Hyvinvointikatsaus

Syksyllä kirjoittelin asioista, jotka toimivat hyvinvointini tukipilareina - postauksen voit lukea täältä. Pohdiskelin myös unettomuutta omassa postauksessaan ja sain aiheeseen liittyen monta kommenttia ja paljon vinkkejä. Kiitos niistä! Vuoden lopussa on pienen yhteenvedon paikka. Tällä hetkellä en ole elämäni kunnossa, kiitos flunssan, mutta pahin osuus taitaa olla jo takana. Postauksen kuvat ovat vanhoja, kauniita ja rauhoittavia, kuten teemaan sopii.

Kuten varmaan teistä jokainen jo tietääkin, minun vuoteni 2016 on sisältänyt paljon suuria muutoksia. Vuosi alkoi kolmelapsisen perheen arkea opetellessa ja pääsykokeisiin lukiessa. Se päättyy toisella paikkakunnalla minun opiskellessani lääkiksessä ja miehen ollessa koti-isänä. Olemme miehen kanssa siis täysin päinvastaisissa rooleissa kuin vuoden alussa. Jokainen muutos aiheuttaa stressiä, jonka määrä riippuu paitsi muutoksen suuruudesta myös siitä, miten helposti stressaantuu. Minä olen herkästi stressaantuvaa tyyppiä. Tämänvuotisen stressin määrää ei ole lieventänyt se, että olen kantanut huolta myös koko muun perheeni hyvinvoinnista ja sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Siksi hyvinvointi oli tänä syksynä itselleni tärkeä teema, joka jatkuu myös ensi vuonna ja tästä eteenpäin.

Sitten siihen katsaukseen. Hyvinvointipostauksessa toin esille, miten tärkeää liikunta on sekä fyysisen että henkisen hyvinvointini kannalta. Suurin osa syksyn aikana toteutuneesta liikunnastani on ollut arkiliikuntaa (= pyöräilyä paikasta toiseen), mutta myös korkeakoululiikunnan tarjontaan olen pyrkinyt tutustumaan monipuolisesti. Sykettä-sivuston lista omista ilmoittautumisista ja osallistumisista tosin kertoo karua kieltään siitä, etten ole ihan siinä määrin käynyt ohjatuilla liikuntatunneilla kuin olisi ollut tarkoitus. Lokakuun aikana jumpat jäivät kokonaan väliin, kiitos murtuneen isovarpaani, enkä loppuvuonnakaan niin järin aktiivinen ollut. Positiivisena asiana mainittakoon, että sunnuntaiaamun perhevuorosta on innostunut itseni lisäksi niin mies kuin lapsetkin, joten sitä on ehdottomasti aikeissa jatkaa myös ensi vuonna.

Muita fyysiseen hyvinvointiini vaikuttavia asioita listassani olivat riittävä uni, tasapainoinen ruokavalio, ulkoilu ja perussairauksien hyvä hoito. Unettomuudesta olikin jo juttua, enkä pidä todennäköisenä, että pääsisin siitä ongelmasta koskaan eroon kunnolla. Ilokseni olen kuitenkin todennut, että kirkasvalolampun hankkimisen jälkeen ja säännöllisen aamu"annoksen" ottamisen myötä olen ollut virkeämpi, aikaansaavampi ja positiivisempi eikä (aamuyön) unettomuus ole vaivannut enää niin pahasti. Edelleen venytän turhan usein iltaa liian pitkälle ja lopulta olen nukahtaa istualleen, kun en malta mennä nukkumaan! Atopiataipumukseni on milloin parempi, milloin pahempi ja sen etenemistä on vaikea ennustaa. Stressin määrällä on toki suuri merkitys myös ihon kuntoon ja sitä kautta henkisen hyvinvoinnin osuus korostuu.

Henkiseen hyvinvointiini liittyviä ja sitä edistäviä asioita olivat liikunnan lisäksi musiikki, oma aika, ihmissuhteet ja itsensä kehittäminen. Musiikkia olen syksyn mittaan harrastanut lähinnä lauleskelemalla kotona (lähes tauotta, anteeksi vain perhe!) ja kuuntelemalla musiikkia, erityisesti Jouluradiota näin joulun aikaan. Pianottomuus ei toistaiseksi ole osoittautunut elämää suuremmaksi ongelmaksi, vaikka välillä sitä itselleni kaipaankin. Omaa aikaa olen ottanut säännöllisesti - sekä minulla että miehelläni yksi ilta viikossa - mikä on kyllä tehnyt tosi hyvää. Tosin viimeisten parin opiskeluviikon aikana ei yksinkertaisesti ollut tilaa näille omille illoille, ja sen kyllä huomasi  aina välillä kiristyneenä pinnana ja yleisenä tyytymättömyytenä. Uusia ihmissuhteita olen tämän syksyn aikana luonut reippaasti. Tutustuminen ja Kuopioon juurtuminen on edennyt mukavasti ja sitä on ehdottomasti helpompi jatkaa ensi vuonna. Itsensä kehittäminen taas on ikuisuusprojekti, joka ehkä selvimmin tällä hetkellä toteutuu "perhepalavereissa", mutta myös tsemppaamalla ihan arkisissa asioissa.

Jokainen näistä osa-alueista on tämän syksyn aikana omalla kohdallani vahvistunut ja sitä kautta edistänyt hyvinvointiani. On kivaa huomata, että omalla toiminnallaan ja omilla valinnoillaan voi oikeasti vaikuttaa siihen, miten hyvin itse voi. Olen ollut niin luokattoman huono pitämään itsestäni huolta, että tämä vähäkin edistys hyvinvoinnin saralla tuntuu hurjan suurelta. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että itsestäni huolehtiminen ja oma hyvinvointi olisivat prioriteettilistallani siellä, missä niiden kuuluisi olla. Tietynlainen rutiini minulta myös puuttuu. Näiden etsimistä jatkan siis ensi vuonna.

Muutoksen ensiaskeleet hyvinvoinnin osalta on otettu, ja tästä on hyvä jatkaa! Olkoon ensi vuosi tässä suhteessa vielä tätäkin parempi :)