Opiskelu vs. työ

Kumpi väsyttää enemmän, opiskelu vai työ? Oma mielipiteeni vaihtuu aina sen mukaan, mitä kulloinkin teen. Töissä käydessä ei tiedä mitään rankempaa kuin työpäivät lyhyiksi jääneillä yöunilla, opiskellessa taas tuntuu usein, että töissä pääsisi helpommalla, kun ei ihan koko aikaa tarvitse oppia uutta.

Opiskellessa (tässä vaiheessa) omat aikataulut voi pitkälti määritellä itse. Myös valinnanvapaus on ihan toista kuin työelämässä. Pakollista läsnäoloa meillä on verrattain vähän, mutta itseopiskelua senkin edestä. Raskainta opiskelussa on jatkuva oppimismoodissa oleminen, keskeneräisyyden tunne sekä se, että vapaallakin opiskeluvelvollisuudet pyörivät herkästi mielessä. Nyt kun perheessä on kaksi opiskelevaa vanhempaa, nämä kaikki koetaan kaksinkertaisena.

Töissä on yleensä selvästi määritellyt työtehtävät, selkeät rutiinit ja työkaverit. Osana yhteisöä on kivaa olla, ja rankkaakin työtä jaksaa paremmin hyvällä porukalla. Sairaanhoitajan työ on tiimityötä niin kollegoiden kuin muidenkin ammattiryhmien edustajien kanssa, joten harvoin joutuu täysin yksin vastaamaan jostain tilanteesta. Töissä ei ehkä tarvitse koko ajan oppia uutta, mutta skarppina pitää olla. Työelämässä raskaimpana olen kokenut 3-vuorotyöstä johtuvan univajeen, arjen epäsäännöllisyyden sekä tietysti sellaiset horror-päivät, joista vain yritetään selviytyä jotenkuten.

Suuren osan arkiajastani ajattelen, että onpa tämä helppoa. Jos raha-asioita ei oteta lukuun, opiskelijaperheen elämä on paljon mukavampaa kuin perhe-elämä työssäkäyvänä. Kun muistelen muutaman vuoden takaista elämäämme kahden työssäkäyvän vanhemman näkökulmasta, huomaan paljon asioita, joita en silloin nähnyt. Ensinnäkin meillä on nyt paljon enemmän sekä perheen yhteistä että parisuhdeaikaa. Toisekseen stressiä on nykyään vähemmän. Osaltaan se johtuu luottavaise(mma)sta elämänasenteestamme, toisaalta siitä, että opiskelu on silti stressittömämpää kuin nykyajan työelämä. Pahin kaipuu työelämään helpotti kesän aikana, ja nyt olen taas (ainakin hetken aikaa) tyytyväinen opiskelija.

Vaikka opiskelu ottaa välillä pahasti päähän, motivaatio on hukassa ja aikataulut pakkaavat päälle, pidän työelämää vielä paljon stressaavampana. Tietysti pienituloisena perheenä elämisessä on omat stressinaiheensa, mutta pahimpiin kauhuskenaarioihin verrattuna olemme pärjänneet hyvin. Valona tässäkin tilanteessa on tietysti se, ettei näillä tuloilla ole tarkoitus elää loppuelämää. Toivottavasti siis jonain päivänä valmistumme ja pääsemme takaisin työelämään uusien ammattiemme kanssa. Hartaana toiveena on myös se, että jaksaisimme uusissa ammateissamme aina sinne eläkeikään asti - jos nyt eläkkeelle ikinä edes pääsemme ;)


Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa ansaittua vapaapäivää - siinä jälleen yksi opiskelun hyvistä puolista. Kivaa perjantaita ja hyvää viikonloppua myös sinulle!