15.2.2019

Toista tutkintoa opiskelemassa - mikä on toisin?

Olen jo moneen otteeseen pohtinut alanvaihtoa ja siihen liittyviä asioita (esim. täällä). Lääkisopintojeni lähestyessä puoltaväliä voinen jo varovasti vedellä johtopäätöksiä siitä, mitä nykyään opiskelusta ajattelen, ja miten ajattelu ja asenteeni eroavat entisistä. Sairaanhoitajan tutkintoni on amk-tasoinen, kuten teistä varmasti kaikki tietävätkin. En kuitenkaan tässä postauksessa paneudu amk:n ja yliopiston eroihin, vaikka niitä löytyykin melkoinen määrä, ja molemmilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Sen sijaan keskityn siihen, miten oma ajatteluni ja asenteeni opiskeluun ovat matkan varrella muuttuneet.




Olen opiskellut lukion jälkeen nyt kuusi kokonaista vuotta. Valmistumiseen mennessä vuosia kertyy liki kymmenen, mikä on melkoinen määrä. Olen alkanut ajatella, että ehkäpä sittenkin olen vähän ikuisuusopiskelijatyyppiä. En tarkoita termillä sitä, että tutkinnot jäisivät saavuttamatta ja opinnot roikkumaan, vaan sitä, että kun on mahdollisuus opiskella lisää, sen teen. Toki LL:n tutkinnon suorittamisen jälkeen toivon, että opiskelu tapahtuisi oman alan sisällä ja työn ohessa.

Suurimpana muutoksena entiseen nähden on suhtautuminen opiskeluaikaan. Siinä missä ensimmäisen tutkinnon kohdalla ajattelin 3,5-vuotisten opintojen ekana ja vielä toisenakin vuonna, että aikaa valmistumiseen on vielä hurjasti, olen näissä opinnoissa toden teolla ymmärtänyt, miten lyhyt aika kuusikin vuotta on. Kyllähän se kuulostaa pitkältä ajalta ainakin etukäteen mietittynä (ja varsinkin kun miettii, kuinka isoja omat lapset ovat valmistuessani), mutta todellisuudessa lukukaudet ja -vuodetkin viuhuvat ohi niin että hirvittää. Ei auta laskea sen varaan, että ammattitaito, osaaminen ja rohkeus karttuisivat jotenkin itsestään, kunhan antaa ajan kulua. Ei, ainakin omalla kohdallani se vaatii aktiivista hakeutumista eri tilanteisiin ja jo paljon etukäteen valmistautumista siihen, että joku kaunis päivä minä oikeasti teen tätä työtä. Edellä mainittu valmistautuminen jäi pitkälti tekemättä sh-opintojeni alkuvaiheessa, joten ensimmäinen "oikea" sh-sijaisuuteni ja viimeiset työharjoitteluni olivat minulle todellinen tulikoe. Tällä toisella kerralla haluan olla valmiimpi astuessani ensi kertaa työelämään ja tiedän myös, mitä se minulta vaatii.




Toisena muutoksena on suhtautuminen opintoihin. Ekan tutkintoni aikana ajattelin optimistisesti, että kaikkia työssä tarvittavia toimenpiteitä ja opittavia asioita pääsee harjoittelemaan kyllästymiseen asti opiskelun aikana. Loppujen lopuksi opiskeluun kuuluvia harjoittelukertoja oli todella vähän, joten monien asioiden kunnollinen opettelu ja niissä rutinoituminen jäi opittavaksi  harjoitteluissa tai jopa vasta työelämässä. Toisella kierroksella olen jos en oppinut, ainakin opetellut arvostamaan jokaista oppimistilannetta. Vaikka opinnot kestävät kuusi kokonaista vuotta, opiskeltavaa ja opeteltavaa on niin paljon, että jokaisesta vastaantulevasta tilanteesta on yritettävä saada kaikki oppi irti. Sama koskee kursseja ja tentteihin valmistautumista. Vaikka asiat kertautuvatkin jatkuvasti, ne opetetaan laajasti vain kerran, eikä omatoimiseen kertaamiseen ole ainakaan tähän asti löytynyt liiemmälti aikaa. On toki raskasta yrittää olla jatkuvasti skarppina, mutta työelämässä ei ole enää aikaa ja mahdollisuuksia samanlaiseen kiireettömään oppimiseen kuin opiskelijana. Totta kai pitää muistaa realiteetit eli se, että missään tapauksessa valmistumisen jälkeen ei ole valmis, vaikka olisi käyttänyt opiskeluun kuinka paljon aikaa.

Viimeisestä virkkeestä aasinsiltana opintoihin suhtautumisessani on muuttunut myös se, etten ole kuluneiden 2,5 vuoden aikana kovin montaa kertaa ajatellut, etten tarvitsisi jotain tietoa tai että olisin pärjännyt ilman jotain kurssia. En ole varma, ajattelinko noin ennenkään, koska edelleen muistan monia amk:ssa oppimiani - ja myöhemmin hyödyntämiäni - asioita, joiden turhuudesta silloiset kurssikaverini välillä valittivat. Kaikesta ei tietenkään voi eikä tarvitse olla kiinnostunut, kunhan tärkeimmät asiat saisi opeteltua ja vielä jäämään mieleenkin. Vaikka toisaalta suhtaudun opiskeluun ehkä enemmän tosissani kuin aiemmin osasin, en suhtaudu siihen enää ihan niin vakavasti. Tärkeistä asioista otan kaiken irti ja muiden kohdalla voin ottaa rennommin. Toisin sanoen kokemus on auttanut siinä, että osaan nykyään ajatella asioita paremmin tulevan työn ja työelämän kautta, keskittyä olennaisiin asioihin ja jättää epäolennaisemmat vähemmälle huomiolle. (Hyvä tietysti tässä vaiheessa sanoa, kun klinikka on vasta aivan alussa...) Ehkäpä ajan kuluminen ja elämänkokemuksen ja iän karttuminen vaikuttavat taustalla vahvemmin kuin uskonkaan ;)




Opiskelun lisäksi työelämä on muokannut ajatusmaailmaani, ja osaankin nykyään nauttia opiskelusta paljon paremmin kuin ensimmäistä tutkintoa tahkotessani.  Vaikka välillä on pitkiä päiviä ja paljon tehtävää ja uutta opeteltavaa, vapaus ja mahdollisuus suunnitella omat aikataulunsa ovat jotain sellaista, jota takuulla työelämässä kaipaan!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa miten aktiivisesti jaksat vieläkin jakaa kokemuksia ja ajatuksia! Oon varmaan erinäisiin postauksiin jo kommentoinut, mutta kuitenkin nyt sanon miten paljon samaistun suhun. On kaksi lasta, sh/th paperit ja opiskelen nyt iltalukiossa viimeisiä kursseja bifyke-linjalla ennen 2kk kertausta pääsykokeisiin :)

    Perässä tullaan t. Elsa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tunnistin sut kyllä :) Aina välillä mietin, lukeeko näitä enää kukaan, joten kiva saada kommenttiakin! Eipä ihme, jos samaistut, sen verran yhtäläisyyksiä löytyy taustasta - itse en tosin ehtinyt iltalukiota käymään, joten siinä olet paremmassa asemassa ;) Vielä muutama kuukausi urakkaa jäljellä, mutta toivottavasti se palkitaan! Todella todella paljon tsemppiä kevääseen <3

      Poista
    2. Kiitos nopeasta vastauksesta! Luen joka päivä sun blogia, uudempia ja vanhempia postauksia ja välillä haen just tiettyyn hetkeen ajankohtaisen sopivaa tsemppiblogitekstiä. Ja taas jaksan. ;) Bloggasin itse joku 5 vuotta, puolet ajasta kaksplussalla ja jotenkin ihmettelen vaan miten sulla aika riittää! Toisaalta harrastushan tämäkin on ja itsellä blogi oli keino selvitä läpi monen murrosvaiheen.

      Just nyt luen viimeisiä päiviä ensiviikolla alkavaa koeviikkoa ajatellen mm. sähkömagnetismista, jonka hankalatkin tehtävät alkaa vihdoin aueta. Sitten enää fysiikan säteily ja kemian sovellukset. Ja kertaus alkaa samalla, johon on aikaa melkein kolmisen kuukautta. Vilkuilen aina epätoivon iskiessä viime vuoden pääsykoetta ja aina herää toivo mahdollisesta sisäänpääsystä.. Huoh, saisinpa vaan jo aloittaa ensi syksynä! Vielä tovi pääsykokeeseen jonka jälkeen unohdan kaiken kesäksi. Siihen asti ”nautin” näistä hetkistä lukiokirjojen keskellä :)

      Elsa

      Poista
    3. Hauskaa kuulla, että saat postauksistani tsemppiä, se onkin varsinkin noiden vanhempien tekstien tarkoitus! Juu, aika on rajallista ja bloggailukin "vähän" hiipunut nyt klinikassa, kun tekemistä on ihan eri lailla kuin parina ekana vuonna. Harrastuksena tämä on mukava, varsinkin kun saa tietää, että kirjoittelusta on jollekulle iloa ja hyötyäkin :) Ja on kivaa jälkikäteen lueskella omia ajatuksiaan, joita ei ilman blogia muistaisi ollenkaan!

      Sielläpä ollaan jo hyvässä vaiheessa, kun kohta pääset kertailemaan! Jospa ne ovet nyt avautuisivat, ja pääsisit "oikeiden" opintojen pariin. Ei lukiokirjoissa mitään vikaa ollut, mutta kyllä nämä oikeat asiat etenkin klinikassa voittavat pääsykoeluvut 100-0 :) Pidä pää kylmänä, hyvin tää kevät ja pääsykoe menee! (Onkohan muuten eka kevät sisäänpääsyni jälkeen, kun en ole yhtään perillä, milloin pääsykoe onkaan...)

      Poista
  2. Moikka! Täällä myös toinen sh, joka valmistautuu nyt toista kertaa lääkikseen pääsykokeisiin. Olen myös lukenut ja luen blogiasi säännöllisesti, löysin sen pari vuotta sitten ja siitä lähtien olen saanut siitä korvaamatonta tsemppiä, inspiraatiota ja toivoa omaan projektiini! Ja mulla myös sekin, että välillä etsin just tiettyyn kysymykseen tai ongelmaan täältä apua, esim. jos opiskelu tökkii kovasti tai miten saada itsestään kaikki irti kokeessa. Kirjoitat ihanan jalat maassa-tyylisesti ja on tosi mielenkiintoista lukea pohdintojasi lääkiksessä opiskelusta! Blogisi antaa mulle hirveesti intoa jaksaa tätä raskasta aikaa! Toivon sulle kovasti tsemppiä opiskeluihin! T. Enni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippua kuulla, tosi kiva kun luet! :) Ja loistavaa, jos täältä löytyy tiettyihin haasteisiin apua ja tsemppiä. Postaustoiveitakin saa esittää, jos jokin tietty juttu kiinnostaa! Itse välillä mietin, tuleekohan tänne turhankin siloiteltua tekstiä lääkisarjesta, kun useimmiten heikoimpina hetkinä kone ja blogi pysyy tiukasti kiinni :D Mutta hyvä, jos kaikenlaisia fiiliksiä välittyy sinnekin - ei tässä mitään superihmisiä olla.

      Todella todella paljon tsemppiä kevääseen ja etenkin pääsykokeeseen! Pidä hyvää fiilistä yllä niin tiukasti kuin voit, se on auttanut ainakin minua opiskelussa ylivoimaisesti eniten :) Kiitokset myös tsempeistä, niitä tarvitaan taas kohta, kun alkaa seuraava tenttisuma... Ihanaa kevättä sinne ja tsempit vielä <3

      Poista
  3. Moi! Löysin blogisi ihan sattumalta ja innostuin heti. Olen entinen "kanssasisaresi" eli ammatiltani sairaanhoitaja. Luin sun postaukset "matkalla lääkikseen" ja moni asia mistä kirjoitit tuntuu tutulta minusta. Sairaanhoitaja opinnot menivät mallikkaasti, työ on haastavaa ja kiinnostavaa mutta jotain jäi puuttumaan. Olen aina vähän "salaa" haaveillut lääkärin ammatista. YO aikana ei ollut motivaatiota oikeen mihinkään ja kirjoitin täysin väärät aineet siihen nähden mitä nyt haluan elämältäni. Tässä tämän vuoden aikana sitten aloin vakavasti pohtia tulevaisuutta ja mahdollisuuksia. Viime viikkoina tein päätöksen että haluan pyrkiä lääkikseen.Ainakaan en voi jättää korttia katsomatta.
    Nyt mahdollisuuksia uudistusten myötä on tullut enemmän. Siksi kysynkin onko sinulla tietoa mm. mitkä arvosanat tulisi kirjoittaa (esim. Äi,bi, ke, ma, fy) jotta todistusvalinnalla pääsisi sisään. Mietin omia mahdollisuuksia ja ajattelin että joko tähtää pelkkiin pääsykokeisiin, tai voi korottaa ja täydentää yo tutkintoa ja pyrkiä todistusvalinnassa tai hyödyntää molempia. Itse olen valmis tekemään mitä vain tämän eteen. Vaikka sitten menemään iltalukioon, jos se on siitä kiinni.
    Kiitos jo etukäteen! Ja onnittelut vielä sulle, vaikka oletkin jo opinnoissa hyvässä vauhdissa. :)
    T: Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos kommentista, kiva kun löysit tänne! :) Ainakin silloin kun itse hain, yo-kirjoitusten lähtöpisteistä sai tosi suuren edun (silloin oli siis pääsykoe- ja yhteispistekiintiöt ensikertalaisille ja muille eli 4 eri kiintiötä). Itse pääsin sisään siinä pienimmässä kiintiössä, kun ei ollut lähtöpisteitä juurikaan. En siis tiedä yhtään, mistä kaikista on mahdollista pisteitä saada varsinkin, kun uudet säännökset v. 2020 opiskelijavalintaa varten ovat vasta tulossa (jossain sanottiin, että tulevat loppuvuodesta 2019). Itse olin jotenkin siinä käsityksessä, että todistusvalinnalla olisi tarkoitus helpottaa nimenomaan juuri kirjoittaneiden mahdollisuuksia, mutta mistään sellaisesta ei tietoa löytynyt. Voi siis olla, että sinullakin on monta eri väylää yrittää, joten siitä vain sopivaa valitsemaan!

      Itse keskityin ihan vain pääsykokeeseen sen 1,5 vuoden aikana (osittain elämäntilanne, vastasyntynyt jne olivat syynä). Jos olisi ollut erilainen tilanne, todennäköisesti olisin vähintäänkin haalinut lähtöpisteitä kirjoittamalla fykebi:n (joka siis oli täysin opiskelematta pakollisia kursseja lukuun ottamatta). Toisaalta jälkikäteen ajattelin, että oli hyvä keskittyä pelkästään pääsykokeeseen, koska monen eri aineen kirjoituksiin valmistautuminen ja osallistuminen olisi ollut minulle liian työlästä ja aikaavievää.

      Tsemppiä urakan aloitteluun ja päätöksiin! Kyllä oikea ratkaisu ja polku aikanaan löytyvät :) Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥