ja toiveita, vaikka omat unelmat ovat toisaalla. Niissä tilanteissa joutuu miettimään, kenen unelmaa ja kenen elämää minä tässä elänkään. Välillä pitää tehdä suunnanmuutoksia, päivittää unelmiaan, miettiä omaa elämää uusiksi ja pohtia, mitä oikein haluaakaan. Mutta pelkkä miettiminen ei riitä, pitää uskaltaa tehdä jotain - lähteä kohti unelmaansa. Unelmien jahtaaminen on kovaa työtä, mutta toisinaan se tuottaa tulosta. Varmaa on vain se, ettei yrittämättä voi tietää, mihin kaikkeen pystyykään.
 |
|
Omana unelmamottonani on, että aina pitää olla joku unelma, ja jokaisesta päivästä pitää löytyä jokin johtotähti, jota kohti suunnata. Ei sen tarvitse olla mikään suuri tavoite tai hirveä urakka, vaan pienikin unelma, omankokoinen, riittää. Joka hetki ei jaksa eikä tarvitse unelmoida suuria, ja välillä on hyväkin pysähtyä miettimään, millaista elämä oikeasti on juuri nyt. Vaikka toivoo elämäänsä hyviä asioita, se ei tarkoita, etteikö osaisi arvostaa sitä, mitä jo on. Sikäli olen itse onnellisessa asemassa, koska jokainen suuri unelmani on tähän mennessä toteutunut ennemmin tai myöhemmin.
 |
|
Parhaimmillaan omista unelmista syntyy tavoitteita, jotka lopulta saavutetaan. Unelma voi antaa toivoa paremmasta ja voimia selvitä tästä hetkestä. Vaikeina hetkinä helpottaa, kun voi ajatella "sitten kun". Siksi Sinä, joka tavoittelet juuri nyt unelmaasi esimerkiksi opiskelemalla pääsykoetta varten tai jollain muulla tavalla: ole ylpeä itsestäsi! Älä sabotoi urakkaasi vähättelemällä tai lannistamalla itseäsi, sillä
sinä osaat, sinä pystyt ja sinä VOIT.
Hieno kirjoitus ja niin totta. Moni varmasti pystyy samaistumaan siihen ajatukseen että välillä antaa miden ihmisten kommenttien vaikuttavan omienkin unelmiin. Harmillisinta on ne ihmiset jotka tietävät että heidän kommentit vaikuttavat toiseen ja silti ei kannusta vaan ajattelee esim itseään ja löytyä toisen unelmia.
VastaaPoistaIhanaa tiistaita !
Tie pohjoiseen
Kiitos kommentista ja ajatuksistasi! Jos on itse tyytyväinen elämäänsä, on harvemmin tarvetta lytätä toisen tekemiä ratkaisuja. Tosiaan harmillista, että lähes aina löytyy joku, joka tietää (muka) paremmin... Mutta onneksi löytyy myös tsemppaajia ja kannustajia! Ihanaa viikon jatkoa sinnekin :)
PoistaMoi! Viisaita sanoja. Itse olen tämän kevään kokenut suurta epävarmuutta. Olen tällä hetkellä lukion kakkosella, ja kirjoitan parin viikon päästä bilsan. Mulle on ollut alakoulusta asti selvää, että haluun lääkikseen ja sit aikanaan erikoistua anestesiaan. Mikään muu ala ei oo kiinnostanut yhtään. Tänä keväänä oon kuitenkin alkanut miettimään, että onko lääkis kuitenkaan se mitä haluun. Tuntuu kamalalta, kun on tämmösiä fiiliksiä, kun tähän asti on tehny kaikki valinnat lääkistä varten ja se on ollu se motivaatio opiskella kurssit hyvin. Mutta ehkä tää vaihe menee ohi.
VastaaPoistaMoi ja kiitos kommentista! Epävarmuus on mun mielestä yksi ikävimmistä tunteista, se saa kyseenalaistamaan kaiken. Lienee kuitenkin luonnollista välillä miettiä (myös esim. opintojen aikana), haluaako juuri tätä oikeasti, koska tietyn ammatin valitessaan sulkee itseltään muita ovia. Kun on syvällisesti pohtinut, miksi (ei) haluaisi esim. tiettyyn ammattiin, on helpompi olla sinut valintansa kanssa jatkossakin. Monella, itseni mukaan lukien, toiveammatti on vaihtunut monta kertaa lapsuuden, nuoruuden ja näköjään aikuisuudenkin aikana. Siksikin on tärkeää miettiä, haluaako ihan tosissaan juuri siihen työhön ja ammattiin, josta on nuorempana haaveillut. Epävarmuutesi taitaa kuitenkin pohjimmiltaan kertoa, että asia on sinulle tärkeä ja haluat tehdä "oikean" päätöksen. Jos teillä lukion puolesta tarjotaan mahdollisuutta tutustua eri ammatteihin ja koulutuksiin, kannattaa ottaa niistä hyöty irti. Mutta tärkeintä on tietenkin kuunnella sitä, miltä itsestäsi ihan pohjimmiltaan tuntuu :)
PoistaOnneksi sinulla on vielä rutkasti aikaa miettiä, mihin suuntaan haluat lähteä :) Valoisaa kevään jatkoa ja kovasti tsemppiä kirjoituksiin ja muuhun elämään!
Hieno teksti jota todella tarvitsin juuri nyt. Olen seurannut sinua jo kauan ja mielenkiinnolla lukenut. Itse teen tällä hetkellä väitöskirja työtä ihan toisella alalla mutta olen jo kauan miettinyt, jos pitäisi vaihtaa alaa. On jotenkin sellainen olo, että kaikki ei ole tässä hommassa kohdallaan. Viime kesänä hankin käytettynä kirjoja ja oli aikomus hakea biolääkikseen nyt tänä keväänä, enemmän kyllä tarkoituksella kokeilla väikkärityön sivussa. Mutta sitten alkoi pitkään odotettu raskaus kaikkine oireineen ja olin jopa monta kuukautta sairauslomalla. Kun sitten viimein olo helpotti, kun olimme päässeet about 23lle rvlle, niin pikkuinen yhtäkkiä menehtyi. Ja nyt sitten elämä onkin täysin ylösalaisin :/
VastaaPoistaSiinä menivät kyllä tämän vuoden haut. Varsinkin kun pitäisi suomeksi opetella kaikki (itse kun olen alun perin täysin ruotsinkielinen), vaikka jotain pientä taustaa löytyykin, niin on se lähtötaso kyllä kuitenkin aika nollassa kun pitää vieraalla kielellä opiskella :P
Mutta samalla kun elämä nyt meni nurin, niin olen kyllä alkanut ihan toisella tavalla miettiä, että mitä elämästä todella haluan. Ja tullut siihen päätökseen, että en itse asiassa näe tulevaisuutta tällä alalla.
ja myös siihen, että lääkis ja lääkärin ammatti voisi olla se oikea juttu. Mutta ei se ihan helppoa ole näin vähän vanhempana, kun esim. opintotuet ovat jo käytetty. Ja nyt sitten ahdistaa kaikki tulevat hakumuutokset :/
//L
Kiitos kommentista, L! Voih, olen todella pahoillani menetyksestäsi. Rankkoja paikkoja - kovasti voimia ♥
PoistaMutta juuri kuten sanoit, tuollaisissa elämän käännekohdissa on luonnollista alkaa miettiä, mitä ihan oikeasti haluaa. Alanvaihtoa ei ole kyllä tehty helpoksi, ja itsekin aikoinaan stressasin juuri noita hakumuutoksia ja tulevaa (heikkoa) taloudellista tilannetta. Sen olen kuitenkin saanut huomata, että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Haluan siis rohkaista sinua tavoittelemaan unelmaasi, vaikka sen saavuttaminen vaikuttaisikin etukäteen mahdottomalta. Vanhemmilla hakijoilla on kuitenkin jo enemmän elämänkokemusta ja ehkä itsetuntemustakin, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan ovat helpottaneet sekä pääsykoelukuja että itse opintoja. Tietysti on omat haasteensa opiskella vielä vieraalla kielellä, mutta tämän tekstisi perusteella uskon, että varmasti suoriutuisit siitäkin.
Joka tapauksessa tsemppiä elämäsi päätöksiin ja valoisaa kevättä sinulle ♥