Hyvinvointikatsaus

Syksyllä kirjoittelin asioista, jotka toimivat hyvinvointini tukipilareina - postauksen voit lukea täältä. Pohdiskelin myös unettomuutta omassa postauksessaan ja sain aiheeseen liittyen monta kommenttia ja paljon vinkkejä. Kiitos niistä! Vuoden lopussa on pienen yhteenvedon paikka. Tällä hetkellä en ole elämäni kunnossa, kiitos flunssan, mutta pahin osuus taitaa olla jo takana. Postauksen kuvat ovat vanhoja, kauniita ja rauhoittavia, kuten teemaan sopii.

Kuten varmaan teistä jokainen jo tietääkin, minun vuoteni 2016 on sisältänyt paljon suuria muutoksia. Vuosi alkoi kolmelapsisen perheen arkea opetellessa ja pääsykokeisiin lukiessa. Se päättyy toisella paikkakunnalla minun opiskellessani lääkiksessä ja miehen ollessa koti-isänä. Olemme miehen kanssa siis täysin päinvastaisissa rooleissa kuin vuoden alussa. Jokainen muutos aiheuttaa stressiä, jonka määrä riippuu paitsi muutoksen suuruudesta myös siitä, miten helposti stressaantuu. Minä olen herkästi stressaantuvaa tyyppiä. Tämänvuotisen stressin määrää ei ole lieventänyt se, että olen kantanut huolta myös koko muun perheeni hyvinvoinnista ja sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Siksi hyvinvointi oli tänä syksynä itselleni tärkeä teema, joka jatkuu myös ensi vuonna ja tästä eteenpäin.

Sitten siihen katsaukseen. Hyvinvointipostauksessa toin esille, miten tärkeää liikunta on sekä fyysisen että henkisen hyvinvointini kannalta. Suurin osa syksyn aikana toteutuneesta liikunnastani on ollut arkiliikuntaa (= pyöräilyä paikasta toiseen), mutta myös korkeakoululiikunnan tarjontaan olen pyrkinyt tutustumaan monipuolisesti. Sykettä-sivuston lista omista ilmoittautumisista ja osallistumisista tosin kertoo karua kieltään siitä, etten ole ihan siinä määrin käynyt ohjatuilla liikuntatunneilla kuin olisi ollut tarkoitus. Lokakuun aikana jumpat jäivät kokonaan väliin, kiitos murtuneen isovarpaani, enkä loppuvuonnakaan niin järin aktiivinen ollut. Positiivisena asiana mainittakoon, että sunnuntaiaamun perhevuorosta on innostunut itseni lisäksi niin mies kuin lapsetkin, joten sitä on ehdottomasti aikeissa jatkaa myös ensi vuonna.

Muita fyysiseen hyvinvointiini vaikuttavia asioita listassani olivat riittävä uni, tasapainoinen ruokavalio, ulkoilu ja perussairauksien hyvä hoito. Unettomuudesta olikin jo juttua, enkä pidä todennäköisenä, että pääsisin siitä ongelmasta koskaan eroon kunnolla. Ilokseni olen kuitenkin todennut, että kirkasvalolampun hankkimisen jälkeen ja säännöllisen aamu"annoksen" ottamisen myötä olen ollut virkeämpi, aikaansaavampi ja positiivisempi eikä (aamuyön) unettomuus ole vaivannut enää niin pahasti. Edelleen venytän turhan usein iltaa liian pitkälle ja lopulta olen nukahtaa istualleen, kun en malta mennä nukkumaan! Atopiataipumukseni on milloin parempi, milloin pahempi ja sen etenemistä on vaikea ennustaa. Stressin määrällä on toki suuri merkitys myös ihon kuntoon ja sitä kautta henkisen hyvinvoinnin osuus korostuu.

Henkiseen hyvinvointiini liittyviä ja sitä edistäviä asioita olivat liikunnan lisäksi musiikki, oma aika, ihmissuhteet ja itsensä kehittäminen. Musiikkia olen syksyn mittaan harrastanut lähinnä lauleskelemalla kotona (lähes tauotta, anteeksi vain perhe!) ja kuuntelemalla musiikkia, erityisesti Jouluradiota näin joulun aikaan. Pianottomuus ei toistaiseksi ole osoittautunut elämää suuremmaksi ongelmaksi, vaikka välillä sitä itselleni kaipaankin. Omaa aikaa olen ottanut säännöllisesti - sekä minulla että miehelläni yksi ilta viikossa - mikä on kyllä tehnyt tosi hyvää. Tosin viimeisten parin opiskeluviikon aikana ei yksinkertaisesti ollut tilaa näille omille illoille, ja sen kyllä huomasi  aina välillä kiristyneenä pinnana ja yleisenä tyytymättömyytenä. Uusia ihmissuhteita olen tämän syksyn aikana luonut reippaasti. Tutustuminen ja Kuopioon juurtuminen on edennyt mukavasti ja sitä on ehdottomasti helpompi jatkaa ensi vuonna. Itsensä kehittäminen taas on ikuisuusprojekti, joka ehkä selvimmin tällä hetkellä toteutuu "perhepalavereissa", mutta myös tsemppaamalla ihan arkisissa asioissa.

Jokainen näistä osa-alueista on tämän syksyn aikana omalla kohdallani vahvistunut ja sitä kautta edistänyt hyvinvointiani. On kivaa huomata, että omalla toiminnallaan ja omilla valinnoillaan voi oikeasti vaikuttaa siihen, miten hyvin itse voi. Olen ollut niin luokattoman huono pitämään itsestäni huolta, että tämä vähäkin edistys hyvinvoinnin saralla tuntuu hurjan suurelta. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että itsestäni huolehtiminen ja oma hyvinvointi olisivat prioriteettilistallani siellä, missä niiden kuuluisi olla. Tietynlainen rutiini minulta myös puuttuu. Näiden etsimistä jatkan siis ensi vuonna.

Muutoksen ensiaskeleet hyvinvoinnin osalta on otettu, ja tästä on hyvä jatkaa! Olkoon ensi vuosi tässä suhteessa vielä tätäkin parempi :)

Unettoman elämää

Aamuyö. Joku lapsista herää itkien. Laahustat naapurihuoneeseen. Rauhoittelet lasta ja tunnet, miten uni hellittää otettaan sinusta. Kun lapsi nukkuu, hiivit takaisin omaan huoneeseen. Et katso kelloa, mutta osaat aavistaa, mitä se on. Uni on karannut, ahdistus hiipii tilalle. Taas tällainen yö. Valvot aikasi ja käytät kaikki mahdolliset rentoutumis- ja rauhoittumiskeinosi, jotta pääsisit taas uneen. Kämppä on pimeä, kaikki muut unessa. Lopulta vajoat horrokseen. Herätyskellon soidessa riuhdot itsesi väkisin irti unesta ja lannistuneena lähdet aamutoimiin. Aamupalalla istuessasi odotat jo iltaa ja sitä, että pääsisi nukkumaan - ja samalla pelkäät, että samanlainen yö toistuu taas.

Olen kärsinyt unettomuudesta koko ikäni, milloin enemmän, milloin vähemmän. Pahinta on juuri aamuyön heräily, koska niinä päivinä jo herätessä tuntuu, että koko päivä on pilalla. Väsymys on olotiloista se, jota ilman eläisin mieluiten. Olisipa ihanaa olla aina virkeä, mutta valitettavasti ainakaan omalla kohdallani se tuskin on mahdollista. Onneksi on kahvi! Muistan ajanjakson, jolloin heräsin joka ikinen aamu klo 5. Ei aikaisin heräämisessä sinällään mitään vikaa ole, aamuihminen kun olen. Jos kuitenkin herään liian aikaisin eli käytännössä ennen klo 6.30, monesti iskee järjetön väsymys heti aamupäivästä eikä päivää pelasta enää oikein mikään. Hassua kyllä herääminen on minulle helppoa, jos heti aamusta on lähtö esimerkiksi töihin. Kun lähtee saman tien liikkeelle, ei väsymyskään iske samalla volyymillä kuin kotona ollessa.

Stressi on yksi pahimmista unettomuuteni aiheuttajista. Stressitön elämä hakusessa siis! Yöllä valvoessa pienetkin asiat saavat järjettömät mittasuhteet, ja aamulla saatan ihmetellä, mitä murehtimista tuossakin asiassa taas oli. Tässä elämäntilanteessa lasten yöheräilyt myös altistavat unettomuudelle, koska itse herkkäunisena herään herkemmin rauhoittelemaan heitä. Vuorottelemme toki puolison kanssa, mutta sikeäunisempana hän pystyy kauemmin jättämään äänet huomiotta. Unettomuutta helpottaa se, että vietän aktiivista elämää ja menen nukkumaan vasta silloin, kun väsyttää. Ulkoilu paria tuntia ennen nukkumaanmenoa on kohdallani ehkä paras keino väsyttää itsensä. Liian usein huomaan kuitenkin vältteleväni nukkumaanmenoa ja venyttäväni sitä aivan liian myöhäiseen. Toiveikkaasti ajattelen unta riittävän pidemmälle, jos valvon myöhään. Tosi asiassa myöhään valvotun illan jälkeen aamulla on vielä hirveämpi olo, kun ei ole saanut nukuttua senkään vertaa.

Helpoiten olen sietänyt vähäunisuutta vauvavuosina, jolloin hormonit auttavat hurjasti väsymyksen kanssa kamppaillessa. Omalla kohdallani notkahdus jaksamisessa on tullut joka kerta, kun vauva lähenee vuoden ikää, vaikka yöheräilyt ovatkin vähentyneet. Nykyään sentään heräilen vain kerran-pari yössä, kun vastasyntynyt saattaa herätellä 5-10 kertaa. Tällä kertaa unettomuuden alkaessa uudestaan ihmettelin, miten saatoinkaan unohtaa tämän fiiliksen. Samalla mietin, miten ihmeessä olen säilynyt suurin piirtein järjissäni, kun joka yö herätyksiä on ollut useita - ja kyennyt siinä olotilassa vielä opiskelemaankin. Järjetöntä.

Miten sitten pärjäsin kolmivuorotyössä, kun unen kanssa on ihan perusrytmilläkin hankalaa? Ja miten kuvittelen selviäväni joskus päivystyksistä? Siinäpä kysymys. Jälkikäteen ajateltuna selvisin kolmivuorotyöstä yllättävän hyvin. Öitä tein aika vähän, mikä ei minua haitannut, koska ne verottivat voimiani selvästi eniten. Vaikka tykkäänkin yövuoroista ja niiden tunnelmasta, rytmin kääntäminen päälaelleen - ja siitä palautuminen - ei ole pidemmän päälle kovin mukavaa. Pahimmiksi kohdallani koin kuitenkin ilta-aamu-ilta-aamu -tyyppiset viikot, joita työpaikassani oli kohtuullisen usein. Kun tulee kotiin illalla klo 22 ja seuraavana aamuna on herättävä klo 5.30, jotta ehtii töihin, unet jäävät väistämättä lyhyiksi. Monesti en saanut unta lähellekään saman tien, vaan illan tapahtumat ja seuraavan aamun tehtävät pyörivät mielessä. En myöskään voinut paikata univajetta nukkumalla pitkään ennen iltavuoroja, koska lapset heräsivät tiettyyn aikaan ja heidän hoitoonvientinsä oli minun vastuullani. Usein vaihdoinkin vuoroja niin, että sain tehdä peräkkäin kolme iltaa ja vasta viimeinen yö ennen vapaita meni pipariksi.

Voi siis olla, että tulevaisuuden haavetyöni on päivätyö. Vaikka pidänkin erikoisiin aikoihin työskentelystä (viikonloput, juhlapyhät, illat), voi olla, että tarvitsen selkeän päivärytmin voidakseni hyvin. Onneksi työkuvioihin lääkiksen osalta on vielä hyvin kauan aikaa. Ennen niitä kuvioita voisin vaikka yrittää saada unirytmini kuntoon. Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että saisin nukkua edes yhden yön keskeytyksettä illasta aamuun asti! Sellaisen yön jälkeen on oikeasti uudelleensyntynyt olo.

Löytyykö kohtalotovereita? Oletteko löytäneet jonkin keinon, jolla helpottaa unettomuutta?