Tk-päivät

Toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät vietettiin lokakuun lopussa. Kuten viime vuonna, myös tällä kertaa vietimme terveyskeskuksessa kaksi päivää. Myöhemmässä vaiheessa opintoja pääsemme kaiketi viettämään ihan kunnolla aikaa terveyskeskuksessakin, mutta prekliinisen vaiheen tk-tutustumiset olivat nyt tässä.




Olihan se mukavaa sonnustautua pitkästä aikaa valkoiseen takkiin. Tänä vuonna sain kulkea kahden eri lääkärin mukana, mikä toi kivasti vaihtelua päivien sisältöön. Melkein parasta oli nähdä ammattilainen työssään ja pohdiskella mielessään, mitä hän ajaa takaa esimerkiksi tietyillä kysymyksillä. Vastaanottojen välissä ehdimme käydä pikaisesti läpi potilastapauksia ja muita asioita. Tänä vuonna kiinnitin enemmän huomiota potilaan ja lääkärin väliseen vuorovaikutukseen tietysti syksyllä pidetyn VPL-kurssin vuoksi.

Kuten viime vuonna, totesin nytkin pitäväni terveyskeskustyön luonteesta. Keskustelimme minua ohjanneen lääkärin kanssa myös erikoistumisalan valinnasta ja siitä, miten hän oli päätynyt juuri tuolle alalle. Samansuuntaisia ajatuksia työn monipuolisuudesta, itsenäisyydestä ja sopivista työajoista on itsellänikin. Vaikka toisaalta moni muukin erikoisala kiehtoo, minussa asuva realisti vähän hillitsee innostustani. Onneksi valintojen aika on paaaljon myöhemmin.

Tk-päivistä käteen jäivät hyvä mieli ja motivaatio opiskella taas vähän ahkerammin. On tosin hivenen lannistavaa, kun suurin piirtein kaikki vastaan tulleet, työelämässä pidempään olleet lääkärit toteavat, etteivät enää muista parin ekan vuoden opinnoista paljoakaan. Vaikka toisaalta, eihän se muistaminen ole se juttu. Kun ymmärtää asiat, niitä ei tarvitse muistaa ulkoa. Pitänee minunkin taas ottaa fysiologian kirja esiin ja alkaa yrittää ymmärtää. Ehkä mäkin vielä joskus opin.

Sellaisia sekalaisia mietteitä tuli tk-päivien tiimoilta. Loppuvuosi näyttää opintojen suhteen melko tiiviiltä, tai ehkä minusta vaan tuntuu siltä. Lisää juttua loppuvuoden kursseista tullee jossain vaiheessa :) Tänään saan vihdoin opiskella ihan itsekseni, kun pikkuinen toipilaamme pääsi  tervehdyttyään takaisin hoitoon. Todisteena yhteisistä opiskeluhetkistä toimivat neonväriset taideteokset opiskeluvihkoni sivuilla... Kuvitus sopii kyllä ihan tk-päiviinkin, sen verran lapsenkengissä on tämä mun tuleva lääkäriys ;)

Reipasta päivää sinnekin!