Maaliviiva häämöttää

Viimeisiä päiviä viedään! Lääkisopintojeni päättyminen alkaa nyt näyttää erittäin todennäköiseltä, ja valmistuminen on aivan nurkan takana. Tällä hetkellä viimeiseksi harjoittelukseni vaadittavasta työpätkästä on jäljellä enää yksi viikko - helatorstain vuoksi neljä työpäivää - joiden jälkeen haen hyväksilukua, ja opintoni ovat virallisesti ohi. Siis jos hyväksilukuhakemukseni hyväksytään, kuten todennäköisesti ja toivottavasti tapahtuukin.

 

 

 

Viimeiset kolme viikkoa olen tutustunut terveyskeskustyöhön vs. tk-lääkärin roolissa. Mitenkään helppo tai keveä ei tämän(kään) työni alku ollut. Heti ensimmäisellä viikolla sain hoidettavakseni "perustyön" (ajanvarausvastaanotto) lisäksi sektorityötä, omalla kohdallani lastenneuvolaa sekä kouluterveydenhuoltoa. Lasten kanssa työskentely on itselleni erittäin tuttua ja mieluisaa, mutta siitä huolimatta on ollut hyvin paljon opettelemista, kuten arvata saattaa. Onneksi on paljon ihania työkavereita, jotka auttavat ja tsemppaavat.

Opettelusta ja jatkuvasta kyselemisestä (kuinka paljon voikaan olla uusia asioita, niin käytäntöjen kuin lääketieteellisenkin osaamisen suhteen?!) huolimatta hyviä fiiliksiä on yllättävää kyllä ollut paljon huonompia enemmän. On ihanaa kuulua taas kerran työyhteisöön ja olla osa porukkaa ainakin tämän muutaman kuukauden ajan. Viime kesään verrattuna alku on ainakin omien tunnelmieni perusteella ollut aivan eri sfääreissä, ja olen saanut yllättyä iloisesti siitä, kuinka jos ei nyt suoranaisen mahtavalta, vähintäänkin siedettävältä työ on nyt tuntunut.

 

Tutkimustyötäni olen joutunut edistämään uuden týön opettelun ohessa. Deadline lähestyy uhkaavasti, joten on ollut pakko saada sitäkin asiaa eteenpäin. Eilispäivän käytinkin Pubmed-hakuja tehden ja lähdeviitteitä viilaillen. Pitkästä aikaa sain kuin sainkin SPSS-lisenssin ja kyseisen ohjelman toimimaan kotonakin, mikä helpottaa kyllä huomattavasti, kun ei joka asian vuoksi tarvitse kipaista yliopistolle tai KYS:lle. Tiivistä on nyt siis ollut ja myönnettävä on, että odotan syksyä kuin kuuta nousevaa, sillä silloin saan paneutua tutkimukseeni ihan täysillä. Ajatus tuntuu ihan huipulta näin etukäteen, mutta saa nähdä, mitä mieltä sitten olen.

Mutta nyt vielä viimeiset päivät kasaan ja ei kun loppuja opintopisteitä odottelemaan. Valmistuminen, täältä tullaan!

Kuukautta vaille valmista

Iloista vappuiltaa! Jälleen ollaan kesän kynnyksellä, kun huhtikuu vaihtui toukokuuksi. Sää on vapulle tyypilliseen tapaan epävakainen ja maakin kävi hetkellisesti taas valkeana, mutta kesää kohti mennään joka tapauksessa. Olen viettänyt vappua lasten kanssa keskenään, kun mies lähti viikonlopuksi omalle lomalle. Ihan hyvä ratkaisu, suorastaan win-win-tilanne: minä en ole stressannut töihin ja arkeen paluuta (ei ole ollut moiseen aikaa), ja puoliso on saanut pikku hengähdystauon tästä hullunmyllystä, jota arjeksemme kutsutaan. Lisäksi olen aivan vapaasti saanut lasten avustuksella sotkea koristella asuntomme vappukuosiin!

Viimeksi kirjoittelin opintojen päättymisestä ja ensitunnelmista melkein-valmiina, kun olin saanut pakolliset opinnot purkkiin. Tosin sen jälkeen asiat ovat jälleen muuttuneet, ja tilanne on nyt se, että kahden kuukauden sijaan tarvitsen tutkintooni enää yhden amanuenssikuukauden. Hyvä tilanteenmuutos siis! Olenkin viime ajat tahkonnut valinnaisiin opintoihini (ihan näin meidän kesken) mahdollisimman vähällä työllä loput opintopisteet, jotta sain tämän nykyisen suunnitelmani toteutumaan. Ja hyvinhän se onnistui, sillä tätä nykyä tutkinnostani puuttuu enää kuusi opintopistettä.

 

 

Kokopäivätyöni - viimeinen työjakso, jonka kandina aloitan! - alkaa pian. Luvassa on ainakin vastaanottoa, päivystystä ja sektoreista vähintäänkin lastenneuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa. Tälläkään kertaa en tarkkaan tiedä, mitä odottaa, vaikka jonkinlaisia aavistuksia minulla onkin. Ihan varmasti myös tästä työpätkästä tulee opettavainen, varmaan raskaskin, mutta toivon, ettei lannistava kokemus kuitenkaan. Joka tapauksessa olen monen kuukauden työpanosta kokeneempi nyt kuin viimeksi kandikesää aloitellessani, joten toivon, että edes joissain asioissa olisin päässyt vaikka vain hitusenkin eteenpäin. Suuria en itseltäni tai tältä työjaksolta odota, mutta totta kai toivoisin voivani jatkaa hyvillä mielin kesän jälkeen muihin hommiin ja palata takaisin perusterveydenhuoltoon, kun sen aika on. 

Työpätkäni neljä ensimmäistä viikkoa hyväksiluen viimeiseksi harjoittelukseni, minkä jälkeen voin hakea todistusta ja sitten laillistusta. Kun 360 opintopisteen kokonaisuudesta puuttuu enää vaivaiset 6 op, ollaan niin loppusuoralla, ettei jaksaisi tehdä opintojen eteen enää yhtään mitään! Vaan eihän se auta, vielä täytyy töiden rinnalla pitää oppimispäiväkirjaa (onneksi tekstin tuotto sujuu vaivatta) ja muutenkin huolta siitä, että työjakso täyttää tarpeelliset kriteerit. Mitä valmistumiseen tulee, näköjään myös minä - hitaasti mutta varmasti - olen sopeutumassa ajatukseen ja alkanut jopa odottaa valmistumista. En ole tuntenut kateuden pistoa siitä, kun kurssikollegani ovat yksi toisensa perästä valmistuneet ja saaneet laillistuksenkin, mutta yllättävänkin hyvillä mielin olen liittymässä valmistuneiden kollegoiden joukkoon.

 

Vaan vielä hetken kuljen kandin statuksella ja erittäin hyvä niin. Toivottakaa minulle onnea, sillä kohta taas mennään kohti asioita ja tilanteita, joita en ole koskaan ennen kokenut. Odottavana, jännittyneenä, innoissani, ehkä vähän kauhuissanikin lähden tulevaa kesää kohti. Tsemppiä muillekin ensimmäisiä työkesiään tai muita uusia asioita aloitteleville - hyvin me pärjäämme!

Ensimmäinen amanuenssuuri

Moikka pitkästä aikaa! Tiivis, täysi ja ihan mahtava heinäkuu amanuenssina on ihan kohta ohi. Amanuenssuureja eli käytännön harjoitteluja tehdään lääkiksen aikana neljä (4 kk), joista 2 kk on tehtävä sisätaudeilla ja/tai kirurgialla ja 2 kk pakollista amanuenssuuria voi tehdä vapaavalintaisella alalla. Lisäksi on mahdollista saada vapaastivalittaviin opintoihin opintopisteitä LT3:n jälkeen yhden kuukauden amanuenssuurista. Kaikenlaisia sääntöjä ja rajoitteita amanuenssuureihin liittyen on paljon, mutta niihin perehdyn lisää, kun tulevat omalla kohdalla ajankohtaisiksi.

Elämäni ensimmäinen amanuenssuuri on ollut vielä paljon mukavampi kuin osasin etukäteen ajatella. Kolmosvuonna opiskellut sisätautikurssit olivat vielä kohtalaisen hyvin muistissa, ja käytännön työ toi vielä tosi paljon lisää mielenkiintoa ja syvensi aiemmin opittua (ja osittain unohdettua). Enkä tiedä, olenko koskaan ollut yhtä innoissani mistään työstä tähän asti. Ilmeisesti kolmen vuoden "odottelu" ennen oman alan töitä ainakin lisäsi työmotivaatiota ;)

Kuluneen kuukauden ajan olen harjoitellut osastonlääkärin ohjauksessa lääkärin töitä: ollut mukana lääkärinkierroilla, tutkinut potilaita ja kirjoittanut lähetteitä, konsultaatio- ja tutkimuspyyntöjä, päivittäismerkintöjä ja epikriisejä. Lisäksi olen päässyt seuraamaan muutaman skopian ja harjoittelemaan lisää esim. valtimoverinäytteen ottoa. Samalla olen kysellyt ohjaavilta lääkäreiltä kaikenlaista ja imenyt itseeni kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin tiedon sisätaudeista, koska tältä erää sisätautien opiskelu on ohi. Sisätauteihin palataan seuraavan kerran viimeisenä opiskeluvuonna, kun on sisätautien täydentävä opetus. Uusi lukuvuosi tuo mukanaan aivan uudet kurssit, ja veikkaanpa, ettei tulevanakaan vuonna liene liiemmin aikaa aktiivisesti kertailla vanhaa, vaikka se hyvää tekisikin.

Vaikka täällä etukäteen kirjoittelinkin siitä, miten mahdan kipuineni pärjätä kokopäivätyössä, jaksamiseni osoittautui kaikeksi onneksi paljon odotettua paremmaksi. Näyttää taas kerran siltä, että kun päivät täyttyvät mielekkäästä tekemisestä, jaksaa paljon paremmin, vaikka fyysinen kunto on mitä on. Välillä ihan naurattaa, miten raihnainen voi nuori ja terve ihminen olla niinkin luonnollisen asian kuin raskauden myötä, mutta minkäpä sitä tilanteelleen voi. Pitää vain taistella vastaan sen mitä voi, jotta edes jonkinlainen toimintakyky säilyisi ihan loppumetreille asti. Tällä hetkellä syksyä ajatellen näyttää hyvältä, joten toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä hyvin kuin tähän asti!

Seuraavaksi kirjoittelenkin sitten syksyn suunnitelmista - pysykäähän kuulolla :) Oikein pirteitä heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille!

Tk-päivät

Toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät vietettiin lokakuun lopussa. Kuten viime vuonna, myös tällä kertaa vietimme terveyskeskuksessa kaksi päivää. Myöhemmässä vaiheessa opintoja pääsemme kaiketi viettämään ihan kunnolla aikaa terveyskeskuksessakin, mutta prekliinisen vaiheen tk-tutustumiset olivat nyt tässä.




Olihan se mukavaa sonnustautua pitkästä aikaa valkoiseen takkiin. Tänä vuonna sain kulkea kahden eri lääkärin mukana, mikä toi kivasti vaihtelua päivien sisältöön. Melkein parasta oli nähdä ammattilainen työssään ja pohdiskella mielessään, mitä hän ajaa takaa esimerkiksi tietyillä kysymyksillä. Vastaanottojen välissä ehdimme käydä pikaisesti läpi potilastapauksia ja muita asioita. Tänä vuonna kiinnitin enemmän huomiota potilaan ja lääkärin väliseen vuorovaikutukseen tietysti syksyllä pidetyn VPL-kurssin vuoksi.

Kuten viime vuonna, totesin nytkin pitäväni terveyskeskustyön luonteesta. Keskustelimme minua ohjanneen lääkärin kanssa myös erikoistumisalan valinnasta ja siitä, miten hän oli päätynyt juuri tuolle alalle. Samansuuntaisia ajatuksia työn monipuolisuudesta, itsenäisyydestä ja sopivista työajoista on itsellänikin. Vaikka toisaalta moni muukin erikoisala kiehtoo, minussa asuva realisti vähän hillitsee innostustani. Onneksi valintojen aika on paaaljon myöhemmin.

Tk-päivistä käteen jäivät hyvä mieli ja motivaatio opiskella taas vähän ahkerammin. On tosin hivenen lannistavaa, kun suurin piirtein kaikki vastaan tulleet, työelämässä pidempään olleet lääkärit toteavat, etteivät enää muista parin ekan vuoden opinnoista paljoakaan. Vaikka toisaalta, eihän se muistaminen ole se juttu. Kun ymmärtää asiat, niitä ei tarvitse muistaa ulkoa. Pitänee minunkin taas ottaa fysiologian kirja esiin ja alkaa yrittää ymmärtää. Ehkä mäkin vielä joskus opin.

Sellaisia sekalaisia mietteitä tuli tk-päivien tiimoilta. Loppuvuosi näyttää opintojen suhteen melko tiiviiltä, tai ehkä minusta vaan tuntuu siltä. Lisää juttua loppuvuoden kursseista tullee jossain vaiheessa :) Tänään saan vihdoin opiskella ihan itsekseni, kun pikkuinen toipilaamme pääsi  tervehdyttyään takaisin hoitoon. Todisteena yhteisistä opiskeluhetkistä toimivat neonväriset taideteokset opiskeluvihkoni sivuilla... Kuvitus sopii kyllä ihan tk-päiviinkin, sen verran lapsenkengissä on tämä mun tuleva lääkäriys ;)

Reipasta päivää sinnekin!

Vuorovaikutus ammatissa ja huippuhetki

Moneen otteeseen olen lupaillut postausta vuorovaikutuksesta, joten tässäpä tulee! Varhainen vuorovaikutus, empatia ja aktiivinen kuuntelu ovat vuorovaikutukseen liittyviä termejä, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Muiden muassa näitä termejä käsittelimme myös VPL-kurssilla (Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa) tänä syksynä. Näen hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot hyvin olennaisena osana sekä olemassaolevaa että tulevaa ammattiani. Totta kai tärkeitä ovat tiedot ja taidot, mutta vuorovaikutus toimii työvälineenä niin potilaiden kuin kollegoiden kanssa työskennellessä.

Ihan jo omien kokemusteni perusteella on paljon helpompaa luottaa lääkärin ammattitaitoon ja hänen valintoihinsa, kun kokee potilaana tulleensa kuulluksi eikä ohitetuksi.  Aiemman työhistoriani myötä olen oppinut, että vuorovaikutuksella voi avata paljon ovia - tai sulkea ne. Toinen ihminen aistii kyllä, suhtaudutaanko häneen arvostavasti ja kunnioittavasti. Empatia on vaikea laji. Itseni kohdalla tunnistan sekä riskin "yliempaattisuuteen" että toisaalta kyynistymiseen. Pohdinkin näitä teemoja jo aiemmin tänä vuonna.

VPL-kurssiin liittyen saimme harjoitella potilaan kohtaamista "ihan oikean" potilaan kanssa. Potilaana toimi siis näyttelijä. Minä sain kohdalleni kohtalaisen haastavan potilaan - kaikkihan ne olivat haastavia omalla tavallaan -, mutta voi vitsit, mikä fiilis tuosta harkasta jäi! Sen vartin aikana unohdin olevani oppimistilanteessa ja "esittäväni roolia". Heittäydyin ihan täysillä mukaan ja oikeasti olin se lääkäri (joskin melkoisen tietotaidoton lääkäri, mutta se ei ollut tässä se pointti). Se tilanne ja vuorovaikutuskupla, jonka saimme potilaan kanssa aikaan, oli jotain niin hienoa.

Siihen varttituntiin kiteytyi se, miksi minä opiskelen nyt. Haluan lisää tuollaisia hetkiä, oikeita potilaskohtaamisia, omien vuorovaikutus- ja muiden taitojen kehittämistä, ihan kaikkea. Kyseinen lyhyt harkka antoi toivoa siitä, että lääkärin työssä voin hyödyntää aiempaa ammatillista osaamistani sekä pääsen tekemään niitä asioita, joista sairaanhoitajan työssä eniten pidän. Kohtaamiset ja vuorovaikutuksen voima - ne ovat ihan parasta. Vaikka välillä tuntuu, että minulle paras paikka olisi jokin tutkijankoppi, en usko, että pystyn luopumaan potilastyöstä. Mutta nyt mennään jo ihan eri asiaan, joten jatkan tulevista urahaaveista joskus toiste ;)


Kokemusrikasta viikon jatkoa!

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 1/3

Anonyymi esitti minulle jokin aika sitten postaustoiveen:

Kiitos loistavasta postausideasta! Olen tosin ollut vähän arka tarttumaan tähän aiheeseen. Enhän minä tiedä vielä juuri mitään lääkiksestä enkä niin hirveästi sairaanhoitajankaan töistä! Otin kuitenkin haasteen vastaan ja selvitän nyt parhaani mukaan pääpiirteitä sairaanhoitaja- ja lääkisopinnoista sekä sairaanhoitajan ja lääkärin toimenkuvasta. Mikäli jompi kumpi tai molemmat ammatit kiinnostavat, suosittelen lämpimästi tutustumaan luotettavampiin tietolähteisiin (linkkeinä omien tekstieni alla).

Kun kerran jotakin tekee, on sama tehdä se kunnolla, joten toivepostaus venyi kolmiosaiseksi. Tässä osassa keskityn opintopuoleen, toinen osa sisältää asiaa työstä ja työtehtävistä. Kolmantena ja viimeisenä osana extraosuus, jossa paljastan syvimmät tuntoni ammatinvalinnan suhteen! Toivottavasti näistä on teille jotain iloa :)


Sairaanhoitajaopinnot:

• sairaanhoitajan AMK-tutkinto 3,5 v eli 210 op
• jatko-opintomahdollisuuksina ylempi ammattikorkeakoulu -tutkinto (YAMK) 90 op, täysipäiväisesti opiskellen 1,5 v (vaaditaan 3 vuotta työkokemusta) tai terveystieteiden opinnot (kandidaatti 180 op eli 3 v, maisteri eli ylempi tutkinto yht. 300 op eli 5 v)

• AMK:ssa paljon työharjoittelua, ensimmäinen 3-5 viikkoa kestävä harjoittelu jo ensimmäisenä lukuvuonna. Yhteensä harjoittelua huimat 75 op (50 vkoa), palkatonta. Viimeisen harjoittelun sain itse korvattua palkallisella sh-sijaisuudella, nykykäytännöistä en tiedä
• käytännönläheisempää, asioita ei opeteta niin syvällisellä tasolla kuin lääkiksessä (silti vanhoista muistiinpanoista löytyi termejä, joita en enää muistanut silloin opetelleeni, kuten oligodendrosyytit ja vasa recta)
• sisältää runsaasti työpajatyyppistä harjoittelua eli harjoitellaan luokkakavereilla/nukeilla
• potilaiden kanssa päästään tekemisiin lähes saman tien: ainakin omalla kohdalla pääsimme heti syksyllä haastattelemaan vuodeosastolla ollutta potilasta
• opettajat tekevät usein opettamisen ohella kliinistä työtä, joten opetusta piristävät käytännön esimerkit ja potilastapaukset
• rakenteisen kirjaamisen opiskelu, oman hoitajuutensa pohtiminen sekä potilaan kohtaamisen opettelu kuuluvat olennaisesti opintoihin alusta asti, samoin lääkehoito ja -laskut
• muuten aika samantyyppistä kuin lääkiksen preklinikassa: luentoja isossa auditoriossa sekä välillä opetusta pienemmissä ryhmissä ja jonkin verran verkkotehtäviä - tai näin silloin 7v sitten, varmasti AMK-opetuskin on muuttunut tässä ajassa
• varsinkin loppupään opinnoissa usein 100% läsnäolopakko (koskee niin luentoja kuin muutakin opetusta)
• opinnäytetyö 15 op, aiheita ja toteutusmuotoja todella runsaasti (itse teimme parin kanssa haastattelututkimuksen erään osaston potilaille)
• heti ensimmäisen vuoden kesällä voi mennä "oman alan" töihin, esimerkiksi lähihoitajan sijaisuutta tekemään, sairaanhoitajan sijaisuuteen tarvitaan suunnilleen 140 op

Huom. Edellä mainitut asiat pätivät silloin, kun itse opiskelin ja valmistuin v. 2013, joten älkää ihan kaikkea uskoko, vaan etsikää lisää tietoa esim. alla olevasta osoitteesta...

Lisää tietoa sh-opinnoista (ja samalla th-, kätilö- ja ensihoitajaopinnoista) löytyy siis Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai eri opiskelupaikkojen, kuten Savonian, Metropolian, Karelian jne. kotisivuilta. Vaikka opetussuunnitelma on kaikissa opiskelupaikoissa sama, toteutuksessa voi olla paljonkin eroja. Käykäähän tutustumassa, sairaanhoitajiksi aikovat :)


Lääkisopinnot:

• lääketieteen lisensiaatin tutkinto 6 v eli 360 op + mahdollinen erikoistuminen työn ohessa 5-6 v erikoistumisalasta riippuen (lisää tietoa erikoistumisaloista täällä)

• yliopisto-opinnoissa teoreettisempaa ja laajemmat kokonaisuudet, esimerkiksi anatomian opiskelu paljon tarkempaa ja vaativampaa kuin sh-opinnoissa
• selkeästi rajattu prekliiniset (LT1 ja LT2) ja kliiniset opinnot (LT3-6), klinikan aloitus vaihtelee eri yliopistoissa
• preklinikassa opitaan perusasioita (anatomia, fysiologia, histologia jne.) ja harjoitellaan potilaan  tutkimista  opiskelijatovereiden kanssa eli kahden ensimmäisen vuoden aikana ei oikeastaan olla tekemisissä potilaiden kanssa
• klinikkavaiheesta en tiedä sitäkään vähää, muuta kuin, että klinikassa tutustutaan yksi kerrallaan eri aloihin ja vietetään paljon aikaa KYS:llä oikeiden potilaiden kanssa - tämä puoli tarkentunee, kunhan itse pääsen opinnoissani sinne asti!
• akateeminen vapaus eli luennot eivät ole pakollisia (Opinto-oppaassa lukee: "Luennoille osallistuminen ei ole pakollista joskin suotavaa.") Infoluennot ja ryhmäopetukset pakollisia. Klinikassa (ymmärrettävästi) tiukemmat poissaolo- ja korvaamiskriteerit kuin preklinikassa.
• opinnäytteenä syventävien opintojen opinnäytetyö eli lyhyesti syvärit, 20 tai 25 op, toteutusmuodoissa ja aiheissa paljon valinnanvaraa
• työharjoitteluna amanuenssuurit yht. 24 op, joihin voi päästä 3. vuoden jälkeen.  Amanuenssuuri on palkallinen.
• 4. vuoden jälkeen voi päästä tekemään lääkärin sijaisuutta, jos "työkynnys" on ylitetty eli kaikki tarvittavat kurssit saatu hyväksyttyä, sitä ennen voi tehdä vaikkapa lähihoitajan töitä tms. omaa alaa liippaavaa

Perustietoa lääketieteellisessä opiskelusta löytyy Suomen Lääkäriliiton sivuilta! Jokaisessa lääkiksessä on omat erityispiirteensä, joten siinä vaiheessa kun miettii mahdollista opiskelukaupunkia, kannattaa etsiä tarkempaa tietoa yliopistojen sivuilta.

Kysymyksiä saa esittää, mutten takaa, että osaisin vastata :D Kolmatta osaa en ole vielä viimeistellyt, eli jos haluat tietää jotain minun ammatinvalintaani liittyen, kysy nyt, niin voin kolmannessa osassa vastata!