Löytynyt: opiskeluinto

Lauantaita jokaiselle! Lupasin ilmoittaa, kun opiskeluinto löytyy ja arvatkaa mitä: nyt se on löytynyt. Tähän syynä ovat sekä tulevat terveyskeskuspäivät (jee, päästään oikeaan ympäristöön!) sekä Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa -kurssi eli tuttavallisemmin VPL. Vuorovaikutus on yksi niistä asioista, joista voisin jauhaa loputtomiin. Sen merkitys myös lääkärin ammatissa on todella huomattava. Kirjoitan tämän kurssin herättämistä ajatuksista ihan oman postauksensa, on nimittäin sen arvoinen asia!

Fysiologian opiskelun tehokkuus ei (valitettavasti) ole vielä saavuttanut korkeinta astettaan. Taas palataan solun rakenteeseen, ionikanaviin ja aktiopotentiaaleihin. Sydämen toiminta ja EKG ovat itseäni kiinnostavia asioita, vaikka mietinkin, miten ihmeessa joku tajuaa noista vektorisuunnista jotain. Fysiologiassa eniten omalla kohdalla tökkii opiskelualueen laajuus ja se, etten hahmota kokonaisuutta kunnolla. Taas on törmätty syväsuuntautuneen opiskelijan ongelmiin. Sain kuitenkin pienen innostuksen päälle tässäkin, kun suunnittelin joka päivälle oman aiheen, otin kirjan käteen ja aloin lukea. Ensimmäinen tentti ei ole edes kovin kaukana, joten on jo aikakin päästä vauhtiin.

Harkkoja meillä on ollut sekä fysiologiasta että VPL:stä. Fysiologian harkoissa olemme nyt opetelleet ottamaan verinäytteitä, tai siis muut ovat opetelleet ja minä kerrannut. Siipineulalla pistin ensimmäistä kertaa nyt, aiemmin en ole sellaista käyttänyt. Jännittihän se näytteenotto silti, kun edellisestä kerrasta on viitisen vuotta aikaa. Yllättävän hyvin tuollaiset taidot kuitenkin jäävät muistiin, vaikkei niitä vuosikausiin käyttäisikään. Tulevissa harkoissa itselleni tuttuja asioita ovat ainakin verenpaineen mittaus ja EKG:n otto, uusina taas tulevat erilaiset rasitustestit ja kunnollinen sydänauskultaatio. Stetoskoopilleni on siis käyttöä :) VPL:ssä harjoitellaan potilaan kohtaamista, mikä sinällään on itselleni tuttua mutta lääkärin roolissa vielä opettelemista. Sitä paitsi jännitän aina tilanteita, joissa koko ryhmä tarkkailee, miten hoidat homman. Onneksi meillä on kiva pienryhmä, jossa kaikki tsemppaavat toisiaan.

Tällaisia fiiliksiä lauantain kunniaksi! Loppukuun viikonloput vierähtävät kahdella eri matkalla, joten tämä viikonloppu vietetään ihan hiljakseen kotona. On kiva viettää viikonloppua, kun tuntuu, että on viikolla saanut hyvin aikaan. Kuten Instasta näkyikin, pääsin tällä viikolla piiitkästä aikaa myös treenaamaan. Niin kivaa! Toivotaan, että (opiskelu)innostus jatkuu myös maanantaina ;)

Valoisaa viikonloppua!

Fuksisyksystä tähän syksyyn - mikä on nyt toisin?

Kuluneiden parin viikon aikana on tullut päiviteltyä kavereiden kanssa ja itsekseenkin, miten erilaista kaikki on nyt verrattuna viime syksyyn. Mutta mikä oikeastaan on muuttunut? (Postauksen kuvat on otettu eräänä kauniina syysiltana, jonka sain viettää ihanien ihmisten keskellä. Vuosi sitten en vielä tuntenut heitä.)

Viime syksynä kaikki oli niin vierasta, ettei sitä enää tajuakaan. Ihan kuin olisimme siirtyneet jollain teleportilla entisestä maailmasta uuteen. Koti ja kaupunki vaihtuivat, elämäntilanne muuttui ja uusi yliopistoelämä alkoi. Paljon isoja asioita pyöri mielessä, joten on sanottava, että viime syksy ja opintojen aloitus oli paljon raskaampi kuin tänä vuonna. 

Toisen vuoden alussa on (muka) niin paljon isompi ja kokeneempi kuin fuksina. Tänä syksynä huomaan jo nyt, miten paljon rennommin osaan ja voin ottaa. Opintojen kulku on tuttua, ja vaikka alku onkin takunnut, tiedän kokemuksesta, etteivät hankaluudet kestä koko vuotta. Omat voimavarat ja rajat ovat aika tarkkaan selvillä, samoin oppimistyylit, joilla opin parhaiten. Näistä voisin kirjoitella lisää jossain vaiheessa. Siinä missä koko viime vuosi oli melkoista "hakemista", tänä vuonna palaset ainakin opintojen suhteen ovat loksahtaneet luontevammin paikalleen. Tuttuudessa on tietenkin se huono puoli, etten enää jaksa innostua kaikesta, josta olin vuosi sitten aivan onnessani. Mutta se on elämää, se on arkea.

 

Päivien ja viikkojen rytmi on hiljakseen muotoutumassa. Joka kerta muutoksen sattuessa kohdalle minua ihmetyttää, miten sopeutuvaisia ihmiset ovat. Uusi arki kauhistuttaa etukäteen, kun miettii, miten oikeasti jaksaa. Kun se alkaa, ei kulu kauaakaan, kun uusi arki on se ainoa oikea. Olen sanonut jo monta kertaa, että just tämä arki tuntuu niin hyvältä. Puoliso tietenkin elää opinnoissaan sitä kaoottista vaihetta, jonka minä kävin läpi vuosi sitten. Kolmannen arkiviikon aikana olen paitsi saanut itse opinnoista paremman otteen myös todennut, että lapsillakin näyttää pahin sopeutuminen olevan takana. Hoitoon on yleensä ottaen kiva mennä eikä kukaan lapsista ole vielä kertaakaan jäänyt sinne itkun kanssa. Niitäkin päiviä takuuvarmasti tulee, joten nautitaan tästä, kun menee hyvin.

Toinen lääkisvuosi vaikuttaa yhtä inhimilliseltä kuin ensimmäinenkin. Ensi vuonna klinikan alkaessa on varmasti toinen ääni kellossa, joten kuten täällä totesin, aion nauttia tästä vuodesta. Vielä jos syväritkin saisin pakerrettua, olisi tämän vuoden tavoitteet reilusti ylitetty. Vaikka toisaalta turhauttaa käydä uudelleen ja uudelleen itselle tuttuja asioita läpi, kääntöpuolena on totta kai helppous, kun ihan kaikkea ei tarvitse opetella alusta lähtien.


Kyllä, tästä(kin) tulee hyvä vuosi. Miten sinun syksysi on käynnistynyt, takkuisesti, sulavasti vai jotain siltä väliltä?

Kesä 2017

Syyskuuta on eletty jo tovi, mutta kuinkas kävikään lomahaaveideni? Toteutuivatko kesälle kasaamani unelmat puoliksikaan? Katsotaanpa: 

Mökillä vietimme rentoa aikaa kahteen otteeseen: ennen juhannusta sekä elokuisella lomallamme. Elokuussa oli jo syksyinen maisema, pureva tuuli ja harmaa, sateinen keli. Yllä oleva kuva on arvatenkin otettu tuolta aurinkoisemmalta mökkireissulta :)

Asuntomessuilla kävimme ihan ekana lomapäivänäni (tai vapaapäivä se vielä oli). Lapsille saimme aivan ihanan hoitajan päivän ajaksi. Kuvassa erään asuntomessukohteen olohuone, jonka kelpuuttaisin itselleni ihan koska vaan.

Omalla perheellä tuli vietettyä kauniita kesäpäiviä ja tankattua aurinkoa silloin kun se paistoi. Tutustuimme uusiin kuopiolaisiin maisemiin, joista useat olivat sattuneesta syystä leikkipuistoja...

Kesäherkuista jätskiä söin - omasta mielestäni! - ihan liian vähän, samoin mansikoita. Vesimelonin suhteen olin kyllä ahkera, joten sen vuoksi saan tästä pisteet kotiin!

´

Tapasimme myös ystäviä koko perheellä ja erikseen. Tämä kuva on otettu, kun olin naisporukalla Kallavesi-risteilyllä erään porukan jäsenen synttäreiden kunniaksi.

Syyskesän satoa saimme tänä vuonna niin parvekkeelta (persilja) kuin metsästäkin, tai oikeastaan pihasta (kanttarellit).

Uutena sisustusratkaisuna voi kai mainita pakon edessä hankitun uuden parisängyn. Edellinen veteli viimeisiään, joten alkoi olla viime hetket uudistaa makuuhuonetta. Ja pakko vähän hehkuttaa: valintamme on osoittautunut oikein hyväksi! Noin muuten makkarin ja koko kämpän sisustus on (aina vaan) kesken.

Pyöräretkiä koko porukalla ei tullut tehtyä, koska mies hankki itselleen pyörän vasta päivää ennen opintojen alkua. Sen sijaan muutamaankin otteeseen joku lapsista pääsi retkelle jomman kumman vanhemman kanssa.

Kummilapsia ei tullut ikävä kyllä nähtyä kesän aikana :( Toivottavasti isompaa heistä näen, kun matkustamme etelämmäs häihin parin viikon päästä. Pienempää on todennäköisempää nähdä Kuopiosta käsin, joten ehkäpä tapaamme nyt syksymmällä.

Tältä lista näyttää:

nauttia perheen kanssa lämpimistä kesäpäivistä, joita on viimein saapunut myös Kuopioon

viettää rauhassa aikaa mökillä

käydä asuntomessuilla Mikkelissä (kerrankin asuntomessuille on kohtuullinen matka!)

syödä paljon jätskiä, mansikoita ja muita kesäherkkuja
vierailla ystäväperheissä puolin ja toisin

viedä lapset uimaan

tehdä pyöräretkiä - yhden lyhyen jo teimmekin isompien kanssa
viettää aikaa kummilasteni kanssa

tutustua kesäiseen Kuopioon paremmin
miettiä kotiin uusia sisustusratkaisuja 

saada satoa parvekepuutarhastamme

nauttia siitä, ettei tänä kesänä tarvitse muuttaa yhtään mihinkään!


Kesän 2017 lomahaavelista toteutui yli odotusten, kun vain 1/12 jäi toteuttamatta. Varmaan osatekijänä suureen onnistumisprosenttiin oli se, ettei haaveissani ollut mitään kolmen viikon luksuslomareissua Karibialle tai vastaavaa ;) Olisinhan senkin toki kelpuuttanut, mutta pakko pitää jotain realismiakin mukana...

Kivaa viikon jatkoa!

Seitsemän syytä rakastaa syksyä

"Tiesitkö, että sä opetit mut tykkäämään syksystä?" sanoi mieheni eräs ilta, kun ajelimme kylästä kotiin päin. Kun itse pitää kaikista vuodenajoista tasavahvasti (paitsi kesästä vähän vähemmän kuin muista), on helppo löytää kivoja piirteitä niistä jokaisesta. Näitä minä syksyssä rakastan:


1. Uudet alut ja innostukset

Syksyt ovat hyvin usein olleet minulle hetkiä, jolloin suuria muutoksia tapahtuu. Opiskelupaikkaan meneminen, uuden työn aloittaminen ja muutoista monet ovat tapahtuneet syksyllä. Tätä kesänjälkeistä intoa pitää hyödyntää, joten olen päättänyt joka syksy aloittaa jotain uutta. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni saksan kurssista. Olen opiskellut saksaa vuosikausia, mutta sanat ovat hukassa ja puhe ruosteessa. Mutta nyt siihen tulee muutos, nimittäin "Träume nicht dein Leben, lebe dein Traum!" on uusi mottoni.

2. Kauniit päivät

Siinä missä kesällä kaunis sää tuntuu olevan itsestäänselvyys - ja jonka puuttumisesta sitten purnataan -, syksyyn liitetään (turhankin vahvasti?) sade. Siksi ainakin itse ilahdun, kun sateen sijasta saadaankin upeita, kuulaita ja aurinkoisia syyspäiviä. Valo on ainakin omasta mielestäni pehmeämpää kuin kesän kirkkaimpina päivinä ja antaa maisemalle kultaisen hohteen. Tykkään ♥

3. Pimenevät illat

Hyvä syy poltella kynttilöitä ♥ Vaikka aktiivinen arki onkin käynnissä, iltaisin on kiva rauhoittua oman porukan kesken ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten. Kynttilärakkauteni määrän voi päätellä jo siitä, kun eräs ilta keskimmäinen totesi: "Äiti, sinä unohdit sytyttää lyhdyn!" Iltaisin palavat kynttilät ja lyhdyt ovatkin tässä taloudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.

4. Ruska

Tänä(kin) vuonna ruskaretki Lappiin jää haaveeksi, mutta onneksi ruska yltää ihan koko Suomeen. Joku syksy me vielä päädymme Lappiin retkeilemään. Sydämeltäni olen hyvin vahvasti Lapin lapsi. Kuopiossa yksi hyvä puoli on se, että pohjoisempikin Suomi on helpommin tavoitettavissa kuin etelästä käsin.

5. Marjastus ja sienestys

Mustikat ja vadelmat on poimittu, mutta puolukka-aika on käsillä. Tänä vuonna voisi löytyä aikaa puolukkametsälle! Sienistä kanttarelleja olemme saaneet tälle vuotta, mutta muuten sienestys on jäänyt vähälle. Vaan ehtiihän tässä vielä. Vaikkei saalista pahemmin saisikaan, syyspäivä metsässä piristää mieltä paremmin kuin mikään!

6. Sadepäivät

Ainakin lapset rakastavat näitä - kumpparit jalkaan ja lätäkköön... Itsekin pidän syyssateista, niissä on fiilistä. Paitsi toki silloin, kun pitäisi sadeaamuna olla kohtalaisen siistissä kunnossa jossain. Onneksi minulla on viime keväänä hankitut Gore-Tex-saapikkaat sekä sadetakki, joilla selviän ainakin kuivin jaloin paikasta toiseen.

7. Joulun odotus

Tulihan se sieltä, ensimmäinen j-sana tämän jouluhullun suusta. Syksyn pimeisiin iltoihin kaivataan jotain piristystä, ja mistäpä muualta sitä tehokkaasti saataisiin kuin joulufiilistelystä. Pa(r)h(a)impina vuosina olen kaivanut joululaulut esiin jo lokakuussa, mutta pariuduttuani ei-niin-jouluhullun kanssa olemme taipuneet kompromissiin. Minun jouluni alkaakin 1. marraskuuta. Silloin laitetaan kaamosvalot parvekkeelle, kaivetaan jouluaskartelut esiin ja poltetaan entistäkin innokkaammin kynttilöitä joululaulujen soidessa taustalla.

Miksi sinä rakastat syksyä? Vai onko se sinulle vain välttämätön paha seuraavaa kesää odotellessa ;)

Lukukokemuksia lomalta

Kesäaikaan lainasin kirjastosta pinotolkulla kirjoja. Mukaan mahtui paitsi kevyttä kesälukemista (suureksi osaksi edustettuna kuvassa) myös muutama vakavampi, omaelämäkerrallinen teos. Seuraavissa teoksissa lääketieteellä on suuri rooli, kun kirjailija on samaan aikaan sekä alan (tuleva) ammattilainen että potilas. Ainakin allekirjoittaneen mielestä kontrasti on paitsi surullinen myös todella kiehtova, ja molemmat kirjailijat käsittelevät aihetta teoksessaan kauniisti.

Laura Save: Paljain jaloin (2013)

Etsin tämän teoksen käsiini ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, kun luin kirjailijan puolison haastattelun lehdestä. Paljain jaloin kertoo kaunistelematta, miltä tuntuu, kun nuoresta lääketieteen opiskelijasta tulee syöpäpotilas. Kirjaa lukiessaan ei voi olla ihailematta kirjailijan määrätietoisuutta, kun hän syöpähoitojen välillä ja ohessa jatkaa sinnikkäästi opintojaan. Todella koskettava, elämänmyönteinen ja rohkea teos.

Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain (2016, suom. Ilkka Rekiaro)

36-vuotias neurokirurgi sairastuu syöpään. Loistavat tulevaisuudensuunnitelmat vaihtuvat hetkessä syöpäpotilaan arkeen. Teos sitoo yhteen kirjailijan kiinnostuksen - vai pitäisikö sanoa intohimon - kirjallisuuteen sekä lääketieteeseen. Lääketieteen opiskelijana luin suurella mielenkiinnolla kirjailijan kokemuksia neurokirurgin työstä ja opin lisää itselläkin vastaan tulleista operaatioista.  Henkäys on ilmaa vain on mieleenpainuva, vaikuttava ja kaikessa karuudessaan kaunis lukukokemus.

Teosten aiheet ovat keskenään samankaltaiset mutta silti kaukana toisistaan. Lääkiksessä opiskelevana tarttuu eri tavalla lääketieteellisiin yksityiskohtiin kuin muuten ehkä tekisi. Saven teosta toistamiseen lukiessani oli mielenkiintoista todeta, miten eri tavalla teosta luki vastavalmistunut sairaanhoitaja kuin toista vuotta aloitteleva lääkisopiskelija. Kiinnostus lääketieteelliseen termistöön ja toimenpiteisiin on tätä nykyä paljon suurempi kuin muutama vuosi sitten. Tietysti tärkeintä molemmissa teoksissa on ihminen, joka sairastuessaan on samalla viivalla kuin jokainen muukin.

Jos et ole näihin teoksiin aiemmin törmännyt tai niihin tarttunut, suosittelen sen tekemään!