Aamuyö. Joku lapsista herää itkien. Laahustat naapurihuoneeseen. Rauhoittelet lasta ja tunnet, miten uni hellittää otettaan sinusta. Kun lapsi nukkuu, hiivit takaisin omaan huoneeseen. Et katso kelloa, mutta osaat aavistaa, mitä se on. Uni on karannut, ahdistus hiipii tilalle. Taas tällainen yö. Valvot aikasi ja käytät kaikki mahdolliset rentoutumis- ja rauhoittumiskeinosi, jotta pääsisit taas uneen. Kämppä on pimeä, kaikki muut unessa. Lopulta vajoat horrokseen. Herätyskellon soidessa riuhdot itsesi väkisin irti unesta ja lannistuneena lähdet aamutoimiin. Aamupalalla istuessasi odotat jo iltaa ja sitä, että pääsisi nukkumaan - ja samalla pelkäät, että samanlainen yö toistuu taas.
Olen kärsinyt unettomuudesta koko ikäni, milloin enemmän, milloin vähemmän. Pahinta on juuri aamuyön heräily, koska niinä päivinä jo herätessä tuntuu, että koko päivä on pilalla. Väsymys on olotiloista se, jota ilman eläisin mieluiten. Olisipa ihanaa olla aina virkeä, mutta valitettavasti ainakaan omalla kohdallani se tuskin on mahdollista. Onneksi on kahvi! Muistan ajanjakson, jolloin heräsin joka ikinen aamu klo 5. Ei aikaisin heräämisessä sinällään mitään vikaa ole, aamuihminen kun olen. Jos kuitenkin herään liian aikaisin eli käytännössä ennen klo 6.30, monesti iskee järjetön väsymys heti aamupäivästä eikä päivää pelasta enää oikein mikään. Hassua kyllä herääminen on minulle helppoa, jos heti aamusta on lähtö esimerkiksi töihin. Kun lähtee saman tien liikkeelle, ei väsymyskään iske samalla volyymillä kuin kotona ollessa.
Stressi on yksi pahimmista unettomuuteni aiheuttajista. Stressitön elämä hakusessa siis! Yöllä valvoessa pienetkin asiat saavat järjettömät mittasuhteet, ja aamulla saatan ihmetellä, mitä murehtimista tuossakin asiassa taas oli. Tässä elämäntilanteessa lasten yöheräilyt myös altistavat unettomuudelle, koska itse herkkäunisena herään herkemmin rauhoittelemaan heitä. Vuorottelemme toki puolison kanssa, mutta sikeäunisempana hän pystyy kauemmin jättämään äänet huomiotta. Unettomuutta helpottaa se, että vietän aktiivista elämää ja menen nukkumaan vasta silloin, kun väsyttää. Ulkoilu paria tuntia ennen nukkumaanmenoa on kohdallani ehkä paras keino väsyttää itsensä. Liian usein huomaan kuitenkin vältteleväni nukkumaanmenoa ja venyttäväni sitä aivan liian myöhäiseen. Toiveikkaasti ajattelen unta riittävän pidemmälle, jos valvon myöhään. Tosi asiassa myöhään valvotun illan jälkeen aamulla on vielä hirveämpi olo, kun ei ole saanut nukuttua senkään vertaa.
 |
Stressi on yksi pahimmista unettomuuteni aiheuttajista. Stressitön elämä hakusessa siis! Yöllä valvoessa pienetkin asiat saavat järjettömät mittasuhteet, ja aamulla saatan ihmetellä, mitä murehtimista tuossakin asiassa taas oli. Tässä elämäntilanteessa lasten yöheräilyt myös altistavat unettomuudelle, koska itse herkkäunisena herään herkemmin rauhoittelemaan heitä. Vuorottelemme toki puolison kanssa, mutta sikeäunisempana hän pystyy kauemmin jättämään äänet huomiotta. Unettomuutta helpottaa se, että vietän aktiivista elämää ja menen nukkumaan vasta silloin, kun väsyttää. Ulkoilu paria tuntia ennen nukkumaanmenoa on kohdallani ehkä paras keino väsyttää itsensä. Liian usein huomaan kuitenkin vältteleväni nukkumaanmenoa ja venyttäväni sitä aivan liian myöhäiseen. Toiveikkaasti ajattelen unta riittävän pidemmälle, jos valvon myöhään. Tosi asiassa myöhään valvotun illan jälkeen aamulla on vielä hirveämpi olo, kun ei ole saanut nukuttua senkään vertaa.
Helpoiten olen sietänyt vähäunisuutta vauvavuosina, jolloin hormonit auttavat hurjasti väsymyksen kanssa kamppaillessa. Omalla kohdallani notkahdus jaksamisessa on tullut joka kerta, kun vauva lähenee vuoden ikää, vaikka yöheräilyt ovatkin vähentyneet. Nykyään sentään heräilen vain kerran-pari yössä, kun vastasyntynyt saattaa herätellä 5-10 kertaa. Tällä kertaa unettomuuden alkaessa uudestaan ihmettelin, miten saatoinkaan unohtaa tämän fiiliksen. Samalla mietin, miten ihmeessä olen säilynyt suurin piirtein järjissäni, kun joka yö herätyksiä on ollut useita - ja kyennyt siinä olotilassa vielä opiskelemaankin. Järjetöntä.
Miten sitten pärjäsin kolmivuorotyössä, kun unen kanssa on ihan perusrytmilläkin hankalaa? Ja miten kuvittelen selviäväni joskus päivystyksistä? Siinäpä kysymys. Jälkikäteen ajateltuna selvisin kolmivuorotyöstä yllättävän hyvin. Öitä tein aika vähän, mikä ei minua haitannut, koska ne verottivat voimiani selvästi eniten. Vaikka tykkäänkin yövuoroista ja niiden tunnelmasta, rytmin kääntäminen päälaelleen - ja siitä palautuminen - ei ole pidemmän päälle kovin mukavaa. Pahimmiksi kohdallani koin kuitenkin ilta-aamu-ilta-aamu -tyyppiset viikot, joita työpaikassani oli kohtuullisen usein. Kun tulee kotiin illalla klo 22 ja seuraavana aamuna on herättävä klo 5.30, jotta ehtii töihin, unet jäävät väistämättä lyhyiksi. Monesti en saanut unta lähellekään saman tien, vaan illan tapahtumat ja seuraavan aamun tehtävät pyörivät mielessä. En myöskään voinut paikata univajetta nukkumalla pitkään ennen iltavuoroja, koska lapset heräsivät tiettyyn aikaan ja heidän hoitoonvientinsä oli minun vastuullani. Usein vaihdoinkin vuoroja niin, että sain tehdä peräkkäin kolme iltaa ja vasta viimeinen yö ennen vapaita meni pipariksi.
 |
Miten sitten pärjäsin kolmivuorotyössä, kun unen kanssa on ihan perusrytmilläkin hankalaa? Ja miten kuvittelen selviäväni joskus päivystyksistä? Siinäpä kysymys. Jälkikäteen ajateltuna selvisin kolmivuorotyöstä yllättävän hyvin. Öitä tein aika vähän, mikä ei minua haitannut, koska ne verottivat voimiani selvästi eniten. Vaikka tykkäänkin yövuoroista ja niiden tunnelmasta, rytmin kääntäminen päälaelleen - ja siitä palautuminen - ei ole pidemmän päälle kovin mukavaa. Pahimmiksi kohdallani koin kuitenkin ilta-aamu-ilta-aamu -tyyppiset viikot, joita työpaikassani oli kohtuullisen usein. Kun tulee kotiin illalla klo 22 ja seuraavana aamuna on herättävä klo 5.30, jotta ehtii töihin, unet jäävät väistämättä lyhyiksi. Monesti en saanut unta lähellekään saman tien, vaan illan tapahtumat ja seuraavan aamun tehtävät pyörivät mielessä. En myöskään voinut paikata univajetta nukkumalla pitkään ennen iltavuoroja, koska lapset heräsivät tiettyyn aikaan ja heidän hoitoonvientinsä oli minun vastuullani. Usein vaihdoinkin vuoroja niin, että sain tehdä peräkkäin kolme iltaa ja vasta viimeinen yö ennen vapaita meni pipariksi.
Voi siis olla, että tulevaisuuden haavetyöni on päivätyö. Vaikka pidänkin erikoisiin aikoihin työskentelystä (viikonloput, juhlapyhät, illat), voi olla, että tarvitsen selkeän päivärytmin voidakseni hyvin. Onneksi työkuvioihin lääkiksen osalta on vielä hyvin kauan aikaa. Ennen niitä kuvioita voisin vaikka yrittää saada unirytmini kuntoon. Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että saisin nukkua edes yhden yön keskeytyksettä illasta aamuun asti! Sellaisen yön jälkeen on oikeasti uudelleensyntynyt olo.
Löytyykö kohtalotovereita? Oletteko löytäneet jonkin keinon, jolla helpottaa unettomuutta?
Voi kuinka kuulostaa rankalta! Itselläni ei onneksi ole ollut unettomuuden kanssa ongelmia, mutta halusin kommentoida noista työajoista. Olen tosi illan virkku mutta nukun aina tosi syvää unta sitten kun nukahdan. Minulle lääkärin ammatissa ehdoton plussa olisi vuorotyö, tai ainakin mahdollisuus että jossain vaiheessa voisi olla vain yökkönä (en tiedä onko sellainen mahdollista). Itse siis olen vasta hakemassa. Äitini on tehnyt pitkän uran sairaanhoitajana ja muista kyllä hyvin sen kuinka väsynyt äiti oli aina tuosta aamu/iltarallista. Kun olin ala-asteella äiti teki pelkkää yötä, joka oli minusta kivaa koska äiti sitten aina heräsi suunnilleen niihin aikoihin kun itse tulin koulusta kotiin. Tällä hetkellä teen toimistotyötä, jossa työaika on liukuva. Minulle aamulla herääminen on aina yhtä tuskaa ja vähän jännittää miten pärjäisin työssä jossa on ehdottomammat työajat. Tällä hetkellä saan aika vapaasti tulla töihin, sitten olen vain yleensä aika myöhään toimistolla. Opiskeluaikana tein yhden kesän varastolla pelkkää yövuoroa ja en muista koska olisin ollut niin levännyt ja tyytyväinen. Mulle rytmin kääntäminen yöihmiseksi tuli kuin lunnostaan ja pidin erityisesti siitä että joka päivä sai nukkua niin pitkään kuin nukutti. Toki tuo kolmivuoro on varmast sitten ihan eri peli. Eipä minulla tässä mitään punaista lankaa tainnut olla, on minusta aina vaan niin mielenkiintoista kuinka erilaiset rytmit ihmisillä voi luonnostaan olla. Kiitos kivasta blogista ja toivottavasti uniongelmat helpottavat.
VastaaPoistaKiitos kommentista, hauskaa tosiaan kuulla ihmisten erilaisista rytmeistä :) Itsekin olen toisaalta yöeläjä ja tykkään valvoa öisin, mutta varsinkaan tässä elämäntilanteessa se ei ole hurjan fiksua, kun aamulla on taas oltava skarppina :D Entisessä työpaikassani tosiaan yövuorot olivat melko harvassa, koska siellä oli muutama näitä "yöihmisiä", jotka ihan omasta toiveestaan tekivät pelkkää yötä. Itselläni ei siis ole sen kummempaa kokemusta pelkästä yötyöstä, mutta kolmivuorotyö on rankkaa juuri sen jatkuvan rytmin vaihtelun vuoksi.
PoistaEn ole itsekään eri lääkäreiden toimenkuviin perehtynyt sen kummemmin :) Tiedän vain, että joillain aloilla päivystyksiä on paljon, toisilla ei juurikaan. On tässä onneksi vuosikaudet aikaa vielä miettiä, mikä kiinnostaa ja mihin työhön mielellään menisi :)
Kiitos :) Itsekin toivon, että elämä helpottuisi unen suhteen!
Hyvä kirjoitus! Voin osittain samaistua, koska reagoin kaikkeen todella herkästi unettomuudella, joka sinällään hankaloittaa yleensä tilannetta entisestään. Ja ongelmana on juurikin se unen saaminen, sitten kun nukahdan niin nukun yleensä kyllä aamuun saakka. Mun mielestä unettomuus on hankalinta juurikin opiskelijalle, koska se on kuitenkin pääsääntöisesti aika omatoimista hommaa ja itseään on vaikeaa motivoida kirjojen ääreen väsyneenä. Töissä sitä vaan yrittää sitten puskea sen päivän läpi ja jatkuva fyysinen tekeminen pitää virkeämpänä. Itse olen huomannut apuina melatoniinin, sillä yleensä se unisuus lisääntyy sen verran, että nukahtaminen nopeutuu. Toisaalta yritän rajoittaa sen käyttöä lähinnä ajanjaksoille, joilla unella on vielä astetta suurempi merkitys, kuten keväällä pääsykokeisiin lukiessa. Toinen mikä toimii yllättävän hyvin on kirjan lukeminen juuri ennen nukkumaan käymistä. Etenkin jos kirja on hieman tylsempää laatua, koukuttavia dekkareita en ehkä suosittelisi :D Tuo sun tilanne on kyllä hankala, toivottavasti löytäisit jostain avun!
VastaaPoistaVälillä vaan kadehdin niin ihmisiä, jotka omaavat hyvät unenlahjat ja pystyvät elämäntilanteesta huolimatta nukkumaan hyvin!
Kiitos kommentista :) Ihan samoja fiiliksiä! Joskus niin toivoisi olevansa yksi heistä, jotka pystyvät nukkumaan missä ja milloin vain eivätkä menetä yöuniaan ihan vähästä :) Itse olen myös todennut, että töissäkäynti sujui väsyneenäkin ihan eri lailla kuin opiskelu; juuri se liikkeellä olo ja pääosin samat työtehtävät eikä tarvi aivoja rassata niin paljon kuin opiskellessa.
PoistaMelatoniinista on tosiaan monelle apua ja olen sitä itsellekin ajatellut. Toisaalta varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana väsyttää ihan mukavasti. Kierrehän tämä oma tilanteeni on ilman muuta: mitä enemmän stressaan, sen pahempi unettomuus ja toisin päin.
Kiitos vinkeistä, pitääpä ottaa iltalukemisiksi joku oikein tylsä tiiliskiviopus :D Eiköhän tämä taas jossain kohti helpota. Ensiksi pitäisi tietenkin ottaa itseään niskasta kiinni (eikä esim. valvoa enää tähän aikaan!)
Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja tsemppiä pääsykoelukemisiin, kun niiden aika on! :)
Täällä kanssa yksi saman ongelman kanssa kamppaileva! Lukion jälkeen kun on ollut stressiä tulevaisuudesta, olen joka talvi kärsinyt aamuyön heräilystä:( Nyt siis muutaman vuoden. En aluksi osannut edes yhdistää tätä stressiin/ahdistukseen/masennukseen.
VastaaPoistaNyt kuvio toistuu joka vuosi. Nukahdan hyvin mutta herään tasan neljältä enkä saa enää unta.. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi haastavia, mutta eiköhän tämä tästä. Omalla kohdalla auttaa se, että revin jostain voimat ahkeraan opiskeluun ja urheiluun, niin illalla olen tyytyväinen itseeni ja tiedän etten olisi voinut olla tehokkaampi. Lisäksi äärettömän tärkeää on tuulettaa koti huolella ja lukea kirjaa ennen nukahtamista niin stressaavat asiat eivät niin helposti tule kummittelemaan.
Toivon, että itselläni tämä liittyy vaan näihin ahdistaviin välivuosiin, kun tunuuu että oma elämä on niin epävarmaa. Tein lukion jälkeen töitä ensiksi kaksi vuotta, mutta kai aloin silloin jo huomaamattani ahdistua kun ei ollut tulevaisuudelle varmoja suunniltelmia ja monet kaverit haki kouluihin. Lisäksi kaikkien jatkuvat kyselyt että mihin haet ahdistivat vielä enemmän kuin tajusinkaan:D
Toivon, että tänä vuonna pääsen nyt opiskelemaan hammaslääketiedettä, ja yöheräämiseni olisivat historiaa:) Kokeista en muista stressaanneeni ainakaan lukiossa vielä. Onneksi sentään nukahdan aina helposti:)
Kiitos kommentista, kohtalotoveri! Kuulostaapa pahalta tuo tilanteesi ja varsinkin, jos se selkeästi toistuu vuosittain. Toivottavasti saat helpotusta tilanteeseesi ja unettomuutesi olisi vain ohimenevä vaiva!
PoistaStressi on kyllä paha unta ajatellen ja ainakin itselläni unettomuus ja stressi pahentavat toisiaan. Pitäisi varmaan tehdä jotain rentoutumisharjoituksia, jotta oppisi paremmin hallitsemaan stressiä. Ostin juuri talouteemme kirkasvalolampun ja selvitän nyt, onko sillä jotain vaikutusta uneen. Illalla ei kyllä parane pitää lamppua päällä, katoaa pian viimeisetkin unet :D
Totta, tuulettaminen (sekä huoneen että ajatusten) on varmasti hyvä keino saada helpommin unen päästä kiinni. Pitääpä ottaa tavaksi! Tsemppiä sinulle unettomuuden kanssa sekä totta kai pääsykoelukuihin. Pidän peukkuja, että ensi keväänä on sinun vuorosi päästä! :)